| puolue |
äänet |
paikat |
paikkaosuus/
ääniosuus |
| lukumäärä |
osuus |
| |
Suomen Keskusta |
640 428 |
−48 963 |
23,11 % |
−1,6 |
51 |
–4 |
1,10 |
| |
Kansallinen Kokoomus |
616 841 |
+98 937 |
22,26 % |
+3,7 |
50 |
+10 |
1,12 |
| |
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue |
594 194 |
−89 029 |
21,44 % |
−3,1 |
45 |
–8 |
1,05 |
| |
Vasemmistoliitto |
244 296 |
−32 856 |
8,82 % |
−1,1 |
17 |
–2 |
0,96 |
| |
Vihreä liitto |
234 429 |
+10 865 |
8,46 % |
+0,5 |
15 |
+1 |
0,89 |
| |
Suomen Kristillisdemokraatit |
134 790 |
−14 197 |
4,86 % |
−0,4 |
7 |
|
0,72 |
| |
Ruotsalainen kansanpuolue |
126 520 |
−2 304 |
4,57 % |
−0,0 |
9 |
+1 |
0,98 |
| |
Perussuomalaiset |
112 256 |
+68 440 |
4,05 % |
+2,5 |
5 |
+2 |
0,62 |
| |
Suomen Kommunistinen Puolue |
18 277 |
−2 802 |
0,66 % |
−0,1 |
|
|
|
| |
Suomen Senioripuolue |
16 715 |
+11 369 |
0,60 % |
+0,4 |
|
|
|
| |
Itsenäisyyspuolue |
5 541 |
|
0,20 % |
|
|
|
|
|
Suomen Kansan Sinivalkoiset |
3 913 |
−666 |
0,14 % |
−0,1 |
|
|
|
|
Liberaalit |
3 171 |
−5 605 |
0,11 % |
−0,2 |
|
|
|
| |
Köyhien Asialla |
2 521 |
+1 073 |
0,09 % |
+0,0 |
|
|
|
| |
Rauhan ja Sosialismin puolesta–Kommunistinen Työväenpuolue |
2 007 |
−901 |
0,07 % |
−0,0 |
|
|
|
| |
Suomen Työväenpuolue |
1 764 |
|
0,06 % |
|
|
|
|
|
Suomen Isänmaallinen kansanliike |
821 |
−1 819 |
0,03 % |
−0,1 |
|
|
|
|
Yhteisvastuu puolue |
164 |
−240 |
0,01 % |
−0,0 |
|
|
|
|
Muut (valitsijayhdistykset) |
12 588 |
−984 |
0,45 % |
−0,0 |
1* |
|
1,11 |
|
Yhteensä |
2 771 236 |
−20 521 |
100 % |
|
200 |
|
|
|
3 suurinta |
|
66,81 % |
−0,9 |
146 |
−2 |
1,09 |
| * Ahvenanmaan edustaja, Borgerlig Allians -yhteislista (9 561 ääntä) |
| Lähde: Oikeusministeriö[4], ks. myös Yleisradion tulospalvelu |
Eduskuntavaalien tulos vaalipiireittäin. Vaalipiirien muoto on pyritty säilyttämään tunnistettavuuden vuoksi. Puolueiden järjestys on kussakin vaalipiirissä lukusuunnan mukaisesti (ylhäältä alaspäin, vasemmalta oikealle) mentäessä suuremmasta pienempään. Esimerkiksi Etelä-Savossa suurin puolue oli kesk., toiseksi sdp, kolmanneksi kok ja neljänneksi vihr.
