Harri Holkeri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harri Holkeri
Holkeri.jpg
Suomen 58. pääministeri
Holkerin hallitus
30.4.1987–26.4.1991
Edeltäjä Kalevi Sorsa
Seuraaja Esko Aho
Kansanedustaja
23.3.1970–19.9.1978
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin kaupungin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 6. tammikuuta 1937
Oripää
Kuollut 7. elokuuta 2011 (74 vuotta)[1]
Helsinki[1]
Puolue Kansallinen Kokoomus
Puoliso Marja-Liisa Lepistö (1960-2011)
Koulutus valtiotieteiden maisteri (1963)
Arvonimet valtioneuvos (1998)

Harri Hermanni Holkeri, KBE, (6. tammikuuta 1937 Oripää7. elokuuta 2011 Helsinki [2]) oli suomalainen valtioneuvoksen arvonimen saanut poliitikko. Hän toimi Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajana vuosina 1971–1979, Suomen pääministerinä vuosina 1987–1991 (Holkerin hallitus) ja Suomen Pankin johtokunnassa.

Kansainvälisissä yhteyksissä Holkeri toimi Yhdistyneiden kansakuntien 55. yleiskokouksen, Millennium Assemblyn, puheenjohtajana 5. syyskuuta 2000 – 11. syyskuuta 2001. Viimeisinä aktiivivuosinaan Holkeri toimi YK:n rauhanneuvottelutehtävissä.

Kokoomusjohtajana Holkerin keskeisiin saavutuksiin kuului puolueen suhteiden normalisoiminen niin presidentti Urho Kekkoseen kuin Neuvostoliittoonkin.[3]

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harri Holkeri syntyi Oripäässä, Varsinais-Suomessa, konstaapeli (myöhemmin kamreeri) Antti Edward Holkerin ja Maire Kyllikki Holkerin (o.s. Ahlgren) perheeseen. Perhe muutti Toijalaan, jossa Harri Holkeri vietti lapsuutensa ja nuoruutensa valmistuen vuonna 1957 ylioppilaaksi Toijalan yhteiskoulusta. Holkeri toimi myös partiossa, Toijalan Eräveikoissa [4]. Suoritettuaan asepalveluksen 1958 Holkeri aloitti opinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 1962.

Siirtyminen politiikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1961 Harri Holkeri toimi Urho Kekkosen kaatamiseen tähdänneen niin sanotun Honka-liiton tiedottajana. Tämä ei estänyt häntä luomasta toimivia suhteita Kekkoseen myöhemmin.[5]

Holkeri toimi opiskeluaikoinaan ja valmistuttuaan Kokoomuksen Nuorten Liiton ja puoluetoimiston virkailijana kuuden vuoden ajan, kunnes vuonna 1965 Kokoomuksen silloinen puheenjohtaja Juha Rihtniemi kutsui hänet puoluesihteeriksi.

Puoluesihteerinä Holkeri teki harkitun ulosmarssin Ylen Sirkus Pasila -ohjelmasta. Televisiota nuori kokoomuspoliitikko osasi käyttää hyväkseen kaiken kaikkiaan varsin taitavasti.[6]

Kansanedustajaksi Holkeri valittiin vuonna 1970. Rihtniemen kuoltua 1971 Holkeri valittiin puoluekokouksessa Kokoomuksen puoluejohtajaksi, ja oli valituksi tultuaan Euroopan nuorin konservatiivipuolueen johtaja.

1970-luvulla kokoomus oli varsin toraisa puolue. Holkeri piti etäisyyttä niin puolueen radikaaliin nuorisosiipeen kuin vanhoilliseen oikeistoonkin ja onnistuikin säilyttämään puolueen jotenkuten koossa.[7] Kokoomuksen kannatus kasvoi tasaisesti Holkerin puheenjohtajakauden ajan. Viimeisissä Holkerin johdolla käydyissä eduskuntavaaleissa vuonna 1979, puolueen kannatus ylsi ensimmäistä kertaa yli 20:een prosenttiin ja Kokoomus saavutti siihen asti historiallisen toiseksi suurimman puolueen aseman.

Yhteiskunnallinen vaikuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holkeri luopui puheenjohtajuudestaan ja kansanedustajan paikastaan 1978 tullessaan valituksi Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi. Holkerin paikalle eduskuntaan nousi Ritva Laurila.[8]

Presidenttiehdokkaana Holkeri oli kahdesti, vaaleissa 1982 ja 1988. Kummatkin vaalit päättyivät Mauno Koiviston voittoon. Ensimmäisellä kerralla Holkeri sai toiseksi eniten valitsijamiehiä, jälkimmäisellä kerralla Holkerin ohi kiri oppositiojohtaja Paavo Väyrynen. Presidentin valitsijamiehenä Holkeri oli vuoden 1978 presidentinvaalissa.

