Osmo Soininvaara

Osmo Soininvaara
Osmo Soininvaara tunnetaan pyöräilyn harrastajana ja puolestapuhujana. Kuva lokakuulta 2008.
Suomen peruspalveluministeri
14. huhtikuuta 2000 – 19. huhtikuuta 2002
Edeltäjä	Eva Biaudet
Seuraaja	Eva Biaudet
Kansanedustaja
1987–1991, 1995–2007, 2011-
Tiedot
Syntynyt	2. syyskuuta 1951 Helsinki, Suomi
Puolue	Vihreä liitto
Puoliso	Anna-Maria Lehtonen (1989–)

Osmo Heikki Kristian Soininvaara (s. 2. syyskuuta 1951 Helsinki) on suomalainen poliitikko ja Vihreän liiton kansanedustaja. Hän toimi puolueen puheenjohtajana kaksi kautta vuosina 2001–2005 ja kaksi vuotta peruspalveluministerinä Paavo Lipposen II hallituksessa vuosina 2000–2002. Koulutukseltaan valtiotieteen lisensiaatti Soininvaara on tilastotieteilijä.

Elämä ja ura

Poliittisen uransa Soininvaara aloitti liittymällä Liberaaliseen Kansanpuolueeseen 1968, josta hän 1976 siirtyi sitoutumattoman kunnallispoliittisen Helsinki-ryhmän toimijaksi, vihreiden aihio-organisaatioihin, sekä lopulta muodostuvaan vihreiden puolueeseen. Soininvaara oli mukana 1970-luvun lopun Koijärvi-liikkeessä.

Soininvaara oli 1980-luvulla maailmanlaajuista ympäristötuhoa ennustava jyrkkä vihreä, mutta alkoi tarkistaa linjaansa jo samalla vuosikymmenellä. 1990-luvun alkaessa hänen yhteiskunnalliseksi ihanteekseen oli vakiintunut vihreä markkinatalous. Kansanedustajaksi hänet valittiin ensimmäisen kerran 1987.

Soininvaara on kirjoittanut useita kirjoja, esimerkiksi Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi, joka voitti Suomen Ekonomiliiton Pro Oeconomia -palkinnon vuonna 1995.

Soininvaara ei asettunut ehdolle eduskuntavaaleissa 2007 – hän kertoi turhautuneensa politiikan viihteellistymiseen. Kansanedustajauransa jälkeen hän aikoi keskittyä kirjojen kirjoittamiseen ja luennointiin.

Kesällä 2007 Vanhasen II hallitus nimitti hänet Sata-komiteaan valmistelemaan sosiaaliturvan kokonaisuudistusta sen perusturvajaoston puheenjohtajana. Soininvaara koki komitean epäonnistuneen tavoitteessaan ja arvosteli sitä vuonna 2010 ilmestyneessä kirjassaan.

Soininvaara ei kuitenkaan jättänyt politiikkaa, vaan osallistui vuoden 2008 kunnallisvaaleihin, joissa hänestä tuli koko maan suurin ääniharava 8576 äänellä. Marraskuussa 2009 Soininvaara valittiin päävastuulliseksi selvittäjäksi Lahden seudun kuntien UusiKunta-hankkeeseen, jossa selvitetään seudun kuntien kuntarakenneuudistuksen mahdollisuuksia. Soininvaara ilmoitti 24. marraskuuta 2010 asettuvansa jälleen ehdolle vuoden 2011 eduskuntavaaleihin, joissa hänet valittiinkin kansanedustajaksi.

Osmo Soininvaara on naimisissa Anna-Maria Soininvaaran (os. Lehtonen) kanssa, ja heillä on kolme lasta.

Kirjailija Taavi Soininvaara on Osmo Soininvaaran serkku.

Kannanotot työstä ja sosiaaliturvasta

Kirjassaan Vauraus ja aika (2007) Soininvaara käsitteli työajan lyhentämistä. Soininvaaran mukaan vuoden 1985 elintaso olisi saavutettavissa tekemällä viisi tuntia päivässä töitä ja pitämällä neljän kuukauden kesälomat. Soininvaaran mukaan monet jo toimivat näin, esimerkiksi itsekustannetulle eläkkeelle jäävät yrittäjät. Kuitenkin sosiaalipolitiikka ja työmarkkinat on suunniteltu perinteisen työpäivän mallin mukaan, mikä aiheuttaa ongelmia niille, jotka haluaisivat tehdä osa-aikatyötä.

Soininvaara on ottanut kantaa perustuloon. Tuloveron ja palkkaverojen osuutta verotuksessa on hänestä vähennettävä ja on verotettava mieluummin muun muassa maaomaisuutta, energian käyttöä ja ympäristöhaittoja.

Suomen sosiaalipolitiikkaa ei Soininvaaran mukaan ole suunniteltu suurtyöttömyyden oloihin. Järjestelmän huonot kannustinvaikutukset käyvät sitä vahingollisemmiksi, mitä enemmän niin sanotut epätyypilliset työsuhteet yleistyvät. Huonosti tuottavaa työtä ei kuitenkaan pidä hinnoitella pois markkinoilta. Jotta pienipalkkaisuus ei johtaisi kohtuuttomiin tuloeroihin, on pienipalkkaisia Soininvaaran mukaan tuettava tavalla tai toisella tulonsiirroin ja verohelpotuksin. Perustulon käyttöönotto olisi yksi keino, Edmond Malinvaudin esittämä työnantajan sosiaaliturvamaksujen poisto vähätuloisimmilta olisi toinen.

