Martti Miettunen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Martti Miettunen
Suomen 41. ja 53. pääministeri
Miettusen I hallitus
14.7.1961–13.4.1962
Miettusen II hallitus
30.11.1975–29.9.1976
Miettusen III hallitus
29.9.1976–15.5.1977
Edeltäjä V. J. Sukselainen
Keijo Liinamaa
Seuraaja Ahti Karjalainen
Kalevi Sorsa
Suomen maatalousministeri
Kekkosen II hallitus
17.1.1951–19.9.1951
Kekkosen III hallitus
20.9.1951–8.7.1953
Kekkosen IV hallitus
9.7.1953–16.11.1953
Fagerholmin II hallitus
3.3.1956–26.5.1957
Sukselaisen I hallitus
27.5.1957–1.7.1957
Fagerholmin III hallitus
29.8.1958–13.11.1958
Koiviston I hallitus
22.3.1968–13.5.1970
Edeltäjä Taavi Vilhula[1]
Viljami Kalliokoski[2]
Pauli Lehtosalo[3]
Nestor Kaasalainen[4]
Seuraaja Kalle Jutila[5]
Kustaa Eskola[6]
Urho Kähönen[7]
Nils Westermarck[8]
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Kekkosen I hallitus
17.3.1950–17.1.1951
Törngrenin hallitus
5.5.1954–20.10.1954
Kekkosen V hallitus
20.10.1954–3.3.1956
Edeltäjä Onni Peltonen[9]
Ralph Erik Serlachius [5]
Seuraaja Onni Peltonen[10]
Eino Palovesi[11]
Suomen valtiovarainministeri
Sukselaisen I hallitus
2.7.1957–29.11.1957
Edeltäjä Nils Meinander
Seuraaja Lauri Hietanen[12]
Kansanedustaja
6.4.1945–21.11.1958
Tiedot
Syntynyt 17. huhtikuuta 1907
Simo
Kuollut 19. tammikuuta 2002 (94 vuotta)
Helsinki
Puolue Suomen Keskusta
Puoliso (Hilda) Kaarina Kantola
Alli Salovaara
Arvonimet valtioneuvos (1977)

Martti Juhani Miettunen (17. huhtikuuta 1907 Simo19. tammikuuta 2002 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja virkamies joka toimi Suomen kolminkertaisena pääministerinä sekä Lapin läänin maaherrana. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen myönsi Miettuselle valtioneuvoksen arvonimen vuonna 1977.[13]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Juhani Miettunen syntyi vuonna 1907 Simossa pientilallisen poikana. Hän valmistui agrologiksi Mustialan maatalousopistosta vuonna 1932 ja työskenteli ennen poliittista uraansa pienviljelijänä sekä maanviljelysneuvojana.

Ministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miettunen valittiin kansanedustajaksi ensimmäisissä sodanjälkeisissä vaaleissa vuonna 1945 Maalaisliiton listoilta. Hän nousi nopeasti merkittäviin asemiin puolueessaan. Vuosina 1946–1950 Miettunen toimi Maalaisliiton puoluesihteerinä. 1950-luvulla hän oli ministerinä lähes kaikissa hallituksissa: kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 1950–1951 ja 1954–1956, maatalousministerinä 1951–1953, 1956–1957 ja 1958–1959, sekä valtiovarainministerinä 1957.[14] Miettunen oli ministerinä kaikissa Urho Kekkosen viidessä hallituksessa, ja hän nousikin yhdeksi Kekkosen lähimmistä miehistä.[15]

Kansanedustajuuden ja päivänpolitiikan Miettunen jätti, kun hänet nimitettiin kotilääninsä Lapin maaherraksi vuonna 1958. Maaherran virasta Miettunen jäi eläkkeelle vuonna 1973.[15] Presidentti Kekkonen kuitenkin kutsui luottomiehensä Miettusen kolmesti Lapista takaisin Helsinkiin, kun hänen tarvitsi miestä tärkeälle poliittiselle paikalle.

Maaherra ja Kekkosen luottomies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran Miettunen nimitettiin maalaisliittolaisen vähemmistöhallituksen pääministeriksi 1961. Miettusen lyhytikäinen I hallitus oli väliaikaisratkaisu tilanteessa, jossa enemmistöhallituksen muodostaminen oli poliittisten riitojen vuoksi mahdotonta. Hallitus muistetaan lähinnä siitä, että sen pääministeri toimi presidentin sijaisena tämän kuuluisan Yhdysvaltain-matkan aikana 1961 ja joutui vastaanottamaan noottikriisin aloittaneen Neuvostoliiton nootin. Maaherran tehtäviin Miettunen palasi vuonna 1962.

