Suomen presidentinvaali 1937

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomen presidentinvaalin 1937 voitti toisella äänestyskierroksella Maalaisliiton ehdokas, pääministeri Kyösti Kallio. Kallion kovin vastustaja oli tasavallan presidentti P. E. Svinhufvud. Ensimmäisenä presidenttinä toiminut Edistyspuolueen K. J. Ståhlberg jäi ensimmäisellä kierroksella vain äänen päähän voitosta. Sosialidemokraatit olivat ilmoittaneet vaalien tärkeimmäksi tavoitteekseen Svinhufvudista eroon pääsemisen ja niinpä he äänestivät ensimmäisessä äänestyksessä Ståhlbergia ja kun tätä ei valittu, toisessa Kalliota. SDP:n ehdokkaana valitsijamiesvaaleissa oli ollut Väinö Tanner.

Vaalikamppailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Istuva presidentti P. E. Svinhufvud halusi ennen vaalia tulla valituksi uudelle kaudelle yleisporvarillisen vaaliliiton ehdokkaana, joka olisi puolueiden yläpuolella. Itsenäisyyspäivänä 1936 presidentin luokse marssi kaikkien porvaripuolueiden edustajista muodostettu lähetystö pyytämään häntä ehdokkaaksi. Ainoastaan Kokoomus oli hankkeessa mukana ehjänä, muista puolueista oli vain osia. Isänmaallinen Kansanliike oli jätetty lähetystön ulkopuolelle, koska mukaan haluttiin saada mahdollisimman suuri osa poliittisesta keskustasta. IKL:lle mieluisin presidenttiehdokas olisi ollut marsalkka Gustaf Mannerheim, mutta tämän kieltäydyttyä puolue asettui Svinhufvudin taakse. Poliittisen äärioikeiston sanastossa "Ukko-Pekasta" oli hänen presidenttikautensa aikana tullut "Akka-Pekka", mutta paremman puutteessa häneen oli tyydyttävä. Maalaisliiton oikeistosiivelle Svinhufvud oli mahdollinen valinta siinä tapauksessa, että puolueen omaksi ehdokkaakseen valitsema pääministeri Kyösti Kallio putoaisi pelistä.[1]

Edistyspuolueen oikeistosiipi toivoi puolueen ehdokkaaksi entistä pääministeriä Toivo Kivimäkeä tai Suomen Pankin pääjohtajaa Risto Rytiä. Kivimäen hallituksen syksyllä 1936 tapahtuneeseen kaatumiseen vaikuttanut skandaali Etsivän Keskuspoliisin muistioista teki kuitenkin hänen ehdokkuutensa mahdottomaksi ja Rytiä pidettiin liiaksi "Kivimäen miehenä". Puolueen ehdokkaaksi valittiin enemmistön kannattama entinen presidentti K. J. Ståhlberg, mutta ovi jätettiin raolleen Rytin "varaehdokkuudelle". SDP asetti ehdokkaakseen puheenjohtajansa Väinö Tannerin, vaikka puolueen vasemmistosiipi olisi mielellään nähnyt presidenttinä Ståhlbergin. Puolue ei kuitenkaan käynyt kampanjaansa niinkään oman ehdokkaansa puolesta, vaan ennen kaikkea Svinhufvudin uudelleenvalinnan estämiseksi. Ruotsalainen Kansanpuolue ei asettanut vaaliin omaa ehdokasta ja puolueelle riittikin, että valittava presidentti takaisi ruotsinkielisten perustuslailliset oikeudet ja edistäisi pohjoismaista yhteistyötä.[1]

Valitsijamiesten vaalit järjestettiin 15.–16. tammikuuta.[2] Vaaleissa oli yhteensä 1 136 ehdokasta, joista 69 oli naisia. Valituista naisia oli 17.[3]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valitsijamiesten vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

äänestysaktiivisuus 57,8 %[2] +10,5
vaaliliitto puolue valitsija-
miehet
äänet
lukumäärä osuus
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 95 341 408 30,68%
P. E. Svinhufvudin kannattajat A+B 86 330 980 29,75%
A yleinen vaaliliitto 63 240 602 21,62%
B Isänmaallinen Kansanliike 23 90 378 8,12%
Kyösti Kallion kannattajat Maalaisliitto 56 184 668 16,60%
K. J. Ståhlbergin kannattajat A+B+C+D 38 152 640 13,72%
A Kansallinen Edistyspuolue 123 355 11,09%
B Suomen Pienviljelijäin Puolue 13 883 1,25%
C Kansanpuolue 4 659 0,42%
D Ruotsalainen Vasemmisto 2 10 743 0,97%
Ruotsalainen Kansanpuolue 25 102 250 9,19%
Muut 700 0,06%
Yhteensä 300 1 112 646 100%
Lähde: Suomen virallinen tilasto[3]

Valitsijamiesten suorittama vaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ehdokas asettanut
puolue
1.
kierros
2.
kierros
Kyösti Kallio Maalaisliitto 56 177
P. E. Svinhufvud Kok. ja IKL 94 104
K. J. Ståhlberg Edistyspuolue 150 19
Lähde: Tasavallan presidentin kanslia[4]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 663–664. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14253-0.
  2. a b Tasavallan presidentin vaalit 1925–2006 (Oikeusministeriö)
  3. a b Suomen virallinen tilasto 29 A, 19.
  4. Presidentinvaalit 1919-2006 (Tasavallan presidentin kanslia)