Kansanedustaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kansanedustaja (lyhenne kansaned.[1]) on parlamentaarikko eli kansalaisten valitsema edustaja eduskunnassa, Suomen parlamentissa. Kansanedustajat ovat edustuksellisen demokratian vallankäyttäjiä. Suomen eduskunnassa kansanedustajia on 200. Kansanedustajan kausi kestää normaalisti neljä vuotta.

Kansanedustajat valitaan eduskuntavaaleilla. Vaaleja varten Suomi on jaettu 15 vaalipiiriin. Kustakin vaalipiiristä valitaan edustajia vaalipiirin asukasluvun mukaisesti ja ennen vaaleja paikkaluvusta tehdään asetus.

Kansanedustajat valitaan suhteellisella listavaalilla (D'Hondtin menetelmä). Ehdokkaita voivat asettaa puolueet ja vähintään sadan jäsenen valitsijayhdistykset. Puolueet ja sitoutumattomat ehdokkaat voivat yhdistyä vaaliliitoksi parantaakseen läpipääsyn mahdollisuuksiaan.

Eduskunnan vuotuista työjaksoa nimitetään valtiopäiviksi. Vallan kolmijako-opin mukaisessa jaottelussa kansanedustajat käyttävät lainsäädäntövaltaa. Eduskunnan täysistunnoissa puhetta johtaa eduskunnan puhemies, joka on valtakunnan hierarkiassa toinen heti presidentin jälkeen.

Pääosan työstään kansanedustajat tekevät valiokunnissa, joissa lakiesitysten ja valtion talousarvioesitysten käsittely käytännössä tapahtuu. Valiokuntatyöskentelyn ohella koko eduskunta kokoontuu neljä kertaa viikossa täysistuntoihin, joissa lakiehdotuksia voidaan hyväksyä, hylätä, muuttaa tai palauttaa valiokuntaan valmisteltavaksi. Viime vuosina kansanedustajien työ on muuttunut aiempaa kansainvälisemmäksi, ja työhön kuuluu paljon matkoja erilaisten kansainvälisten järjestöjen kokouksiin.

Kansanedustajan palkkiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansaedustajat eivät saa palkkaa vaan palkkion, koska kansanedustaja ei ole virkamies, vaan kyseessä on luottamustehtävä. Palkkio on verotettavaa tuloa. Tapana on ollut, että palkkioista on päätetty ennen uuden eduskunnan kokoontumista. Puhemiehen palkkio on kansanedustajan palkkiota suurempi.

1.9.2000- 1.9.2003- 1.7.2005- 1.8.2006- 1.4.2007- 1.5.2008- 1.11.2010- 1.5.2011- 1.3.2014–
kansanedustajan palkkio (€/kk) 4 541 4 970 5 220 5 400 5 540 5 860 5 948 6 335 6 355
korotus (€/kk) 429 250 180 140 320 88 387 20
korotus edelliseen palkkioon (%) 9,45 5,03 3,45 2,59 5,78 1,50 6,51 0,32
yli 12 v. kansanedustajan palkkio (€/kk) 4 877 5 340 5 600 5 800 5 950 6 300 6 395 6 811 6 831
korotus (€/kk) 463 260 200 150 350 95 416 20
korotus edelliseen palkkioon (%) 9,49 4,87 3,57 2,59 5,88 1,51 6,51
puhemiehen palkkio (€/kk) 8 073 8 830 9 560 10 200 10 200 10 800 10 962 11 675 11 695
korotus (€/kk) 757 730 640 0 600 162 713 20
korotus edelliseen palkkioon (%) 9,38 8,27 6,69 0,00 5,88 1,50 6,50
varapuhemiehen palkkio (€/kk) 6 723 7 360 7 990 8 500 8 500 9 000 9 135 9 729 9 749
korotus (€/kk) 632 630 510 0 500 135 594 20
korotus edelliseen palkkioon (%) 9,40 8,56 6,38 0,00 5,88 1,50 6,50

Lähde[2]

Valiokuntien puheenjohtajille maksetaan 714 euron lisäpalkkio kuukaudessa. Suuren valiokunnan, perustuslaki-, ulkoasiain- ja valtiovarain- ja tarkastusvaliokunnan puheenjohtajien lisäpalkkio on 1178 euroa kuussa. Valtiovarainvaliokunnan verojaoston ja hallinto- ja turvallisuusjaoston puheenjohtajan lisäpalkkio on 714 euroa ja muiden jaostojen 471 euroa. Jaostojen lisäpalkkiota ei makseta, jos edustaja saa jo puheenjohtajan lisäpalkkion.[2]

Eduskuntaryhmissä, joissa on enemmän kuin kaksi kansanedustajaa, maksetaan ryhmän puheenjohtajille palkkio.[2] Kansanedustajat saavat luontoisetuna matkapuhelinedun.lähde?

Monella kansanedustajalla on sivutuloja, jotka voivat ylittää kansanedustajan palkkion. Tyypillisimpiä kansanedustajien sivutuloja ovat olleet mm. eläkkeet, muut kokouspalkkiot, valtuustotyö, kirjamyynti jne.

