Mauno Pekkala
| Mauno Pekkala | |
|---|---|
 |
|
| Suomen pääministeri[1] | |
|
26.3.1946-29.7.1948 |
|
| Edeltäjä | Juho Kusti Paasikivi[1] |
| Seuraaja | Karl-August Fagerholm [1] |
| Suomen valtiovarainministeri | |
|
1.12.1939-27.3.1940 Ryti II[4] 27.3.1940-4.1.1941 Rangellin hallitus[5] 4.1.1941-22.5.1942 |
|
| Edeltäjä | Väinö Tanner[6] |
| Seuraaja | Väinö Tanner[7] |
| Maatalousministeri | |
|
13.12.1926-17.12.1927 |
|
| Edeltäjä | Kyösti Järvinen [9] |
| Seuraaja | Sigurd Mattsson[10] |
| Puolustusministeri[11] | |
|
17.4.1945-26.3.1946 Pekkalan hallitus[2] 26.3.1946-27.3.1946 |
|
| Edeltäjä | Väinö Valve[13] |
| Seuraaja | Yrjö Kallinen[2] |
| Salkuton ministeri, kansliaministeri | |
|
17.11.1944-17.4.1945[14] |
|
| Edeltäjä | - |
| Seuraaja | - |
| Kansanedustaja[15] | |
|
|
|
| Tiedot | |
| Syntynyt | 27. tammikuuta 1890[15] Sysmä[15] |
| Kuollut | 30. kesäkuuta 1952 (62 vuotta)[15] Helsinki[15] |
| Puolue | SDP(1927-1945) SKDL(1945-1952)[15] |
Mauno Pekkala (27. tammikuuta 1890 Sysmä – 30. kesäkuuta 1952 Helsinki) oli vasemmistolainen poliitikko ja ainoa Suomen Kansan Demokraattista Liittoa (SKDL) edustanut Suomen pääministeri. Pekkalan hallitus istui 26. maaliskuuta 1946 – 29. heinäkuuta 1948. Ministeripäiviä hänelle kertyi kaikkiaan 2 625.
Koulutukseltaan Mauno Pekkala oli filosofian kandidaatti (1921) ja metsänhoitaja. Hän työskenteli pitkään Metsähallituksessa, viimeksi pääjohtajana vuosina 1944–1952. Pekkala valittiin eduskuntaan vaaleissa 1927 Suomen sosialidemokraattisen puolueen (SDP) listoilta. Hän oli silloin jo valmiiksi Väinö Tannerin hallituksen maatalousministerinä. Hän nousi myös SDP:n puoluetoimikuntaan. Puolueessa Pekkala oli ennen sotia vahvasti Tannerin linjan kannattaja.
Vuodet 1939–1942 Pekkala toimi valtionvarainministerinä kolmessa eri hallituksessa. Jatkosodan aikana hän kuitenkin riitautui puolueensa ja Tannerin kanssa Saksaan nojaavasta sotapolitiikasta, erosi hallituksesta ja siirtyi niin sanotun rauhanopposition linjoille. Tämän vuoksi häntä ei myöskään nostettu esiin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, vaikka hän oli ollut puolueensa korkein ministeri jatkosodan alkaessa. Jatkosodan jälkeen Pekkala nousi esiin puolueensa sotavuosien politiikan arvostelijana ja hänestä tuli salkutton ministeri Paasikiven II hallitukseen. Kun SDP ei hänen toiveidensa mukaan tehnyt vaaleissa 1945 vaaliliittoa SKDL:n kanssa, hän meni eduskuntaan SKDL:n eikä SDP:n ehdokkaana, mistä seurasi puoluetoimikunnasta ja lopulta koko SDP:stä erottaminen. Vaalien jälkeen hän tuli puolustusministeriksi Paasikiven III hallitukseen "sosialidemokraattina", vaikka liittyi pian SKDL:n jäseneksi, mikä herätti pahaa verta vanhassa puolueessa. Myöhemmin Pekkala liittyi alkuvuodesta 1946 perustettuun Sosialistiseen yhtenäisyyspuolueeseen, joka toimi SKDL:n sisällä.
Paasikiven noustua presidentiksi Mauno Pekkalasta tuli pääministeri. Hän johti mm. Suomen valtuuskuntaa Pariisin rauhanneuvotteluissa vuosina 1946−1947 samoin kuin neuvoteltaessa YYA-sopimuksesta, jonka hän myös allekirjoitti Vjatšeslav Molotovin kanssa Moskovassa 6. huhtikuuta 1948. Näissä neuvotteluissa hän jäi kuitenkin Urho Kekkosen ja J. O. Söderhjelmin varjoon. Keväällä 1948 hän johti ministerivaliokuntaa, joka tutki väitteitä kommunistien kaappaushankkeista.
