Eduskuntatalo
| Eduskuntatalo Riksdagshuset |
|
|---|---|
| Osoite | Mannerheimintie 30 |
| Sijainti | Helsinki |
| Koordinaatit | Koordinaatit: |
| Valmistumisvuosi | 1931 |
| Suunnittelija | J. S. Sirén |
| Käyttäjä | Eduskunta |
| Rakennuttaja | Suomen valtio |
| Korkeus | 25 m |
| Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla | |
Eduskuntatalo (ruots. Riksdagshuset) on Helsingin keskustassa Etu-Töölön kaupunginosassa Arkadianmäellä, Mannerheimintie 30:ssä, sijaitseva rakennus, jossa kokoontuu Suomen eduskunta.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Päärakennus 1931 [muokkaa]
Suomen ensimmäinen yksikamarinen eduskunta valittiin keväällä 1907. Säätyvaltiopäivien vanhat kokoontumispaikat Säätytalo ja Ritarihuone olivat liian pieniä 200-jäsenistä eduskuntaa varten, joten 1908 järjestettiin arkkitehtikilpailu uuden eduskuntatalon rakentamisesta. Kilpailun voitti Eliel Saarinen, joka oli suunnitellut Tähtitorninmäelle massiivisen kansallisromanttisen parlamenttirakennuksen. Saarisen suunnitelmaa ei kuitenkaan koskaan ryhdytty toteuttamaan.[1]
Eduskunta toimi 1930-luvun alkuun tilapäistiloissa. Vuodet 1907–1910 istunnot pidettiin Helsingin VPK:n talossa Hakasalmenkadulla (nyk. Keskuskatu) ja 1910–1930 Heimolan talossa Hallituskadulla (nykyisin Yliopistonkatu) Vuorikadun kulmassa.[2] Molemmat rakennukset on sittemmin purettu. Valiokunnat sekä eduskunnan hallinto-osasto ja kirjasto toimivat Säätytalossa, jonka laajentamista eduskuntataloksi pidettiin pitkään yhtenä vaihtoehtona.
Vuonna 1924 järjestettiin kilpailu eduskuntatalon sijainnista. Paikaksi valittiin Tähtitorninmäen sijaan kallioinen Arkadianmäki silloisen Läntisen viertotien (1928 Turuntie, 1942 Mannerheimintie) varrella Etu-Töölössä. Seuraavana vuonna järjestettiin eduskuntatalon suunnittelukilpailu, jossa voiton vei arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Åberg ehdotuksellaan Oratoribus (latinaa, tarkoittaa Puhujille). Kilpailuehdotuksen varsinainen laatija, arkkitehti J. S. Sirén, sai lopullisen suunnittelutyön hoidettavakseen. Talon rakennustyöt aloitettiin 1926 ja se valmistui vuonna 1931. Käyttöön eduskuntatalo vihittiin 7. maaliskuuta 1931.[2]
Laajennus 1978 [muokkaa]
Toisen maailmansodan jälkeen eduskunnan työkenttä laajeni ja monipuolistui, ja se alkoi kärsiä pahenevasta tilapulasta. Neljän edustajan yhteishuoneissa työskennelleille kansanedustajille haluttiin saada omat työhuoneet, ja lisäksi paisunut hallinto sekä kirjasto tarvitsivat lisätiloja. Suunnittelukilpailu eduskunnan laajentamisesta järjestettiin vuonna 1970, ja arkkitehtitoimisto Pitkänen–Laiho–Raunion suunnittelema kolmiosainen laajennus valmistui vuonna 1978.[2]
Laajennusosat suunniteltiin siten, että ne sulautuivat ympäristöönsä eivätkä muuttaneet eduskuntatalon ulkonäköä. Päärakennuksen molemmille puolille, Sirénin suunnittelemien henkilökunnan asuntosiipien taakse, rakennettiin matalat A- ja B-siivet joihin sijoitettiin työhuoneita. Lisäksi eteläisessä A-siivessä ovat lähetystöjen vastaanottotilat ja auditorio sekä pohjoisessa B-siivessä eduskunnan maineikkaat saunatilat. Päärakennuksen takana on puolipyöreä C-siipi, jossa sijaitsevat eduskunnan kirjasto ja hallinto-osasto. C-siiven ja päärakennuksen väliin jää Puhemiehenaukioksi kutsuttu puolipyöreä aukio.[2]
Eduskuntatalo peruskorjattiin vuosina 1979–1985. 1980-luvun alussa C-siiven vieressä sijaitseva Kaupunkiliiton talo siirtyi eduskunnan käyttöön.[2]
Lisärakennus 2004 [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Pikkuparlamentti
Edelleen lisätilan tarpeessa järjestettiin vuosina 1998–2000 suunnittelukilpailu eduskunnan lisärakennuksesta, joka valmistui vuonna 2004 ja jolle vuonna 2006 annettiin nimi Pikkuparlamentti.[3]
Sisätilat [muokkaa]
Eduskuntatalon päärakennus on 25 metriä korkea, ja siinä on kuusi kerrosta, joista viisi on maanpäällisiä kerroksia.
