Matti Vanhanen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee suomalaista poliitikkoa. Muista samannimisistä katso Matti Vanhanen (täsmennyssivu).
Matti Vanhanen
Matti Vanhanen.jpg
Matti Vanhanen SuomiAreena-tapahtumassa Porissa, 2011.
Suomen 61. pääministeri[1]
Vanhanen I[2]
24. kesäkuuta 2003 – 19. huhtikuuta 2007
Vanhanen II[3]
19. huhtikuuta 2007 – 22. kesäkuuta 2010
Edeltäjä Anneli Jäätteenmäki[1]
Seuraaja Mari Kiviniemi[1]
Puolustusministeri
Jäätteenmäen hallitus[4]
17. huhtikuuta 2003 – 24. kesäkuuta 2003
Edeltäjä Jan-Erik Enestam[5]
Seuraaja Seppo Kääriäinen[2]
Kansanedustaja
22. maaliskuuta 1991 – 19. syyskuuta 2010[6]
Tiedot
Syntynyt 4. marraskuuta 1955 (ikä 58)[6]
Jyväskylä[6]
Puolue Keskusta[6]
Puoliso Merja Vanhanen (1985–2006)[6]
Koulutus valtiotieteiden maisteri (1989) [6]
Ammatti lehtimies [6]
Uskonto luterilainen
Allekirjoitus Matti Vanhanen Signature 2.svg
Sotilaspalvelus
Sotilasarvo vääpeli[6]

Matti Taneli Vanhanen (s. 4. marraskuuta 1955 Jyväskylä)[6] on suomalainen poliitikko ja entinen pääministeri. Hän toimi Suomen pääministerinä ja Suomen Keskustan puheenjohtajana vuosina 20032010 ja kansanedustajana 19912010. Vanhanen on Suomen kolmanneksi pitkäaikaisin pääministeri ja pisimpään pääministerinä toiminut keskustalainen. Pääministerikautensa jälkeen Vanhanen on toiminut Perheyritysten liiton toimitusjohtajana.

Vanhanen on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Ennen tuloaan eduskuntaan vuonna 1991 hän toimi Vantaalla paikallislehti Kehäsanomien toimittajana ja päätoimittajana vuodet 1985–1991.

Vanhanen nimitettiin puolustusministeriksi huhtikuussa 2003. Anneli Jäätteenmäen jouduttua eroamaan Irak-vuodon vuoksi hänet valittiin pääministeriksi kesäkuussa ja Keskustan puheenjohtajaksi ylimääräisessä puoluekokouksessa lokakuussa 2003. Vanhanen oli presidenttiehdokas vuoden 2006 vaaleissa, joissa hän sai kolmanneksi eniten ääniä.

Vanhasen pitkää pääministerikautta varjostivat muun muassa vaalirahakohu sekä Vanhasen yksityiselämään liittyvät kohut. Kesäkuussa 2010 Vanhanen luopui vapaaehtoisesti pääministeriydestä ja keskustan puheenjohtajuudesta. Syyskuussa 2010 hän siirtyi Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi, jolloin hän luopui myös kansanedustajuudesta.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Vanhasen isä on valtio-opin emeritusprofessori, dosentti Tatu Vanhanen ja äiti Anni Tiihonen.[6] Vanhasella on kaksi veljeä: Rauno ja Tuomo. Matti on iältään veljeksistä keskimmäinen. Vanhanen kirjoitti ylioppilaaksi 1975 ja varusmiespalveluksen jälkeen kotiutui reservin kersanttina. Jo ennen asepalvelustaan hän päätti ryhtyä absolutistiksilähde?.

Nuorisopoliitikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varusmiespalveluksen jälkeen Vanhanen valittiin Varusmiesliiton puheenjohtajaksi. Hän työskenteli vuoden Britanniassa ja oli kesäisin töissä rakennustyömailla.lähde?

Ydinvoimaa intohimoisesti vastustanut, mutta hyviä neuvostosuhteita ja Ahti Karjalaista kannattanut Vanhanen valittiin Esko Ahon jälkeen Keskustanuorten puheenjohtajaksi. Vanhanen toimi Keskustanuorten (keskustan nuorisojärjestö, silloinen Nuoren Keskustan Liitto) puheenjohtajana 1980–1983. Hän yritti vuonna 1983 eduskuntaan, mutta sai vain parituhatta ääntä. Vanhanen avioitui Merjan kanssa 1985 ja aloitti Kehäsanomien toimittajana. Vanhanen valittiin Nurmijärven kunnanvaltuuston jäseneksi.lähde?

