Suuret ikäluokat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen väestö iän mukaan vuoden 2005 lopussa, miesten ikäpalkit vasemmalla ja naisten oikealla

Suuret ikäluokat muodostuivat monissa läntisen Euroopan maissa muutaman vuoden ajan toisen maailmansodan jälkeen, niin sotaan osallistuneissa kuin sen ulkopuolella pysyneissäkin maissa. Suomessa korkea syntyvyys kesti hieman yli viisi vuotta, elokuusta 1945 elokuuhun 1950. Koska ikäluokilla kuitenkin tarkoitetaan vuosiluokkia, on mukaan otettu vuodet kokonaisuudessaan ja näin suuren sukupolven syntyminen katsotaan kestäneen kuusi vuotta eli vuoden 1945 alusta vuoden 1950 loppuun: 1946-1949 syntyneitä oli yli 100 000/vuosi sekä jo 1945 ja vielä 1950 lähempänä 100 000:aa kuin 90 000:ää (yli 95 000).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa korkean syntyvyyden kausi alkoi loppukesällä 1945 ja korkeimmillaan syntyvyys oli heti kauden alussa elo-syyskuussa 1945. Toistaiseksi eniten uusia suomalaisia tuli maailmaan 24.8.1945, jolloin syntyi elävänä 495 lasta. Syynä tähän oli se, että pääosa rintamamiehistä oli kotiutettu 9 kuukautta eli raskauden keston verran aiemmin, vuoden 1944 lopulla. Suurimmaksi suurista ikäluokista tuli Suomessa kuitenkin ikäluokka 1947.

Myöhempiä korkeahkon syntyvyyden lyhyempiä aikakausia on toistunut 1960-luvulla, 1980-luvun loppupuolella ja 2000-luvun keskivaiheilla. Väestötutkimusten mukaan ensisynnyttäjien ikä on laskenut jälleen 2000- ja 2010-luvuilla. Jotkut tutkimukset ovat kertoneet lamojen vaikuttavan positiivisesti syntyvyyteen[1], vaikka edellä mainittuina aikakausina on eletty nousukautta.

Ikäluokkien koot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurten ikäluokkien syntyvyys

vuosi lukum.     huom.
1945 95 758 heinäkuun lopulle syntyvyys oli alle 8 000 lasta/kk
1946 106 075
1947 108 168
1948 107 759
1949 103 515
1950 98 065 syyskuusta alkaen syntyvyys oli alle 8 000 lasta/kk

Vertailuvuosia

vuosi lukum.
1925 78 260
1935 69 942
1960 82 129
1970 64 559
1980 63 064
1990 65 549
2000 56 742
2010 60 980

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuret ikäluokkien koko on ollut yhteiskunnalle sekä haitta että etu. Aluksi koulutusjärjestelmä joutui koville, kun oppilaiden määrä kasvoi muutamassa vuodessa merkittävästi. Suurten ikäluokkien siirtyminen myöhemmin työelämään oli kuitenkin kansantaloudellisesti myönteinen ilmiö, koska työssä käyvä – eli yhteiskunnalle tuottoisin – ikäryhmä oli silloin suhteellisesti suurempi kuin yleensä.

Myöhemmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Eläkepommi

2000-luvulle tultaessa yksi kansantalouden suurimpia ongelmia on suurten ikäluokkien lähestyvä eläkeikä. Ennen vuotta 2030 siirtyvät 1945-1964 syntyneet eläkkeelle. Nämä ikäluokat ovat selvästi nuorempia ikäluokkia suurempia. Tämä vaikuttaa väestöllisen huoltosuhteen heikkenemiseen. Ongelma on saanut nimen eläkepommi. Eläkeläisten ja vanhuusiän terveydenhoitoa tarvitsevien määrä nousee korkeaksi suhteessa työssä käyviiin ja siten yhteiskunnan maksukykyyn. Tämä vaikuttaa osaltaan muiden tekijöiden kanssa taloudellisen huoltosuhteen heikkenemiseen. Eläkeläiset saavat eläkettä, jonka he ovat joskus osittain maksaneet, mutta työssäkäyvät joutuvat osalle eläkkeellä olevista maksamaan verojen kautta lisää eläkettä.

Muut suuret ikäluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuria ikäluokkia on ollut Suomen historiassa aiemminkin. Tässä artikkelissa tarkoitettuja suuria ikäluokkia edeltäneet "suuret ikäluokat" syntyivät Suomen sisällissodan jälkeen vuosina 1920–1923. Syntyneiden määrä oli noina vuosina 2,5–2,7 prosenttia sen aikaisesta väkiluvusta, suhteellisesti lähes yhtä paljon kuin varsinaisten suurten ikäluokkien vuosina (2,6–2,8 prosenttia silloisesta väkimäärästä). Suomen nykyiseen asukaslukuun suhteutettuna 1920-luvun alun syntyvyys merkitsisi 140 000 syntyvää lasta vuodessa.

Vuonna 1909 syntyi lähes tarkalleen yhtä monta lasta kuin suurten ikäluokkien ensimmäisenä vuonna 1945. Vuoden 1909 syntyvyys oli 3,3 prosenttia tuolloisesta väkimäärästä ja vastaisi nykyiseen asukaslukuun suhteutettuna 170 000 lasta. Syntyvyys laski tälle tasolle 1880-luvulla loppuvuosina; sitä edeltäneet suuret ikäluokat syntyivät 1860- ja 1870-luvuilla, jolloin syntyneiden määrä oli käytännöllisesti katsoenselvennä joka vuosi 3,6–3,8 prosenttia silloisesta väkiluvusta ja vastasi kahtasataatuhatta syntyvää lasta vuodessa nykyaikana. Jopa pahimpana katovuonna, jolloin syntyvyys romahti 2,5 prosenttiin väkiluvusta laskettuna, syntyneiden määrä vastasi 130 000 lasta nykyaikana.

Vuoden 1800 jälkeen kaikkein suurimmat ikäluokat syntyivät vuosina 1821 ja 1823, jolloin elävänä syntyneiden lasten suhteellinen osuus oli 4,1 prosenttia Suomen silloista väkiluvusta. Prosenttiosuus vastaa 215 000 lasta vuonna 2005. Vertailun vuoksi: vuosina 1998–2005, siis kahdeksana vuotena peräkkäin, syntyneiden lasten absoluuttinen lukumäärä oli pienempi kuin vuonna 1848. Suhteellisesti laskettuna pienin ikäluokka syntyi vuonna 2002, alle 1,1 prosenttia kokonaisväkiluvusta.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Osku Pajamäki 2006: Ahne sukupolvi – suurten ikäluokkien perintö
  • Antti Karisto (toim.) 2005: Suuret ikäluokat. Tampere: Vastapaino. ISBN 951-768-171-2
  • Jani Erola & Terhi-Anna Wilska (toim.) 2004: Yhteiskunnan moottori vai kivireki? Suuret ikäluokat ja 1960-lukulaisuus. Jyväskylä: SoPhi. ISBN 952-5478-88-2
  • Purhonen, Semi 2007: Sukupolvien ongelma : Tutkielmia sukupolven käsitteestä, sukupolvitietoisuudesta ja suurista ikäluokista. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia nro 251. ISBN 978-952-10-3832-7 [1]
  • Purhonen, Semi, Tommi Hoikkala & J. P. Roos (toim.) 2008: Kenen sukupolveen kuulut? Suurten ikäluokkien tarina. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 978-952-495-063-3

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gissler, Mika: Lama, tervehdyttävä lama 22.11.2012. THL. Viitattu 9.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]