1. kerros [muokkaa]
Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee pääaula, jonka molemmissa päissä ovat hissiaulat sekä ylempiin kerroksiin johtavat portaikot. Aulan takana ovat eduskunnan ravintola, puhemiehen edustustilat sekä useita palveluyksiköitä, muun muassa tietopalvelu, asiakirjatoimisto ja sanomalehtisali.[2]
2. kerros [muokkaa]
Toinen kerros on eduskuntatalon pääkerros, jossa sijaitsevat sen juhlavimmat tilat. Sen keskuksena on pyöreä istuntosali, jota muu rakennus reunustaa neljällä sivulla.[2]
Istuntosalissa eduskunta pitää täysistuntonsa. Sali on muodoltaan pyöreä, halkaisijaltaan 25 metriä ja korkeudeltaan 24 metriä. Koko rakennuksen läpi ulottuva sali saa valonsa pyöreästä kattoikkunasta.
Istuntosalin kalustus on tehty pähkinänruskeasta jakarandapuusta ja sommiteltu tiukan symmetrisesti. Kansanedustajien paikat on ryhmitelty puolikaaren muotoon. Salin päädyssä on puhemiehen koroke, jolla istuva puhemies tai varapuhemies johtaa eduskunnan istuntoja. Korokkeen edessä on pyöreä, matalalla aidalla muusta salista erotettu pöytä, jonka ääressä työskentelevät sihteerit ja pikakirjoittajat. Puhemiehen korokkeen molemmin puolin ovat puhujankorokkeet, joilta kansanedustajat pitävät viralliset puheensa istuntojen aikana. Kummankin korokkeen julkisivuihin on upotettu lasiset uurnat, joita käytetään salissa suoritettavissa lippuäänestyksissä (lähinnä puhemiehistön valinnassa, vuoteen 1988 myös presidentinvaaleissa). Puhujankorokkeiden molemmilla puolilla ovat leveät aitiot, joista oikeanpuoleinen on hallituksen aitio. Aitioiden yläpuolella ovat äänestystaulut, joiden kautta ilmoitetaan salissa suoritettavien elektronisten äänestysten tulos.
Itäsivulla eli pääaulan yläpuolella on valtiosali, joka toimii arkisin pääsisäänkäyntinä istuntosaliin ja virallisissa tilaisuuksissa eduskunnan juhlasalina. Eteläsivulla on eduskunnan kahvila. Länsisivu on puhemiehistön käytössä: sen läpi kulkee puhemiehen käytävä, jonka varrella ovat eduskunnan puhemiehen ja kummankin varapuhemiehen työhuoneet sekä puhemiehistön kokoussali. Pohjoissivu puolestaan on hallituksen käytössä, ja siinä sijaitsevat hallituksen kokoushuone ja vastaanottohuone sekä pääministerin huone.
3. kerros [muokkaa]
Kolmannessa kerroksessa ovat tiedotusvälineiden edustajien tilat, joista on käynti istuntosalin toiselle parvelle eli lehdistöparvelle. Kerroksessa toimii myös osa valiokunnista.[2]
4. kerros [muokkaa]
Neljäs kerros on virallinen valiokuntakerros, jossa sijaitsee entinen suuren valiokunnan, nykyinen valtiovarainvaliokunnan huone.[2]
5. ja 6. kerros [muokkaa]
Viidennessä ja kuudennessa kerroksessa sijaitsevat eduskuntaryhmien tilat, kokoushuoneet ja toimistot.[2]
Peruskorjaushanke [muokkaa]
Eduskuntatalon peruskorjaus alkoi vuonna 2007. Useat eduskunnan käytössä olevat kiinteistöt korjataan ja työ kestää useita vuosia. Tavoite on saada korjaustyöt valmiiksi vuoteen 2017 mennessä, jolloin vietetään Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa.[4] Samassa yhteydessä maanalaisia tiloja laajennetaan.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ YLE Elävä arkisto: Eduskunta saa uuden talon Yleisradio. Viitattu 27.7.2010.
- ↑ a b c d e f g h i j Eduskuntatalo (htx) Eduskunta. Viitattu 27.7.2010.
- ↑ Pikkuparlamentti Eduskunta. Viitattu 27.7.2010.
- ↑ Eduskunnan kiinteistöjen peruskorjaushanke Eduskunta. Viitattu 30.8.2012.
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eduskuntatalo Wikimedia Commonsissa- Eduskuntatalo