Kaarlo Castrén
Sivulta puuttuu | Kaarlo Castrén | |
|---|---|
 |
|
| Suomen pääministeri | |
|
17. huhtikuuta 1919 – 15. elokuuta 1919 |
|
| Edeltäjä | Lauri Ingman [2] |
| Seuraaja | Juho Vennola [2] |
| Suomen valtiovarainministeri | |
|
27. marraskuuta 1918 – 17. huhtikuuta 1919 |
|
| Edeltäjä | Juhani Arajärvi[4] |
| Seuraaja | August Ramsay[5] |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 28. helmikuuta 1860 Turtola[6] |
| Kuollut | 19. marraskuuta 1938 (78 vuotta) Helsinki |
| Puolue | Edistyspuolue |
Kaarlo Castrén (28. helmikuuta 1860 Turtola – 19. marraskuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja pääministeri. Hän edusti ensin nuorsuomalaisia ja sittemmin Kansallista Edistyspuoluetta. Kaikkiaan Castrén oli ministerinä 262 päivää.
Sisällysluettelo |
Ura [muokkaa]
Rovastin poika Kaarlo Castrén valmistui vuonna 1887 oikeustieteen kandidaatiksi ja oli jo seuraavana vuonna perustamassa Castrén & Snellman -asianajotoimistoa. Sen ohella hän työskenteli 1888–1892 myös virkamiehenä senaatin valtiovaraintoimituskunnassa. Vuosina 1892–1897 Castrén kuului Helsingin kaupunginvaltuustoon. Säätyvaltiopäiville hän osallistui porvarissäädyssä 1894 ja 1905–1906, mutta ei ollut koskaan kansanedustaja. Castrén oli nuorsuomalaisessa puolueessa K. J. Ståhlbergin johtamalla maltillisella linjalla ("varpuset") ja toimi pitkään puolueen puheenjohtajana. Tehtävä oli lähinnä epäkiitollinen sovittelijan rooli, ja puolueen linjanvetäjinä toimivat muut. Castrén oli senaattorina siviilitoimituskunnassa 1906–1909 Mechelinin ja Hjeltin senaateissa. Hän erosi senaatista muiden nuorsuomalaisten kanssa vastalauseeksi keisarin laintulkinnalle maanvuokralain yhteydessä (ks. Toinen sortokausi), minkä jälkeen hän jälleen avasi asianajotoimiston.[7]
Castrén palasi politiikkaan, kun hänet marraskuussa 1918 nimitettiin valtiovarainministeriksi Ingmanin I hallitukseen. Vaikka hän olikin valtiomuotokiistan yhteydessä allekirjoittanut yhden monarkiaa tukevan adressin, hän liittyi nyt tasavaltalaisten perustamaan Kansalliseen Edistyspuolueeseen. Ingmanin hallituksen erottua Castrén nousi itse pääministeriksi, jossa toimessa hän oli 121 päivää, vuoden 1919 huhtikuusta elokuuhun. Hänen hallituksensa tärkein aikaansaannos oli esityksen antaminen Suomen tasavaltaisesta hallitusmuodosta, jonka vahvistamisen jälkeen hallitus erosi.[7]
Edistyspuolueessa Castrén sijoittui selvästi oikealle laidalle, ja pääministerikautensa keskeisissä kiistoissa hän asettui usein tukemaan puolueensa auktoriteetin Ståhlbergin sijasta oikeistoa ja valtionhoitaja Mannerheimia. Kun Ståhlberg presidentiksi kohottuaan hylkäsi Mannerheimin vaatimukset, myös Castrén joutui väistymään. Hän etääntyi pian puolueesta ja siirtyi selvemmin oikealle, vaikkei aktiivisesti enää politiikkaan osallistunutkaan. Hän toimi oikeistolaisessa Suomen Suojelusliitossa ja julkaisi 1926 kirjan Punaisten hirmutyöt vapaussodan aikana – sitä varten, ettei totuus unohtuisi, jossa kuvattiin Suomen sisällissotaa tiukasti niin sanotun valkoisen totuuden näkökulmasta. Myöhemmin Castrén tuki vielä Lapuan liikettäkin.[7]
Kaarlo Castrén toimi myös liike-elämässä. Kansallis-Osake-Pankin johtokunnassa hän oli 1898–1904 ja 1916–1922, samoin useiden muiden yritysten johtokunnissa, ja 1906 hän oli lyhytaikaisesti Suomi-yhtiön vt. toimitusjohtaja.[7]
Castrénin viimeinen aluevaltaus oli tutkimus Lars Levi Laestadiuksesta, tuloksena elämäkerta Kiveliön suuri herättäjä Lars Levi Laestadius (Otava, 1932).[7]
Sukulaisia [muokkaa]
Kaarlo Castrénin nuorempi veli Arthur Castrén oli myös nuorsuomalainen poliitikko ja senaattori. Senaattori Jalmar Castrén taas oli heidän serkkunsa.
Lähteet [muokkaa]
- Vesa Vares: ”Castrén, Kaarlo”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 151–153. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ K. Castrenin hallitus www.valtioneuvosto.fi. Viitattu 27.5.2010.
- ↑ a b Suomen hallitukset Valtioneuvosto. Viitattu 28.5.2010.
- ↑ Ingmanin hallitus www.valtioneuvosto.fi. Viitattu 27.5.2010.
- ↑ Paasikiven hallitus www.valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 28.5.2010.
- ↑ K. Castrenin hallitus www.valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 28.5.2010.
- ↑ Kaarlo Castrén Suomen ministerit. Valtioneuvosto. Viitattu 1.10.2010.
- ↑ a b c d e Vesa Vares: ”Castrén, Kaarlo”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 151–153. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Kaarlo Castrén Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
| Edeltäjä: Lauri Ingman |
Suomen pääministeri 1919 |
Seuraaja: Juho Vennola |
| Edeltäjä: Juhani Arajärvi |
Suomen valtiovarainministeri 1918–1919 |
Seuraaja: August Ramsay |
Svinhufvud | Paasikivi | Ingman | K. Castrén | Vennola | Erich | Vennola | Cajander | Kallio | Cajander | Ingman | Tulenheimo | Kallio | Tanner | Sunila | Mantere | Kallio | Svinhufvud | Sunila | Kivimäki | Kallio | Cajander | Ryti | Rangell | Linkomies | Hackzell | U. Castrén | Paasikivi | Pekkala | Fagerholm | Kekkonen | Tuomioja | Törngren | Kekkonen | Fagerholm | Sukselainen | von Fieandt | Kuuskoski | Fagerholm | Sukselainen | Miettunen | Karjalainen | Lehto | Virolainen | Paasio | Koivisto | Aura | Karjalainen | Aura | Paasio | Sorsa | Liinamaa | Miettunen | Sorsa | Koivisto | Sorsa | Holkeri | Aho | Lipponen | Jäätteenmäki | Vanhanen | Kiviniemi | Katainen
