Suomi 1990-luvulla

Artikkeli käsittelee Suomea 1990-luvulla. Politiikassa merkittävimpiä tapahtumia olivat Suomen ja Neuvostoliiton välisen YYA-sopimuksen raukeaminen Neuvostoliiton romahtaessa vuonna 1991 ja Suomen liittyminen vuoden 1995 alussa Euroopan unionin jäseneksi.

Politiikka

Suomessa käytiin presidentinvaali vuonna 1994. Kaksi kautta istunut Mauno Koivisto ei ollut enää ehdokkaana, ja hänen seuraajakseen valittiin SDP:n ehdokas, vuosien ajan kansainvälisissä tehtävissä toiminut Martti Ahtisaari. Presidentinvaalissa oli mukana kaikkiaan ennätykselliset 11 ehdokasta, joista seitsemän oli puolueiden ja neljä eri valitsijayhdistysten asettamia. Yksi vaalin huomiota herättänyt piirre oli, ettei kukaan ehdokkaista ollut koskaan toiminut pääministerinä, eduskunnan puhemiehenä tai Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä. Presidentinvaalissa ei enää valittu valitsijamiehiä, vaan se oli ensimmäinen suora kansanvaali.

Suomessa järjestettiin vuosikymmenen aikana kolmet eduskuntavaalit vuosina 1991, 1995 ja 1999. Vuoden 1991 vaalien selkein voittaja oli Suomen Keskusta, kun taas hallitusvastuussa olleet Kokoomus ja SDP kärsivät ankarat tappiot. Vuoden 1995 vaaleissa SDP saavutti suurimman paikkamääränsä toisen maailmansodan jälkeen (63 kansanedustajaa). Kannatustaan menettänyt ja sisäisistä riidoista kärsinyt Suomen Maaseudun Puolue puolestaan koki kohtalonsa samoissa vaaleissa, jolloin se menetti miltei kaikki eduskuntapaikkansa. SMP ajautui vaalien jälkeen konkurssiin ja sen raunioille perustettiin syksyllä 1995 uusi puolue Perussuomalaiset. Liberaalinen Kansanpuolue oli eduskuntapuolueena viimeisen kerran vaalikauden 1991−1995 yhden kansanedustajan voimin. Nuorsuomalaiset-puolueen ja ns. "Eko-Vihreiden" ainoaksi eduskuntakaudeksi jäi vaalikausi 1995−1999, jolloin edellisellä oli kaksi kansanedustajaa ja jälkimmäisellä yksi.

Vuonna 1990 Suomeen perustettiin uusi puolue Vasemmistoliitto, jolle siirrettiin SKP:n poliittinen toiminta; samalla lakkautettiin SKDL. SKP päätettiin säilyttää puolueena, mutta se teki konkurssin syksyllä 1992 pääosin epäonnistuneiden kiinteistökauppojensa vuoksi. Vasemmistoliiton ulkopuolelle jättäytyneet kommunistit jatkoivat poliittista toimintaansa Kommunistisessa Työväenpuolueessa ja myöhemmin uudelleen perustetussa SKP:ssa, joiden keskinäiset välit ja suhteet Vasemmistoliittoon olivat huonot. Vasemmistoliitto oli hallituspuolueena eduskuntavaaleista 1995 alkaen, jolloin se oli mukana Lipposen ensimmäisessä ja toisessa hallituksessa.

Kansanedustaja Risto Kuisma erosi SDP:sta vuonna 1997 ja perusti seuraavana vuonna uuden Remonttiryhmä-puolueen.

Vuosikymmenen aikana Suomeen syntyi runsaasti muitakin puolueita, jotka eivät kuitenkaan missään vaaleissa nousseet eduskuntaan. Tällaisia olivat mm. Naisten puolue, Luonnonlain puolue ja Suomen EU-jäsenyyden vastustamisella kampanjoinut Vapaan Suomen Liitto. Suomen Eläkeläisten Puolue hajosi sisäisten kiistojensa vuoksi kahdeksi keskenään kilpailleeksi puolueeksi.

Kaikki Suomen hallitukset istuivat 1990-luvulla koko nelivuotisen vaalikauden ajan. Pääministereinä toimivat Harri Holkeri, Esko Aho ja Paavo Lipponen. Lipposen ensimmäinen hallitus nousi Suomen historian pitkäikäisimmäksi hallitukseksi istuttuaan 1 464 vuorokautta vaalikaudella 1995−1999.

Sotien jälkeisen ajan huomattavimpiin poliitikkoihin kuulunut Johannes Virolainen jätti politiikan vuoden 1991 eduskuntavaaleissa. Syksyllä 1990 Virolainen oli noussut Suomen kaikkien aikojen pitkäaikaisimmaksi kansanedustajaksi.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus raukesi Neuvostoliiton romahtaessa vuonna 1991, jonka tilalle solmittiin Naapuruussopimus. Keskustelua Suomen jäsenyydestä silloisessa Euroopan yhteisössä virittivät vuoden 1991 eduskuntavaalien jälkeen SDP:n ja Kokoomuksen puheenjohtajat Pertti Paasio ja Pertti Salolainen. Presidentti Mauno Koivisto torjui ajatuksen vielä kesäkuussa 1991 hallitukselle pitämässään ulkopoliittisessa katsauksessa, mutta tilanne muuttui Neuvostoliiton luhistuttua ja varsinkin Ruotsin jätettyä jäsenhakemuksen EY:lle keväällä 1992. Suomi liittyi vuoden 1995 alussa Euroopan unionin jäseneksi ja erosi Euroopan vapaakauppajärjestöstä. Huomattavana ulkopoliittisena taustavaikuttajana tunnettu ministeri Max Jakobson nostatti vuosikymmenen puolivälissä keskustelua Suomen liittymisestä sotilasliitto NATOon.