Sopeutumisraha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisemmin kansanedustajille myönnettiin nk. sopeutumiseläke, joka annettiin kaikille eduskunnasta pois jääville kansanedustajille, jotka olivat olleet vähintään seitsemän vuotta eduskunnassa, eivätkä meneet työelämään tämän jälkeen. Keskimäärin eduskunnan sopeutumiseläke oli noin 2 000 euroa kuussa, jota nautti vuoden 2008 lopussa Valtiokonttorin tietojen mukaan 108 ex-kansanedustajaa. Sopeutumiseläkettä perusteltiin mm. siten, että kansanedustajaksi valittu ihminen menetti siviilitaustansa, mikä vaikeutti työnsaantia edustajauran jälkeen.[3] Sittemmin anteliaana pidetty sopeutumiseläke korvatiin sopeutumisrahalla, jota saa enimmillään kolme vuotta.

Kansanedustajien kulukorvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustajille maksetaan verottomia kulukorvauksia. Kulut korvataan yhtenä könttänä riippumatta siitä, mitkä ovat todelliset asumis- ja matkakulut. Kansanedustaja voi saada korkeampaa kulukorvausta kotipaikkansa perusteella (kaksi asuntoa), ja kansanedustajat saavat korvauksen siitä, etteivät he saa päivärahaa niin kuin yleensä matkatyössä olevat. Lisäksi kulukorvauksella kansanedustajille korvataan työn luonteeseen kuuluva "pieni vieraanvaraisuus" ja matkustus vaalipiirissä.

Kansanedustajat voivat nostaa kulukorvausta, vaikka poistuisivat Helsingin-kodistaan kotikuntaansa vain satunnaisesti. Edelleen kansanedustajat voivat saada korkovähennyksen ostamastaan kakkosasunnosta, mikäli asuinpaikka on yli sadan kilometrin päässä.

Verottomana maksettavan kulukorvauksen suuruus vuonna 2009 oli 987 e/kk, jos edustaja asui pääkaupunkiseudulla, 1315,75 e/kk, jos hän asui yli 30 kilometrin ja 1809,15 e/kk mikäli hän asui Uudenmaan ulkopuolella.[4]

Muut etuisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustajille korvataan erikseen taksimatkat pääkaupunkiseudulla, jolloin edustajat voivat käyttää taksia vapaasti edustajan toimeen liittyvillä matkoilla. Yksittäinen taksimatka saa kuitenkin maksaa enintään 60 euroa ja sitä ylittävä määrä peritään edustajan palkkiosta.[5] Kansanedustajat saavat matkustaa maksutta VR:n junissa ja Finnairin kotimaan lennoilla.

Kansanedustajilla on halutessaan käytettävissä valitsemansa henkilökohtainen avustaja tukena ja edistämässä kansanedustajan työtä ja poliittista toimintaa. Toisaalta eduskunnan hallintojohtajan ohjeen mukaan avustaja ei saa käyttää palkallista työaikaansa kansanedustajan tai oman vaalityönsä tekemiseen. Työtehtäviä varten kansanedustajien avustajalla on käytössään matkapuhelin, kannettava tietokone, tulostin ja eduskunnan tietojärjestelmän etäkäyttöoikeus. Kansanedustajien avustajat ovat olleet yleensä korkeakoulututkinnon suorittaneita tai yliopisto-opiskelijoita. Avustaja voi työskennellä joko eduskunnassa tai edustajan vaalipiirissä.

Harrastekerhot ja virkistäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunnassa työskentelevillä on lukuisia harrastekerhoja, joista eduskunnan urheilukerho on saanut eduskunnalta selvästi eniten rahaa toimintansa pyörittämiseen. Vuonna 2009 eduskunnan urheilukerhon budjetti oli noin 66 000 euroa.[6] Muita kerhoja ovat mm.tutkijoiden ja kansanedustajien seura, teatteri- ja näytelmäkerho, eläkeläiskerho sekä naiskansanedustajien verkosto. Eduskuntatalossa kansanedustajilla on käytössään henkilökohtaisten työtilojen lisäksi mm. kuntosali, sauna ja uima-allas, jossa saunapyyhkeet ja uimahousut kuuluvat tilojen varustuksiin.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 29.3.2013.
  2. a b c Kansanedustajien palkkiot Eduskunta. Viitattu 11.7.2014.
  3. Helsingin Sanomat 30.10.2009. Niinistö lyhentäisi kansanedustajien vuosikausien eläkkeet. [1] viitattu 22.10.2010.
  4. Helsingin Sanomat. 9.2.2009. Eduskunta: Nykyinen kulukorvaus on edullinen veronmaksajille.
  5. Iltalehti 26.5.2011. Hakkarainen sahaa taksilla. [2] viitattu 26.5.2011.
  6. [3]
  7. Iltalehti 10.11.2010. [4] viitattu 10.11.2010

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]