Arthur Castrén

Arthur Castrén
Helsingin kaupunginjohtaja
1922 - 1930
Seuraaja	Antti Tulenheimo
Sisäasiaintoimituskunnan päällikkö
Svinhufvudin I hallitus 27.11.1917–27.5.1918 Paasikiven I hallitus 27.5.1918–27.11.1918
Seuraaja	Antti Tulenheimo
Kansanedustaja
1.6.1909–5.2.1913
Tiedot
Syntynyt	10. kesäkuuta 1866 Turtola
Kuollut	29. kesäkuuta 1946 (80 vuotta)
Puolue	Nuorsuomalaiset

Johan Arthur Castrén (10. kesäkuuta 1866 Turtola – 29. kesäkuuta 1946 Pietarsaari) oli nuorsuomalainen poliitikko, senaattori ja Oulun pormestari sekä Helsingin kaupunginjohtaja. Hänen vanhempansa olivat rovasti Johan Robert Castrén ja Ida Taucher, vanhempi veli oli niinikään nuorsuomalainen poliitikko Kaarlo Castrén.

Arthur Castrén suoritti ylioppilastutkinnon 1884 ja sen jälkeen ylemmän oikeustutkinnon 1888 saaden varatuomarin arvon 1891. Hän toimi Oulun pormestarina vuosina 1896–1908 ja edusti myös Oulun kaupunkia porvarissäädyssä säätyvaltiopäivillä 1904–1905 ja 1905–1906. Perustuslaillisena Castrén oli Bobrikovin aikaan erotettu virastaan lokakuussa 1903, mutta pääsi takaisin huhtikuussa 1906 ja valittiin Oulun kaupungin oikeuspormestariksi 1908, josta virasta hän sai eron marraskuussa 1918. Oulun aikanaan hän oli myös kaupunginvaltuuston jäsen 1904–1905 ja 1908–1917.

Nuorsuomalaisen Puolueen listoilta Castrén valittiin kansanedustajaksi ensi kerran vuonna 1909 ja jatkoi kunnes sai eron eduskunnasta terveydellisistä syistä 1913. Hänet nimitettiin sisäasiaintoimituskunnan päälliköksi niin sanottuun itsenäisyyssenaattiin marraskuussa 1917; samassa hallituksessa oli senaattorina myös hänen serkkunsa Jalmar Castrén. Arthur Castrén pyrki alkuun saamaan hallituksen käyttöön tiukkaa järjestysvoimaa sisäisten levottomuuksien tukahduttamiseksi. Tammikuussa 1918 suojeluskuntien julistaminen hallituksen joukoiksi oli viimeinen askel tiellä sisällissotaan, jonka ajan Castrén joutui piileskelemään punaisten hallitsemassa Helsingissä. Saksalaisten vallattua pääkaupungin hän johti huhti-toukokuussa lyhyen aikaa neljän piileskelijän muodostamaa puolikasta "Castrénin senaattia", kunnes Vaasaan paenneet muut senaattorit pääsivät palaamaan. Tänä aikana hän antoi määräykset punavankien kohteluun, joka ilmeisesti jäi hänen mielestään sittenkin liian lieväksi. Castrén jatkoi samassa senaattorinvirassa vielä Paasikiven senaatissa.

Viimeisen uransa Castrén loi Helsingin kaupunginjohtajana vuosina 1921–1930 ja muodollisesti ylempänä kunnallispormestarina 1931–1936. Näissäkin tehtävissä hän asennoitui tiukasti järjestysongelmina pitämiään vasemmiston joukkoesiintymisiä vastaan, lähettäen muun muassa palokunnan hajottamaan ns. punaisen päivän 1.8.1929 kommunistien mielenosoituksia.

Aiheesta muualla

• Arthur Castrén Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Arthur Castrén Suomen ministerit. Valtioneuvosto.

Lähteet

• Vesa Määttä: ”Castrén, Arthur”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 140–141. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.