| äänestysaktiivisuus |
65,0 %[5] |
−1,7 |
äänestysaktiivisuus
(Suomessa asuvat) |
67,9 %[5] |
−1,8 |
| äänestäneet |
2 790 752[5] |
−24 948 |
| hylätyt äänet |
19 516[5] |
−4 427 |
Suurin puolue vaalipiireittäin
 |
[muokkaa] Naisten ja miesten määrä vaalipiireittäin
| Vaalipiiri |
miehet |
muutos |
naiset |
muutos |
| Helsinki |
8 |
- 2 |
13 |
+ 2 |
| Uusimaa |
17 |
- 3 |
17 |
+ 4 |
| Varsinais-Suomi |
10 |
+ 2 |
7 |
- 2 |
| Ahvenanmaa |
0 |
- 1 |
1 |
+ 1 |
| Satakunta |
7 |
- |
2 |
- |
| Häme |
8 |
+ 2 |
6 |
- 2 |
| Pirkanmaa |
13 |
+ 4 |
5 |
- 4 |
| Kymi |
8 |
- 1 |
4 |
+ 1 |
| Etelä-Savo |
2 |
- 3 |
4 |
+ 3 |
| Pohjois-Savo |
7 |
- 2 |
3 |
+ 2 |
| Pohjois-Karjala |
5 |
- |
1 |
- 1 |
| Vaasa |
10 |
- 1 |
7 |
+ 1 |
| Keski-Suomi |
5 |
- 3 |
5 |
+ 3 |
| Oulu |
11 |
- 1 |
7 |
+ 1 |
| Lappi |
5 |
- 1 |
2 |
+ 1 |
| Koko maa |
116 |
- 9 |
84 |
+ 9 |
[muokkaa] Vaalipiirit ja vaaliliitot
Kansanedustajat valitaan 15 vaalipiiristä, joiden paikkaluku (Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta) määräytyy piirin asukasluvun perusteella. Valtioneuvosto vahvisti paikkajaon 12. lokakuuta 2006 syyskuun lopun väestötietojen perusteella. Edellisistä vaaleista paikkajako on muuttunut siten, että Pohjois-Karjalasta valitaan yksi edustaja vähemmän ja vastaavasti Uudeltamaalta yksi enemmän.
[muokkaa] Kansanedustajat
- Pääartikkeli Luettelo Suomen vaalikauden 2007 kansanedustajista
Uusia kansanedustajia olivat muun muassa Keskustan Juha Mieto ja Tuomo Puumala, Kokoomuksen Henna Virkkunen, SDP:n Marko Asell, Maria Guzenina-Richardson ja Tommy Tabermann, Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, Sauli Niinistön veljenpoika Vihreiden Ville Niinistö, sekä RKP:n Stefan Wallin. Pääministeri vuosina 1995-2003 ja vaalikaudella 2003-2007 eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (SDP) ei asettunut enää ehdolle vaaleihin. Muita vapaaehtoisia luopujia oli muun muassa Keskustan Matti Väistö, Kokoomuksen Kaarina Dromberg, sekä Vihreiden Osmo Soininvaara.
Vaalipiirikohtaiset äänikuninkaat tulivat joko SDP:n, Kokoomuksen, Keskustan tai RKP:n listoilta. Varsinais-Suomen vaalipiirin ääniharava Stefan Wallin (R.) oli ainoa, joka tuli kolmen suuren ulkopulelta.
Kulttuuriministeri Tanja Karpelan äänimäärä romahti täysin vain pieneen osaan edellisestä, mutta riitti vielä läpipääsyyn; toisin kävi Martin Saarikankaan. Tunnetuista ääniharavista myöskään Antti Kalliomäki ja Esko-Juhani Tennilä eivät saaneet enää yli 10 000 ääntä.
Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg Pohjois-Karjalan vaalipiiristä oli ilman edustajanpaikkaa jääneiden äänikuningatar saamillaan 7 804 äänellä. Ainoa Vanhasen I hallituksen ministeri, jota ei valittu uudelleen, oli Leena Luhtanen. Pudonneita olivat myös Keskustan Kauko Juhantalo, Petri Neittaanmäki ja Jukka Vihriälä, Kokoomuksen Maija Perho, sekä SDP:n Jouni Backman ja Maija Rask.
[muokkaa] Paikastaan luopuneet
Ehdolle asettuneista istuvista kansanedustajista 44:ää ei valittu uudelleen. Edustajapaikastaan luopui omaehtoisesti kaikkiaan 27 kansanedustajaa.[8][9][10][11][12][13] Europarlamenttivaaleissa 2004 valituiksi tulleet viisi kansanedustajaa, Satu Hassi (Vihr.), Ville Itälä (Kok.), Anneli Jäätteenmäki (Kesk.), Henrik Lax (RKP) ja Hannu Takkula (Kesk.), eivät pyrkineet takaisin eduskuntaan. Silloisista europarlamentaarikoista ehdolle asettui ja valittiin ainoastaan keskustan Paavo Väyrynen.[14][15] Valituista kansanedustajista kaksi kolmannesta toimi kansanedustajana jo ennestään.