Talous ja tekniikka

1990-luvun alussa Suomi alkoi suuntautua enemmän länsimaihin, samalla kun idänkauppa romahti ja maassa oli pankkikriisi ja Suomen historian suurin lama. Elpymisen on katsottu alkaneen loppuvuonna 1993, ja yhtäjaksoinen taloudellinen nousukausi jatkui seuraavat 15 vuotta.

1990-luvulla Nokia Oyj suuntautuu vahvasti mobiiliteknologiaan ja matkapuhelimiin. Nokia käytti resurssinsa hyvin pitkälle pelkästään matkapuhelimiin, niiden verkkotuotteisiin ja muihin tietoliikennealan järjestelmiin. Tällöin se luopui televisio- ja tietokonetoiminnoistaan. Puunjalostus myytiin 1989–1991, kumiteollisuus 1988–1995, tietokoneet ICL:lle 1991, kaapelituotanto 1995 NKF:lle ja televisiot 1996 Semi-Techille.

1990-luvulla matkapuhelinteknologiassa siirryttiin "toiseen sukupolveen" (2G), kun GSM-järjestelmä alkoi syrjäyttää NMT-tekniikkaa. 1991 Nokia esitteli ensimmäisenä maailmassa tuotantovalmiin digitaalisen GSM-puhelimen. Maailman ensimmäinen GSM-puhelu soitettiin Nokian Radiolinjalle toimittamassa verkossa.

Vuosina 1986-1992 toiminut Kolmoskanava muuttui MTV3:ksi, kanava aloitti vuonna 1993 omana valtakunnallisena televisiokanavanaan. Aiemmin MTV3 oli näkynyt YLE:n verkossa vain osan aikaa vuorokaudesta.

Merkittäviä suomalaisia henkilöitä

• Jorma Ollila, Nokian toimitusjohtaja (1992–2006)
• Linus Torvalds, Linux-järjestelmän kehittäjä

Poliitikkoja

• Mauno Koivisto, tasavallan presidentti
• Martti Ahtisaari, tasavallan presidentti
• Harri Holkeri, pääministeri
• Esko Aho, pääministeri, Suomen Keskustan puheenjohtaja
• Paavo Lipponen, pääministeri, SDP:n puheenjohtaja
• Sulo Aittoniemi, Suomen maaseudun puolueen kansanedustaja ja presidenttiehdokas 1994
• Arja Alho, valtiovarainministeri
• Claes Andersson, kulttuuriministeri, Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja presidenttiehdokas 1994
• Heikki Haavisto, ulkoministeri
• Tarja Halonen, ulkoministeri
• Olli-Pekka Heinonen, opetusministeri
• Kari Häkämies, oikeusministeri
• Raimo Ilaskivi, Kokoomuksen presidenttiehdokas 1994
• Kauko Juhantalo, kauppa- ja teollisuusministeri
• Bjarne Kallis, Suomen Kristillisen Liiton puheenjohtaja
• Toimi Kankaanniemi, kehitysyhteistyöministeri, Suomen Kristillisen Liiton puheenjohtaja ja presidenttiehdokas 1994
• Keijo Korhonen, Suomen Kansan Itsenäisyysrintaman presidenttiehdokas 1994
• Eeva Kuuskoski, sosiaali- ja terveysministeri, Muutos 94 -kansalaisliikkeen presidenttiehdokas 1994
• Erkki Liikanen, valtiovarainministeri
• Sauli Niinistö, oikeus- ja valtiovarainministeri, Kokoomuksen puheenjohtaja
• Pertti Paasio, ulkoministeri, SDP:n puheenjohtaja
• Mauri Pekkarinen, sisäministeri
• Elisabeth Rehn, puolustusministeri, RKP:n presidenttiehdokas 1994
• Pertti Salolainen, ulkomaankauppaministeri, Kokoomuksen puheenjohtaja
• Suvi-Anne Siimes, kulttuuriministeri, Vasemmistoliiton puheenjohtaja
• Ulf Sundqvist, SDP:n puheenjohtaja
• Ilkka Suominen, kauppa- ja teollisuusministeri, eduskunnan puhemies
• Pekka Tiainen, Kommunistisen Työväenpuolueen presidenttiehdokas 1994
• Riitta Uosukainen, opetusministeri ja eduskunnan puhemies
• Iiro Viinanen, valtiovarainministeri
• Pertti "Veltto" Virtanen, "Eko-Vihreiden" kansanedustaja ja presidenttiehdokas 1994
• Raimo Vistbacka, Suomen maaseudun puolueen viimeinen ja perussuomalaisten ensimmäinen kansanedustaja, liikenneministeri
• Paavo Väyrynen, ulkoministeri, Suomen Keskustan presidenttiehdokas 1994
• Jarmo Wahlström, SKDL:n kansanedustaja ja viimeinen puheenjohtaja