Soininvaara pitää tärkeänä kannustimien lisäämistä pienipalkkaiseen työhön. Tämän vuoksi hän kannattaa pientuloisten palkkaverotuksen keventämistä. Soininvaara kertoo vastustavansa politiikkaa, jossa työttömiä ”kiusataan” erilaisilla karensseilla ja muilla toimilla, jotka hänen mukaansa eivät vaikuta halukkuuteen työllistyä. Hän pitää ongelmallisena mallia, jossa ihmiset joko ovat tai eivät ole töissä. Parempana hän pitäisi mallia, jossa ihminen voisi myös käydä pienipalkkaisessa työssä ja saada samalla tulonsiirtoja.

Verotuksen lisääminen on Soininvaaran mielestä hyvä keino rahoittaa sosiaalipolitiikkaa. Käyttökelpoisia veroja olisivat esimerkiksi kiinteistö- ja ympäristöverot.

Katso myös

• Vihreä talous

Teoksia

• Vihreää valoa: Kirja Suomen muuttamisesta. Perusta, 1983. ISBN 951-95850-0-1.
• Ratkaiseva aika. WSOY, 1986. ISBN 951-0-14019-8.
• Linkola, Pentti & Soininvaara, Osmo: Kirjeitä Linkolan ohjelmasta. Perusta, 1986. ISBN 951-0-14133-X.
• Soininvaara, Osmo (toim.): Vihreä metropoli: Kunnallisvaalit 1988. Helsingin vihreät, 1988. ISBN 951-99984-2-X.
• Vihreä markkinatalous. Hanki ja jää, 1990. ISBN 951-8916-22-5.
• Hyvinvointivaltio ja talouden kriisi. STM:n julkaisuja 11/1992. Sosiaali- ja terveysministeriö, talous- ja suunnitteluosasto, 1992. ISBN 951-47-6654-7.
• Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi. WSOY, 1994. ISBN 951-0-20100-6.
• Pursiainen, Terho ym.: Vapauden ja vastuun Suomi. Areena-sarja. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19848-X.
• Ehkä siinä kävikin näin: Näkökohtia työllisyyden ja elinkeinojen kehityksestä ja elintapojen muutoksesta pääkaupunkiseudulla vuoteen 2020. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja B 1/1996. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, 1996. ISBN 951-798-436-7.
• Täystyöllisyyteen ilman köyhyyttä. Art House, 1999. ISBN 951-884-252-3.
• Ministerikyyti. WSOY, 2002. ISBN 951-0-27568-9.
• Vihreät ja talous: Oikealla, vasemmalla vai edellä. Tietokeino, 2005. ISBN 952-91-8596-0.
• Vauraus ja aika. Teesi-sarja. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-116-1.
• Fillarilla Nizzaan. Teos, 2008. ISBN 978-951-851-161-1.
• Soininvaara, Osmo: Julkisen sektorin tuottavuus. Samalla rahalla enemmän. Tehokkaan Tuotannon Tutkimussäätiö, 2009. ISBN 978-952-92-6681-4. Teoksen verkkoversio (.PDF) (viitattu 14.12.2009).
• Soininvaara, Osmo: SATA-komitea – Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa. Teos, 2010. ISBN 978-951-851-333-2.

Aiheesta muualla

• Osmo Soininvaara Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Osmo Soininvaara Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
• Osmo Soininvaaran kotisivut
• Osmo Soininvaara Kustannusosakeyhtiö Teoksen sivuilla.
• Unto Hämäläinen: Ahne elämälle eikä rahalle – Osmo Soininvaara opastaa kiireettömyyteen ja näyttää itse esimerkkiä jäämällä vapaaherraksi. Helsingin sanomat 1.2.2007.

Suomen peruspalveluministerit

Eva Biaudet (1999–2000) | Osmo Soininvaara (2000–2002) | Eva Biaudet (2002–2003) | Liisa Hyssälä (2003–2007) | Paula Risikko (2007–)

Vihreän eduskuntaryhmän kansanedustajat 2003–2007

Janina Andersson | Ulla Anttila | Tuija Brax | Tarja Cronberg | Merikukka Forsius | Satu Hassi (2003–2004) | Heidi Hautala | Jyrki Kasvi | Irina Krohn (2003–2006) | Rosa Meriläinen | Kirsi Ojansuu | Erkki Pulliainen | Anni Sinnemäki | Osmo Soininvaara | Johanna Sumuvuori (2006–2007) | Oras Tynkkynen (2004–2007)

Vihreän eduskuntaryhmän kansanedustajat 2011–

Outi Alanko-Kahiluoto | Tuija Brax | Satu Haapanen | Pekka Haavisto | Johanna Karimäki | Ville Niinistö | Anni Sinnemäki | Osmo Soininvaara | Jani Toivola | Oras Tynkkynen