| Vaalipiiri |
Luopujat |
| Helsingin |
Paavo Lipponen (SDP), Outi Ojala (Vas.), Osmo Soininvaara (Vihr.), Jörn Donner (RKP, noussut eduskuntaan vuoden 2007 alussa), Tony Halme (PS) |
| Uudenmaan |
Ulla Anttila (Vihr.), Kaarina Dromberg (Kok.), Klaus Hellberg (SDP), Suvi-Anne Siimes (Vas.), Juhani Sjöblom (Kok.) |
| Varsinais-Suomen |
Jan-Erik Enestam (RKP), Jukka Roos (SDP) |
| Satakunnan |
Mikko Elo (SDP), Kalevi Lamminen (Kok.), Pirkko Peltomo (SDP) |
| Ahvenanmaan |
Roger Jansson |
| Hämeen |
Timo Seppälä (Kok.) |
| Pirkanmaan |
Rosa Meriläinen (Vihr.), Reino Ojala (SDP), Irja Tulonen (Kok.), Jaana Ylä-Mononen (Kesk.) |
| Kymen |
Antero Kekkonen (SDP) |
| Pohjois-Savon |
Iivo Polvi (Vas.) |
| Pohjois-Karjalan |
Matti Väistö (Kesk.) |
| Vaasan |
Nils-Anders Granvik (RKP) |
| Oulun |
Anne Huotari (Vas.), Esko Kurvinen (Kok.) |
| Lapin |
Jari Vilén (Kok.) |
[muokkaa] Uudelleen valitsematta jääneet
Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg Pohjois-Karjalan vaalipiiristä oli ilman edustajanpaikkaa jääneiden äänikuningatar saamillaan 7 804 äänellä. Ainoa Vanhasen I hallituksen ministeri, jota ei valittu uudelleen oli Leena Luhtanen.
| Vaalipiiri |
Pudonneet |
| Helsingin |
Terhi Peltokorpi (KESK), Jere Lahti (KOK), Arto Bryggare (SDP), Ilkka Taipale (SDP) |
| Uudenmaan |
Eero Lankia (KESK), Seppo Särkiniemi (KESK), Martin Saarikangas (KOK), Lasse Viren (KOK), Arja Alho (SDP), Risto Kuisma (SDP), Leena Luhtanen (SDP), Susanna Rahkonen (SDP), Kari Uotila (VAS) |
| Varsinais-Suomen |
Mauri Salo (KESK), Marjukka Karttunen (KOK), Maija Perho (KOK), Virpa Puisto (SDP), Mikko Immonen (VAS), Sari Essayah (KD) |
| Satakunnan |
Kauko Juhantalo (KESK) |
| Ahvenanmaan |
|
| Hämeen |
Maija-Liisa Lindqvist (KESK), Minna Lintonen (SDP) |
| Pirkanmaan |
|
| Kymen |
Pekka Kuosmanen (KOK), Seppo Lahtela (KOK) |
| Etelä-Savon |
Pekka Nousiainen (KESK), Jouni Backman (SDP), Arto Seppälä (SDP) |
| Pohjois-Savon |
Rauno Kettunen (KESK), Eero Lämsä (KESK) |
| Pohjois-Karjalan |
Säde Tahvanainen (SDP), Tarja Cronberg (VIHR) |
| Vaasan |
Lasse Hautala (KESK), Aulis Ranta-Muotio (KESK), Jukka Vihriälä (KESK), Harry Wallin (SDP), Pehr Löv (RKP) |
| Keski-Suomen |
Petri Neittaanmäki (KESK), Ahti Vielma (KOK), Kalevi Olin (SDP) |
| Oulun |
Markku Koski (KESK), Riikka Moilanen-Savolainen (KESK) |
| Lapin |
Tatja Karvonen (KESK), Simo Rundgren (KESK), Maija Rask (SDP) |
[muokkaa] Eduskuntaan palanneet
- Sauli Niinistö, Kokoomus, Uusimaa, entinen ministeri ja puolueenjohtaja, kokoomuksen ehdokas presidentinvaaleissa 2006, ei ehdolla enää 2003. Edusti Turun eteläistä vaalipiiriä 1987–1999 ja Helsinkiä 1999–2003.
