Eduskuntavaalit 2007

Wikipedia

Suomen 35. eduskuntavaalit järjestettiin 18. maaliskuuta 2007, jolloin tuli kuluneeksi lähes päivälleen sata vuotta ensimmäisistä eduskuntavaaleista. Ennakkoäänestys pidettiin 7.–13. maaliskuuta. Vaaleilla valittiin 200 kansanedustajaa 15 vaalipiiristä.

Vaaleissa käytti äänioikeuttaan 2 772 799 kansalaista ja äänestysprosentiksi muodostui 67,9 %. Luku on sodanjälkeisen historian alhaisin. Aktiivisuus laski edelliskerrasta 1,8 prosenttiyksikköä. Ennakkoon äänesti 29,7 (+3,7) prosenttia äänioikeutetuista.^[1][2]

Oppositiopuolue kokoomus nousi vaalien suurimmaksi voittajaksi keräten kymmenen lisäpaikkaa. Hallituspuolueista SDP menetti kahdeksan paikkaa ja keskusta neljä. Perussuomalaiset nosti paikkalukuaan kahdella, vihreät ja RKP yhdellä. RKP:n ääniosuus ja -määrä laskivat tosin hieman. Kristillisdemokraattien paikkamäärä pysyi edellisten vaalien tasolla.

Uusia kansanedustajia olivat mm. Keskustan Juha Mieto ja Tuomo Puumala, Kokoomuksen Henna Virkkunen, SDP:n Marko Asell ja Tommy Tabermann, sekä Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki. Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (SDP) ei asettunut enää ehdolle vaaleihin. Muita vapaaehtoisia luopujia oli mm. Vihreiden Osmo Soininvaara.

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg Pohjois-Karjalan vaalipiiristä oli ilman edustajanpaikkaa jääneiden äänikuningatar saamillaan 7 804 äänellä. Ainoa Vanhasen I hallituksen ministeri, jota ei valittu uudelleen, oli Leena Luhtanen. Kokoomuksen Sauli Niinistö teki uuden eduskuntavaalien ääniennätyksen keräten Uudellamaalla 60 563 ääntä. Hertta Kuusisen aiempi ennätys syntyi vaaleissa 1948.

Kulttuuriministeri Tanja Karpelan äänimäärä romahti täysin vain pieneen osaan edellisestä. Tunnetuista ääniharavista myöskään Antti Kalliomäki ja Esko-Juhani Tennilä eivät saaneet enää yli 10 000 ääntä.

Naiskansanedustajien lukumäärä kasvoi ennätyksellisen suureksi, 84:ään (+9). Aiempi ennätys oli peräisin vuoden 1991 vaaleista, jolloin naisia valittiin 77.

Keväällä 2008 vuoden 2007 eduskuntavaaliehdokkaiden saama rahoitus herätti laajaa keskustelua.

[muokkaa] Tulokset

Tuloksia verrataan vuoden 2003 eduskuntavaaleihin. Vaalikauden aikana kansanedustajista kristillisdemokraattien Lyly Rajala ja keskustan Seppo Lahtela olivat siirtyneet kokoomukseen.

Eduskuntavaalien tulos vaalipiireittäin. Vaalipiirien muoto on pyritty säilyttämään tunnistettavuuden vuoksi. Kussakin vaalipiirissä puolueiden järjestys menee seuraavalla tavalla: ylhäältä alaspäin mentäessä puolueen kannatus on pienempi ja myös mentäessä vasemmalta oikealla. Esimerkiksi Etelä-Savossa suurin puolue oli kesk., toiseksi sdp, kolmanneksi kok ja neljänneksi vihr.

äänestysaktiivisuus	65.0%[4]	−1,7
äänestysaktiivisuus (Suomessa asuvat)	67,9%[4]	−1,8
äänestäneet	2 790 752[4]	−24 948
hylätyt äänet	19 516[4]	−4 427
Suurin puolue vaalipiireittäin

[muokkaa] Naisten ja miesten määrä vaalipiireittäin

[muokkaa] Ääniharavat

Vaalipiirikohtaiset äänikuninkaat tulivat joko SDP:n, Kokoomuksen, Keskustan tai RKP:n listoilta. Varsinais-Suomen vaalipiirin ääniharava Stefan Wallin (R.) oli ainoa, joka tuli kolmen suuren ulkopulelta.

[muokkaa] Vaalipiirit ja vaaliliitot

Kansanedustajat valitaan 15 vaalipiiristä, joiden paikkaluku (Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta) määräytyy piirin asukasluvun perusteella. Valtioneuvosto vahvisti paikkajaon 12. lokakuuta 2006 syyskuun lopun väestötietojen perusteella. Edellisistä vaaleista paikkajako on muuttunut siten, että Pohjois-Karjalasta valitaan yksi edustaja vähemmän ja vastaavasti Uudeltamaalta yksi enemmän.

