Kauko Juhantalo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kauko Juhantalo
Kauko Juhantalo.jpg
Kauko Juhantalo kesäkuussa 2009.
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Ahon hallitus
26. huhtikuuta 1991 – 2. elokuuta 1992
Edeltäjä Ilkka Suominen
Seuraaja Pekka Tuomisto
Kansanedustaja
1979–1993, 1995–1999, 2003–2007
Tiedot
Syntynyt 28. huhtikuuta 1942 (ikä 69)
Kankaanpää
Puolue Suomen Keskusta
Ammatti juristi
Puoliso Liisa-Marjatta Rekola (1967–)

Kauko Johannes Juhantalo (s. 28. huhtikuuta 1942 Kankaanpää) on keskustalainen poliitikko. Juhantalo on toiminut kansanedustajana monta kautta ja ministerinä 1991–1992. Koulutukseltaan hän on oikeustieteen kandidaatti (1972) Turun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Sotilasarvoltaan hän on reservin yliluutnantti.

Juhantalolla oli Kankaanpäässä oma asianajotoimisto vuosina 1971–1993. Hän on toiminut myös grilliyrittäjänä ja maanviljelijänä. Ravimiehenäkin tunnettu Juhantalo oli Suomen Hippoksen hallituksen puheenjohtajana vuosina 1987–1993.

Juhantalo on toiminut kankaanpääläisen Vatajankosken Sähkö Oy:n hallituksen puheenjohtajana.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Ura

Juhantalo on toiminut kansanedustajana Turun ja Porin läänin pohjoisesta vaalipiiristä ajalla 24. maaliskuuta 1979 – 3. joulukuuta 1993 ja 24. maaliskuuta 1995 – 23. maaliskuuta 1999. Turun ja Porin läänin pohjoisen vaalipiirin seuraajasta, Satakunnan vaalipiiristä hän on ollut kansanedustajana 19. maaliskuuta 2003 lähtien vuoden 2007 eduskuntavaaleihin saakka. Kauko Juhantalo on suosittu Kankaanpäässä muun muassa siksi, että hän on vaikuttanut myönteisesti aluekehitykseen muun muassa varuskunnan pysymiseen Niinisalossa sekä kuntoutuskeskuksen sijoittumiseen Kankaanpäähän. Juhantalo toimi kauppa- ja teollisuusministerinä 1991–1992.

Juhantalo on toiminut Kankaanpään kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1981–1992 ja kaupunginhallituksen puheenjohtajana vuosina 2001–2008.

[muokkaa] Tuomio valtakunnanoikeudessa

Kauko Juhantalo toimi kauppa- ja teollisuusministerinä Esko Ahon hallituksessa, missä hän joutui SKOP-ryhmän kriisin vuoksi tekemisiin myös ryhmän suurimman yksittäisen riskikeskittymän, metalliteollisuuskonserni Tampellan rahoitusvaikeuksien kanssa. SKOP:n johtaja Christopher Wegelius oli tullut pyytämään valtion tukea Tampellan pelastamiseksi. Wegelius esitti muistelmissaan, että Kauko Juhantalo oli ministerin ominaisuudessa pyrkinyt yhdistämään Tampellan pelastamiseen tarvittavan valtion rahoitusratkaisun omien yhtiöidensä mahdolliseen rahoitukseen säästöpankkiryhmästä nimittäen tätä koplaamiseksi.

Seurauksena oli paljon julkisuutta saanut oikeudenkäynti valtakunnanoikeudessa, joka kokoontui Säätytalossa. Syyttäjänä toimi eduskunnan oikeusasiamies Jacob Söderman.

Wegeliuksen todistuksen perusteella ja aihetodistein päädyttiin tuomitsemaan Juhantalo ehdolliseen vankeuteen lahjusten ehdottamisesta.[1]

Tuomiosta äänestettiin. Enemmistön muodostivat Olavi Heinonen, Antti Suviranta, Kaarlo L. Ståhlberg, Veikko Hämäläinen, Kaarina Suonio, Mikko Jokela, Bengt Broms, Sakari Knuuttila ja Carl-Olaf Homén. Juhantalo tuomittiin yhden vuoden ehdolliseen vankeuteen. Vesa Majamaa ja Esko Kilpeläinen olisivat tuominneet kuuden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Edward Andersson olisi hylännyt toisen syytekohdan ja tuominnut toisesta vain kolmen kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.[2]

Juhantalo erosi kauppa- ja teollisuusministerin tehtävästä heinäkuussa 1992[3], ja hänen seuraajakseen nimitettiin Seppo Kääriäinen, jota ennen tehtävää hoiti Pekka Tuomisto. Juhantalon yrityksiä meni konkurssiin marraskuussa 1992.

Juhantalo ilmoitti oikeudenkäynnin päätyttyä, ettei hän aio itse erota eduskunnasta. Pääministeri Esko Aho ei vaatinut Juhantalon eroa, vaan jätti asian tämän omaan harkintaan. Marraskuun alussa Suomen Kristillisen Liiton kansanedustaja Eeva-Liisa Moilanen teki aloitteen Juhantalon erottamiseksi, ja aloitetta asettuivat ensimmäisinä tukemaan kansanedustajat Arja Alho (SDP), Tuulikki Ukkola (LKP) ja Päivi Varpasuo (Kok.). Joulukuun alussa Juhantalo erotettiin eduskunnasta äänin 134–41. Kyseessä oli ensimmäinen tällainen tapaus vuodelta 1969 olleen valtiopäiväjärjestyksen voimassaoloaikana. Juhantalon tilalle eduskuntaan nousi varasijalta aiemminkin kansanedustajana toiminut emäntä Saimi Ääri. Lisäksi kuusi kansanedustajaa pyysi eduskunnan perustuslakivaliokuntaa selvittämään oikeuskansleri Jorma S. Aallon toiminnan Juhantaloa koskeneessa prosessissa. Aalto oli katsonut esitutkinnan valmistuttua antamassaan lausunnossa, ettei hän aikonut nostaa syytettä Juhantaloa vastaan, koska tämä ei ollut hänen mielestään toiminut ”selvästi lainvastaisesti”, vaan ainoastaan ”varomattomasti, sopimattomasti ja moitittavasti”. Perustuslakivaliokunta antoi Aallolle huomautuksen, mutta ei pitänyt aiheellisena asettaa Aaltoa syytteeseen valtakunnanoikeudessa.[4]

Tammikuussa 1994 Juhantalo erotettiin myös Suomen Asianajajaliitosta.

[muokkaa] Paluu politiikkaan

Kauko Juhantalo palasi eduskuntaan eduskuntavaaleissa 1995 6 580 äänellä. Vuoden 2003 vaalien jälkeen hänet valittiin eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajaksi. Juhantalo ei päässyt eduskuntaan vuoden 2007 vaaleissa. Hän oli ehdolla myös vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa[5].

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. Kauko Juhantalo joutui valtakunnanoikeuteen Elävä arkisto. YLE. Viitattu 28.3.2010.
  2. Juhantalo sai tuomion lahjusten vaatimisesta. Helsingin Sanomat, 30.10.1993. Hakutulos HS:n arkistosta Viitattu 27.12.2009.
  3. Kauko Juhantalon ero Elävä arkisto. 28.7.1992. YLE. Viitattu 28.3.2010.
  4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1995, s. 27.
  5. Kauko Juhantalo keskustan eurovaaliehdokkaaksi Helsingin Sanomat. 12.2.2009. Viitattu 12.2.2009.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Ilkka Suominen
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
1991−1992
Seuraaja:
Pekka Tuomisto
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut