Harri Holkeri

Wikipedia

Harri Holkeri
58. Suomen pääministeri
Virassa 30. huhtikuuta 1987- 26. huhtikuuta 1991
Edeltäjä	Kalevi Sorsa
Seuraaja	Esko Aho
{{{arvo2}}}
Virassa {{{virassa2}}}
Edeltäjä	{{{edeltäjä2}}}
Seuraaja	{{{seuraaja2}}}
{{{arvo3}}}
Virassa {{{virassa3}}}
Edeltäjä	{{{edeltäjä3}}}
Seuraaja	{{{seuraaja3}}}
Tiedot
Syntymäaika	6. tammikuuta 1937
Syntymäpaikka	Oripää
Kuolinaika	{{{kuolinaika}}}
Kuolinpaikka	{{{kuolinpaikka}}}
Puolue	Kansallinen Kokoomus
Ammatti	{{{ammatti}}}
Puoliso	{{{puoliso}}}
Arvonimet	{{{arvonimet}}}
Allekirjoitus	{{{allekirjoitus}}}
Huomioitavaa

Harri Hermanni Holkeri, KBE (s. 6. tammikuuta 1937, Oripää) on valtioneuvos ja kokoomuspoliitikko. Hän toimi Suomen pääministerinä vuosina 1987–1991 (Holkerin hallitus) sekä Yhdistyneiden kansankuntien 55. yleiskokouksen, Millennium Assemblyn, puheenjohtaja 5. syyskuuta 2000 – 11. syyskuuta 2001. Viime vuosina hän on toiminut YK:n rauhanneuvottelutehtävissä.

Sisällysluettelo 1 Nuoruus ja opiskelu 2 Siirtyminen politiikkaan 3 Yhteiskunnallinen vaikuttaja 4 Muuta 5 Kansainvälinen rauhantekijä 6 Kirjallisuutta 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Nuoruus ja opiskelu

Harri Holkeri syntyi Oripäässä, Varsinais-Suomessa, konstaapeli (myöhemmin kamreeri) Antti Edward Holkerin ja Maire Kyllikki Holkerin (o.s. Ahlgren) perheeseen. Perhe muutti Toijalaan, jossa Harri Holkeri vietti lapsuutensa ja nuoruutensa valmistuen vuonna 1957 ylioppilaaksi Toijalan yhteiskoulusta. Suoritettuaan asepalveluksen 1958 Holkeri aloitti opinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, josta valmistui maisteriksi vuonna 1962. Holkeri avioitui Marja-Liisa Lepistön kanssa vuonna 1960, ja perheeseen syntyivät lapset Jukka ja Katju vuosina 1962 ja 1964.

[muokkaa] Siirtyminen politiikkaan

Holkeri toimi opiskeluaikanoinaan ja valmistuttuaan Kokoomuksen Nuorten Liiton ja puoluetoimiston virkailijana kuuden vuoden ajan, kunnes vuonna 1965 Kokoomuksen silloinen puheenjohtaja Juha Rihtniemi kutsui hänet puoluesihteeriksi. Kansanedustajaksi Holkeri valittiin vuonna 1970. Rihtniemen kuoltua 1971 Holkeri valittiin puoluekokouksessa Kokoomuksen puoluejohtajaksi, ja oli valituksi tultuaan Euroopan nuorin konservatiivipuolueen johtaja.

[muokkaa] Yhteiskunnallinen vaikuttaja

Holkeri luopui puheenjohtajuudestaan ja kansanedustajan paikastaan 1979 tullessaan valituksi Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi.

Presidenttiehdokkaana Holkeri oli kahdesti, vuosina 1982 ja 1988, muttei onnistunut kummassakaan Mauno Koiviston voittoon johtaneessa vaalissa olemaan eniten ääniä saanut porvarillinen presidenttiehdokas. Ensimmäisissä vaaleissa Johannes Virolainen oli häntä suositumpi ja toisella kerralla Paavo Väyrynen osoittautui toiseksi suosituimmaksi presidenttikandidaatiksi.

