Kaarlo Harvala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaarlo Harvala
Kansanedustaja
5.9.1922–31.8.1939
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Hämeen pohjoinen
Henkilötiedot
Syntynyt15. helmikuuta 1885
Ruovesi
Kuollut24. lokakuuta 1942 (57 vuotta)
Helsinki
Ammatti johtaja

Kaarlo Jafet Harvala (vuoteen 1909 Helminen; 15. helmikuuta 1885 Ruovesi – 24. lokakuuta 1942 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) puheenjohtajana vuosina 1930–1942 ja kansanedustajana vuosina 1922–1939.[1] Lähes 13 vuotta puheenjohtajana toiminut Harvala on Väinö Tannerin jälkeen SDP:n pitkäaikaisin puheenjohtaja ja pisimpään tehtävää yhtäjaksoisesti hoitanut.[2] Sisällissodan aikana Harvala toimi punaisten ylimmän oikeusasteen Vallankumouksellisen Ylioikeuden puheenjohtajana.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harvalan vanhemmat olivat mäkitupalainen Herman Helminen (1854–1918) ja Ida Maria Leppäkorpi (1865–1926).[3] Rutiköyhän perheen lapsena hän joutui jo pienestä pitäen maa- ja metsätöihin.[4][5] Harvala kävi vain kansakoulun, mutta hankki laajan sivistyksen itseopiskelulla. Vuosisadan vaihteessa Harvala muutti työmieheksi Tampereelle. Hän kirjoitti myös Kansan Lehteen ja sai lopulta vakituisen toimittajan paikan 1908. Vuosina 1912–1918 Harvala työskenteli Suomen Maanvuokraajain Liiton sihteerinä ja oli sen julkaiseman Maanvuokraaja-lehden päätoimittaja.[6][7]

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan alettua Harvala toimi Tampereen vallankumousoikeuden puheenjohtajana. Helmikuun jälkipuoliskolla Työväen pääneuvosto nimitti hänet Vallankumouksellisen Ylioikeuden puheenjohtajaksi. Harvala suostui tehtävään vastentahtoisesti ja lähti Helsinkiin vasta kun häntä uhattiin ankarilla rangaistuksilla. Huhtikuun alussa Harvala siirtyi kansanvaltuuskunnan mukana Viipuriin. Valkoisten hyökätessä kaupunkiin hän pakeni Neuvosto-Venäjälle, mutta palasi nopeasti ja pyrki kotiinsa Tamperelle. Toukokuun alkupäivinä Harvala pidätettiin Savonlinnassa, josta hän päätyi Kalevankankaan vankileirille.[6][8][9] Harvala sai kahdeksan vuoden kuritushuonetuomion valtio- ja maanpetoksesta. Rangaistus oli muiden punaisten johtohahmojen tuomioihin verrattuna lievä, koska hänen katsottiin toiminnallaan suojelleen valkoisia punakaartien väkivallalta. Myös ylioikeuden noudattamaa maltillista linjaa pidetään pitkälti Harvalan ansiona.[10] Vankeusaikanaan Harvala pääsi kulkemaan vartioituna ja hoitamaan tehtäväänsä Maanvuokraajien liiton sihteerinä, kunnes hänet päästettiin ehdonalaiseen.[11]

Kansanedustaja ja puoluejohtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapauduttuaan Harvala oli Kansan Lehden päätoimittajana ja ehti työskentelemään myös Turussa ilmestyneen Sosialistin toimituksessa, kunnes siirtyi vuonna 1919 Suomen Sosialidemokraatin toimittajaksi Helsinkiin. Vuodesta 1921 Harvala työskenteli SDP:n taloudenhoitajana. Vuonna 1922 hänet valittiin kansanedustajaksi. Eduskuntatyönsä ohessa hän toimi Vakuutusosakeyhtiö Kansan hankintapäällikkönä 1925-1927 ja syksystä 1927 lähtien Suomen Pienviljelijäin Liiton toimitusjohtajana.[1][4][7] Vuoden 1930 puoluekokouksessa Harvala valittiin SDP:n puheenjohtajaksi puolueneuvostoon palanneen Väinö Tannerin asettamana ehdokkaana.[12] Puheenjohtajavaalissa hän löi huplilaisia edustaneen Matti Paasivuoren äänin 73-66.[13] Harvala hoiti Pienviljelijäin liiton toimitusjohtajan tehtävää vuoteen 1938, jolloin hänet nimitettiin Alkon myyntijaoston johtajaksi.[14] Harvala jätti eduskunnan vuonna 1939, mutta jatkoi SDP:n puheenjohtajana kuolemaansa saakka. Presidentin valitsijamiehenä hän oli vuosina 1925, 1931 ja 1937. Harvala oli myös Alkon johtokunnan varapuheenjohtaja, minkä lisäksi hän kuului muun muassa Hämeen Työväen Säästöpankin johtokuntaan, Elannon edustajistoon sekä Kansan hallintoneuvostoon.[1] Vuosina 1909–1911 ja 1919–1923 Harvala toimi Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton puheenjohtajana.[15] Pitkään sairastellut Harvala kuoli 57-vuotiaana lokakuussa 1942.[5] Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaahan.[16]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlo Harvalan ensimmäinen puoliso oli Hämeenkyrössä syntynyt ompelija Hilda Sofia Elgfors (vuodesta 1931 Haarno,[17] 1879–1944). Heillä oli neljä lasta.[6] Pariskunta erosi joulukuussa 1918.[18] Harvalan toinen puoliso oli helsinkiläinen Anni Aleksandra Harvala (1889-1952).[19] Heillä oli yksi poika.[14] Anni Harvala työskenteli Suomen Sosialidemokraatin toimituksessa ja vaikutti muun muassa sosialidemokraattisessa naisliitossa.[20][21]