- Paavo Väyrynen, eniten ääniä saanut ehdokas lähes 11 000 äänellä Lapin vaalipiirissä. Väyrynen ilmoitti, ettei tule eduskuntaan, vaan jatkaa Euroopan parlamentissa. Väyrynen muutti kuitenkin mielensä, kun keskusta päätti ministerinsä ja Väyrynen nousi ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi.
- Pekka Haavisto, vuoden 1995 vaaleissa pudonnut vihreiden entinen puheenjohtaja ja vuosina 1995–1999 ympäristöministerinä. Eduskuntaan noin 5 000 äänellä Helsingin vaalipiiristä.
- Pertti Salolainen, Helsingistä eduskuntaan palannut entinen ministeri ja entinen kokoomuksen puheenjohtaja sekä entinen Lontoon suurlähettiläs, noin 8 000 ääntä.
- Claes Andersson, eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä nousten eniten ääniä saaneeksi vasemmistoliiton ehdokkaaksi ja iäkkäimmäksi kansanedustaksi noin 9 000 äänellä.
- Pekka Ravi, Pohjois-Karjala, kokoomus, putosi 2003
- Anu Vehviläinen, Pohjois-Karjala, keskusta, kansanedustaja 1995–2003, jolloin putosi.
- Tuulikki Ukkola, vuosina 1991–1995 LKP:ta edustanut ja vuoden 1995 vaaleissa pudonnut, palasi eduskuntaan kokoomuksesta.
- Veltto Virtanen, vuosina 1995–1999 Ekologista puoluetta edustanut ja vuoden 1999 vaaleissa pudonnut, sitoutumattomana perussuomalaisista.
- Håkan Nordman, Vaasa, rkp, putosi 1995, palasi 1999 ja putosi jälleen 2003. Ensimmäisen kerran eduskuntaan 1983.
[muokkaa] Paluussa epäonnistuneet
- Jacob Söderman, sdp, Helsinki, ei päässyt eduskuntaan, mutta nousi sinne varasijalta Tuula Haataisen lähdettyä Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi syyskuussa 2007.
- Hannele Luukkainen, kok, kansanedustajana vihreä
- Pekka Räty, kesk., kansanedustajana vihreä
- Jouko Jääskeläinen, kd.
- Seppo Kanerva, kesk., kansanedustajana kok./kesk./Lib.
- Jouni Lehtimäki, kok.
- Terho Pursiainen, vihr., kansanedustajana skdl.
- Ismo Seivästö, kd.
- Leea Hiltunen, kok, kansanedustajana kd.
- Marja-Leena Kemppainen, kd.
- Timo Ihamäki, kok.
- Anssi Joutsenlahti, ps.
- Urpo Leppänen, ps.
- Pentti Kettunen, ps.
- Tauno Pehkonen, ps., kansanedustajana skl.
- Mikko Ekorre, vas.
- Mauri Salo, kesk., putosi 2003, mutta nousi jo takaisin 2006.
- Lea Mäkipää, ps.
- Katja Syvärinen, vas.
- Tuija Pohjola, sdp.
- Esko Almgren, kd.
- Kalle Könkkölä, vihr.
[muokkaa] Ehdokasasettelu
Ehdokashakemusten piti olla perillä viimeistään 6. helmikuuta ja ehdokasasettelu vahvistettiin 15. helmikuuta.
