Eduskunta

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eduskuntatalo (oik.) ja Eduskunnan lisärakennus.
Tämä artikkeli on osa sarjaa:
Suomen politiikka ja hallinto
Hallinto
Toimeenpanovalta
Lainsäädäntövalta
Vaalit

Eduskuntavaalit
1991 | 1995 | 1999 | 2003 | 2007

Presidentinvaalit
1994 | 2000 | 2006 | 2012

Europarlamenttivaalit
1996 | 1999 | 2004

Kunnallisvaalit
2000 | 2004 | 2008

Eduskunnalle neuvoa-antavat kansanäänestykset
Suomen EU-jäsenyys
Kieltolain lakkauttaminen
Oikeus
Alueellinen hallinto
näytä • keskustele • muokkaa

Eduskunta (EK) on Suomen valtion lainsäädäntövaltaa ja budjettivaltaa käyttävä elin. Lisäksi eduskunta valvoo hallituksen toimintaa ja osallistuu Euroopan unionin päätöksentekoon.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Yleistä

Suomen perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, "jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta" (2§). Eduskunta (ruots. riksdagen) koostuu 200 kansanedustajasta, jotka valitaan neljän vuoden välein eduskuntavaaleilla (24/25§).Hallitusvaltaa käyttävän valtioneuvoston tulee – parlamentaaristen periaatteiden mukaisesti – "nauttia eduskunnan luottamusta" (3§).

Eduskunnan istuntosalissa on vain 199 paikkaa, koska puhemies ei äänestä eikä pidä puheenvuoroja. Eduskunnan vuotuista työjaksoa nimitetään valtiopäiviksi. Eduskunta kokoontuu valtiopäiville säätämään lakeja, joita noudattaen yhteiskunnassa toimitaan. Tuomioistuimet arvioivat yksittäistapauksissa, onko lakeja noudatettu.

Arkkitehti J. S. Sirenin suunnittelema Eduskuntatalo vihittiin käyttöön 7. maaliskuuta 1931.

Kansanedustajat jakautuvat puolueensa mukaisiin ryhmiin. Näitä ryhmiä kutsutaan eduskuntaryhmiksi. Jokainen ryhmä valitsee kansanedustajiensa keskuudesta ryhmälleen puheenjohtajan. Eduskuntavaalit määrävät eduskunnan voimasuhteet.

Eduskunta valitsee valtioneuvoston eli hallituksen. Vaalien voittajapuolueen puheenjohtaja ryhtyy hallitustunnustelijaksi neuvottelemaan siitä, mitkä puolueet pääsevät hallitukseen. Lopullinen hallitus on neuvottelujen tulos, eikä välttämättä suoraan heijasta vaalien tulosta. Puolueet, jotka eivät ole mukana hallituksessa ja joilla siis ei ole ministereitä, muodostavat opposition. Oppositio ja hallitus ovat toisilleen vastakkaisia puolia. Opposition tehtävänä on vastustaa ja kyseenalaistaa hallituksen politiikkaa esittämällä sille vaihtoehtoja. Eduskunta siis valvoo ja arvioi hallituksen toimintaa.

Valtioneuvosto valmistelee ja esittää valmistelemansa uudet lakiesitykset ja valtion vuosittaisen talousarvion eduskunnan hyväksyttäväksi. Eduskunta voi joko hyväksyä hallituksen esityksen sellaisenaan, muuttaa sitä tai hylätä sen kokonaan.

Myös kansanedustajilla on aloiteoikeus, mutta yksittäisen edustajan esitys menee harvoin läpi. Usein edustajien omien lakialoitteiden motiivina onkin jonkin tärkeäksi koetun asian nostaminen eduskunnan asialistalle ja julkiseen keskusteluun. Jos lakialoitteen on allekirjoittanut yli 100 kansanedustajaa, sen menestymisen mahdollisuudet kasvavat merkittävästi.

Vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain 39§:n mukaan kansanedustajalla on oikeus tehdä:

1) lakialoite, joka sisältää ehdotuksen lain säätämisestä;

2) talousarvioaloite, joka sisältää ehdotuksen talousarvioon tai lisätalousarvioon otettavasta määrärahasta tai muusta päätöksestä; sekä

3) toimenpidealoite, joka sisältää ehdotuksen lainvalmisteluun tai muuhun toimenpiteeseen ryhtymisestä.

Tällaisten aloitteiden lisäksi edustajat voivat tehdä myös muita valtiopäivätoimia. Niitä ovat kirjalliset kysymykset, suulliset kysymykset, keskustelualoitteet ja välikysymykset.

[muokkaa] Eduskuntavaalit

Eduskuntavaalit järjestetään neljän vuoden välein 200 kansanedustajan valitsemiseksi. Äänioikeus on kaikilla 18-vuotiailla ja sitä vanhemmilla Suomen kansalaisilla. Ehdokkaan tulee olla 18-vuotias tai sitä vanhempi Suomen kansalainen, joka ei ole vajaavaltainen. Vaaleissa Suomi on jaettu vaalipiireihin. Paikkojen jaossa käytetään d'Hondtin menetelmää. Viimeisimmät eduskuntavaalit pidettiin 2007 ja seuraavan kerran vaalit järjestetään vuonna 2011.

[muokkaa] Eduskunnan historia

Suomen parlamentti sai nykyisen muotonsa eduskuntauudistuksessa vuonna 1906. Eduskuntauudistuksen taustalla on Venäjälle tappiollinen Venäjän–Japanin sota vuosina 1904–1905. Sota vei Venäjän levottomuuksiin ja suurlakkoon sekä johti esimerkiksi Venäjän parlamentin, duuman perustamiseen. Levoton aika johti myös Suomessa suurlakkoon loka-marraskuussa 1905. Lakolla suomalaiset protestoivat erityisesti sortokautena tunnettuihin laittomina pitämiinsä venäläistämistoimiin. Suurlakon seurauksena keisari Nikolai II antoi marraskuun manifestin, johon ensimmäisen sortokauden katsotaan päättyneen. Samassa yhteydessä annettiin lupaus yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvan kansanedustuslaitoksen luomisesta.

Suomessa kutsuttiin koolle ylimääräiset säätyvaltiopäivät joulukuussa 1905 toteuttamaan eduskuntauudistuksen. Samalla otettiin käsittelyyn muitakin demokraattisen kehityksen kannalta keskeisiä lakeja, eli laki eduskunnan oikeudesta valvoa hallituksen jäsenten virkatointen laillisuutta, laki sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta sekä painovapauslaki. Uutta valtiopäiväjärjestystä valmistelemaan asetettiin professori Robert Hermansonin johtama komitea. Ehdotus esiteltiin keisarille maaliskuussa 1906 ja toukokuussa hallitus antoi säädyille esityksen uudesta valtiopäiväjärjestyksestä ja vaalilaista. Säädyt hyväksyivät lait äänestyksen jälkeen 1. kesäkuuta 1906. Nikolai II vahvisti lait ja määräsi uudistuksen tulemaan voimaan 1. lokakuuta 1906.

Eduskuntauudistuksessa korvattiin tuolloin Euroopan vanhanaikaisimmat, 1600-luvulta periytyvät, säätyvaltiopäivät aikansa uudenaikaisimmalla yksikamarisella eduskunnalla. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä suhteellinen vaalitapa olivat vielä varsin harvinaisia ja naisten äänioikeus valtiollisissa vaaleissa toteutui ensimmäisenä maana Euroopassa juuri Suomen eduskuntauudistuksessa. Samalla naiset saivat myös vaalikelpoisuuden. Äänioikeutettujen suomalaisten määrä kymmenkertaistui 1 272 873 äänioikeutettuun, kun kaikki naiset ja säätyihin kuulumattomat miehet saivat äänioikeutensa. Äänioikeus- ja vaalikelpoisuusikärajaksi asetettiin 24 vuotta.

