Harri Holkeri

Harri Holkeri
Suomen 58. pääministeri
Holkerin hallitus 30.4.1987–26.4.1991
Edeltäjä	Kalevi Sorsa
Seuraaja	Esko Aho
Kansanedustaja
23.3.1970–19.9.1978
Ryhmä/puolue	Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri	Helsingin kaupungin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt	6. tammikuuta 1937 Oripää
Kuollut	7. elokuuta 2011 (74 vuotta) Helsinki
Puolue	Kansallinen Kokoomus
Koulutus	valtiotieteiden maisteri (1963)
Puoliso	Marja-Liisa Lepistö (1960-2011)
Arvonimet	valtioneuvos (1998)

Harri Hermanni Holkeri, KBE, (6. tammikuuta 1937 Oripää – 7. elokuuta 2011 Helsinki ) oli suomalainen valtioneuvoksen arvonimen saanut poliitikko. Hän toimi Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajana vuosina 1971–1979, Suomen pääministerinä vuosina 1987–1991 (Holkerin hallitus) ja Suomen Pankin johtokunnassa.

Kansainvälisissä yhteyksissä Holkeri toimi Yhdistyneiden kansakuntien 55. yleiskokouksen, Millennium Assemblyn, puheenjohtajana 5. syyskuuta 2000 – 11. syyskuuta 2001. Viimeisinä aktiivivuosinaan Holkeri toimi YK:n rauhanneuvottelutehtävissä.

Kokoomusjohtajana Holkerin keskeisiin saavutuksiin kuului puolueen suhteiden normalisoiminen niin presidentti Urho Kekkoseen kuin Neuvostoliittoonkin.

Nuoruus ja opiskelu

Harri Holkeri syntyi Oripäässä, Varsinais-Suomessa, konstaapeli (myöhemmin kamreeri) Antti Edward Holkerin ja Maire Kyllikki Holkerin (o.s. Ahlgren) perheeseen. Perhe muutti Toijalaan, jossa Harri Holkeri vietti lapsuutensa ja nuoruutensa valmistuen vuonna 1957 ylioppilaaksi Toijalan yhteiskoulusta. Holkeri toimi myös partiossa, Toijalan Eräveikoissa . Suoritettuaan asepalveluksen 1958 Holkeri aloitti opinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 1962.

Siirtyminen politiikkaan

Vuonna 1961 Harri Holkeri toimi Urho Kekkosen kaatamiseen tähdänneen niin sanotun Honka-liiton tiedottajana. Tämä ei estänyt häntä luomasta toimivia suhteita Kekkoseen myöhemmin.

Holkeri toimi opiskeluaikoinaan ja valmistuttuaan Kokoomuksen Nuorten Liiton ja puoluetoimiston virkailijana kuuden vuoden ajan, kunnes vuonna 1965 Kokoomuksen silloinen puheenjohtaja Juha Rihtniemi kutsui hänet puoluesihteeriksi.

Puoluesihteerinä Holkeri teki harkitun ulosmarssin Ylen Sirkus Pasila -ohjelmasta. Televisiota nuori kokoomuspoliitikko osasi käyttää hyväkseen kaiken kaikkiaan varsin taitavasti.

Kansanedustajaksi Holkeri valittiin vuonna 1970. Rihtniemen kuoltua 1971 Holkeri valittiin puoluekokouksessa Kokoomuksen puoluejohtajaksi, ja oli valituksi tultuaan Euroopan nuorin konservatiivipuolueen johtaja.

1970-luvulla kokoomus oli varsin toraisa puolue. Holkeri piti etäisyyttä niin puolueen radikaaliin nuorisosiipeen kuin vanhoilliseen oikeistoonkin ja onnistuikin säilyttämään puolueen jotenkuten koossa. Kokoomuksen kannatus kasvoi tasaisesti Holkerin puheenjohtajakauden ajan. Viimeisissä Holkerin johdolla käydyissä eduskuntavaaleissa vuonna 1979, puolueen kannatus ylsi ensimmäistä kertaa yli 20:een prosenttiin ja Kokoomus saavutti siihen asti historiallisen toiseksi suurimman puolueen aseman.

Yhteiskunnallinen vaikuttaja

Holkeri luopui puheenjohtajuudestaan ja kansanedustajan paikastaan 1978 tullessaan valituksi Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi. Holkerin paikalle eduskuntaan nousi Ritva Laurila.

Presidenttiehdokkaana Holkeri oli kahdesti, vaaleissa 1982 ja 1988. Kummatkin vaalit päättyivät Mauno Koiviston voittoon. Ensimmäisellä kerralla Holkeri sai toiseksi eniten valitsijamiehiä, jälkimmäisellä kerralla Holkerin ohi kiri oppositiojohtaja Paavo Väyrynen. Presidentin valitsijamiehenä Holkeri oli vuoden 1978 presidentinvaalissa.

Holkeri nousi ensimmäiseksi kokoomuslaiseksi pääministeriksi 43 vuoteen vuonna 1987, kun presidentti Mauno Koivisto nosti hänet hallitustunnustelijaksi ohi keskustan, kokoomuksen ja RKP:n kassakaappisopimuksen sen sisällön paljastuttua Koivistolle. Hallitusohjelmassa sovittiin talouspoliittisista uudistuksista, joista käytettiin nimitystä hallittu rakennemuutos. Holkerin hallituksen alkuvaiheessa elettiin taloudessa nousevien osakekurssien, kulutusjuhlan ja kasinotalouden aikaa. 1990-luvun koittaessa talous alkoi ajautua taantumaan ja idänkauppa hiipui. Eduskuntavaaleissa 1991 pääoppositiopuolue keskusta sai suuren voiton ja Holkeri jättäytyi uuden Esko Ahon hallituksen ulkopuolelle.

Pääministerinä ollessaan Holkeri herätti julkista kohua suosittelemalla edullista silakkaa hyväksi ruokakalaksi. Keskusta käytti tätä lausumaa vaalimainonnassa häntä vastaan. Klassiseksi lentäväksi lauseeksi muodostui Holkerin Kokoomuksen puoluetilaisuudessa vuonna 1990 lausuma ärsyyntynyt kommentti toimittajan kysymykseen hänen mahdollisesta presidenttiehdokkuudestaan vuoden 1994 vaaleissa: "Minä juon nyt kahvia."

Pääministerikautensa päätyttyä Holkeri palasi Suomen Pankkiin ja työskenteli siellä vuoteen 1997 – aina eläkkeelle jäämiseensä saakka. Hän toimi Paasikivi-seuran puheenjohtajana vuosina 1995−2000.

Holkeri toimi myös Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1981–1987.

Sotilasarvoltaan Harri Holkeri oli reservin majuri (1991).

Suomen Pankin johtaja Harri Holkeri soitti maailman ensimmäisen GSM-puhelun 1.7.1991 Radiolinjan järjestämässä avajaistilaisuudessa Helsingissä. Puheluun vastasi Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suonio.

Ongelmallinen mediasuhde

Kolumnisti Risto Uimonen on käsitellyt Holkerin ongelmallista mediasuhdetta. Uimosen mukaan Holkeri ei nauttinut poliitikkovuosinaan laajaa yhteiskunnallista arvostusta. Holkeri johti Kokoomusta presidentti Urho Kekkosen kaudella, jolloin presidentin valtakautta jatkettiin neljä vuotta poikkeuslailla. Poikkeuslaki jakoi Kokoomusta, samoin kuin suhde Kekkoseen ja Neuvostoliittoon. Holkerin väheksyntä mediassa alkoi hänen puheenjohtajakautensa lopulla: Holkeria syytettiin ”kulmikkuudesta”, hampaiden kiristelystä, hän ei avautunut journalisteille, ja häntä syytettiin pinnallisuudesta. Holkerin pankinjohtajakaudella häntä syytettiin johtajaksi, jonka "täytyi hiihtää myös työaikana, sillä muuten hän ei olisi saanut hiihdettyä vuotuisia hiihtokilometrejään".

Uimosen mukaan Holkerista tuli pääministeri vuonna 1987 presidentti Mauno Koiviston manuaalisen valinnan seurauksena: Holkeri sai pääministerin salkun, jonka piti mennä porvaripuolueiden johtajien (Ilkka Suominen ja RKP:n puheenjohtaja Christoffer Taxel) ja Nokian Kari Kairamon salaisen kassakaappisopimuksen mukaan Paavo Väyryselle. Valitsemalla Holkerin Koivisto sivuutti silloisen Kokoomuksen puheenjohtajan Ilkka Suomisen, mistä seurasi sittemin Kokoomuksen sisäistä polemiikkia. Myös erityisesti Suomen Yhdyspankki oli Holkerin talouspolitiikkaa vastaa, joka leimasi vakaan markan puolustaminen seurauksella, että Holkerin oli erittäin vaikea saavuttaa laajaa poliittista arvostusta. Holkerin vähättelyssä kunnostautuivat erityisesti Iltalehti ja Uusi Suomi; syntyi myytti huonosta mediajulkisuudesta. Holkerin kommenteista ”minä juon nyt kahvia” kuvastanee hankalaa suhdetta joukkotiedotusvälineisiin.

Kansainvälinen rauhantekijä

Kotimaisen poliittisen uransa lisäksi Holkeri toimi YK:n tehtävissä ja oli Pohjois-Irlannin rauhankomitean jäsenenä, kun ns. Pitkäperjantain sopimus solmittiin keväällä 1998.

Vuonna 2000 Holkeri toimi YK:n 55. yleiskokoksen puheenjohtajana ja vielä samana vuonna johti järjestön 10. hätäkokousta. 2001 hän toimi 25. ja 26. erikoiskokouksen puheenjohtajana. Elokuussa 2003 Holkerista tuli YK:n siviilihallinnon UNMIK:n päällikkö Kosovossa, mutta hän joutui eroamaan tehtävästä terveydellisistä syistä seuraavana keväänä.

»Kun aloitin Kosovossa, tilanne oli se, ettei kumpikaan osapuoli nähnyt syytä pyytää anteeksi eikä antaa anteeksi. (Harri Holkeri)»

Ryntäämisonnettomuus

Holkeri mursi lonkkansa marraskuussa 2008, kun kruununhakalaisesta Alepa-myymälästä rynnännyt varas kaatoi hänet. Hänet vietiin ensin Töölön ja sitten Peijaksen sairaalaan, jossa hänet leikattiin heti. Holkerin kaatanut varas antautui poliisille myöhemmin tammikuussa 2009. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi marraskuun alussa 2009 varkaan maksamaan Holkerille 8 400 euron korvaukset kivusta ja särystä sekä pysyvästä haitasta. Holkeri ilmoitti heti oikeudenkäynnin jälkeen lahjoittavansa korvaussumman Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastolle ja Kirkon ulkomaanavulle.

Kuolema

Harri Holkeri kuoli 7. elokuuta 2011 pitkäaikaisen sairauden murtamana. 11. elokuuta Valtioneuvosto päätti, että Holkerille järjestetään valtiolliset hautajaiset, jotka pidettiin 27. elokuuta 2011 Helsingin tuomiokirkossa.

Kuvanveistäjä Pekka Jylhä suunnitteli Holkerille hautamuistomerkin, joka pystytettiin Hietaniemen hautausmaalle syyskuussa 2012. Veden muisti -teoksessa esitetään joutsen aallokossa ja sitä koristaa Holkerin nimikirjoitus.

Yksityiselämä

Holkeri avioitui Marja-Liisa Lepistön kanssa vuonna 1960, ja perheeseen syntyivät lapset Jukka ja Katju vuosina 1962 ja 1964.