[muokkaa] Paikastaan luopuneet

Ehdolle asettuneista istuvista kansanedustajista 44:ää ei valittu uudelleen. Edustajapaikastaan luopui omaehtoisesti kaikkiaan 27 kansanedustajaa.^{[5][6][7][8][9][10]} Europarlamenttivaaleissa 2004 valituiksi tulleet viisi kansanedustajaa, Satu Hassi (Vihr.), Ville Itälä (Kok.), Anneli Jäätteenmäki (Kesk.), Henrik Lax (RKP) ja Hannu Takkula (Kesk.), eivät pyrkineet takaisin eduskuntaan. Nykyisistä europarlamentaarikoista ehdolle asettui ja valittiin ainoastaan keskustan Paavo Väyrynen.^[11][12] Valituista kansanedustajista kaksi kolmannesta toimi kansanedustajana jo ennestään.

[muokkaa] Uudelleen valitsematta jääneet kansanedustajat

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg Pohjois-Karjalan vaalipiiristä oli ilman edustajanpaikkaa jääneiden äänikuningatar saamillaan 7 804 äänellä. Ainoa Vanhasen I hallituksen ministeri, jota ei valittu uudelleen oli Leena Luhtanen.

[muokkaa] Palanneet

• Sauli Niinistö, Kokoomus, Uusimaa, entinen ministeri ja puolueenjohtaja, kokoomuksen ehdokas presidentinvaaleissa 2006, ei ehdolla enää 2003. Edusti Turun eteläistä vaalipiiriä 1987-1999 ja Helsinkiä 1999-2003.
• Paavo Väyrynen, eniten ääniä saanut ehdokas lähes 11 000 äänellä Lapin vaalipiirissä. Väyrynen ilmoitti, ettei tule eduskuntaan, vaan jatkaa Euroopan parlamentissa. Väyrynen muutti kuitenkin mielensä, kun keskusta päätti ministerinsä ja Väyrynen nousi ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi.
• Pekka Haavisto, vuoden 1995 vaaleissa pudonnut vihreiden entinen puheenjohtaja ja vuosina 1995-1999 ympäristöministerinä. Eduskuntaan noin 5000 äänellä Helsingin vaalipiiristä.
• Pertti Salolainen, Helsingistä eduskuntaan palannut entinen ministeri ja entinen kokoomuksen puheenjohtaja sekä entinen Lontoon suurlähettiläs, noin 8000 ääntä.
• Claes Andersson, eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä nousten eniten ääniä saaneeksi vasemmistoliiton ehdokkaaksi ja iäkkäimmäksi kansanedustaksi noin 9000 äänellä.
• Pekka Ravi, Pohjois-Karjala, kokoomus, putosi 2003
• Anu Vehviläinen, Pohjois-Karjala, keskusta, kansanedustaja 1995-2003, jolloin putosi.
• Tuulikki Ukkola, vuosina 1991-1995 LKP:ta edustanut ja vuoden 1995 vaaleissa pudonnut, palasi eduskuntaan kokoomuksesta.
• Veltto Virtanen, vuosina 1995-1999 Ekologista puoluetta edustanut ja vuoden 1999 vaaleissa pudonnut, sitoutumattomana perussuomalaisista.
• Håkan Nordman, Vaasa, rkp, putosi 1995, palasi 1999 ja putosi jälleen 2003. Ensimmäisen kerran eduskuntaan 1983.

[muokkaa] Paluussa epäonnistuneet

• Jacob Söderman, sdp, Helsinki, ei päässyt eduskuntaan, mutta nousi sinne varasijalta Tuula Haataisen lähdettyä Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi syyskuussa 2007.
• Hannele Luukkainen, kok, kansanedustajana vihreä
• Pekka Räty, kesk., kansanedustajana vihreä
• Jouko Jääskeläinen, kd.
• Seppo Kanerva, kesk., kansanedustajana kok./kesk./Lib.
• Jouni Lehtimäki, kok.
• Terho Pursiainen, vihr., kansanedustajana skdl.
• Ismo Seivästö, kd.
• Leea Hiltunen, kok, kansanedustajana kd.
• Marja-Leena Kemppainen, kd.
• Timo Ihamäki, kok.
• Anssi Joutsenlahti, ps.
• Urpo Leppänen, ps.
• Pentti Kettunen, ps.
• Tauno Pehkonen, ps., kansanedustajana skl.
• Mikko Ekorre, vas.
• Mauri Salo, kesk., putosi 2003, mutta nousi jo takaisin 2006.
• Lea Mäkipää, ps.
• Katja Syvärinen, vas.
• Tuija Pohjola, sdp.
• Esko Almgren, kd.
• Kalle Könkkölä, vihr.