Miettunen kutsuttiin toisen kerran Mauno Koiviston hallituksen maatalousministeriksi vuonna 1968. Suomi kärsi pahasta maatalouden ylituotantokriisistä, ja presidentti Kekkonen halusi maatalousministeriksi päivänpolitiikan ulkopuolisen henkilön, joka voisi tehdä radikaaleja ratkaisuja pelkäämättä suosionsa menetystä. Miettunen esitteli ns. pakettipeltolain, jolla maanviljelijöille maksettiin korvauksia siitä, että he jättävät peltonsa viljelemättä. Laki aiheuttikin paljon pahaa verta viljelijäväestön keskuudessa, mutta Miettunen saattoi palata 1970 jälleen Lappiin hallituksen hajottua.

Miettusen hätätilahallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannen kerran Kekkonen kutsui 1975 jo eläkkeellä olleen Miettusen hallituksenmuodostajaksi. Taloudellinen taantuma ja 60 000 työtöntä vaativat presidentin mielestä "hätätilahallituksen" muodostamista.[15] Tämä Maalaisliiton, SDP:n ja SKDL:n varaan koottu Miettusen II hallitus hajosi jo seuraavana vuonna vasemmiston riitoihin, mutta Miettunen johti seuraavaa, keskustalaista vähemmistöhallitusta, vielä vuoteen 1977. Hallitukset saivat aikaan vaatimattomia uudistuksia, muun muassa TUPO-ratkaisun, mutta epäonnistuivat työttömyyden hoitamisessa.

Valtioneuvos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1977 Miettunen jäi lopullisesti eläkkeelle politiikasta, ja presidentti Kekkonen antoi hänelle valtioneuvoksen arvonimen. Vuoden 1982 presidentinvaaleissa hän tuki Ahti Karjalaista Kekkosen seuraajaksi,[15] mutta eli muuten julkisuuden ulottumattomissa.

Martti Miettunen kuoli Helsingissä Kaunialan sotavammasairaalassa 94 vuoden iässä lauantaina 19. tammikuuta 2002.[15] Hänet on haudattu Simon kirkon tapulin viereen. Miettunen on kaikkein vanhimmaksi elänyt Suomen pääministeri. Ministerinä Miettunen toimi yhteensä 4316 päivää,[14] mikä on kahdeksanneksi eniten Suomen poliittisessa historiassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kekkosen hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 10.6.2010.
  2. Kekkosen V hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 10.6.2010.
  3. Kuuskosken hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 10.6.2010.
  4. Paasion hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 10.6.2010.
  5. a b Tuomiojan hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 10.6.2010.
  6. Suomen hallitukset valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 10.6.2010.
  7. Fagerholmin III valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 10.6.2010.
  8. Auran hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 10.6.2010.
  9. Fagerholmin hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 10.6.2010.
  10. Kekkosen II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 10.6.2010.
  11. Suomen hallitukset valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 10.6.2010.
  12. Suomen hallitukset valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 10.6.2010.
  13. Martti Miettunen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  14. a b Martti Miettunen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  15. a b c d e Kaikkonen, Raija: Muistot: Martti Miettunen hs.fi. Helsingin Sanomat. Viitattu 27.4.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
V. J. Sukselainen
Keijo Liinamaa
Suomen pääministeri
1961−1962
1975−1977
Seuraaja:
Ahti Karjalainen
Kalevi Sorsa
Edeltäjä:
Onni Peltonen
Ralph Erik Serlachius
Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
1950−1951
1954−1956
Seuraaja:
Onni Peltonen
Eino Palovesi
Edeltäjä:
Taavi Vilhula
Viljami Kalliokoski
Pauli Lehtosalo
Nestor Kaasalainen
Suomen maatalousministeri
1951−1953
1956−1957
1958
1968−1970
Seuraaja:
Kalle Jutila
Kustaa Eskola
Urho Kähönen
Nils Westermarck
Edeltäjä:
Nils Meinander
Suomen valtiovarainministeri
1957
Seuraaja:
Lauri Hietanen