Kansan Arkisto
Sivulta puuttuu Kansan Arkisto on Helsingin Kalliossa sijaitseva valtakunnallinen kansalaisjärjestöjen ja vasemmistolaisen työväenliikkeen keskusarkisto. Arkisto perustettiin tammikuussa 1957, kun SKP:n arkisto (1945–1956) ja poliittinen lehtileikearkisto yhdistyivät. Arkistoa ylläpitää marraskuussa 1956 perustettu Yhteiskunnallinen Arkistosäätiö.[1][2]
Kansan Arkisto toimii Kansallisarkiston valvonnassa sekä yhteistyössä muiden yksityisten keskusarkistojen ja työväenperinnettä tallentavien laitosten kanssa. Vuodesta 1975 se on kuulunut lakisääteisen valtionavun saajiin.
Kansan Arkiston jossain määrin vakiintunut lyhenne on nykyisin KansA. Aiemmin käytetty KA siirtyi Kansallisarkiston käyttöön nimenmuutoksen yhteydessä. Monet tutkijat ovat kuitenkin käyttäneet Kansan Arkistosta edelleenkin lyhennettä KA ja Kansallisarkistosta sen vanhaa lyhennettä VA.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
SKP:n Arkisto [muokkaa]
Suomen vasemmistolaisen työväenliikkeen arkistotoimintaa alettiin järjestää toisen maailmansodan jälkeen, kun äärivasemmisto sai takaisin julkiset toimintaoikeutensa. SKP:n valistusjaosto alkoi suunnitella asiaa joulukuussa 1944. Helmikuussa 1945 aloitettiin hanke maanalaisen kauden aineiston keräämiseksi. Kokoelmat alkoivat projektin myötä karttua ja SKP:n arkisto perustettiin toukokuussa 1945. Se sai tilat puoluetoimistosta Kaisaniemenkadulta. Ensimmäisenä arkistonhoitajana toimi Työväen Arkistossa pitkään työskennellyt Anna Wiik, joka aloitti vuoden 1946 alussa. Wiik loi arkistolle itsenäisen profiilin ja linjan. Hänet valittiin myös arkistotoimikunnan puheenjohtajaksi. SKP:n arkisto avattiin yleisölle 1. lokakuuta 1946. Wiikin jälkeen arkistonhoitajaksi nousi Anni Ikonen vuonna 1948.[3]
1950-luvun alussa SKP tiukensi otettaan arkistosta. Vuonna 1952 arkistotoimikunta lakkautettiin ja laitos siirtyi puolueen valitusjaoston alaisuuteen. Arkisto pyrittiin sitomaan puolueen tarpeisiin. Maaliskuussa 1952 SKP:n arkisto muutti Lehdistötaloon Kotkankadulle ja lokakuussa 1956 Kulttuuritaloon. Kulttuuritalolla arkisto alkoi tehdä läheistä yhteistyötä, sinne myös siirtyneen, Poliittisen lehtileikearkiston kanssa. Tämä johti pian arkistojen yhdistymiseen.[4]
Kansan Arkisto [muokkaa]
28. marraskuuta 1956 perustettiin Yhteiskunnallinen Arkistosäätiö. Säätiön kokouksessa 15. tammikuuta 1957 päätettiin muodostaa uusi keskusarkisto, jolle annettiin nimeksi Kansan Arkisto. Uusi laitos sai haltuunsa lakkautettujen SKP:n arkiston ja Poliittisen lehtileikearkiston kokoelmat. Arkistonhoitajaksi nimettiin Anni Ikonen, jota seurasi tammikuussa 1958 Onni Ulaska. Ulaskan kuoltua vuonna 1962 tuli tehtävään Kauko Heikkilä.[5]
1960-luvulla KA:n toiminta uudistui vähitellen. Vuodesta 1966 arkistohoitajana toimi Anna-Liisa Lehtoranta, jonka ohjauksessa hyväksyttiin muun muassa uusi ohjesääntö, jossa painottuivat järjestöaineiston keruu sekä asema keskusarkistona. Lehtileikearkiston toimintaa supistettin ja kirjastoluonteisen toiminnan keskeinen rooli alkoi väistyä.[6]
