Eduskuntavaalit 1987

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen eduskuntavaalit 1987
Flag of Finland.svg
1983 ←
15. – 16. maaliskuuta 1987
→ 1991

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
  Kalevi Sorsa Ilkka Suominen Paavo Väyrynen
Johtaja Kalevi Sorsa Ilkka Suominen Paavo Väyrynen
Puolue Suomen Sosialidemokraattinen Puolue Kansallinen Kokoomus Suomen Keskusta
Johtaja vuodesta 1975 1979 1980
Viime vaalit 57 paikkaa, 26,7 % 44 paikkaa, 22,1 % 38 paikkaa, 17,6 %
Saadut paikat 56 53 40
Paikkojen muutos Laskua1 Nousua9 Nousua2
Ääniä 695 331 666 236 507 460
Kannatus 24,14 % 23,13 % 17,62 %
Muutos Laskua2,6 %-yks. Nousua1,0 %-yks. Laskua0,01 %-yks.

Pääministerin virassa ennen vaaleja

Kalevi Sorsa
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Uusi pääministeri

Harri Holkeri
Kansallinen Kokoomus

Suomen 30. eduskuntavaalit järjestettiin 15.–16. maaliskuuta 1987.[1] Naiset äänestivät näissä vaaleissa ensimmäistä kertaa aktiivisemmin kuin miehet.[2]

Vaalimatematiikka tuotti yllätyksiä vaalitulokseen. SDP menetti yli 100 000 ääntä, mutta vain yhden eduskuntapaikan; toisaalta Kokoomus lisäsi äänimääräänsä runsaalla 7 000:lla, mutta voitti peräti yhdeksän paikkaa. Uutena yrittäjänä mukana ollut Demokraattinen vaihtoehto sai 4,2 prosenttia annetuista äänistä ja neljä eduskuntapaikkaa, mutta RKP 5,3 prosentin ääniosuudellaan jopa 12 kansanedustajaa. Tappioita kärsivät SKDL ja SMP, joista edellinen jäi ilman kansanedustajia kolmessa ja jälkimmäinen viidessä manner-Suomen vaalipiirissä. Professori Risto Sänkiahon mukaan ns. liikkuvien äänestäjien määrä kasvoi näissä vaaleissa selvästi vuoden 1983 vaaleihin verrattuna. [3]

Vaalien jälkeen muodostettiin Holkerin hallitus, joka istui koko vaalikauden.

Vaalikauden loppupuolella keväällä 1990 Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) lakkautettiin ja sen seuraajaksi perustettiin uusi puolue Vasemmistoliitto. Vähemmistökommunistien Demokraattinen Vaihtoehto lopetti toimintansa syksyllä 1990 sen neljän kansanedustajan siirryttyä Vasemmistoliiton eduskuntaryhmään.

Uusia kansanedustajia olivat mm. Jouni Backman, Jukka Gustafsson, Antero Kekkonen, Sinikka Mönkäre, Virpa Puisto ja Heikki Rinne (SDP), Kari Häkämies, Tuula Linnainmaa, Sauli Niinistö, Heikki A. Ollila, Anssi Rauramo ja Anneli Taina (Kok.), Jorma Huuhtanen, Anneli Jäätteenmäki, Seppo Kääriäinen, Mirja Ryynänen ja Matti Väistö (Kesk.), Claes Andersson ja Esko Seppänen (SKDL), Gustav Björkstrand ja Jörn Donner (RKP), Sulo Aittoniemi, Marita Jurva, Tina Mäkelä ja Raimo Vistbacka (SMP), Toimi Kankaanniemi ja Eeva-Liisa Moilanen (SKL) sekä Pekka Haavisto, Eero Paloheimo, Erkki Pulliainen ja Osmo Soininvaara (vihreät).

Vihreiden eduskuntaryhmä kasvoi nelihenkiseksi, mutta liikkeen molempien ensimmäisten kansanedustajien, Ville Komsin ja Kalle Könkkölän, kohtaloksi koitui eduskunnasta putoaminen. Pudonneisiin kuuluivat myös SDP:n Aarno von Bell, Paavo Lipponen, Jukka Mikkola ja Kaisa Raatikainen, Kokoomuksen Tuure Junnila, Keskustan Reino Karpola ja Heimo Linna, SMP:n tappion myötä mm. Anssi Joutsenlahti, Reino Jyrkilä, Pentti Skön ja Mikko Vainio, ns. Helsingin metrojupakan julkisuuteen aikanaan nostanut, Keskustan listoilta valittu mutta vaalikauden aikana puolueesta eronnut Liisa Kulhia sekä DEVAn Mikko Kuoppa, 34:t valtiopäivät istunut Irma Rosnell, Sten Söderström ja Seppo Toiviainen. Kokoomuksen Toivo T. Pohjala ja RKP:n Ole Norrback pääsivät putoamisistaan huolimatta ministereiksi uuteen hallitukseen. Ilkka-Christian Björklund (SDP), Johannes Virolainen (Kesk.), Tapani Mörttinen (Kok.), Jarmo Wahlström (SKDL), Ingvar S. Melin (RKP), sekä Sauli Hautala (SKL) palasivat eduskuntaan.

