Kari Rajamäki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kari Rajamäki
Kari Rajamäki.jpg
Rajamäki vuonna 2007
Suomen sisäasiainministeri
Jäätteenmäen hallitus
17.4.2003 – 24.6.2003
Vanhasen I hallitus
24.6.2003 – 19.4.2007
Edeltäjä Ville Itälä
Seuraaja Anne Holmlund
Kansanedustaja
26.3.1983–
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Pohjois-Savon vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 15. lokakuuta 1948 (ikä 66)
Anjala
Puolue SDP
Puoliso Leena Kristiina Rajamäki
(1989–)
Koulutus Hallintotieteiden maisteri (1974)

Kari Juhani Rajamäki (s. 15. lokakuuta 1948 Anjala) on suomalainen poliitikko ja SDP:n kansanedustaja vuodesta 1983. Rajamäki oli sisäasiainministerinä Jäätteenmäen hallituksessa 2003 ja Vanhasen hallituksessa 2003–2007.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajamäki valmistui hallintotieteiden maisteriksi vuonna 1974. Hän on ollut Varkauden kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1973–2004 ja uudelleen vuodesta 2009 lähtien. Rajamäki toimi valtuuston puheenjohtajana vuosina 1985–2003. Hän on ollut myös Pohjois-Savon Liiton maakuntavaltuuston puheenjohtaja vuosina 1997–2003 ja jälleen vuodesta 2009.[1]

Kansanedustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajamäki valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 1983 vaaleissa Kuopion läänin vaalipiiristä. Hän ei ole ehdolla enää vuoden 2015 vaaleissa.[2]

Ennen ministerikauttaan kansanedustaja Rajamäki näkyi valtakunnan julkisuudessa erityisesti erilaisten tiehankkeiden puolustajana. Esimerkiksi Lipposen toisen hallituksen aikana Rajamäki otti asiasssa yhteen silloisen valtionvarainministeri Sauli Niinistön kanssa syksyllä 2002. Savolaistunut Rajamäki on myös useaan otteeseen ehdottanut Etelä- ja Pohjois-Savon maakuntien yhdistämistä.lähde?

Kansanedustajana Rajamäki teki eduskunnassa aloitteen onginnan ja pilkinnän valtakunnallisesta jokamiehenoikeudesta ja läänikohtaisesta viehekortista. Asiasta tehtiin aloitteen pohjalta laki, joka astui voimaan 1997.

Maaliskuussa 2015 Rajamäki kaatoi perussuomalaisten Hanna Mäntylän kanssa lain, joka olisi määrännyt kunnat järjestämään laittomasti maassa oleskeleville ulkomaalaisille terveyspalveluita. Lakia valmisteli peruspalveluministeri Susanna Huovinen. Rajamäen mukaan laki oli puutteellisesti valmisteltu ja sisäministeriön ja Kuntaliiton näkemykset oli sivuutettu. Rajamäen ehdottaessa lain pöydällepanoa se ei enää ehtinyt vaalikaudella eduskunnan käsittelyyn.[3]

Ministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäministerikaudellaan Rajamäki profiloitui erityisesti poliisin määrärahojen ja tutkintavaltuuksien laajentajana. Hän puuttui myös määrätietoisesti viisumeihin. Rajamäen kaudella huomiota sai esimerkiksi georgialaisten naisten linja-autolla tapahtuneen matkan keskeyttäminen siksi, että Ruotsin epäiltiin myöntäneen väärin perustein viisumit, joilla pääsisi Schengen-alueelle.lähde?

Diplomaattista kohua aiheutti se, ettei sisäasiainministeriö varoittanut Venäjää siitä, että poliisi tarkasti yllättäen Venäjän kaupallisen edustuston hallussa olevia asuntoja vuokranneen naisen toimia epäillen toimintaa yritykseksi muuttaa kiinteistöt bordellihotelliksi. Venäjän mielestä asia olisi tullut hoitaa diplomaattista tietä. Suomi jätti epäillyistä henkilöistä Venäjälle luovutuspyynnön.lähde?

Kohua herätti myös Rajamäen haastattelu, jossa hän arvioi "turvapaikkashoppailun" heikentävän Suomen pakolaispolitiikkaa.[4]

Neljäs huomiota herättänyt tapaus johti siihen, että lauantaina 16. syyskuuta 2006 järjestettiin Kiasman edustalla sisäministerin ja poliisin toimintaa Smash ASEM -tapauksessa arvostellut "136: Joku raja Rajamäki" -mielenosoitus. Samoihin aikoihin internetissä avautui adressi, jossa vaadittiin sisäministeri Rajamäen eroa.lähde?

Viides, lähinnä alueellista huomiota herättänyt tapaus oli Sibeliustalossa Lahdessa järjestetty Eurooppa-neuvoston epävirallinen Suomen EU-puheenjohtajuuteen liittyvä kokous, jossa arvovieraiden vuoksi oli erittäin tiukat turvallisuusjärjestelyt. Paikallisten asukkaiden mielestä poliiseja oli liikaa. Poliisin kenttäjohtaja kiitti yleisöä tuesta, mutta lähinnä Aluepalautus ry kritisoi sitä, ettei mielenosoitusilmoituksen yhteydessä saatu niin hyvää mielenosoituspaikkaa, että vieraat – lähinnä venäläiset – olisivat nähneet mielenosoituksen. Merkittävät mielenosoittajat saivat kuitenkin mediahuomiota osakseen, myös kansainvälisesti. Runsas poliisien käyttö saattoi johtua siitä, ettei haluttu joutua käyttämään kovia hallintakeinoja mahdollisten ongelmien ilmaantuessa.

Tammikuussa 2007 kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen vaati Rajamäeltä julkista anteeksipyyntöä, koska Rajamäki kertoi oikeistolaisten kovien arvojen olevan Suomelle turvallisuusuhka. Rajamäki ei kuitenkaan pitänyt anteeksipyyntöä tarpeellisena.[5]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajamäki on naimisissa ja hänellä on neljä lasta. Sotilasarvoltaan hän on alikersantti.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kari Rajamäki Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Kari Rajamäki ei enää aio ehdolle eduskuntaan Yle Uutiset. 20.1.2015. Viitattu 12.3.2015.
  3. Sdp:n ryhmä sanoutuu irti Kari Rajamäen toiminnasta: "Suojaus ja vartiointi petti” HS.fi.
  4. Keskisuomalainen 21.8.2005
  5. Vuoristo, Pekka: Kokoomus vaati turhaan Rajamäeltä anteeksipyyntöä (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 25.1.2007. Viitattu 12.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Ville Itälä
Suomen sisäasiainministeri
20032007
Seuraaja:
Anne Holmlund