Pekkalan epäsäännölliset elämäntavat ja niin sanottu häilyväisyys herättivät aikanaan kritiikkiä. Paheksuntaa on herättänyt erityisesti se, että Pariisin rauhanneuvotteluissa hän oli puoluetoveriensa neuvosta antanut Suomen valtuuskunnan puheen etukäteen Molotovin tarkastettavaksi, minkä seurauksesta siitä jouduttiin poistamaan aluepalautustoiveisiin viitanneet kohdat. Hän vältteli muulloinkin Neuvostoliiton edustajien ärsyttämistä.
Kuitenkin Pekkalan hallitus toteutti kaudellaan useita merkittäviä lakeja. Se paitsi hoiti sotien aiheuttamat korvaus-, maahankinta- ja rauhansopimus- ym. asiat, myös käsitteli sotavuosina lykättyjä uudistuksia kuten sosiaalisen lainsäädännön – varsinkin työlainsäädännön – kehittäminen, ja antoi esitykset työntekijän vuosilomalaista, työaikalaista, työtuomioistuimesta ja työehtosopimuslaista. Vuonna 1948 hallitus teki esityksen lapsilisästä. Lisäksi on arvioitu, että Pekkalan, kuten myös sisäministeri Yrjö Leinon maltillisuus ja verkkaisuuus päätöksenteossa estivät kommunisteja johtamasta kehitystä Suomessa samaan suuntaan kuin kansandemokratioiksi kehittyneissä Itä-Euroopan maissa.
Pääministerikautensa jälkeen Pekkala oli vielä SKDL:n ehdokas presidentinvaaleissa 1950 ja jatkoi kansanedustajana kuolemaansa asti. Myös Mauno Pekkalan vanhempi veli Eino osallistui aktiivisesti politiikkaan, ja oli oikeusministerinä veljensä johtamassa hallituksessa.
[muokkaa] Lähteet
- Hannu Soikkanen: ”Pekkala, Mauno”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 593–597. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b c Suomen hallitukset valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ a b c Pekkalan hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ Rytin I hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ Rytin II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ Rangellin hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ Cajanderin III hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ Linkomiehen hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ Tannerin hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ Kallion II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ Sunilan hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ Suomen puolustusministerit www.defmin.fi. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ Paasikiven III hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ PaasikivenII hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ Paasikiven II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 7.6.2010.
- ↑ a b c d e f g Edustajamatrikkeli Mauno Pekkala eduskunta.fi. Eduskunta. Viitattu 7.6.2010.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Mauno Pekkala Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Mauno Pekkala Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
Svinhufvud | Paasikivi | Ingman | K. Castrén | Vennola | Erich | Vennola | Cajander | Kallio | Cajander | Ingman | Tulenheimo | Kallio | Tanner | Sunila | Mantere | Kallio | Svinhufvud | Sunila | Kivimäki | Kallio | Cajander | Ryti | Rangell | Linkomies | Hackzell | U. Castrén | Paasikivi | Pekkala | Fagerholm | Kekkonen | Tuomioja | Törngren | Kekkonen | Fagerholm | Sukselainen | von Fieandt | Kuuskoski | Fagerholm | Sukselainen | Miettunen | Karjalainen | Lehto | Virolainen | Paasio | Koivisto | Aura | Karjalainen | Aura | Paasio | Sorsa | Liinamaa | Miettunen | Sorsa | Koivisto | Sorsa | Holkeri | Aho | Lipponen | Jäätteenmäki | Vanhanen | Kiviniemi | Katainen
Urho Kekkonen (ML) | Juho Kusti Paasikivi (Kok.) | Mauno Pekkala (SKDL)
| Edeltäjä: Juho Kusti Paasikivi |
Suomen pääministeri 1946−1948 |
Seuraaja: K.-A. Fagerholm |
| Edeltäjä: Juho Sunila |
Suomen maatalousministeri 1926−1927 |
Seuraaja: Sigurd Mattsson |
| Edeltäjä: Väinö Tanner |
Suomen valtiovarainministeri 1939–1942 |
Seuraaja: Väinö Tanner |
 |
Edeltäjä: Väinö Valve |
Suomen puolustusministeri 1945-1946 |
Seuraaja: Yrjö Kallinen |