Suomenmaa-lehden kolumnistina hän moitti Helsingissä heinäkuussa 1985 pidettyä, Baltian maiden vapauspyrkimyksiä kannattanutta ”provokatoorista mielenosoitusta”.[7]

Vanhanen yritti toisen kerran eduskuntaan vuonna 1987, mutta ei tullut valituksi. Hänet kuitenkin valittiin presidenttiehdokas Väyrysen valitsijamieheksi. Vanhasen pro gradu -tutkielman aihe 1989 oli Valtioneuvoston selonteko julkisen hallinnon toimintaa ohjaavana asiakirjana. Matti Vanhanen pyrki Keskustan puoluesihteeriksi vuonna 1990, mutta ei tullut valituksi.lähde?

Vanhanen pyrki eduskuntaan kolmannen kerran vuonna 1991 kun Johannes Virolainen ja Marjatta Väänänen olivat jääneet pois, ja Paavo Väyrynen tullut Lapista Uudellemaalle ehdokkaaksi: Keskusta sai vaalivoiton ja Vanhanen pääsi eduskuntaan 3 828 äänellään.[8] Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa, kun Keskusta kärsi suuren vaalitappion SDP:lle, Vanhanen oli jo putoamassa eduskunnasta, mutta piti lopulta kansanedustajanpaikkansa täpärästilähde?.

Kansanedustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhanen (kolmas oikealta) vierailulla DDR:ssä vuonna 1988

Vanhanen valittiin kansanedustajaksi 1991. Kansanedustajana Vanhanen edusti keskustaliberaalia ja vihreää linjaa torjuen marraskuussa 1992 eduskuntaponnella muun muassa kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäisen muotoileman energiakompromissin, joka olisi jo silloin mahdollistanut viidennen ydinvoimalan rakentamisen Suomeen.[9] Vanhanen halusi selvittää ensin uusiutuvien energiamuotojen käyttömahdollisuudet. Hän äänesti myös 5. ydinvoimalan rakentamista vastaan.[9] Keväällä 2010 pääministerinä ollessaan Vanhanen kertoi ydinvoimakantansa muuttuneen edellisen vaalikauden 2003–2007 aikana. Omien sanojensa mukaan hän ei sitä ennenkään ollut fanaattinen ydinvoiman vastustaja.[10]

Vanhanen oli valmistelemassa Keskustan työreformia, jonka se laati oppositiokaudellaan Paavo Lipposen I hallituksen aikana. Työreformin tarkoituksena oli työllisyyden parantaminen työnantajien työllistämiskynnystä madaltamalla. Käytännössä työssäoloehtojen noudattaminen olisi tehty paikallisesti hivenen nykyistä joustavammaksi. SAK:n vastusti uudistuksia ja SDP vaati Vanhasen edeltäjää Anneli Jäätteenmäkeä hautamaan uudistusajatukset.

Vuonna 2003 hallitusneuvotteluissa Säätytalolla SDP edellytti, ettei keskusta johtavana hallituspuolueena ota Anneli Jäätteenmäen hallituksessa työreformia esille. Käytännössä työreformin sisältö on jo monin paikoin kuitenkin käytäntöä.

Ministeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2003 vaalien jälkeen Vanhasesta tuli puolustusministeri[11] Anneli Jäätteenmäen lyhytikäiseen hallitukseen. Puolue oli tarjonnut hänelle ulkomaankauppaministerin paikkaa, mutta Vanhanen piti perhesyistä parempana puolustusministerin paikkaa. Ruuhka-Suomesta ministerinpaikan saivat Vanhasen lisäksi Helsingin vaalipiiristä kansanedustajaksi valittu pääministeri Anneli Jäätteenmäki ja kulttuuriministeri Tanja Saarela. Tämän väitetään olleen osa keskustan kaupunkistrategiaa, puolue halusi esiintyä vahvasti Helsingissä ja Uudellamaalla.

