Hannu Takkula

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hannu Takkula kesäkuussa 2009.

Hannu Tapani Takkula (s. 20. marraskuuta 1963 Ristijärvi) on suomalainen keskustapoliitikko, entinen Lapin kansanedustaja (1995–2004) ja vuodesta 2004 europarlamentaarikko.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takkula nousi kansanedustajaksi vuoden 1995 vaaleissa. Hänet valittiin uudelle kaudelle vuoden 1999 ja vuoden 2003 vaaleissa. Hän oli Lapin vaalipiirin ääniharava 11 978 äänellä vuonna 1999[1] ja 10 938 äänellä vuonna 2003.[2] Takkulan kolmas kausi eduskunnassa kuitenkin keskeytyi, kun hänet valittiin Euroopan parlamenttiin vuonna 2004. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Tatja Karvonen.

Vuosina 2002–2003 keskustan varapuheenjohtajana toiminut Takkula yhdistettiin pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroon johtaneeseen niin sanottuun Irakgate-tapaukseen. Asiasta nousseen kohun vuoksi Takkula erosi varapuheenjohtajan paikalta. Takkula kirjoitti Irakgaten tapahtumista myöhemmin kirjassaan Mistä löytyisi rohkeus (2006).

Takkula aloitti Euroopan parlamentissa kesällä 2004. Hän uusi paikkansa vuonna 2009 ja on ilmoittanut asettuvansa ehdolle myös vuoden 2014 vaaleissa.[3][4] Takkula on ollut vuodesta 2004 europarlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jäsen ja oli sen varapuheenjohtaja vuosina 2007–2009.[5] Hän on myös ALDE-ryhmän valiokunnan politiikkaa ohjaava koordinaattori vuodesta 2004.[6][7] Vuosina 2004–2009 ja vuodesta 2012 Takkula on kuulunut Australian ja Uuden-Seelannin suhteista vastaavaan valtuuskuntaan sekä vuodesta 2009 Israel-suhteiden sekä Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen valtuuskuntaan.[5] Vuonna 2009 Takkula esitti keskustan siirtymistä europarlamentin liberaalista ALDE-ryhmästä uuteen konservatiivien ja reformistien ryhmään, joka hänen mielestään edustaisi poliittiselta linjaltaan paremmin keskustan arvoja niin alue- kuin maatalouspolitiikan osalta.[8] Kesäkuussa 2009 Takkula esitti siirtymistä keskustalle mutta sen puoluehallitus ei kuitenkaan halunnut ryhmänvaihdosta ja Takkula pysyi lopulta ALDE:ssa.[9]

Vuoden 2006 presidentinvaalissa Takkula johti kristillisdemokraattien Bjarne Kalliksen kansalaisvaltuuskuntaa.[10] Samassa yhteydessä Takkula kritisoi keskustan linjaa liian liberaaliksi ja peräänkuulutti "eettisten ja kristillisten arvojen" palauttamista puolueen toimintaan.[11] Vuonna 2012 hän oli mukana perustamassa Euroopan parlamentin uskon ja uskonnonvapauden työryhmää.[12]

Vuoden 2008 kuntavaaleissa Takkula valittiin Rovaniemen kaupunginvaltuustoon. Rovaniemen vaalilautakunnan päätöksen pohjalta Takkula oli vaalikelpoinen, koska hän oli kirjoilla Rovaniemellä ja hänellä oli siellä asunto. Vuonna 2009 Rovaniemen hallinto-oikeus kuitenkin totesi Takkulan vaalikelvottomaksi, sillä hänellä ei ollut kiinteitä yhteyksiä Rovaniemelle.[13] Oikeus korosti päätöksessään Takkulan kiinteitä perhesuhteita ja puolison kanssa yhteistä kotia Turussa.[14] Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Takkula valittiin Turun kaupunginvaltuustoon.[15]

Takkula on ehdokkaana vuoden 2014 EU-vaaleissa.[16]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannu Takkulan vanhemmat ovat opettaja Esko Juhani Takkula ja luokanopettaja Marja-Leena Inkeri Repola.[17]

Koulutukseltaan Takkula on kasvatustieteiden maisteri (KM) Lapin yliopistosta (1993). Ennen nousemistaan eduskuntaan Takkula työskenteli Posiolla luokanopettajana (1992–1995) ja Rovaniemellä radiotoimittajana (1990–1991).[5] Takkula tuli suurelle yleisölle tunnetuksi televisiovisailu Kymppitonnista hänen otettua siihen osaa yli vuoden ajan.

Takkula on toiminut poliittisten tehtävien lisäksi myös erilaisissa kansalais- ja urheilujärjestöjen luottamustoimissa, kuten Suomen Psoriasisliiton ja Napapiirin Pallokettujen puheenjohtajana, sekä Oulun Palloseuran jalkapallo ry:n hallituksen puheenjohtaja.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ääniharava - eduskuntavaaleissa 1999 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat 31.5.2004. Tilastokeskus. Viitattu 27.9.2013.
  2. Tulospalvelu: Lapin vaalipiiri Viitattu 27.9.2013.
  3. AL: Jäätteenmäki ja Takkula haluavat jatkaa, Manner empii 21.1.2013. Suomenmaa. Viitattu 27.9.2013.
  4. Takkula 2014 eurovaaleista: Haluan olla mukana vastaamassa ajan tarpeisiin arvopohjalta 23.5.2013. Hannu Takkula. Viitattu 27.9.2013.
  5. a b c Hannu Takkula Euroopan parlamentti. Viitattu 27.9.2013.
  6. Työ Hannu Takkula. Viitattu 26.9.2013.
  7. Coordinators: ALDE MEPs responsible for coordinating the work ALDE. Viitattu 27.9.2013.
  8. Takkula vaihtaa taustapuoluettaan EU-parlamentissa 22.6.2009. Turun Sanomat. Viitattu 27.9.2013.
  9. Takkula ei vaihdakaan ryhmää EU-parlamentissa Helsingin Sanomat. 24.6.2009. Viitattu 26.6.2009.
  10. Hannu Takkula Kalliksen joukkoihin 1.10.2005. mtv3.fi. Viitattu 27.9.2013.
  11. Takkula: Keskustalla kaksi linjaa 4.10.2005. Kaleva.fi. Viitattu 27.9.2013.
  12. Hannu Takkula perustamassa Euroopan parlamentin Uskon- ja uskonnonvapauden työryhmää 6.2.2013. Hannu Takkula. Viitattu 26.9.2013.
  13. Takkula ei kelpaa valtuutetuksi 30.1.2009 (päivitetty 25.5.2012). Yle Uutiset. Viitattu 27.9.2013.
  14. Oikeus erotti valtuustosta: Lapin Hannu Takkula onkin turkulainen Ilta-Sanomat. 30.1.2009. Viitattu 31.1.2009.
  15. Takkula nousi Turun valtuustoon 28.10.2012. Yle Uutiset. Viitattu 27.9.2013.
  16. MTV3.fi: Keskusta nimesi eurovaaliehdokkaita
  17. Hannu Takkula Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]