Eduskunta koolla VPK:n talossa 1907

Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit toimitettiin 15. ja 16. maaliskuuta 1907. Ensimmäiseen täysistuntoonsa uudet kansanedustajat kokoontuivat 23. toukokuuta 1907 ja eduskunnan juhlalliset avajaiset pidettiin kaksi päivää myöhemmin. Koska 200 kansanedustajaa eivät mahtuneet Säätytalolle, täysistunto pidettiin Helsingin Vapaapalokunnan talossa, joka sijaitsi Ateneumin naapurissa Hakasalmenkadun (nykyisen Keskuskadun) varrella. Eduskunta kokoontui siellä aina vuoteen 1911 asti, jolloin uudeksi kokoontumispaikaksi tuli Heimolan talo Vuorikadun ja Hallituskadun (nykyisen Yliopistonkadun) kulmassa. Nämä molemmat rakennukset, joissa eduskunta alkuvuosinaan kokoontui, purettiin 1960-luvulla uusien liiketalojen tieltä.

Heimolan talossa eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917. 1919 vahvistettiin Suomen hallitusmuoto, joka määritteli eduskunnan aseman seuraavasti: Valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Sama teksti sisältyy Suomen nykyiseen perustuslakiin. Vuonna 1928 valtiopäiväjärjestystä uudistettiin.

Eduskuntatalon graniittiseinää Etu-Töölössä

Nykyiseen Eduskuntataloon muutettiin sen valmistuttua 1931.

Historiansa aikana eduskunta on kokoontunut ainoastaan kerran Helsingin ulkopuolella. Eduskunta kokoontui täysin salaisesti Kauhajoella Sanssin koulussa talvisodan aikana 1.12.1939–12.2.1940. Pommitusten alettua eduskunta piti kaksi salaista täysistuntoa Vallilan työväentalolla.[1] Istuntojen ulkopuolisessa salaisessa neuvottelussa päätettiin, että eduskunta siirtyy Kauhajoelle, jonne muutto tapahtui välittömästi kello kolme joulukuun 1. päivän vastaisena yönä. Kauhajoki valittiin, koska se sijaitsi kaukana itärajasta eikä siellä ollut Neuvostoliiton pommituksille kiinnostavia kohteita kuten satamaa tai lentokenttää. Kansanedustajilla avustajineen oli vain muutama tunti aikaa koota tavaransa pimeästä eduskuntatalosta, ennen kuin kaksitoistatuntinen junamatka Kauhajoelle alkoi. Kauhajoella eduskunnan tulosta tiedettiin vain tunti ennen junan saapumista kello 14.30. Ensimmäinen istunto pidettiin 5. joulukuuta. Koko Kauhajoella olon ajan eduskunnan toiminta oli niin salaista, etteivät edes kaikki kauhajokelaiset tienneet, mitä pitäjässä tapahtui.[2][3]

Eduskunta vietti satavuotisjuhlaansa 1. kesäkuuta 2006. Juhlien huomatuimmaksi tapaukseksi jäi Vihreän liiton kansanedustajan Heidi Hautalan ryhmäpuheenvuoro, jossa tuomittiin voimakkaasti Venäjän demokratiakehityksen saama negatiivinen käänne presidentti Vladimir Putinin kaudella.

[muokkaa] Täysistunto ja valiokunnat

Kansanedustajien työhuoneet eduskunnan lisärakennuksessa ovat kolme neliötä tilavampia kuin vanhan puolen työhuoneet.
Näkymä istuntosaliin.

Näkyvin osa eduskunnan toimintaa ovat täysistunnot, joihin eduskunta kokoontuu istuntokauden aikana neljä kertaa viikossa. Täysistunnoissa eduskunta käsittelee lakiesityksiä ja hallituksen talousarvioesitykset sekä käy tarvittaessa ajankohtaiskeskustelua. Torstaisin täysistunto alkaa suullisella kyselytunnilla, jonka kuluessa edustajat voivat tehdä hallituksen jäsenille kysymyksiä heidän johtamiensa ministeriöiden toimialaan kuuluvista asioista.

