Suuret ikäluokat

Suomen väestö iän mukaan vuoden 2005 lopussa. Vasemmalla tummalla miehet ja oikealla vaalealla naiset.

Toisen maailmansodan jälkeen monissa länsimaissa, niin sotaan osallistuneissa kuin sen ulkopuolella pysyneissäkin oli muutaman vuoden kestänyt korkean syntyvyyden kausi. Näinä vuosina syntyneitä ihmisiä kutsutaan suuriksi ikäluokiksi, koska vuosina 1945-1950 syntyneet muodostavat suuren sukupolven.

Historia

Suomessa korkean syntyvyyden kausi alkoi loppukesällä 1945 ja korkeimmillaan syntyvyys oli heti kauden alussa elo-syyskuussa 1945. Toistaiseksi eniten uusia suomalaisia tuli maailmaan 24.8.1945, jolloin syntyi elävänä 495 lasta. Syynä tähän oli se, että pääosa rintamamiehistä oli kotiutettu 9 kuukautta eli raskauden keston verran aiemmin, vuoden 1944 lopulla. Suurimmaksi suurista ikäluokista tuli Suomessa kuitenkin ikäluokka 1947.

Myöhempiä korkeahkon syntyvyyden lyhyempiä aikakausia on toistunut 1960-luvulla, 1980-luvun loppupuolella ja 2000-luvun keskivaiheilla. Väestötutkimusten mukaan ensisynnyttäjien ikä on laskenut jälleen 2000- ja 2010-luvuilla. Jotkut tutkimukset^selvennä ovat kertoneet lamojen vaikuttavan positiivisesti syntyvyyteen vaikka edellä mainittuina aikakausina on eletty nousukautta.

Ikäluokkien koot

Syntyneiden määriä suurten ikäluokkien vuosina

• 1945 95 758 lasta/vuosi (tammi-heinäkuussa syntyvyyskäyrä oli vielä alhaalla)
• 1946 106 075
• 1947 108 168
• 1948 107 759
• 1949 103 515
• 1950 98 065 (elokuusta alkaen syntyvyyskäyrä alkoi olla pysyvästi alle 8 000 lasta/kk)

Vertailun vuoksi

• 1990 65 659 lasta/vuosi
• 1995 63 067
• 2000 56 742
• 2005 57 745

Vaikutukset

Varhaiset

Suuret ikäluokkien koko on ollut yhteiskunnalle sekä haitta että etu. Aluksi koulutusjärjestelmä joutui koville, kun oppilaiden määrä kasvoi muutamassa vuodessa merkittävästi. Suurten ikäluokkien siirtyminen myöhemmin työelämään oli kuitenkin kansantaloudellisesti myönteinen ilmiö, koska työssä käyvä – eli yhteiskunnalle tuottoisin – ikäryhmä oli silloin suhteellisesti suurempi kuin yleensä.

Myöhemmät

Pääartikkeli: Eläkepommi

2000-luvulle tultaessa yksi kansantalouden suurimpia ongelmia on suurten ikäluokkien lähestyvä eläkeikä. Ennen vuotta 2030 siirtyvät 1945-1964 syntyneet eläkkeelle. Nämä ikäluokat ovat selvästi nuorempia ikäluokkia suurempia. Tämä vaikuttaa väestöllisen huoltosuhteen heikkenemiseen. Ongelma on saanut nimen eläkepommi. Eläkeläisten ja vanhuusiän terveydenhoitoa tarvitsevien määrä nousee korkeaksi suhteessa työssä käyviiin ja siten yhteiskunnan maksukykyyn. Tämä vaikuttaa osaltaan muiden tekijöiden kanssa taloudellisen huoltosuhteen heikkenemiseen. Eläkeläiset saavat eläkettä, jonka he ovat joskus osittain maksaneet, mutta työssäkäyvät joutuvat osalle eläkkeellä olevista maksamaan verojen kautta lisää eläkettä. Eläkepommin ennustetaan "räjähtävän" vuoden 2010 tienoilla.

Muut suuret ikäluokat

Suuria ikäluokkia on ollut Suomen historiassa aiemminkin. Tässä artikkelissa tarkoitettuja suuria ikäluokkia edeltäneet "suuret ikäluokat" syntyivät Suomen sisällissodan jälkeen vuosina 1920–1923. Syntyneiden määrä oli noina vuosina 2,5–2,7 prosenttia sen aikaisesta väkiluvusta, suhteellisesti lähes yhtä paljon kuin varsinaisten suurten ikäluokkien vuosina (2,6–2,8 prosenttia silloisesta väkimäärästä). Suomen nykyiseen asukaslukuun suhteutettuna 1920-luvun alun syntyvyys merkitsisi 140 000 syntyvää lasta vuodessa.

Vuonna 1909 syntyi lähes tarkalleen yhtä monta lasta kuin suurten ikäluokkien ensimmäisenä vuonna 1945. Vuoden 1909 syntyvyys oli 3,3 prosenttia tuolloisesta väkimäärästä ja vastaisi nykyiseen asukaslukuun suhteutettuna 170 000 lasta. Syntyvyys laski tälle tasolle 1880-luvulla loppuvuosina; sitä edeltäneet suuret ikäluokat syntyivät 1860- ja 1870-luvuilla, jolloin syntyneiden määrä oli käytännöllisesti katsoen^selvennä joka vuosi 3,6–3,8 prosenttia silloisesta väkiluvusta ja vastasi kahtasataatuhatta syntyvää lasta vuodessa nykyaikana. Jopa pahimpana katovuonna, jolloin syntyvyys romahti 2,5 prosenttiin väkiluvusta laskettuna, syntyneiden määrä vastasi 130 000 lasta nykyaikana.

Vuoden 1800 jälkeen kaikkein suurimmat ikäluokat syntyivät vuosina 1821 ja 1823, jolloin elävänä syntyneiden lasten suhteellinen osuus oli 4,1 prosenttia Suomen silloista väkiluvusta. Prosenttiosuus vastaa 215 000 lasta vuonna 2005. Vertailun vuoksi: vuosina 1998–2005, siis kahdeksana vuotena peräkkäin, syntyneiden lasten absoluuttinen lukumäärä oli pienempi kuin vuonna 1848. Suhteellisesti laskettuna pienin ikäluokka syntyi vuonna 2002, alle 1,1 prosenttia kokonaisväkiluvusta.

Kirjallisuutta

• Osku Pajamäki 2006: Ahne sukupolvi – suurten ikäluokkien perintö
• Antti Karisto (toim.) 2005: Suuret ikäluokat. Tampere: Vastapaino. ISBN 951-768-171-2
• Jani Erola & Terhi-Anna Wilska (toim.) 2004: Yhteiskunnan moottori vai kivireki? Suuret ikäluokat ja 1960-lukulaisuus. Jyväskylä: SoPhi. ISBN 952-5478-88-2
• Purhonen, Semi 2007: Sukupolvien ongelma : Tutkielmia sukupolven käsitteestä, sukupolvitietoisuudesta ja suurista ikäluokista. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia nro 251. ISBN 978-952-10-3832-7 [1]
• Purhonen, Semi, Tommi Hoikkala & J. P. Roos (toim.) 2008: Kenen sukupolveen kuulut? Suurten ikäluokkien tarina. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 978-952-495-063-3

Aiheesta muualla

• Tilastokeskus: väestötietokanta