1970-luvulla KA:n toiminnassa tapahtui monia muutoksia. Keväällä 1973 SKDL asetti työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää arkistotyön tilaa sekä antaa ohjeita arkistoinnista kansandemokraattisille keskus- ja piirijärjestöille. Vuonna 1975 KA:n ohjesääntöön kirjattiin uusi toimintalinja, joka asetti keskusarkistotehtävät ensisijaisiksi. Leikearkiston kartuttaminen päätettiin lopettaa. Arkiston kokoelmat laajenivat, kun sille alkoivat luovuttaa aineistoa esimerkiksi ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt. Vuodesta 1975 alkaen arkiston kokoelmia alettiin organisoida uudelleen siten, että aineisto järjestettiin kaikilta osin provenienssiperiaatteen mukaisesti. Myös valokuva-arkisto järjestettiin uudelleen. KA:n omat näyttelyt aloitettiin vuonna 1976.[7]
Toiminnan laajentuminen oli 1970-luvulla mahdollista lisääntyneen valtionavun ansiosta. Kansan Arkisto sai valtiolta harkinnanvaraista tukea vuodesta 1971 alkaen, mutta toiminnan kannalta keskeisin tapaus oli loppuvuodesta 1974 säädetty laki yksityisluontoisten arkistojen valtionavusta. Lain mukaan tuki kattoi nyt 80 prosenttia arkiston niistä menoista, jotka opetusministeriö hyväksyi.[8] Vuonna 1982 KA sai uudet laajemmat ja ajanmukaiset tilat Lehdistötalolta.[9]
1980-luvulla KA alkoi toimia aiempaa tiiviimmin yhteistyössä tutkijoiden ja muiden työväenperinteestä kiinnostuneiden tahojen kanssa. Se oli aktiivisesti mukana Työväenperinne-yhdistyksen ja Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran perustamisissa sekä toiminnassa. Aineistojen keruussa paikallishistoria sai aiempaa suuremman roolin.[10]
1980-luvun lopussa Kansan Arkiston toiminta vaikeutui kun sitä ylläpitäneet järjestöt (SKP & SKDL) kokivat takaiskuja ja lopulta lakkautettiin. Vuonna 1989 arkisto irtisanottiin tiloistaan Lehdistötalolta ja se siirtyi Vetehisenkujalle Hämeentien varteen. Samanaikaisesti aineistot ja tutkijakäynnit jatkoivat kasvuaan. Kokoelmia kartuttivat mm. järjestöjen, lehtien, yhtiöiden sekä työväentalojen lakkauttamiset ja konkurssit.[11]
Vuosina 1982–1994 Yhteiskunnallinen Arkistosäätiö ylläpiti Työväenaatteen museota, jonka haltuun siirtyivät perustettaessa Kansan Arkiston esinekokoelmat. Lakkauttamisen yhteydessä museon kokoelmat siirrettiin (1993 aloittaneen) Työväen keskusmuseon haltuun. Työväenaatteen museo oli ollut aktiivisesti mukana keskusmuseohankkeessa 1980-luvulta lähtien.[12]
Kokoelmat [muokkaa]
Kansan Arkistoon on talletettu yli 6 000 työväen- ja kansalaisjärjestön arkistoaineistoa sekä satoja henkilöarkistoja, muistitietoa, äänitteitä, valokuvia, julisteita ja merkkejä. Puolueista arkistossa sijaitsevat Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen (SSTP), Suomen Kommunistisen Puolueen (1918–1990), Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) ja Sosialistisen Yhtenäisyyspuolueen (SYP) arkistot sekä aineistoa muista vasemmistopuolueista. Sosiaalidemokraateista vasemmalla olevien/olleiden poliittisten järjestöjen lisäksi Kansan Arkistossa on ammatillisten järjestöjen, nais-, nuoriso- ja varhaisnuorisojärjestöjen, asukas-, kulttuuri-, sivistys-, eläkeläis-, raittius- ja ympäristöjärjestöjen, ystävyysseurojen, työväenteattereiden sekä työväentalojen arkistoja. Kokoelmissa on paikallisten yhdistysten arkistoja eri puolilta Suomea. Arkistossa on myös ns. yhdenasianliikkeiden aineistoja.
