Suomen Senioripuolue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen Senioripuolue r.y.

Seniori pieni.jpg

Perustettu 1990
Lopetti 2014
Ideologia Eläkeläisten etujen ajaminen
Toimisto PL 96
33501 Tampere
Äänenkannattaja Me Seniorit
Kansanedustajat 0 / 200 (2011)
Eurokansanedustajat 0 / 13 (2009)
Kunnanvaltuutetut 2 / 10 412 (2008)

Suomen Senioripuolue (SSP) oli suomalainen eläkeläisten asioihin keskittynyt puolue. Järjestö merkittiin yhdistysrekisteriin joulukuussa 1990[1] ja puoluerekisteriin tammikuussa 1991. Aluksi puolueen nimi oli Riippumattomat Sitoutumattomat Eläkeläiset Suomessa (RSES) ja vuodesta 1991 alkaen Eläkeläiset Kansan Asialla (EKA tai ELKA). Senioripuolue otettiin käyttöön kesällä 2006. Järjestö poistettiin puoluerekisteristä kolmesti, vuosina 1995, 2003 ja 2011, koska se ei saanut kansanedustajia.[2][3] Puolue lopetti toimintansa vuodenvaihteessa 2014–2015.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SSP perustettiin 1990-luvun alussa, kun Suomen Eläkeläisten Puolue hajosi riitoihin. Uuden puolueen puuhamiehiä olivat SEP:stä erotetut Olavi Kaartinen ja Paavo Sirkiä. Kiistan seurauksena SEP:stä erosi myös muita jäseniä. SEP:n johdon mielestä kaksikko oli vahingoittanut puoluetta ”toiminnallisesti ja taloudellisesti”. Erimielisyydet koskivat muun muassa vaaliliittoja. Enemmistö kannatti yhteistyötä kristillisten kanssa, mutta Kaartinen puhui SMP:n puolesta.[5] Sirkiä kritisoi SEP:tä myös riidanhaluisesta puolueohjelmasta sekä suurituloisten puolustamisesta.[6] Puolueiden välit olivat hyvin kireät 1990-luvun alussa, ja kiistoja puitiin niin julkisuudessa kuin oikeudessakin.[7] Vuosikymmenen lopussa välit paranivat ja puolueet näkivät yhdistymisen mahdolliseksi.[8]

Puolueen poliitikoista tunnetuin oli entinen Hämeenlinnan kaupunginjohtaja ja sosiaalidemokraattien kansanedustaja Leo Kohtala, joka siirtyi sitoutumattomana EKA:n riveihin kunnallisvaalien 1992 alla[9]. Kohtala oli vaaleissa koko kaupungin ääniharava.[10]

Senioripuolue poistettiin puoluerekisteristä huhtikuun 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Yhdistyksen jäsenrekisteriin kuului tuolloin noin 500 henkilöä, joista 100 oli maksanut jäsenmaksunsa samana vuonna. Kesäkuun puoluekokouksessa valittiin Anja Koivistoisen johtama uusi hallitus, kun vanha johto luopui tehtävistään.[11] Seniorit päättivät pyrkiä takaisin rekisteriin. Helmikuussa 2012 puoluehallitus päätti aloittaa korttikampanjan välittömästi. Toukokuun kokouksessa puoluehallitus pohti yhteistyötä muiden pienpuolueiden kanssa, mutta päätti jatkaa toistaiseksi itsenäisenä.[12] 7. kesäkuuta 2012 puoluehallitus päätti senioreiden liittymisestä Itsenäisyyspuolueen jäsenyhdistykseksi.[13] Yhdistymisen tavoitteeksi asetettiin läpimurto tulevissa valtiollisissa vaaleissa.[14] Suomen Senioripuolue erosi kuitenkin Itsenäisyyspuolueesta kesällä 2013, koska eläkeläisten asioita ei saatu riittävästi esille Itsenäisyyspuolueessa.[15]

Vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulokset
Eduskuntavaalit
Vuosi Edustajat Äänet
1991 0 5 230 0,19 %
1995 0 5 124 0,18 %
1999 0 5 451 0,20 %
2003 0 5 346 0,19 %
2007 0 16 715 0,60 %
2011 0 3 195 0,11 %
Kunnallisvaalit
Vuosi Valtuutetut Äänet
1992 5 4 903 0,18 %
1996 2 2 033 0,08 %
2000 1 1 428 0,06 %
2004 1 1 242 0,05 %
2008 2 2 618 0,10 %
Europarlamenttivaalit
Vuosi Mepit Äänet
1996 0 2 640 0,11 %
1999 0 1 909 0,15 %
2004 0 3 279 0,20 %
2009 0 2 974 0,18 %

Senioripuolue osallistui omalla listallaan eduskunta-, europarlamentti- ja kunnallisvaaleihin vuosina 1991–2011.

