Hannu Takkula

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hannu Takkula kesäkuussa 2009.

Hannu Tapani Takkula (s. 20. marraskuuta 1963 Ristijärvi) on suomalainen keskustapoliitikko, entinen Lapin vaalipiirin kansanedustaja (1995–2004) ja europarlamentaarikko vuosina 2004–2014 ja uudelleen vuodesta 2015 lähtien.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takkula valmistui kasvatustieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 1993. Ennen nousemistaan eduskuntaan Takkula työskenteli luokanopettajana Posiolla (1992–1995) ja radiotoimittajana Rovaniemellä (1990–1991).[1] Suurelle yleisölle Takkula tuli tunnetuksi televisiovisailu Kymppitonnista hänen osallistuttuaan siihen yli vuoden ajan.lähde?

Poliittisten tehtävien lisäksi Takkula on toiminut myös erilaisissa kansalais- ja urheilujärjestöjen luottamustoimissa, kuten Psoriasisliiton ja Napapiirin Pallokettujen puheenjohtajana sekä Oulun Palloseuran jalkapallo ry:n hallituksen puheenjohtajana.lähde?

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallispolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 kuntavaaleissa Takkula valittiin Rovaniemen kaupunginvaltuustoon. Rovaniemen vaalilautakunnan päätöksen pohjalta Takkula oli vaalikelpoinen, koska hän oli kirjoilla Rovaniemellä ja hänellä oli siellä asunto. Vuonna 2009 Rovaniemen hallinto-oikeus kuitenkin totesi Takkulan vaalikelvottomaksi, sillä hänellä ei ollut kiinteitä yhteyksiä Rovaniemelle.[2] Oikeus korosti päätöksessään Takkulan kiinteitä perhesuhteita ja puolison kanssa yhteistä kotia Turussa.[3] Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Takkula valittiin Turun kaupunginvaltuustoon.[4]

Kansanedustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takkula nousi kansanedustajaksi vuoden 1995 vaaleissa. Hänet valittiin uudelle kaudelle vuoden 1999 ja vuoden 2003 vaaleissa. Hän oli Lapin vaalipiirin ääniharava 11 978 äänellä vuonna 1999[5] ja 10 938 äänellä vuonna 2003.[6] Takkulan kolmas kausi eduskunnassa kuitenkin keskeytyi, kun hänet valittiin Euroopan parlamenttiin vuonna 2004. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi Tatja Karvonen.

Vuosina 2002–2003 keskustan varapuheenjohtajana toiminut Takkula yhdistettiin pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroon johtaneeseen niin sanottuun Irakgate-tapaukseen. Asiasta nousseen kohun vuoksi Takkula erosi varapuheenjohtajan paikalta. Takkula kirjoitti Irakgaten tapahtumista myöhemmin kirjassaan Mistä löytyisi rohkeus (2006).

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Takkula oli ehdolla Oulun vaalipiiristä, muttei tullut valituksi.[7]

Europarlamentaarikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takkula aloitti Euroopan parlamentissa kesällä 2004 ja uusi paikkansa vuoden 2009 eurovaaleissa. Hän oli europarlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jäsen vuosina 2004–2014, joista vuosina 2007–2009 varapuheenjohtaja.[1] Hän toimi valiokunnassa myös ALDE-ryhmän politiikkaa ohjaavana koordinaattorina vuodesta 2004.[8] Vuosina 2004–2009 ja 2012–2014 Takkula kuului Australian ja Uuden-Seelannin suhteista vastaavaan valtuuskuntaan ja vuosina 2009–2014 Israel-suhteiden sekä Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen valtuuskuntaan.[1]

Kesäkuussa 2009 Takkula esitti keskustan siirtymistä europarlamentin liberaalista ALDE-ryhmästä uuteen konservatiivien ja reformistien ryhmään, joka hänen mielestään edustaisi poliittiselta linjaltaan paremmin keskustan arvoja niin alue- kuin maatalouspolitiikan osalta.[9] Keskustan puoluehallitus ei kuitenkaan halunnut ryhmänvaihdosta ja Takkula pysyi lopulta ALDE:ssa.[10]

Vuonna 2012 Takkula oli mukana perustamassa Euroopan parlamentin uskon ja uskonnonvapauden työryhmää.[11]

Takkula oli ehdolla myös vuoden 2014 EU-vaaleissa, muttei tullut enää valituksi.[12] Huhtikuussa 2015 Takkula nousee varasijalta europarlamenttiin eduskuntaan valitun Olli Rehnin tilalle.

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2006 presidentinvaalissa Takkula johti kristillisdemokraattien Bjarne Kalliksen kansalaisvaltuuskuntaa.[13] Samassa yhteydessä Takkula kritisoi keskustan linjaa liian liberaaliksi ja peräänkuulutti "eettisten ja kristillisten arvojen" palauttamista puolueen toimintaan.[14]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takkulan vanhemmat ovat opettaja Esko Juhani Takkula ja luokanopettaja Marja-Leena Inkeri Repola. Hän on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hannu Takkula: Toiminta eri vaalikausina Euroopan parlamentti. Viitattu 16.3.2015.
  2. Takkula ei kelpaa valtuutetuksi 30.1.2009 (päivitetty 25.5.2012). Yle Uutiset. Viitattu 27.9.2013.
  3. Oikeus erotti valtuustosta: Lapin Hannu Takkula onkin turkulainen Iltasanomat.fi. 30.1.2009. Viitattu 16.3.2015.
  4. Takkula nousi Turun valtuustoon 28.10.2012. Yle Uutiset. Viitattu 27.9.2013.
  5. Ääniharava - eduskuntavaaleissa 1999 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat 31.5.2004. Tilastokeskus. Viitattu 27.9.2013.
  6. Tulospalvelu: Lapin vaalipiiri Viitattu 27.9.2013.
  7. Eduskuntavaalit 2015: Oulun vaalipiiri 20.4.2015. Yle. Viitattu 22.4.2015.
  8. Takkula jatkaa ALDE:n koulutusveturina 24.1.2012. Suomenmaa.fi. Viitattu 16.3.2015.
  9. Takkula vaihtaa taustapuoluettaan EU-parlamentissa 22.6.2009. Turun Sanomat. Viitattu 27.9.2013.
  10. Takkula ei vaihdakaan ryhmää europarlamentissa Yle Uutiset. 24.6.2009. Viitattu 16.3.2015.
  11. Hannu Takkula perustamassa Euroopan parlamentin Uskon- ja uskonnonvapauden työryhmää 6.2.2013. Hannu Takkula. Viitattu 26.9.2013.
  12. Keskusta nimesi eurovaaliehdokkaita MTV.fi. 24.11.2013. Viitattu 16.3.2015.
  13. Hannu Takkula Kalliksen joukkoihin MTV.fi. 1.10.2005. Viitattu 16.3.2015.
  14. Takkula: Keskustalla kaksi linjaa 4.10.2005. Kaleva.fi. Viitattu 27.9.2013.
  15. Hannu Takkula Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]