Kansan Arkiston kokoelmissa on yli 900 000 valokuvaa. Kokoelmat koostuvat vasemmistolaisen työväenliikkeen, kansalaisjärjestöjen ja työväestön sosiaali-ja kulttuurihistoriaan liittyvästä aineistosta, mutta mukana on myös kuvia arjesta. Monien vasemmistolaisten lehtien kuva-arkistot on tallennettu Kansan Arkistoon. Vuodesta 1999 alkaen kuvia on koordinoinut erillinen kuva-arkistoyksikkö. Suurin yksittäinen kuvakokoelma on valokuvaaja Yrjö Lintusen aineisto, jota esitellään arkiston kotisivuilla olevassa verkkonäyttelyssä Vasen silmä.
Kansan Arkisto on järjestänyt lukuisia muistitiedon keruuprojekteja vuodesta 1958 alkaen. Ensimmäiset suuremmat hankkeet koskivat sisällissotaa (1958) ja SKP:n maanalaisen kauden historiaa (1966). Muistojen keräämisessä KA on 1960-luvulta alkaen tehnyt yhteistyötä Työväen Arkiston kanssa.[13]
Kansan Arkistossa on sattumanvaraisesti lahjoitusten yhteydessä syntynyt taidekokoelma, johon kuuluu noin 500 teosta. Kokoelman suurin yhtenäinen kokonaisuus muodostuu Tapio Tapiovaaran teoksista, joita on arkiston hallussa yli sata.[14]
Palvelut [muokkaa]
Kansan Arkisto palvelee järjestöjä vastaanottamalla ja tallentamalla niiden arkistoja sekä tarjoamalla aineistoja tutkijoiden käyttöön. Arkistojen luovuttajat voivat asettaa käytölle ehtoja. Myös puoluepoliittisesti sitoutumattomat ruohonjuuritason kansalaisjärjestöt voivat tarjota arkistojaan tallennettaviksi.
Arkistoon otetaan vastaan yksityisten kansalaisten ja perheiden arkistoja – varsinkin, jos niillä on jokin kytkentä Kansan Arkiston muuhun aineistoon. Arkistot järjestetään ja luetteloidaan. Arkiston kotisivuilla on tietokanta, josta voi tehdä hakuja järjestön nimen, paikkakunnan ja toimialan mukaan.
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kirjallisuus [muokkaa]
- Marita Jalkanen (toim.): Elämää arkistossa. Kansan Arkisto 60 vuotta. Helsinki: Yhteiskunnallinen Arkistosäätiö, 2005.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Anna-Maija Nirhamo: Katsaus Kansan Arkiston kaksikymmenvuotiseen toimintaan (Kommunisti 1/1977), s. 4–5.
- ↑ Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 15.
- ↑ Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 7–13.
- ↑ Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 15–16.
- ↑ Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 16–17,24.
- ↑ Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 24–25.
- ↑ Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 28–32.
- ↑ Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 32.
- ↑ Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 37.
- ↑ Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 36–45.
- ↑ Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 45–50.
- ↑ Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 40–44.
- ↑ Anna-Maija Nirhamo: Kansan Arkiston vuosikymmenet. teoksessa Jalkanen 2005, s. 19,23–24.
- ↑ Kansan Arkiston taidekokoelma (Työväentutkimus 2006) linkki