Seppänä työskennellyt Harvalan isä Herman Helminen vaikutti myös työväenliikkeessä ja kuoli heinäkuussa 1918 Kuopion vankileirillä.[22] Hänen veljensä Jati Herman Helminen (s. 1889) teloitettiin Seinäjoella huhtikuussa 1918.[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Kaarlo Harvala Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 20.10.2015.
  2. ↑ Heino, Jari: Mikä linja valitaan? 13.3.2005. Turun Sanomat. Viitattu 7.12.2023.
  3. ↑ Kalle Joosef Manninpoika Harvala (Helminen) 29.4.2022. Geni. Viitattu 7.12.2023.
  4. ↑ a b ”Sosialidemokraattiset kansanedustajat heinäk. 1 ja 3 p:nä 1922 valitussa eduskunnassa”, Työväen kalenteri 1923, s. 102. Helsinki: Suomen sosialidemokraattinen puoluetoimikunta, 1922. Kansalliskirjasto.
  5. ↑ a b Kaarlo Harvala död. Arbetarbladet, 26.10.1942, nro 123, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.12.2023. (ruotsiksi)
  6. ↑ a b c Valtiorikosylioikeuden akti 23471 – Harvala, Kaarlo Jafet (s. 4-5, 25-28) Valtiorikosylioikeuden aktit. 12.10.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 7.12.2023.
  7. ↑ a b Kaarlo Harvala täyttää 50 vuotta. Uusi Aika, 14.2.1935, nro 19, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.12.2023.
  8. ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 174–175, 252. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
  9. ↑ Rinta-Tassi 1986, s. 492–493.
  10. ↑ Rinta-Tassi 1986, s. 354, 495.
  11. ↑ ”Tapio”: Rippeitä viikon varrelta. Tampereen Sanomat, 29.9.1918, nro 171, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.12.2023.
  12. ↑ Tuomioja, Erkki: Wiik, Karl Harald
 (1883–1946)
 2014. Biografiskt lexikon för Finland. Viitattu 7.12.2023. (ruotsiksi)
  13. ↑ Kannisto, Niko: Valtapeliä ja vasemmistolaisuutta : huplilaisuus Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa 1925–1930, s. 110. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto, 2005. Teoksen verkkoversio (PDF).
  14. ↑ a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 26.10.1942, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.12.2023.
  15. ↑ ”Sos.-dem. Sanomalehtimiesliiton 20-vuotiskuvia I”, Työväen joulualbumi 1927, s. 17. Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto, 1927. Kansalliskirjasto.
  16. ↑ Toimitusjohtaja Kaarlo Harvalan ruumiinsiunaus. Helsingin Sanomat, 31.10.1942, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.12.2023.
  17. ↑ Sukunimen muutoksia. Kansan Lehti, 23.12.1931, nro 297, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.12.2023.
  18. ↑ Viranomaisten läsnäollessa tehdyn sopimuksen mukaan. Aamulehti, 19.12.1918, nro 241, s. 12. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.12.2023.
  19. ↑ Kaarlo Harvalan kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 28.10.1942, s. 1. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.12.2023.
  20. ↑ Suomen sanomalehdistön vuosikirja 1931, s. 171–172. Helsinki: Suomen Sanomalehtimiesten Liitto, 1931. Kansalliskirjasto.
  21. ↑ Sos.-dem Työläisnaisliiton XII edustajakokous. Toveritar, 1929, nro 15, s. 239. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.12.2023.
  22. ↑ Helminen, Herman Erkinp. Sotasurmasampo 1914–1922. 2019. Kansallisarkisto. Viitattu 7.12.2023.
  23. ↑ Helminen, Jati Herman Hermanninp. Sotasurmasampo 1914–1922. 2019. Kansallisarkisto. Viitattu 7.12.2023.
Edeltäjä:
Matti Paasivuori 		SDP:n puheenjohtaja
1930–1942 		Seuraaja:
Väinö Salovaara
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaarlo_Harvala&oldid=22192028”