[muokkaa] Ehdokasasettelu

Ehdokashakemusten piti olla perillä viimeistään 6. helmikuuta ja ehdokasasettelu vahvistettiin 15. helmikuuta.

[muokkaa] Kampanjat

[muokkaa] Kannatusmittauksia

Kokoomus arvosteli Taloustutkimuksen viimeistä kannatusmittausta sekä ennen vaaleja että vaalien jälkeen, koska ne ovat viiden viime vaalin kohdalla osoittaneet puolueen kannatuksen lopullista vaalitulosta pienemmäksi.^[13] Arvostelun vuoksi YLE ilmoitti keskeyttävänsä mittausten julkaisemisen toistaiseksi.^[14]

[muokkaa] Hallitusneuvottelut

Tasavallan presidentti avasi valtiopäivät 28. maaliskuuta 2007. Puhetta johti iäkkäin kansanedustaja Claes Andersson. Timo Kalli äänestettiin puhemieheksi hallitusneuvottelujen ajaksi. Kalli sai 189 ääntä. Martti Korhonen, Raimo Vistbacka ja Sirkka-Liisa Anttila saivat kaikki yhden äänen. Hylättyjä ääniä tuli 8, jotka kaikki menivät Paavo Väyryselle. Varapuhemiehiksi valittiin Ilkka Kanerva ja Johannes Koskinen.

Eduskuntavaaleista seuranneissa asetelmissa punamultahallituspohjan jatko kyseenalaistui Kokoomuksen vaalivoiton ja SDP:n vaalitappion vuoksi. Hallitusneuvottelut ilmoitettiin käytävän hallitusohjelman pohjalta, jolloin käytännössä kaikilla eduskuntapuolueilla oli mahdollisuus päästä hallitukseen.

Hallitusohjelma neuvoteltiin Suomen Keskustan, Kansallisen Kokoomuksen, Vihreän liiton ja RKP:n pohjalta. Ministerinsalkut jaettiin suhteessa Keskusta 8, Kokoomus 8, Vihreät 2 ja RKP 2 ministeriä. Pääministeriksi valittiin parlamentaarisen käytännön mukaisesti hallituksenmuodostaja, Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen. Vanhasen II hallitus nimitti itsensä sinivihreäksi hallitukseksi.

Puolueiden valtuuskunnat ja eduskuntaryhmät päättivät hallitusneuvottelujen tuloksen hyväksymisestä ja ministereistään maanantaina 16. huhtikuuta 2007.^[15] Keskusta ilmoitti ministereidensä nimet 17. huhtikuuta. Eduskunta äänesti pääministeriksi Matti Vanhasen 17. huhtikuuta ja uuden valtioneuvoston pitäisi tulla nimitetyksi 19. huhtikuuta 2007.^[16]

Sauli Niinistöstä tuli eduskunnan puhemies. Seppo Kääriäinen valittiin 1. varapuhemieheksi Kanervan tilalle. Johannes Koskinen jatkoi 2. varapuhemiehenä.

[muokkaa] Puoluerekisteristä poistetut puolueet

Vaalien jälkeen, 4. toukokuuta, oikeusministeriön pitämästä puoluerekisteristä poistettiin seuraavat kahdeksan puoluetta: Itsenäisyyspuolue, Köyhien asialla, Liberaalit, Muutosvoimat Suomi, Suomen Isänmaallinen kansanliike, Suomen Kansan Sinivalkoiset, Suomen Työväenpuolue ja Yhteisvastuu puolue. ^[17]

[muokkaa] Katso myös

• Eduskuntavaaleissa 2007 kansanedustajiksi valitut
• Suomen vaalirahoitusskandaali 2008

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Ville Pernaa, Mari K. Niemi ja Ville Pitkänen (toim.): Mielikuvavaalit. Kevään 2007 eduskuntavaalien mediailmiöt. Kirja-Aurora, 2007. ISBN 978-951-29-3245-0.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Lähdeaineistoa aiheesta Nykyisten eduskuntapuolueiden vertailua löytyy Wikiaineistossa.
• Eduskuntavaalit 2007 (Oikeusministeriö)
  • Kuntien sijoittuminen vaalipiireihin (pdf)
• Väestötiedot, joiden perusteella vaalipiirien paikat jaettiin (Väestörekisterikeskus)
• Yleisradion eduskuntavaalisivusto
• Ehdokkaiden vaaliblogeja ja sivustoja (www.blogilista.fi)
• Ehdokkaiden esittelyjä, kirjoituksia ja keskusteluja (www.vaalimainos.com)
• Vaalimaatti 2007: Puolueiden vaali- ja periaateohjelmat, hakumahdollisuus (Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto)
• Hufvudstadsbladetin vaalikone
• Sanoman vaalikone