Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
SVR:n suurristi ketjuineen

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (SVR) perustettiin valtionhoitaja Gustaf Mannerheimin päätöksellä 28. tammikuuta 1919 korvaamaan samalla päivämäärällä keskeytetyn Vapaudenristin ritarikunnan toiminta.

Ritarikunta on sekä siviili- että sotilasritarikunta. Merkit on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela. Suurmestarina toimii tasavallan presidentti.

Kunniamerkki on valkoiseksi emaloitu yrjönristi, jonka keskuksessa on hopeinen ruusu (ks. Suomen vaakuna). Ristin sakaroiden välissä on Suomen leijonan pää kohotettuine miekkoineen.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 1963 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan hallitus käsitteli tasavallan presidentin toivomuksen, että SVR:n suurristin ketjun hakaristit korvattaisiin toisella tunnuskuvalla. Taustalla oli presidentti Urho Kekkosen edellisvuoden valtiovierailu Ranskaan, jolloin presidentti Charles de Gaullelle luovutettiin suurristi ketjuineen. Presidentti de Gaulle kuitenkin peitteli takillaan hakaristein koristeltua ketjua, sillä juuri hän johti toisessa maailmansodassa ranskalaisten vastarintaa hakaristiä tunnuksenaan käyttänyttä natsi-Saksaa vastaan.

Heraldikko Gustaf von Numers sai tehtäväkseen laatia muutosehdotuksia. Monien vaiheiden jälkeen suurmestari hyväksyi lopulta kuusenhavuristin. Itsenäisyyspäivänä 1963 presidentti Kekkonen kantoi ensimmäisenä uutta ketjua. Hakaristin korvaamisesta havuristillä seurasi, että vanhat suurristit pyrittiin vaihtamaan uusiin. Muun muassa vuonna 1967 Belgian kuningas Baudouin I:lle vuonna 1954 myönnetty kunniamerkki vaihdettiin hänen pyynnöstään[1] ja vuonna 1986 presidentti Mauno Koiviston Japaniin tekemän valtiovierailun yhteydessä vaihdettiin keisari Hirohitolle jatkosodan aikana 1942 luovutettu suurristi.[2]

Kunniamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen (SVR SR ketj.) – korkein suomalainen kunniamerkki
  • Suomen Valkoisen Ruusun suurristi (SVR SR)
  • Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n komentaja (SVR K I)
  • Suomen Valkoisen Ruusun komentaja (SVR K)
  • Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n ritari (SVR R I)
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritari (SVR R)
  • Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi (SVR Ar)
  • Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n mitali kultaristein (SVR M I kr)
  • Suomen Valkoisen Ruusun I lk:n mitali (SVR M I)
  • Suomen Valkoisen Ruusun mitali (SVR M)

Kunniamerkkien myöntämisestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurristi ketjuineen myönnetään yleensä vain valtionpäämiehille, ja niitä on myönnetty noin sadalle henkilölle. Suomen istuvalle pääministerille on perinteisesti myönnetty SVR:n suurristi. Poikkeuksen muodostavat Anneli Jäätteenmäki ja Mari Kiviniemi, joille presidentti Halonen ei tätä huomionosoitusta antanut. Mauno Pekkala ja Väinö Tanner eivät ottaneet kunniamerkkiä vastaan periaatteesta. Rafael Paasio otti vastaan, mutta ei kantanut. Keijo Liinamaalle myönnettiin Suomen Leijonan suurristi. Presidentti Mauno Koiviston aikana alkoi käytäntö, jonka mukaan tasavallan presidentin puolisolle myönnetään Suomen Valkoisen Ruusun suurristi. Tellervo Koivisto oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka sai suurristin.[3]

Erityisiä huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lisäksi kunniamerkkeihin kuuluu Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan pronssinen ansiomerkki, jota ei ole koskaan myönnetty kenellekään. Juha E. Tetrin mukaan se sijoittuisi keskinäisessä arvojärjestyksessä ensimmäiseksi ritarikunnan nauhassa kannettavista merkeistä.[5]

Ulkomaalaiset jotka ovat saaneet ritarikunnan arvon (ketju)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

vuosi henkilö

[6]