Eduskuntavaaleissa 2007 SSP asetti ehdokkaita kahdeksassa vaalipiirissä. Puolueella oli yhteensä 58 ehdokasta, joiden keski-ikä oli 63,7 vuotta – selvästi muita puolueita korkeampi.[16] Puolue on tehnyt vaaliliittoja muun muassa KTP:n, Ekologisen puolueen/KIPU:n, SMP:n,[7] liberaalien, perussuomalaisten, Remonttiryhmän,[17] nuorsuomalaisten[18] ja kristillisten kanssa

Kunnallisvaaleissa puolue asetti ehdokkaita parhaimmillaan 12 kunnassa (1992 ja 2008). Vuonna 2000 EKA:lla oli lista vain kolmessa kunnassa. Syksyn 2008 vaaleissa SSP sai edustajansa Jämsän ja Lahden valtuustoihin. Jämsässä puolueen varapuheenjohtaja sai valtuustopaikan paikkakunnan toiseksi parhaalla äänimäärällä (290). Aiemmin puolueella oli valtuutettuja myös Hämeenlinnassa (1993–2008) ja Imatralla (1993–1996). Vaaleissa 1992 ELKA sai Hämeenlinnassa 9,0 prosenttia äänistä ja neljä valtuutettua.[19] Vuosina 2001–2008 puolueen ainoa valtuutettu oli konstaapeli Paavo Sirkiä.

Puolue osallistui toimintansa aikana kaikkiin Suomessa käytyihin eurovaaleihin. Vuonna 1996 puolueella oli kuusi ehdokasta ja vaaleissa 1999 viisi. Vaaleissa 2004 ja 2009 puolue asetti täyden 20 ehdokkaan listan. Vuonna 1999 EKA oli vaaliliitossa Perussuomalaisten ja KIPU:n kanssa.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SSP:llä oli vaalipiiritasolla organisoituja paikallisosastoja (piirijärjestöjä) suurimmassa osassa vaalipiireistä. Vaalitoimisto sijaitsi Tampereella.

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varapuheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Väinö Riihelä[22]
  • Esko Järvenpää (1.) 2006–2009
  • Raimo Kotala (2.) 2006–2009
  • Reijo Kauppila (1.) 2009–2011
  • Kaarlo Nelimarkka (2.) 2009–2011
  • Aili Dufva (1.) 2011–?
  • Arja Salonen (2.) 2011–?
  • Anja Koivistoinen 2013

Puoluesihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juho Mäkelä[7]
  • Lauri Lepola[20]
  • Urmas Mikkonen (1. sihteeri) ?–2009
  • Ulla Lilius (järjestösihteeri) 2009–2010
  • Nina From (järjestösihteeri) 2010–?

Paikallisosastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Haku: Suomen Senioripuolue (Patentti- ja rekisterihallitus 2009)
  2. Puoluerekisteriin merkityt ja siitä poistetut puolueet (Oikeusministeriö 28.8.2008)
  3. Kolme puoluetta pois rekisteristä, Helsingin Sanomat, 14.5.2011 sivu A 5
  4. Iloa yhdessä toimimisesta! Itsenäisyyspuolueen Keski-Suomen piiri. Viitattu 27.3.2015.
  5. Eläkeläisille tulossa jo kolmas puolue. Sep:n erotetut pyrkivät rekisteriin (Helsingin Sanomat 9.1.1991)
  6. Imperialismia vastaan, pieneläkeläisen puolella (Helsingin Sanomat 8.3.1991)
  7. a b c Paavo Rautio: Eläkeläisten äänistä kilpailee kaksi puoluetta (Helsingin Sanomat 8.3.1995)
  8. Kaksin eläkeväen asialla (Helsingin Sanomat 1.3.1999)
  9. Merja Ojansivu: Poliittinen konsensus voi murtua Hämeenlinnassa. Protestipuolue värväsi entisen kaupunginjohtajan ääniharavakseen (Helsingin Sanomat 11.10.1992)
  10. Paavolat juhlivat äänivyöryään kuohuviinillä (Helsingin Sanomat 19.10.1992)
  11. Anja Koivistoinen: Hyvät Senioripuolueen perustajat ja alkuperäiset jäsenet
  12. Kokouskuulumisia Suomen Senioripuolue 2011-2012
  13. Tiedotus Suomen Senioripuolue ry:n jäsenille ja kaikille suomalaisille Suomen Senioripuolue 7.6.2012
  14. Anja Koivistoinen: Suomen Senioripuolue (SSP) ja Itsenäisyyspuolue (IPU) ovat päättäneet yhdistää voimansa Itsenäisyyspuolue 9.7.2012
  15. Kotilainen Virpi, Rantanen Annika: Seniorit puuhaavat paluuta puoluekentälle 25.7.2013. Yleisradio. Viitattu 27.3.2015.
  16. Ehdokkaiden ikäjakautuma sukupuolen mukaan puolueittain eduskuntavaaleissa 2007 (Tilastokeskus 20.2.2007); Ehdokkaiden lukumäärä sukupuolen mukaan puolueittain ja vaalipiireittäin eduskuntavaaleissa 2007 (Tilastokeskus 20.2.2007)
  17. Kuusi puoluetta vaaliliittoon Vaasassa (Helsingin Sanomat 2.2.1999)
  18. Hämeen vaalipiiri (Helsingin Sanomat 7.3.1999)
  19. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976–2008 (Tilastokeskus 2009)
  20. a b Eläkeläiset uudistivat nimensä Senioripuolueeksi (Helsingin Sanomat 18.7.2006)
  21. Espoolainen Heikki Silván Senioripuolueen johtoon Länsiväylä 9.10.2009
  22. Taidetta masennuksen torjuntaan (Helsingin Sanomat 16.3.1991)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]