Holkeri nousi ensimmäiseksi kokoomuslaiseksi pääministeriksi 43 vuoteen vuonna 1987, kun presidentti Mauno Koivisto nosti hänet hallitustunnustelijaksi ohi keskustan, kokoomuksen ja RKP:n kassakaappisopimuksen sen sisällön paljastuttua Koivistolle. Holkerin hallituksen alkuvaiheessa elettiin taloudessa nousevien osakekurssien, kulutusjuhlan ja kasinotalouden aikaa. 1990-luvun koittaessa talous alkoi ajautua taantumaan ja idänkauppa hiipui. Eduskuntavaaleissa 1991 pääoppositiopuolue keskusta sai suuren voiton ja Holkeri jättäytyi uuden Esko Ahon hallituksen ulkopuolelle.

Pääministerikautensa päätyttyä Holkeri palasi Suomen Pankkiin ja työskenteli siellä vuoteen 1997 ja eläkkeelle jäämiseensä saakka.

Holkeri toimi myös Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1981–1987.

[muokkaa] Muuta

Holkeri herätti julkista kohua suosittelemalla edullista silakkaa hyväksi ruokakalaksi. Keskusta käytti tätä lausumaa vaalimainonnassa häntä vastaan. Klassiseksi lentäväksi lauseeksi on jo muotoutunut Holkerin puoluetilaisuudessa lausuma ärsyyntynyt kommentti toimittajan kysymykseen hänen mahdollisesta presidenttiehdokkuudestaan vuoden 1994 vaaleissa: "Minä juon nyt kahvia."

[muokkaa] Kansainvälinen rauhantekijä

Kotimaisen poliittisen uransa lisäksi Holkeri toimi YK:n tehtävissä ja oli Pohjois-Irlannin rauhankomitean jäsenenä, kun ns. Good Friday Agreement solmittiin keväällä 1998. Työstään hän sai kuningatar Elisabet II:lta Brittiläisen imperiumin ritarin arvoa vastaavan kunnianosoituksen (Honorary Knight Commander of the Order of the British Empire, KBE).

Vuonna 2000 Holkeri johti YK:n 55. yleiskokousta ja vielä samana vuonna järjestön 10. hätäkokousta. 2001 hän toimi 25. ja 26. erikoiskokouksen puheenjohtajana. Elokuussa 2003 Holkerista tuli YK:n siviilihallinnon UNMIK:n päällikkö Kosovossa, mutta hän joutui eroamaan tehtävästä terveydellisistä syistä seuraavana keväänä.

Suomessa Holkeri on palkittu vuonna 1998 valtioneuvoksen arvonimellä. Sotilasarvoltaan Harri Holkeri on reservin majuri (1991).

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Holopainen, Kauko: Harri Holkeri, kahden presidentin mies (Kirjayhtymä, 1989, 310 sivua)
• Lehtilä, Hannu: Mainettaan parempi. Valtioneuvos Harri Holkeri. (Otava, 2001, 272 sivua)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Harri Holkeri Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.

Suomen pääministerit

P. E. Svinhufvud | J. K. Paasikivi | L. Ingman | K. Castrén | J. Vennola | R. Erich | J. Vennola | A. K. Cajander | K. Kallio | A. K. Cajander | L. Ingman | A. Tulenheimo | K. Kallio | V. Tanner | J. Sunila | O. Mantere | K. Kallio | P. E. Svinhufvud | J. Sunila | T. Kivimäki | K. Kallio | A. K. Cajander | R. Ryti | J. Rangell | E. Linkomies | A. Hackzell | U. Castrén | J. K. Paasikivi | M. Pekkala | K.-A. Fagerholm | U. Kekkonen | S. Tuomioja | R. Törngren | U. Kekkonen | K.-A. Fagerholm | V. J. Sukselainen | R. von Fieandt | R. Kuuskoski | K.-A. Fagerholm | V. J. Sukselainen | M. Miettunen | A. Karjalainen | R. R. Lehto | J. Virolainen | R. Paasio | M. Koivisto | T. Aura | A. Karjalainen | T. Aura | R. Paasio | K. Sorsa | K. Liinamaa | M. Miettunen | K. Sorsa | M. Koivisto | K. Sorsa | H. Holkeri | E. Aho | P. Lipponen | A. Jäätteenmäki | M. Vanhanen

Edeltäjä: Urho Kekkonen

Kansallisen Kokoomuksen presidenttiehdokas 1982, 1988

Seuraaja: Raimo Ilaskivi