Pääministeri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunta valitsi Vanhasen pääministeriksi kesäkuussa 2003, kun edellinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki oli joutunut eroamaan niin sanotun Irak-skandaalin vuoksi. Puolustusministeriksi hallitukseen nousi Vanhasen tilalle Seppo Kääriäinen, muut ministerit säilyttivät paikkansa. Vanhasen I hallitus oli Suomen tasavallan 69. hallitus. Lokakuussa 2003 Vanhanen valittiin myös keskustan puheenjohtajaksi.

Presidenttiehdokkaana ei toiselle kierrokselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

16. huhtikuuta 2005 Matti Vanhasen ilmoitti haluavansa keskustan presidenttiehdokkaaksi. Vanhasen presidentinvaalikampanjaan liittyen ilmestyi kaksi kirjaa. Timo Laaninen kokosi 23. lokakuuta 2005 julkaistun, kuvitetun kirjan Se on ihan Matti. Vanhasen poliittinen sanoma koottiin 11. joulukuuta 2005 ilmestyneeseen kirjaan Suomen tie maailmassa. Siinä Vanhanen korosti Yhdistyneiden kansakuntien asemaa ulkopolitiikassa.

Vanhasen kampanjassa esille tullut kanta presidentin valtaoikeuksiin oli Tarja Halosta lievempi. Hänen mielestään tasavallan presidentti voisi jäädä pois joistain Euroopan unionin huippukokouksista, mutta hoitaa suhteita Kiinaan, Venäjään ja Yhdysvaltoihin. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen, SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipposen ja hänen itsensä tekemän puolueiden puheenjohtajien sopimuksen mukaisesti Vanhanen ei kuitenkaan kannattanut presidentin valtaoikeuksien muuttamista ennen vuotta 2012.

Yrittäjyys ja sen tukeminen korostuivat Vanhasen puheissa selvästi. Hän puolusti voimakkaasti myös presidentin asemaa puolustusvoimien ylipäällikkönä, koska presidentti on puoluepolitiikan yläpuolella. Vanhanen perusteli kantaansa myös sillä, että armeijan pitkäjännitteisen kehittämisen kannalta on hyvä, että ylipäällikkönä on mahdollisimman arvovaltainen henkilö. Pääministerin tai puolustusministerin rooliin ylipäällikkyys ei hänen mielestään istu. Euroopan unionia tuli Vanhasen mukaan kehittää yhtenäisenä ja avoimena ilman, että jäsenvaltioita jaetaan eriarvoisiin ryhmiin.

Virallisesti Vanhanen nimitettiin Suomen Keskustan presidenttiehdokkaaksi 29. lokakuuta 2005 Helsingin jäähallissa pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa. Vanhanen korosti linjapuheessaan Suomen asemaa globalisoituvassa yhteiskunnassa. Vanhasen vaalityön tueksi perustettua presidenttiverkostoa johtivat keskustan europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki ja presidentti Martti Ahtisaaren Crisis Management Initiative -toimiston toiminnanjohtaja Pauliina Arola.

15. tammikuuta 2006 järjestetyissä vaaleissa pääministerikyselyissä ylivoimaisia suosiolukuja jatkuvasti saanut Vanhanen menestyi odotettua heikommin. Hän sai presidentinvaaleissa vain 18,6 prosenttia äänistä eikä näin ollen päässyt vaalien toiselle kierrokselle. Tulos oli huonompi kuin Suomen Keskustan valtakunnallinen kannatus. Ennen vaaleja puolueen varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki oli todennut, että alle 20 %:n kannatus on katastrofi. Vanhanen kertoi olevansa pettynyt tulokseen ja samalla ilmoitti kannattavansa sopimuksen mukaisesti kokoomuksen Sauli Niinistöä, joka haastoi istuvan presidentti Tarja Halosen vaalin toisella kierroksella mutta ei tullut valituksi.

Eduskuntavaalit 2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2007 vaalien jälkeen Vanhasen johtama Suomen Keskusta säilytti niukasti suurimman puolueen aseman eduskunnassa. Näin Vanhanen valittiin eduskunnassa tulevankin hallituksen pääministeriksi.[12] Hallitusneuvottelut käytiin Vanhasen johdolla keskustan, kokoomuksen, RKP:n ja vihreiden kesken, ja niiden pohjalta syntynyt Vanhasen II hallitus nimitettiin 19. huhtikuuta 2007.