Asema
1919 Kustaa V Ruotsin kuningas
Kristian X Tanskan kuningas
1920 Paul Deschanel Ranskan tasavallan presidentti
Raymond Poincaré Ranskan tasavallan presidentti
Vittorio Emanuele III Italian kuningaskunnan kuningas
1925 prinssi Gustaf Adolf Ruotsin kruununprinssi
1926 Jānis Čakste Latvian tasavallan presidentti
Haakon VII Norjan kuningas
Olavi V Norjan kruununprinssi
prinssi Fredrik Tanskan kruununprinssi
1930 Tomas Masaryk Tšekkoslovakian tasavallan presidentti
Ignacy Moscicki Puolan tasavallan presidentti
1931 Albert I Belgian kuningas
Henrik Mecklenburg-Schwerin Alankomaiden prinssipuoliso
Miklós Horthy Unkarin valtionhoitaja
1932 Albert Kviesis Latvian tasavallan presidentti
Antanas Smetona Liettuan tasavallan presidentti
Vilhelmina Alankomaiden kuningatar
1935 Fuad II Egyptin kuningas
1937 Konstantin Päts Viron tasavallan presidentti
Getulio Vargas Brasilian tasavallan presidentti
1940 Alfredo Baldomir Uruguayn tasavallan presidentti
Robert M. Ortiz Argentiinan tasavallan presidentti
1941 Hermann Göring Saksan valtakunnanmarsalkka
1942 Joachim von Ribbentrop Saksan ulkoasiainministeri
Mihail I Romanian kuningas
Hirohito Japanin keisari
1954 Ásgeir Ásgeirsson Islannin tasavallan presidentti
Baudouin I Belgian kuningas
1955 Kliment Vorošilov Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja
1956 Louise Mountbatten Ruotsin kuningatar
1957 kuningatar Ingrid Tanskan kuningatar
1958 Margareeta II Tanskan kruununprinsessa
1960 Adolf Schärf Itävallan liittopresidentti
Giovanni Gronchi Italian tasavallan presidentti
1961 prinssi Harald Norjan kruununprinssi
1962 Elisabet II Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar
Charles de Gaulle Ranskan tasavallan presidentti
1963 Josip Broz Tito Jugoslavian sosialistinen liittotasavallan presidentti
Habib Bourguiba Tunisian presidentti
Julius Nyerere Tanganjikan presidentti
1964 Adolfo López Mateos Meksikon tasavallan presidentti
Aleksander Zawadski Puolan valtakunnanneuvoston puheenjohtaja
1965 Sarvepalli Radhakrishnan Intian tasavallan Presidentti
Edward Ochab Puolan valtakunnanneuvoston puheenjohtaja
1967 Gamal Abdel Nasser Yhdistyneen arabitasavallan presidentti
1968 Georgi Traikov Bulgarian kansalliskokouksen puhemiehistön puheenjohtaja
1969 Ludvik Svoboda Tšekkoslovakian tasavallan presidentti
Nicolae Ceaușescu Romanian valtioneuvoston puheenjohtaja
Nikolai Podgornyi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja
Pál Losonczi Unkarin kansantasavallan puhemiesneuvoston puheenjohtaja
1970 Mohammad Reza Pahlavi Iranin šaahi
Farah Pahlavi Iranin šaahitar
1971 Giuseppe Saragat Italian tasavallan presidentti
Cevdet Sunay Turkin tasavallan presidentti
1972 Kristján Eldjárn Islannin tasavallan presidentti
1970 Franz Jonas Itävallan liittopresidentti
kuningatar Juliana Alankomaiden kuningaskunnan kuningatar
Bernhard zur Lippe-Biesterfeld Alankomaiden prinssi
1973 Léopold Sédar Senghor Senegalin tasavallan presidentti
Henri de Laborde de Monpezat Tanskan prinssi
1974 Willi Stoph Saksan demokraattisen tasavallan valtionneuvoston puheenjohtaja
Kaarle XVI Kustaa Ruotsin kuningas
1975 Juan Carlos I Espanjan prinssi
1976 Walter Scheel Saksan liittotasavallan presidentti
Leonid Breznev Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen Keskuskomitean pääsihteeri