Harri Holkeri tunnettiin innokkaana kuntoilijana, jota lähellä oli erityisesti hiihto.

Tunnustuksia

Työstään Pohjois-Irlannin rauhankomitean jäsenenä Holkeri sai kuningatar Elisabet II:lta Brittiläisen imperiumin ritarin arvoa vastaavan kunnianosoituksen (Honorary Knight Commander of the Order of the British Empire, KBE). Suomessa Holkeri on palkittu vuonna 1998 valtioneuvoksen arvonimellä.

Mauri Sariola -seura ry. myönsi 23.10.2009 Harri Holkerille arvonimen Vuoden Susikoski 2010. Valintaperusteluissa korostettiin Holkerin olevan suorasanainen ja isänmaallinen ihminen kuten Mauri Sariolakin.

Holkerin hallitukset

• Holkerin hallitus 30. huhtikuuta 1987 – 26. huhtikuuta 1991 (1458 päivää)

Kirjallisuutta

• Holopainen, Kauko: Harri Holkeri, kahden presidentin mies (Kirjayhtymä, 1989, 310 sivua)
• Lehtilä, Hannu: Mainettaan parempi. Valtioneuvos Harri Holkeri. (Otava, 2001, 272 sivua)

Aiheesta muualla

• Harri Holkerin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
• Harri Holkeri Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Harri Holkeri Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
• YLE Elävä arkisto: Harri Holkeri – pitkän linjan poliitikko ja rauhan mies
• Vesa Vares: Holkeri, Harri (1937–2011) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 13.10.2004 (päivitetty 8.8.2011). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Harri Holkeri, Northern Ireland Peace Negotiator, Is Dead at 74 (The New York Times)

Kansallisen Kokoomuspuolueen/Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajat

Hugo Suolahti | E. N. Setälä | Antti Tulenheimo | Hugo Suolahti | Kyösti Haataja | Paavo Virkkunen | Juho Kusti Paasikivi | Pekka Pennanen | Edwin Linkomies | K. F. Lehtonen | Arvo Salminen | Jussi Saukkonen | Juha Rihtniemi | Harri Holkeri | Ilkka Suominen | Pertti Salolainen | Sauli Niinistö | Ville Itälä | Jyrki Katainen

Suomen pääministerit

Svinhufvud | Paasikivi | Ingman | K. Castrén | Vennola | Erich | Vennola | Cajander | Kallio | Cajander | Ingman | Tulenheimo | Kallio | Tanner | Sunila | Mantere | Kallio | Svinhufvud | Sunila | Kivimäki | Kallio | Cajander | Ryti | Rangell | Linkomies | Hackzell | U. Castrén | Paasikivi | Pekkala | Fagerholm | Kekkonen | Tuomioja | Törngren | Kekkonen | Fagerholm | Sukselainen | von Fieandt | Kuuskoski | Fagerholm | Sukselainen | Miettunen | Karjalainen | Lehto | Virolainen | Paasio | Koivisto | Aura | Karjalainen | Aura | Paasio | Sorsa | Liinamaa | Miettunen | Sorsa | Koivisto | Sorsa | Holkeri | Aho | Lipponen | Jäätteenmäki | Vanhanen | Kiviniemi | Katainen

Suomen vuoden 1982 presidentinvaalien ehdokkaat

Harri Holkeri (Kok.) | Jan-Magnus Jansson (RKP) | Kalevi Kivistö (SKDL) | Mauno Koivisto (SDP)
Helvi Sipilä (LKP) | Veikko Vennamo (SMP) | Johannes Virolainen (Kesk.) | Raino Westerholm (SKL)

Suomen vuoden 1988 presidentinvaalien ehdokkaat

Harri Holkeri (Kok.) | Jouko Kajanoja (DeVa) | Kalevi Kivistö (Liike 88) | Mauno Koivisto (SDP) | Paavo Väyrynen (Kesk.)