Vaalirahoitusmyrskyn silmässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhanen joutui keväällä 2009 nousseen vaalirahoituskohun keskipisteeseen, kun kävi ilmi, että paitsi hänen puolueensa, myös hän itse on saanut tukea muun muassa kaupan alan yrittäjiltä ja Suomen Keskustaa lähellä olevilta säätiöiltä.

MTV3:n uutiset kertoi 11. kesäkuuta 2009, että kiinteistöpalveluyhtiö Nova Group antoi eduskuntavaalivuonna 2007 noin 125 000 euroa Menestyvä Suomi ry:lle, joka on keskustan varainhankintayhdistys. Yle Uutisten mukaan Vanhanen ei ollut tietoinen tuesta. Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen kertoi Yle uutisille, että Vanhanen oli tietoinen tuesta, mutta ei tuen suuruudesta. Yksityishenkilö teki kesäkuussa 2009 valtioneuvoston oikeuskanslerille selvityspyynnön, joka koskee muun ohella pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa 22. tammikuuta 2007 pidettyä kokousta. Tapaamiseen osallistuivat pääministerin lisäksi Kuntien eläkevakuutuksen keskustalainen toimitusjohtaja, keskustan puoluesihteeri sekä Nova Groupin johtohenkilöitä. Aiheina olivat muun muassa Novan tuki keskustapuolueelle ja puoluerahoitus muutenkin.[13]

28. syyskuuta 2009 YLE TV2:n Silminnäkijä-ohjelma väitti nimeltä mainitsemattoman rakennusliikkeen toimittaneen ilmaisia rakennustarvikkeita Vanhaselle tämän vuonna 1996 rakennettua taloa varten. Sama yhtiö olisi urakoinut taloja keskustaa lähellä olevalle Nuorisosäätiölle. Vanhanen kiisti väitteet.[14][15] Keskusrikospoliisi alkoi selvittää oliko syytä aloittaa esitutkintaa tapausta koskien,[16] mutta totesi myöhemminen että mahdollinen rikos olisi vanhentunut[17].

Vaalirahoituskysymyksen oltua esillä mediassa puolisen vuotta, Kampanja-verkkolehden 1. – 2. lokakuuta 2009 tekemässä kyselyssä Matti Vanhasella todettiin olevan suomalaisista huippupoliitikoista huonoin imago.[18]

Keskusrikospoliisi alkoi tammikuussa 2010 selvittää, onko Vanhasta syytä epäillä rikoksesta Raha-automaattiyhdistyksen vaalirahojen jaossa.[19]

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka teki 16. syyskuuta 2010 eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ilmoituksen Vanhasen virkatoimen tutkimiseksi. Jonkan mukaan Vanhanen oli esteellinen osallistumaan valtioneuvoston yleisistuntoihin, joissa päätettiin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten myöntämisestä Nuorisosäätiölle. Edelleen Jonkan mukaan asiaa olisi arvioitava myös rikosoikeudellisesti.[20] Vanhanen kommentoi tiedotusvälineille Jonkan päätöstä jääviysriskistä sanoi, että "--olisi hyvä, jos olisin hoksannut". Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi samoin kuin Keskustan piirijohtajat kommentoivat Jonkan päätöstä sanoin, että "--ne eivät koske puolueen nykyjohtoa". Puhuttiin asian viemisestä valtakunnanoikeuteen. Myöhemmin Vanhasen tiedotusvälineille kommentoimaa "--hoksaamatta jättämistä" kyseenalaistettiin, sillä Vanhanen epäili itse jääviyttään päättämään ydinvoiman lisärakentamisesta valtioneuvoston istunnossa keväällä 2010, koska Keskusta oli saanut noin 8 000 euron puoluerahoituksen Fennovoimalta ja TVO:lta. Vanhasen valtiosihteeri Risto Volanen oli selvittänyt asiaa keväällä oikeuskansleri Jonkalta, mutta Jonkan tulkinnan mukaan Vanhanen ei ollut esteellinen lisäydinvoima päätöskäsittelyssä.[21] Eduskunnan perustuslakivaliokunta päätti myöhemmin, että se pyytää poliisia aloittamaan esitutkinnan Vanhasen mahdollisesta jääviydestä Raha-automaattiyhdistyksen avustusten jaossa. Valiokunta oli yksimielinen, mutta keskustalaiset valiokunnan jäsenet antoivat pöytäkirjaan eriävän lausuman. Tutkintaa kerrottiin johtavan Veli-Matti Räsänen keskusrikospoliisista.[22] Vanhasta kuultiin krp:ssä koko päivän kestäneissä kuulusteluissa joulukuussa 2010 kahdesti ja Nissisen mukaan Vanhasen joutuminen valtakunnanoikeuteen näytti krp:n tutkinnan jälkeen epävarmalta. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen mukaan näyttö ylitti vain niukasti tutkintakynnyksen; syytekynnys on korkeampi kuin tutkintakynnys.[23] Asiaa käsitteli eduskunnan perustuslakivaliokunta, joka kuuli Vanhasen lisäksi useita asiantuntijoita. Perustuslakivaliokunta katsoi helmikuussa 2011 antamassaan lausunnossa, että Vanhanen oli rikkonut tuottamuksellisesti virkavelvollisuuttaan, mutta hänen menettelynsä ei ollut törkeän huolimatonta eikä perustuslain syyksiluettavuusvaatimus sen vuoksi täyttynyt.[24]