Holkeri nousi ensimmäiseksi kokoomuslaiseksi pääministeriksi 43 vuoteen vuonna 1987, kun presidentti Mauno Koivisto nosti hänet hallitustunnustelijaksi ohi keskustan, kokoomuksen ja RKP:n kassakaappisopimuksen sen sisällön paljastuttua Koivistolle. Hallitusohjelmassa sovittiin talouspoliittisista uudistuksista, joista käytettiin nimitystä hallittu rakennemuutos. Holkerin hallituksen alkuvaiheessa elettiin taloudessa nousevien osakekurssien, kulutusjuhlan ja kasinotalouden aikaa. 1990-luvun koittaessa talous alkoi ajautua taantumaan ja idänkauppa hiipui. Eduskuntavaaleissa 1991 pääoppositiopuolue keskusta sai suuren voiton ja Holkeri jättäytyi uuden Esko Ahon hallituksen ulkopuolelle.

Pääministerinä ollessaan Holkeri herätti julkista kohua suosittelemalla edullista silakkaa hyväksi ruokakalaksi. Keskusta käytti tätä lausumaa vaalimainonnassa häntä vastaan. Klassiseksi lentäväksi lauseeksi muodostui Holkerin Kokoomuksen puoluetilaisuudessa vuonna 1990 lausuma ärsyyntynyt kommentti toimittajan kysymykseen hänen mahdollisesta presidenttiehdokkuudestaan vuoden 1994 vaaleissa: "Minä juon nyt kahvia."

Pääministerikautensa päätyttyä Holkeri palasi Suomen Pankkiin ja työskenteli siellä vuoteen 1997 – aina eläkkeelle jäämiseensä saakka. Hän toimi Paasikivi-seuran puheenjohtajana vuosina 19952000.

Holkeri toimi myös Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1981–1987.

Sotilasarvoltaan Harri Holkeri oli reservin majuri (1991).

Suomen Pankin johtaja Harri Holkeri soitti maailman ensimmäisen GSM-puhelun 1.7.1991 Radiolinjan järjestämässä avajaistilaisuudessa Helsingissä. Puheluun vastasi Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suonio. [9]

Ongelmallinen mediasuhde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolumnisti Risto Uimonen on käsitellyt Holkerin ongelmallista mediasuhdetta. Uimosen mukaan Holkeri ei nauttinut poliitikkovuosinaan laajaa yhteiskunnallista arvostusta. Holkeri johti Kokoomusta presidentti Urho Kekkosen kaudella, jolloin presidentin valtakautta jatkettiin neljä vuotta poikkeuslailla. Poikkeuslaki jakoi Kokoomusta, samoin kuin suhde Kekkoseen ja Neuvostoliittoon. Holkerin väheksyntä mediassa alkoi hänen puheenjohtajakautensa lopulla: Holkeria syytettiin ”kulmikkuudesta”, hampaiden kiristelystä, hän ei avautunut journalisteille, ja häntä syytettiin pinnallisuudesta. Holkerin pankinjohtajakaudella häntä syytettiin johtajaksi, jonka "täytyi hiihtää myös työaikana, sillä muuten hän ei olisi saanut hiihdettyä vuotuisia hiihtokilometrejään".

Uimosen mukaan Holkerista tuli pääministeri vuonna 1987 presidentti Mauno Koiviston manuaalisen valinnan seurauksena: Holkeri sai pääministerin salkun, jonka piti mennä porvaripuolueiden johtajien (Ilkka Suominen ja RKP:n puheenjohtaja Christoffer Taxell)[10] ja Nokian Kari Kairamon salaisen kassakaappisopimuksen mukaan Paavo Väyryselle. Valitsemalla Holkerin Koivisto sivuutti silloisen Kokoomuksen puheenjohtajan Ilkka Suomisen, mistä seurasi sittemin Kokoomuksen sisäistä polemiikkia. Myös erityisesti Suomen Yhdyspankki oli Holkerin talouspolitiikkaa vastaa, joka leimasi vakaan markan puolustaminen seurauksella, että Holkerin oli erittäin vaikea saavuttaa laajaa poliittista arvostusta. Holkerin vähättelyssä kunnostautuivat erityisesti Iltalehti ja Uusi Suomi; syntyi myytti huonosta mediajulkisuudesta. [11] Holkerin kommenteista ”minä juon nyt kahvia” kuvastanee hankalaa suhdetta joukkotiedotusvälineisiin.

Kansainvälinen rauhantekijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotimaisen poliittisen uransa lisäksi Holkeri toimi YK:n tehtävissä ja oli Pohjois-Irlannin rauhankomitean jäsenenä, kun ns. Pitkäperjantain sopimus solmittiin keväällä 1998.

Vuonna 2000 Holkeri toimi YK:n 55. yleiskokoksen puheenjohtajana ja vielä samana vuonna johti järjestön 10. hätäkokousta. 2001 hän toimi 25. ja 26. erikoiskokouksen puheenjohtajana. Elokuussa 2003 Holkerista tuli YK:n siviilihallinnon UNMIK:n päällikkö Kosovossa, mutta hän joutui eroamaan tehtävästä terveydellisistä syistä seuraavana keväänä.