| puolue |
ehdokkaat |
| yhteensä |
naisia |
miehiä |
keski-ikä |
vaalipiirit |
| Suomen Keskusta |
233 |
102 |
131 |
45,2 |
14 |
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue |
230 |
113 |
117 |
45,1 |
14 |
| Kansallinen Kokoomus |
225 |
99 |
126 |
45,0 |
14 |
| Vasemmistoliitto |
208 |
95 |
113 |
44,4 |
14 |
| Vihreä liitto |
202 |
106 |
96 |
40,5 |
14 |
| Suomen Kristillisdemokraatit |
188 |
74 |
114 |
46,6 |
14 |
| Suomen Kommunistinen Puolue |
171 |
54 |
117 |
47,9 |
14 |
| Perussuomalaiset |
168 |
42 |
126 |
49,0 |
14 |
| Ruotsalainen kansanpuolue |
75 |
34 |
41 |
43,2 |
4 |
Rauhan ja Sosialismin puolesta
– Kommunistinen Työväenpuolue |
60 |
10 |
50 |
55,6 |
14 |
| Suomen Senioripuolue |
58 |
27 |
31 |
63,7 |
8 |
| Itsenäisyyspuolue |
47 |
10 |
37 |
55,0 |
14 |
| Suomen Työväenpuolue |
39 |
7 |
32 |
56,7 |
14 |
| Liberaalit |
38 |
9 |
29 |
40,4 |
6 |
| Suomen Kansan Sinivalkoiset |
24 |
1 |
23 |
43,9 |
7 |
| Köyhien Asialla |
10 |
7 |
3 |
51,1 |
5 |
| Suomen Isänmaallinen kansanliike |
5 |
1 |
4 |
48,6 |
4 |
| Yhteisvastuu puolue |
2 |
1 |
1 |
57,7 |
2 |
| Valitsijayhdistysten ehdokkaat |
21 |
7 |
14 |
40,7 |
6 |
| Yhteensä |
2004 |
799 |
1205 |
46,4 |
15 |
| Lähteet[16][17] |
Liberaalit
| vaalilause |
Vastuullista vapautta |
| vaaliohjelma |
Tavoiteohjelma |
Suomen Kommunistinen Puolue
| vaalilause |
Jako uusiksi! |
| vaaliohjelma |
Jako uusiksi! |
[muokkaa] Kannatusmittaukset
| Kysely |
Haastateltu |
Tekijä |
Osoite |
KD |
Kesk |
Kok |
PS |
RKP |
SDP |
Vas |
Vihr |
Muut |
Haastateltuja |
Virhemarginaali |
| HS joulukuu |
? |
Suomen Gallup |
[4] |
4,0 |
23,7 |
21,8 |
2,0 |
4,7 |
23,9 |
9,2 |
8,8 |
1,9 |
? |
? |
| HS tammikuu |
26.12.–18.1. |
Suomen Gallup |
[5] |
4,6 |
23,0 |
21,6 |
2,1 |
4,7 |
24,2 |
9,4 |
8,6 |
1,8 |
2 343[6] |
+-2,5 |
| HS helmikuu |
29.1.–22.2. |
Suomen Gallup |
[7] |
4,7 |
23,3 |
21,1 |
2,0 |
4,8 |
23,5 |
9,8 |
8,4 |
2,4 |
2 344 |
+-2 (suurimmilla) |
| HS maaliskuu |
9.3.–13.3. |
Suomen Gallup |
[8] |
4,6 |
23,3 |
22,1 |
2,0 |
4,7 |
22,6 |
9,7 |
8,2 |
2,8 |
2 002 |
+-2 |
| YLE joulukuu |
marras–joulukuun vaihde |
Taloustutkimus |
[9] |
5,5 |
23,6 |
20,5 |
2,6 |
4,1 |
25,2 |
8,5 |
10,0 |
0 |
lähes 2 000 |
? |
| YLE tammikuu |
15.–25.1. |
Taloustutkimus |
[10] |
5,4 |
24,2 |
20,3 |
3,0 |
4,0 |
23,8 |
9,5 |
8,9 |
0,9 |
2 016 |
+-2 |
| YLE helmikuu |
14.2.–1.3. |
Taloustutkimus |
[11] |
5,1 |
24,6 |
21,9 |
2,6 |
4,3 |
22,3 |
8,9 |
8,2 |
2,1 |
yli 1 900 |
+-2 |
| YLE maaliskuu |
13.3.–15.3. |
Taloustutkimus |
[12] |
5,1 |
24,7 |
20,4 |
2,5 |
5,0 |
21,3 |
9,3 |
9,7 |
2,0 |
1 532 |
+-2 |
| MTV3 marraskuu |
marraskuussa |
Research International |
[13] |
5,7 |
23,3 |
19,8 |
3,0 |
4,0 |
24,8 |
9,6 |
9,8 |
0 |
1 900 |
+-2 |
| MTV3 joulukuu |
? |
Research International |
[14] |
6,1 |
23,6 |
19,7 |
2,0 |
4,5 |
23,3 |
8,3 |
9,6 |
2,9 |
1 450 |
+-2,5 |
| MTV3 helmikuu |
ennen helmikuun puoltaväliä |