Eduskunnan täysistunnoissa puhetta johtaa eduskunnan puhemies, joka on valtakunnan hierarkiassa toinen heti presidentin jälkeen.

Eduskunta jakautuu valiokuntiin, joissa hallituksen ja kansanedustajien laki- ja talousarvioesitysten työstäminen käytännössä tapahtuu. Valiokunta voi asiantuntijoita kuultuaan ja esityksen sisällöstä keskusteltuaan suosittaa esityksen hyväksymistä sellaisenaan, sen hylkäämistä tai ehdottaa esitykseen muutoksia tai kirjoittaa koko esityksen alusta alkaen uusiksi. Eduskunnan valiokunnat ovat suuri valiokunta, perustuslakivaliokunta, ulkoasiainvaliokunta, valtiovarainvaliokunta, hallintovaliokunta, tarkastusvaliokunta, lakivaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, talousvaliokunta, tulevaisuusvaliokunta, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä ympäristövaliokunta. Suuressa valiokunnassa on 25 jäsentä ja 13 varajäsentä, ja valtiovarainvaliokunnassa 21 jäsentä ja 19 varajäsentä. Muissa valiokunnissa on 17 jäsentä ja 9 varajäsentä.

Ennen valiokuntakäsittelyä hallituksen ja kansanedustajien lakiesityksistä käydään täysistunnossa lähetekeskustelu. Valiokuntakäsittelyn jälkeen esitykset palaavat täysistuntoon ensimmäiseen käsittelyyn valiokunnan kirjoittaman mietinnön kera. Ensimmäisessä käsittelyssä käydään yleiskeskustelu ja lakiesitykseen voidaan esittää muutoksia. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä päätetään lain sisällöstä eli käytännössä äänestetään valiokunnan mietinnön ja sen kanssa ristiriidassa olevien esitysten välillä. Jos jokin muutosesitys menee läpi, se kierrätetään vielä eduskunnan suuren valiokunnan kautta, josta esitys palaa jatkettuun ensimmäiseen käsittelyyn. Toisessa käsittelyssä ei keskustella, vaan ensimmäisen käsittelyn tuloksena oleva laki voidaan vain joko hyväksyä tai hylätä.

[muokkaa] Hallituksen luottamus

Lainsäädännöstä ja valtion tulo- ja menoarviosta päättämisen lisäksi eduskunta voi todeta hallituksen tai yksittäisen ministerin menettäneen eduskunnan luottamuksen, jolloin hallitus tai kyseinen ministeri joutuu eroamaan. Tämä vaatii vähintään 20 kansanedustajan allekirjoittaman välikysymyksen, jonka pohjalta käytävän keskustelun jälkeen eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta.

Kun enemmistö eduskunnan jäsenistä eli kansanedustajista kuuluu hallituspuolueisiin, puhutaan enemmistöhallituksesta. Enemmistöhallituksen aikana hallituksen hajottaminen on vaikeaa, koska hallituspuolueet ovat sitoutuneet hallituksen ja sen ministereiden politiikkaan. Hallituspuolueiden yksittäiset kansanedustajat eivät ryhmäkurin vuoksi mielellään vastusta enemmistön kantaa. Näin ollen enemmistöhallitus yleensä saa luottamuslauseen. Kuitenkin jos esimerkiksi yksittäinen ministeri on syyllistynyt moraalisesti arveluuttavaan tai peräti rikolliseen tekoon, hallitus ja oppositio voi olla yhtä mieltä epäluottamuksesta kyseistä ministeriä kohtaan.

[muokkaa] Eduskunnan hajottaminen

Tasavallan presidentti voi pääministerin perustellusta aloitteesta eduskunnan puhemiestä ja eduskuntaryhmiä kuultuaan sekä eduskunnan ollessa koolla hajottaa eduskunnan ja määrätä toimitettavaksi ennenaikaiset eduskuntavaalit.

Vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksen mukaan keisarilla oli oikeus hajottaa eduskunta ja määrätä uudet vaalit toimitettavaksi. Vuoteen 1913 saakka vaalit pidettiinkin tämän vuoksi lähes joka vuosi. Keisarin menetettyä valtansa katsottiin tämän oikeuden siirtyneen ensin Venäjän väliaikaiselle hallitukselle ja Suomen itsenäistymisen jälkeen valtionhoitajalle. Näiden määräyksestä uudet vaalit pidettiinkin myös vuosina 1917 ja 1919. Valtiopäiväjärjestyksen ja vuoden 1919 hallitusmuodon mukaan presidentin hajotusoikeus oli niin ikään rajoittamaton[4], kunnes perustuslakia vuonna 1991 tältä osin muutettiin. Presidentti on Suomessa hajottanut eduskunnan seitsemän kertaa: vuosina 1924 (Ståhlberg), 1929 (Relander), 1930 (Relander), 1953 (Paasikivi), 1962 (Kekkonen), 1971 (Kekkonen) sekä 1975 (Kekkonen).

Vuonna 1939 valitun eduskunnan toimikautta pidennettiin sodan vuoksi poikkeuslailla, niin että seuraavat vaalit pidettiin vasta vuonna 1945.

[muokkaa] Vasemmistosta oikeistoon

Pääartikkeli: Vasemmisto–oikeisto-vastakkainasettelu

Eduskunta jakautuu vanhastaan vasemmistoon eli sosialisteihin ja oikeistoon eli porvareihin. Jako vasemmistoon ja oikeistoon palautuu Ranskan suureen vallankumoukseen, jolloin radikaaliryhmät asettuivat istumaan puheenjohtajan paikalta katsoen salin vasemmalle puolelle. Suomessa tästä käytännöstä tekee poikkeuksen Ruotsalainen kansanpuolue, joka istuu salin oikeassa reunassa, koska sinne on tarvittaessa helpompi järjestää tulkkauspalvelut.