Vetäytyminen puheenjohtajuudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhanen ilmoitti joulukuussa 2009, ettei aio hakea jatkokautta keskustan puheenjohtajana, vaikka hän oli aiemmin useaan otteeseen kertonut pyrkivänsä kolmannelle puheenjohtajakaudelle kesän 2010 puoluekokouksessa. Hän kertoi yhdeksi syyksi leikkauksen, joka tehtäisiin vuoden 2010 lopulla. Joulukuussa 2009 Matti Vanhanen kertoi sairastavansa nivelrikkoa, joka korjataan leikkauksella.[25]

Politiikan tarkkailijat arvelivat, ettei Vanhanen päättänyt vetäytyä pelkästään terveydellisistä syistä. Esimerkiksi valtio-opin emeritusprofesori Tuomo Martikainen arvioi, että päätökseen oli vaikuttanut huoli siitä, miten keskusta menestyisi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, ja kannattajakunnan turhautuminen tappioihin. Tampereen yliopiston valtio-opin professori Heikki Paloheimo arvioi Vanhaseen kohdistuneen aiempaa enemmän poliittisia paineita, sillä puolueen puheenjohtajana hän on hävinnyt kaikki vaalit. Ilkan entinen päätoimittaja, professori Kari Hokkanen on huomauttanut, että syy voi olla väsymys, sillä toimiminen kuuden vuoden ajan pääministerinä on hyvin raskasta.[26] Matti Vanhanen aikoo oman eläkenäkemyksensä mukaan olla työelämässä vielä ainakin vuoden 2019 loppuun asti.[27] Hän on sanonut aikovansa kertoa eronsa todelliset syyt vasta vuosien päästä.[28]

Vanhanen aloitti syyskuussa 2010 Perheyritysten liiton toimitusjohtajana ja luopui eduskunnan jäsenyydestä.[29] Vielä vähän aiemmin hän oli kirjoittanut blogissaan: "Päätin kesäkuussa pitkän pääministerikauteni ja olen syksyn politiikasta osin sivussa hoitaessani terveyttäni, mutta vuoden loppuun mennessä palaan työhön eduskunnassa täysillä."[30] Vielä helmikuussa 2009 hän oli ilmoittanut olevansa pääministerinä kymmenen vuoden kuluttuakin.[31]

Poliittisia näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

7. kesäkuuta 2005 Matti Vanhanen, liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen sekä ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäki tekivät Suomen ja Venäjän välisiä taloussuhteita koskevan työvierailun Moskovaan Venäjän pääministeri Mihail Fradkovin luo. Vierailun yhteydessä todettiin ilmatilanloukkauskeskustelu loppuun käsitellyksi. Ulkoasiainhoidosta pääministerille on katsottu kuuluvan Eurooppa-politiikan osana ulkosuhteet muihin EU-maihin.