»Kun aloitin Kosovossa, tilanne oli se, ettei kumpikaan osapuoli nähnyt syytä pyytää anteeksi eikä antaa anteeksi. (Harri Holkeri)[12]»

Ryntäämisonnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holkeri mursi lonkkansa marraskuussa 2008, kun kruununhakalaisesta Alepa-myymälästä rynnännyt varas kaatoi hänet. Hänet vietiin ensin Töölön ja sitten Peijaksen sairaalaan, jossa hänet leikattiin heti.[13] Holkerin kaatanut varas antautui poliisille myöhemmin tammikuussa 2009. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi marraskuun alussa 2009 varkaan maksamaan Holkerille 8 400 euron korvaukset kivusta ja särystä sekä pysyvästä haitasta. Holkeri ilmoitti heti oikeudenkäynnin jälkeen lahjoittavansa korvaussumman Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastolle ja Kirkon ulkomaanavulle.[14]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harri Holkeri kuoli 7. elokuuta 2011 pitkäaikaisen sairauden murtamana. 11. elokuuta Valtioneuvosto päätti, että Holkerille järjestetään valtiolliset hautajaiset, jotka pidettiin 27. elokuuta 2011 Helsingin tuomiokirkossa.[15]

Kuvanveistäjä Pekka Jylhä suunnitteli Holkerille hautamuistomerkin, joka pystytettiin Hietaniemen hautausmaalle syyskuussa 2012. Veden muisti -teoksessa esitetään joutsen aallokossa ja sitä koristaa Holkerin nimikirjoitus.[16]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holkeri avioitui Marja-Liisa Lepistön kanssa vuonna 1960, ja perheeseen syntyivät lapset Jukka ja Katju vuosina 1962 ja 1964.[8]

Harri Holkeri tunnettiin innokkaana kuntoilijana, jota lähellä oli erityisesti hiihto.

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työstään Pohjois-Irlannin rauhankomitean jäsenenä Holkeri sai kuningatar Elisabet II:lta Brittiläisen imperiumin ritarin arvoa vastaavan kunnianosoituksen (Honorary Knight Commander of the Order of the British Empire, KBE). Suomessa Holkeri on palkittu vuonna 1998 valtioneuvoksen arvonimellä.[8]

Mauri Sariola -seura ry. myönsi 23.10.2009 Harri Holkerille arvonimen Vuoden Susikoski 2010. Valintaperusteluissa korostettiin Holkerin olevan suorasanainen ja isänmaallinen ihminen kuten Mauri Sariolakin.

Holkerin hallitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Holopainen, Kauko: Harri Holkeri, kahden presidentin mies (Kirjayhtymä, 1989, 310 sivua)
  • Lehtilä, Hannu: Mainettaan parempi. Valtioneuvos Harri Holkeri. (Otava, 2001, 272 sivua)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Harri Holkeri on kuollut mtv3.fi. MTV3. Viitattu 7.8.2011.
  2. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/harri-holkeri-on-kuollut/art-1288406109954.html Iltasanomat
  3. Jyrki Vesikansa: Ammattipoliitikosta valtiomieheksi. Iltalehti, 2011, nro 8.8., s. 3.
  4. http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=478682
  5. Jyrki Vesikansa: Ammattipoliitikosta valtiomieheksi. Iltalehti, 2011, nro 8.8., s. 3.
  6. Jyrki Vesikansa: Ammattipoliitikosta valtiomieheksi. Iltalehti, 2011, nro 8.8., s. 3.
  7. Jyrki Vesikansa: Ammattipoliitikosta valtiomieheksi. Iltalehti, 2011, nro 8.8., s. 3.
  8. a b c Harri Holkeri Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 24.2.2013.
  9. http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=126&t=586&a=5126
  10. P.Väyrysen mukaan [1]
  11. YLE Ykkösaamu 10.8.2011. Uimonen, Risto. Kolumni.
  12. http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/lehdisto/stt-info/tiedote.jsp?selected=kaikki&oid=20081001/12242240584630
  13. Ukkola, Sanna ; Tainola, Rita: Harri Holkeri pääsi sairaalasta jouluksi kotiin Ilta-Sanomat. 20.12.2008. Viitattu 25.12.2008.
  14. Holkeri lahjoittaa 8 400 euron korvausrahat hyväntekeväisyyteen, Helsingin Sanomat 6.11.2009.
  15. Ylen Elävä arkisto: Holkerin hautajaiset
  16. Holkerin muistomerkki on "Veden muisti" Helsingin sanomat. 19.9.2012. Viitattu 20.9.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Harri Holkeri -sitaatteja.


Edeltäjä:
Kalevi Sorsa
Suomen pääministeri
19871991
Seuraaja:
Esko Aho
Edeltäjä:
Urho Kekkonen
Kansallisen Kokoomuksen presidenttiehdokas
1982, 1988
Seuraaja:
Raimo Ilaskivi