Ilkka Taipale

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taipale Kööpenhaminassa vuonna 2006

Väinö Ilkka Ilari Taipale (s. 29. marraskuuta 1942 Helsinki) on suomalainen poliitikko, lääkäri, pasifisti ja kansalaisaktivisti. Hän on toiminut Kellokosken mielisairaalan ylilääkärinä, Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professorina sekä lukuisissa kansalaisjärjestöissä. Taipale on ajanut parannuksia etenkin asunnottomien, vankien, mielisairaiden, alkoholistien, työttömien ja lukihäiriöisten asemaan. Taipale on tunnetuimpia yksinäisten ja syrjäytyneiden miesten asiaa ajaneista aktivisteista Suomessa. Hän oli mukana 1960-luvun opiskelijaradikalismissa toimimalla muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa, Sadankomiteassa ja Marraskuun liikkeessä.

Taipale oli yksi niistä, jotka tuomittiin yllytysoikeudenkäynneissä yllytyksestä aseistakieltäytymiseen. ”Olen levittänyt monistetta kadulla kahdelle tuntemattomalle, asevelvollisuusiän sivuuttaneelle naiselle Suopon kulmalla ennen kuin veimme nimilistan Suopoon. Levittämiseni todistaa Erkki Tuomioja, joka ei millään tavoin pyrkinyt estämään kauhistuttavan tekoni suorittamista.” Taipale sai vuoden ja kolme kuukautta ehdollista vankeutta, Tuomioja kuukauden vähemmän.[1]

Puoluetaustaltaan Taipale on sosialidemokraatti. Hän on toiminut kansanedustajana vuosina 1971–1975 (Helsingin kaupungin vaalipiiri) ja 2000–2007 (Helsingin vaalipiiri) sekä Helsingin kaupunginvaltuustossa vuosina 1969–1980 ja vuodesta 1993 eteenpäin. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa hän jäi varasijalle ja nousi eduskuntaan helmikuussa 2000, kun Tarja Halonen valittiin tasavallan presidentiksi. Koulutukseltaan hän on lääketieteen tohtori, psykiatri ja sosiaalilääketieteen dosentti. Ilkka Taipale on ollut vuodesta 1965 naimisissa lääketieteen tohtori ja professori Vappu Taipaleen kanssa. Heillä on lapset Sanna (s. 1967), Jussi (s. 1968), Riikka (s. 1974) ja Mikko (s. 1978). Ilkka Taipaleen veljet ovat oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale, apteekkari Jorma Taipale ja diplomi-insinööri Jyrki Taipale.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elämä, kuolema ja politiikka, 1980
  • Asunnottomuus ja alkoholi: sosiaalilääketieteellinen tutkimus Helsingistä 1937–1977 (väitöskirja), 1982
  • Rauhankirjallisuuden bibliografia. Aseidenriisuntavihkot 26. Helsinki: Suomen rauhanliitto, 1987. ISBN 951-9193-05-7.
  • Sosiaalilääketieteen arkipäivää, 1990
  • Miehenä maailmassa. Helsinki: I. Taipale, 1995. ISBN 952-90-6256-7.
  • Mielen sairaat ja palveluasunnot: STM:n selvitysmiehen raportti, 1998
  • Sosiaalilääketieteellinen eläke – edellytysten selvittelyopas, 2001
  • War or Health (toim. Ilkka Taipale, esipuhe Kofi Annan), 2002 (Kirjan arvostelu – British Medical Journal)
  • Miessonaatteja sorron yöstä. Helsinki: Rauhankirjallisuuden edistämisseura: Kunnia, 2003. ISBN 951-9457-32-1.
  • Asunnottomuuden bibliografia, 2006
  • Taipale, Ilkka (toim.): 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta. Helsinki: Itämerikeskussäätiö: Kunnia, 2006. ISBN 952-99772-0-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yllytysoikeudenkäynnit Sadankomitea. Viitattu 25.5.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.