Research International |
[15] |
5,4 |
23,7 |
20,0 |
2,1 |
4,2 |
23,4 |
9,6 |
9,1 |
2,5 |
1 949 |
+-2 |
| MTV3 maaliskuu |
5.–12.3. |
Research International |
[16] |
5,6 |
24,1 |
21,1 |
2,2 |
4,4 |
22,8 |
10,0 |
8,7 |
1,1 |
1 616 |
+-2,0 |
Kokoomus arvosteli Taloustutkimuksen viimeistä kannatusmittausta sekä ennen vaaleja että vaalien jälkeen, koska ne ovat viiden viime vaalin kohdalla osoittaneet puolueen kannatuksen lopullista vaalitulosta pienemmäksi.[18] Arvostelun vuoksi YLE ilmoitti keskeyttävänsä mittausten julkaisemisen toistaiseksi.[19]
[muokkaa] Hallitusneuvottelut
Tasavallan presidentti avasi valtiopäivät 28. maaliskuuta 2007. Puhetta johti iäkkäin kansanedustaja Claes Andersson. Timo Kalli äänestettiin puhemieheksi hallitusneuvottelujen ajaksi. Kalli sai murskavoiton 189 äänellä. Martti Korhonen, Raimo Vistbacka ja Sirkka-Liisa Anttila saivat kaikki yhden äänen. Hylättyjä ääniä tuli 8, jotka kaikki menivät Paavo Väyryselle. Varapuhemiehiksi valittiin Ilkka Kanerva ja Johannes Koskinen.
Eduskuntavaaleista seuranneissa asetelmissa punamultahallituspohjan jatko kyseenalaistui Kokoomuksen vaalivoiton ja SDP:n vaalitappion vuoksi. Hallitusneuvottelut ilmoitettiin käytävän hallitusohjelman pohjalta, jolloin käytännössä kaikilla eduskuntapuolueilla oli mahdollisuus päästä hallitukseen.
Hallitusohjelma neuvoteltiin Suomen Keskustan, Kansallisen Kokoomuksen, Vihreän liiton ja RKP:n pohjalta. Ministerinsalkut jaettiin suhteessa Keskusta 8, Kokoomus 8, Vihreät 2 ja RKP 2 ministeriä. Pääministeriksi valittiin parlamentaarisen käytännön mukaisesti hallituksenmuodostaja, Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen. Vanhasen II hallitus nimitti itsensä sinivihreäksi hallitukseksi.
Puolueiden valtuuskunnat ja eduskuntaryhmät päättivät hallitusneuvottelujen tuloksen hyväksymisestä ja ministereistään maanantaina 16. huhtikuuta 2007.[20] Keskusta ilmoitti ministereidensä nimet 17. huhtikuuta. Eduskunta äänesti pääministeriksi Matti Vanhasen 17. huhtikuuta ja uuden valtioneuvoston pitäisi tulla nimitetyksi 19. huhtikuuta 2007.[21]
Sauli Niinistöstä tuli eduskunnan puhemies. Seppo Kääriäinen valittiin 1. varapuhemieheksi Kanervan tilalle. Johannes Koskinen jatkoi 2. varapuhemiehenä.
[muokkaa] Puoluerekisteristä poistetut puolueet
Vaalien jälkeen, 4. toukokuuta, oikeusministeriön puoluerekisteristä poistettiin kahdeksan puoluetta: Itsenäisyyspuolue, Köyhien asialla, Liberaalit, Muutosvoimat Suomi, Suomen Isänmaallinen kansanliike, Suomen Kansan Sinivalkoiset, Suomen Työväenpuolue ja Yhteisvastuu puolue.[22] Kuitenkin STP, Itsenäisyyspuolue ja Köyhien asialla palasivat myöhemmin rekisteriin.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Ville Pernaa, Mari K. Niemi ja Ville Pitkänen (toim.): Mielikuvavaalit. Kevään 2007 eduskuntavaalien mediailmiöt. Kirja-Aurora, 2007. ISBN 978-951-29-3245-0.
[muokkaa] Aiheesta muualla
|