Eduskunnan jättivät vapaaehtoisesti mm. Keskustapuolueen Katri-Helena Eskelinen, Mikko Jokela, Olavi Martikainen, Veikko Pihlajamäki ja Paavo Vesterinen, SDP:n Jermu Laine ja Seppo Tikka, SKDL:n Ulla-Leena Alppi ja Terho Pursiainen, RKP:n Jutta Zilliacus, POP:n Georg C. Ehrnrooth, sekä SMP:n Veikko Vennamo ja Urho Pohto.

SMP:n kansanedustaja, aikaisemmin myös puoluesihteerinä toiminut Urpo Leppänen erosi puolueesta talvella 1989 ja perusti aluksi oman Vapaat demokraatit -eduskuntaryhmänsä, kunnes liittyi Liberaaliseen Kansanpuolueeseen, joka näin palasi eduskuntapuolueeksi. SMP:n puheenjohtaja, liikenneministerinä Holkerin hallituksessa toiminut Pekka Vennamo jätti eduskunnan ja politiikan siirtyessään syksyllä 1989 Posti- ja telelaitoksen pääjohtajaksi. Vasemmistoliiton kansanedustaja Arvo Kemppainen kuoli juuri ennen vaalikauden päättymistä helmikuussa 1991 eikä hänen tilalleen valittu enää uutta kansanedustajaa.

Kampanjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

puolue kampanjan tunnuslause (julisteissa)[4]
SDP Unelmana ystävyys, maailmana yhteisyys. Sosialidemokratia -aate joka etenee
Kok. Tartu huomisen mahdollisuuksiin. Kokoomus
Kesk. Suomalaista siviilirohkeutta. Keskustapuolue
SKDL Rahavalta alas. SKDL-muutosvoima
RKP "Antakaamme ihmisten päättää itse". RKP-vastuunkantaja
SMP Kannamme vastuun. Pienen ihmisen puolesta SMP
Vihr. Vihreät tulevat kuin kevät
DEVA Demokraattinen vaihtoehto

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

äänestysaktiivisuus 72,1%[5] −3,6
äänestysaktiivisuus
(Suomessa asuvat)
76,4%[2][1] −4,6
äänestäneet 2 895 488[5] −97 482
hylätyt äänet 15 395[5] +2 119
puolue edustajat äänet
osuus lukumäärä
  Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 56 −1 24,14% −2,6 695 331 −100 622
  Kansallinen Kokoomus 53 +9 23,13% +1,0 666 236 +7 158
  Keskustapuolue 40 +2 17,62% −0,0 507 460 −17 747
  Suomen Kansan Demokraattinen Liitto 16 −10 9,39% −4,1 270 433 −130 497
  Suomen Maaseudun Puolue 9 −8 6,32% −3,4 181 938 −106 773
  Ruotsalainen kansanpuolue 12 +2 5,30% +0,7 152 597 +15 174
Demokraattinen Vaihtoehto 4 4,24% 122 181
  Vihreät yhteislistat 4 +2 4,03% +2,6 115 988 +72 234
  Suomen Kristillinen Liitto 5 +2 2,58% −0,5 74 209 −16 201
Suomen Eläkeläisten Puolue 1,22% 35 100
Liberaalinen kansanpuolue 0,97% a 27 824 a
Perustuslaillinen Oikeistopuolue −1 0,11% −0,3 3 096 −8 008
Muut yhteislistat ja valitsijayhdistykset 1b 0,96% 27 700
Yhteensä 200 -- 100% 2 880 093 −99 601
a Osallistui edellisiin vaaleihin Keskustapuolueen listoilla.
b Lista A (Lib., Soc.) (7 019 ääntä, Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri)[6]
Lähde: Tilastokeskus 2004[7]

Eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

sija ehdokas puolue äänet
1 Pertti Salolainen Kok. 18 324
2 Kalevi Sorsa SDP 17 585
3 Sirpa Pietikäinen Kok. 15 981
4 Eeva Kuuskoski-Vikatmaa Kesk. 15 672
5 Christoffer Taxell RKP 14 006
6 Eva-Riitta Siitonen Kok. 13 543
7 Antero Kekkonen SDP 12 989
8 Pekka Vennamo SMP 12 638
9 Paavo Väyrynen Kesk. 12 546
10 Pirjo Ala-Kapee SDP 12 398
Lähde: Tilastokeskus[8]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
  2. a b Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus)
  3. Risto Sänkiaho: Eduskuntavaalit – hallitusvaalit. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1988, s. 165–167. Helsinki: Otava, 1987.
  4. Mitä missä milloin 1988 (Otava 1987), s. 176–181.
  5. a b c StatFin (Tilastokeskus)
  6. Riksdagsvalet 18.3.2007, Tabell 8. Resultatet för de olika listorna vid riksdagsvalen 1987-2007 (ÅSUB)
  7. Tiedosto 595. Eduskuntavaalit 1927–2003 (Tilastokeskus 2004)
  8. Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1987 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]