1977 Rudolf Kirchschläger Itävallan liittopresidentti
Fahri Korutürk Turkin tasavallan presidentti
Erich Honecker Saksan demokraattisen tasavallan valtionneuvoston puheenjohtaja
1978 Sofia Espanjan kuningatar
1980 Valéry Giscard d'Estaing Ranskan tasavallan presidentti
1982 Silvia Sommerlath Ruotsin kuningatar
Vigdís Finnbogadóttir Islannin tasavallan presidentti
1983 François Mitterrand Ranskan tasavallan presidentti
1985 Richard von Weizsäcker Saksan liittotasavallan presidentti
1986 Radovan Vlajkovic Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan presidenttineuvoston puheenjohtaja
Akihito Japanin kruununprinssi
1987 Gustáv Husák Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan presidentti
Hussein Jordanian kuningas
1989 Wojciech Jaruzelski Puolan valtakunnanneuvoston puheenjohtaja
1990 Birendra Bir Bikram Shah Dev Nepalin kuningas
Beatrix Alankomaiden kuningatar
Claus von Amsberg Alankomaiden prinssi
Mario Soares Portugalin tasavallan presidentti
1993 suurherttuatar Charlotte Luxemburgin suurherttuatar
suurherttua Jean Luxemburgin suurherttua
Oscar Luigi Scalfaro Italian tasavallan presidentti
Lech Walesa Puolan tasavallan presidentti
1994 Roman Herzog Saksan liittopresidentti
1995 Tuanku Jáafar ibni Al-Marhum Tuanku Abdul Rahman Malesian Yang di-Pertuan Agong
Árpád Göncz Unkarin presidentti
Lennart Meri Viron tasavallan presidentti
Leonid Kutšma Ukrainan presidentti
1996 Jabir al-Ahmad al-Jabir al-Sabah Kuwaitin emiiri
Zayid ibn Sultan Al Nahyan Yhdistyneiden arabiemiirikuntien presidentti
Albert II Belgian kuningas
Konstantinos Stephanopoulos Kreikan presidentti
1997 Carlos Menem Argentiinan tasavallan presidentti
Fernando Henrique Cardoso Brasilian federatiivisen tasavallan presidentti
Eduardo Frei Ruiz-Tagle Chilen tasavallan presidentti
Aleksander Kwasniewski Puolan tasavallan presidentti
Nelson Mandela Etelä-Afrikan tasavallan presidentti
Olafur Ragnar Grimsson Islannin tasavallan presidentti
1998 Emil Constantinescu Romanian tasavallan presidentti
1999 Ernesto Zedillo Meksikon tasavallan presidentti
Jacques Chirac Ranskan tasavallan presidentti
Carlo Azeglio Ciampi Italian tasavallan presidentti
2001 Vaira Vike-Freiberga Latvian tasavallan presidentti
Johannes Rau Saksan liittotasavallan presidentti
Arnold Rüütel Viron tasavallan presidentti
2002 Valdas Adamkus Liettuan tasavallan presidentti
Ricardo Lagos Chilen tasavallan presidentti
Jorge Sampaio Portugalin tasavallan presidentti
Ferenc Mádl Unkarin tasavallan presidentti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Valkoisen Ruusun Suurristi ketjuin, vanha tyyppi Kunniamerkkejä ja militariaa. Finnmedals International. Viitattu 3.12.2013.
  2. Ellilä, Aarne: Kunniakas hakaristimme: Syy hakaristien poistoon virtualpilots.fi. 16.5.2006. Viitattu 3.12.2013.
  3. Helsingin Sanomat 6.12.1992
  4. a b Juha E. Tetri: Kunniamerkkikirja, s. 52. 3. täyd. painos. Ajatus, 2003. ISBN 951-20-6404-9.
  5. Juha E. Tetri: Kunniamerkkikirja, s. 51. 1. painos. Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-23-2.
  6. www2.hs.fi Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen myönnetty 115 ulkomaalaiselle vaikuttajalle. 29.11.2002. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.3.2012.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta.