Eduskuntavaalit 1954

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Eduskuntavaalit 1954 järjestettiin 7.8. maaliskuuta. Presidentti J. K. Paasikivi oli antanut joulukuussa 1953 määräyksen eduskunnan hajottamisesta ja uusien vaalien pitämisestä, koska puolueiden väliset risti­riidat olivat johtaneet parlamen­taari­seen umpi­kujaan.[1] Muussa tapauksessa vaalit olisi pidetty saman vuoden heinäkuun alussa.

Vaaleja edelsi lyhyt mutta kiivas vaalikamppailu, joka käytiin avoimesti valtapoliittisin tunnuksin. SDP:n iskulauseina olivat puoluesihteeri Väinö Leskisen ideoimat "Maalaisliitto on murskattava" ja "Kekkonen Kampinkadulle"; jälkimmäinen viittasi nelinkertaisen pääministerin Urho Kekkosen silloiseen asuinpaikkaan, nykyiseen Urho Kekkosen katuun. Maalaisliitto puolestaan syytti SDP:ta maan talouden romuttamisesta, puhui kristillisten arvojen ja raittiuden puolesta ja julisti, että vaaleissa ratkeaa maaseutuväestön tulevaisuus, joka olisi kurja SDP:n voittaessa.[2][3]

Vaalit olivat ennätyksellisen vilkkaat ja uurnilla kävi ensimmäisen kerran Suomen historiassa yli kaksi miljoonaa äänioikeutettua. Maalaisliitto oli rakentanut puoluesihteerinsä Arvo Korsimon johdolla Suomen joka kolkkaan ulottuneen piiriorganisaation, ns. tukimiesverkoston, joka tähtäsi pohjimmiltaan vuoden 1956 presidentinvaaliin. Puolue hyötyikin äänestysaktiivisuuden noususta eniten: se voitti yli 60 000 ääntä ja sai kaksi paikkaa lisää. Molemmat vasemmistopuolueet lisäsivät kannatustaan yli 40 000 äänellä, mutta vasemmisto kokonaisuudessaan sai vain yhden lisäpaikan, joka meni SDP:lle. Kokoomus menetti vajaat 10 000 ääntä, mutta vaalimatematiikka kohteli sitä äänestäjiäkin tylymmin, koska sen paikkaluku pieneni jopa neljällä. Vaalitulosta pidettiin elintärkeänä torjuntavoittona presidentinvaaliin valmistautuneelle Urho Kekkoselle.[2]

Eduskuntaan valittiin näissä vaaleissa uusina kansanedustajina mm. Anni Flinck, Olavi Lindblom ja Tyyne Paasivuori (SDP), Einari Jaakkola, Artturi Jämsén, Marja Lahti, Eemil Partanen, Toivo Saloranta ja Yrjö Sinkkonen (ML), Pentti Liedes, Pauli Puhakka, Irma Rosnell ja Leo Suonpää (SKDL), Saara Forsius ja Erkki Tuuli (Kok.), Sven Högström (RKP), sekä Armi Hosia (KP).

Eduskunnassa lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1917 istunut Maalaisliiton Juho Niukkanen kuoli vain pari kuukautta vaalien jälkeen. Niin ikään Maalaisliittoon kuulunut Antti Kukkonen teki näissä vaaleissa paluun eduskuntaan lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen, samoin mm. SDP:n Olavi Kajala yhden kauden poissaolon jälkeen. Eduskunnan jättivät mm. SDP:n Väinö Tanner ja Otto Toivonen, Maalaisliiton Mikko Tarkkanen, Kokoomuksen Arvi Ahmavaara ja Jussi Lappi-Seppälä, sekä RKP:n Ernst von Born, Levi Jern ja Ebba Östenson. Eduskunnasta putosivat mm. SKDL:n Atos Wirtanen, sekä Kokoomuksen Reino Ala-Kulju.

Vaalien jälkeen eduskunta päätti pidentää vaalikauden kolmivuotisesta nelivuotiseksi. Valitun eduskunnan vaalikausi päättyi eduskuntavaalien 1958 jälkeen ja on lähes neljällä vuodella ja neljällä kuukaudella eduskunnan pisin normaaliaikana.[4]

Vaaleissa valituista kansanedustajista ovat vuonna 2013 elossa vielä Nestori Kaasalainen (ML), John Forsberg (RKP), Irma Rosnell (SKDL) sekä Eino Uusitalo (ML), joka nousi eduskuntaan varamiehen paikalta 1955.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuloksia verrataan vuoden 1951 eduskuntavaaleihin.

äänestysaktiivisuus 79,9%[5][6] +5,3
puolue edustajat äänet
osuus lukumäärä
  Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 54 +1 26,25% −0,3 527 094 +46 340
  Maalaisliitto 53 +2 24,10% +0,8 483 958 +62 345
  Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 43 -- 21,57% −0,0 433 251 +42 117
  Kansallinen Kokoomus 24 −4 12,80% −1,8 257 025 −7 019
Suomen kansanpuolue 13 +3 7,88% +2,2 158 323 +55 390
  Ruotsalainen kansanpuolue 12 −2 6,76% −0,4 135 768 +5 244
Vapaamielisten liitto 0,34% +0,1 6 810 +1 874
  Åländsk Samling 1 -- 0,23% −0,1 4 651 −1 035
Pienviljelijäin puolue 0,05% −0,2 1 040 −3 924
Muut 0,02% −0,0 337 +32
Yhteensä 200 -- 100% 2 008 257 +195 440
Lähde: Tilastokeskus 2004[7]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid - Harvey), s. 932, art. Eduskunta. Otava, 1977. 951-1-04170-3.
  2. a b Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 206. Helsinki: Otava, 1987.
  3. Arvo Tuominen: Ettei totuus unohtuisi, s. 49–50. Helsinki: Tammi, 1976.
  4. Vaalikausien alkamis- ja päättymisajat Vaalikaudet, Eduskunta
  5. Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
  6. Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
  7. Tiedosto 595. Eduskuntavaalit 1927–2003 (Tilastokeskus 2004)