[muokkaa] Kansanedustajat puolueittain ja vaaleittain

Vaalit Puolue
a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u
SDP SP
Kok.		 NSP
Ed.
KP
LKP		 RKP ML
Kesk.		 KTL SSTP
STP
SKDL
Vas.		 SPP
PMP		 SV IKL KP sdopp
TPSL		 VL SPP
SMP
PS		 SKL
KD		 SKYP PKP
POP		 Vihr. Nuor. Eko. Muut
1907 80 59 26 24 9 2
1908 83 55 26 24 10 2
1909 84 48 29 25 13 1
1910 86 42 28 26 17 1
1911 86 43 28 26 16 1
1913 90 38 29 25 18 --
1916 103 33 23 21 19 1
1917 92 32 24 21 26 -- 5
1919 80 28 26 22 42 2
1922 53 35 15 25 45 27
1924 60 38 17 23 44 18
1927 60 34 10 24 52 20
1929 59 28 7 23 60 23 --
1930 66 42 11 20 59 1 1
1933 78 18 11 21 53 3 14 2
1936 83 20 7 21 53 1 14 1
1939 85 25 6 18 56 2 -- 8
1945 50 28 9 14 49 49 -- 1
1948 54 33 5 13 56 38 -- 1
1951 53 28 10 14 51 43 -- -- 1
1954 54 24 13 12 53 43 -- -- 1
1958 48 29 8 12 48 50 3 -- -- 1
1962 38 32 13 14 53 47 2 -- 1
1966 55 26 9 11 49 41 7 1 -- 1
1970 52 37 8 11 36 36 -- 18 1 1
1972 55 34 7 9 35 37 -- 18 4 1
1975 54 35 9 10 39 40 2 9 1 1 1
1979 52 47 4 9 36 35 7 9 -- -- 1
1983 57 44 10 38 27 17 3 -- 1 2 1
1987 56 53 -- 12 40 16 9 5 -- 4 5
1991 48 40 1 11 55 19 7 8 -- 10 -- 1
1995 63 39 -- 11 44 22 1 7 9 2 1 1
1999 51 46 -- 11 48 20 1 10 11 -- -- 2
2003 53 40 -- 8 55 19 3 7 14 -- 1
2007 45 50 -- 9 51 17 5 7 15 1
SDP Kok. Lib. RKP Kesk. Vas. PS KD Vihr. Muut
  • a Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 1907–
  • b Suomalainen puolue 1907–1917; Kansallinen kokoomus 1919–
  • c Nuorsuomalainen puolue 1907–1917; Kansallinen edistyspuolue 1917–1948; Suomen kansanpuolue 1951–1962; Liberaalinen kansanpuolue 1966–1979, 1983–1999; (Liberaalit 2003–)
  • d Ruotsalainen kansanpuolue 1907&ndash
  • e Maalaisliitto 1907–1962; Keskustapuolue 1966–1987; Suomen keskusta 1991–
  • f Suomen kristillinen työväenliitto 1907–1919
  • g Suomen sosialistinen työväenpuolue 1922; Sosialistinen työväen ja pienviljelijöiden vaaliliitto/eduskuntaryhmä 1924–1929; Suomen kansan demokraattinen liitto 1945–1987; Vasemmistoliitto 1991–
  • h Suomen pienviljelijäin puolue 1929–1936; Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue 1939; (Pienviljelijäin puolue 1945–1954)
  • i Ruotsalainen vasemmisto 1930, 1939–1945
  • j Isänmaallinen kansanliike 1933–1939
  • k Kansanpuolue
  • l Sosialidemokraattinen oppositio 1958; Työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattinen liitto 1962–1972
  • m Vapaamielisten liitto 1951–1962
  • n Suomen pientalonpoikien puolue (1962–) 1966; Suomen maaseudun puolue 1970–1995; Perussuomalaiset 1999–
  • o Suomen kristillinen liitto 1958, 1966–1999; Suomen kristillisdemokraatit 2003–
  • p Suomen kansan yhtenäisyyden puolue 1975–1979; (Kansalaisvallan liitto 1983)
  • q Suomen perustuslaillinen kansanpuolue 1975–1979; Perustuslaillinen oikeistopuolue 1983 (—1991)
  • r Vihreät valitsijayhdistykset 1983–1987; Vihreä liitto 1991–
  • s Nuorsuomalainen puolue 1995; (Nuorsuomalaiset 1999)
  • t (Vihreät 1991); Ekologinen puolue vihreät 1995; (Kirjava "puolue" – Elonkehän puolesta 1999–2003)
  • u Kansanpuolue 1917; Demokraattinen vaihtoehto 1987; Remonttiryhmä 1999; Ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluva Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja vuodesta 1948
Lähde: Suomen virallinen tilasto/Tilastokeskus/Oikeusministeriö (ks. erilliset vaaliartikkelit)

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ http://uutisruutu.eduskunta.fi/Resource.phx/pubman/templates/66.htx?id=1802&template=print
  2. ↑ http://www.eduskunta.fi/kirjasto/Home/Nayttelyt/kauhajoki.htm
  3. ↑ http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/ek100/tapahtumat/kauhajoki.htx
  4. ↑ Valtiopäiväjärjestys Finlex. Viitattu 15.8.2008.

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Jyränki, Antero & Nousiainen, Jaakko: Eduskunnan muuttuva asema. Suomen eduskunta 100 vuotta-sarja 2.. Helsinki: Suomen eduskunta & Edita: Edita Prima, 2006. ISBN 951-37-4542-2.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Eduskunta
Henkilökohtaiset työkalut