Pääministerinä Matti Vanhanen oli presidentti Tarja Halosen ohella puheenjohtajan virassa Suomen EU-puheenjohtajakaudella syksyllä 2006.

Venäjällä marraskuussa 2007 käytyjä parlamenttivaaleja pääministeri Vanhanen arvioi Helsingin Sanomissa 5. joulukuuta 2007 toteamalla, että vaalitulos oli hänen mielestään vakuuttava ja että vaaleista länsimaissa esitetyt vilppisyytökset olivat ”hieman epämääräisiä”. Samaan aikaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin edustajat sekä Euroopan Neuvoston tarkkailijat totesivat, että Venäjän ”parlamenttivaalit eivät olleet oikeudenmukaiset eivätkä täyttäneet demokraattisten vaalien tunnusmerkkejä”.

Vanhasen ensimmäisen hallituksen toimintavuosina tulopoliittinen kokonaisratkaisu syntyi yleensä melko vaivattomasti. Vuonna 2007 tulopoliittiset neuvottelut ajautuivat liittokohtaisiksi. Jonkin verran hämmennystä heräsi hallituksen nimitettyä pääministerin isoveljen, Suomen Yrittäjissä toimineen Rauno Vanhasen kesäkuun lopussa työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman ohjelmajohtajaksi. Asemassaan Rauno Vanhanen oletettavasti ajaa yrittäjävetoista tulopolitiikkaa.[32]

Vanhanen on kannattanut eläkeiän nostoa, jonka hän näkee parhaimpana mahdollisuutena selvitä talouskriisin jälkeisestä ajasta.[33] Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Eeva Kuuskosken mielestä Vanhanen toimi kaksinaismoralisesti korostaessaan perhearvoja, mutta samanaikaisesti vaatiessaan ihmisiä työskentelemään pidempään.[34]

Vanhanen on katsonut, että kuntaliitokset eivät heikennä Keskustan asemaa.[35]

Vanhanen oli aluepolitiikan tukija. Hänen mielestään alueiden välisiä kehityseroja olisi tasattava niin maailmanlaajuisesti kuin Euroopassa ja Suomessakin. Julkisen vallan tehtävänä olisi osaltaan mahdollistaa elämän ja asumisen edellytykset myös syrjäisimmillä alueilla. Tämä olisi velvoite sekä Euroopan unionille että Suomelle.

Toisaalta Vanhasen mukaan olisi rakennettava vahvassa kansainvälisessä vuorovaikutuksessa olevia keskuksia, jotka toimisivat maailmanlaajuisissa verkostoissa. Vanhasen mukaan niissä tapahtuisi kehityksemme keihäänkärkien hiominen. Keskuksien tehtävänä olisi välittää osaamista lähialueidensa ohella laajemmin Suomeen.

Aluepolitiikka näkyi myös Vanhasen puolustuspoliittisessa kannanotossa, joka nojasi vahvasti asevelvollisuuteen ja koko maan alueelliseen puolustukseen: ”Olennainen tekijä Suomen turvallisuuspolitiikassa on aina ollut hyvä maanpuolustuskykymme, joka jatkossakin lepää asevelvollisuusarmeijan varassa. Suomen ei pidä olla turvallisuuden vapaamatkustaja. Uskottava maanpuolustus säilyy jatkossakin turvallisuuspolitiikkamme peruspilarina ja sen edellytyksistä pitää huolehtia. Koko maan puolustamisesta on pidettävä huolta.”

Puolustusvoimien sodanajan reservin vahvuutta vähennetään portaittain luopumalla vanhimmista reservi-ikäluokista, jotta koulutusvarat voitaisiin ohjata puolustusvälinehankintoihin.

Electronic Frontier Finland myönsi vuoden 2007 yksilösarjan Isoveli-palkinnon Vanhaselle, koska hän on Effin mukaan johdonmukaisesti kehottanut kansalaisia luottamaan sokeasti viranomaisiin ja päättäväisesti tukahduttanut kansalaiskeskustelun ”keskeneräisistä asioista”. Vanhanen pyysi anteeksi Muhammed-pilakuvien julkaisua.[36]

Vanhanen haki tammikuussa 2008 apua Googlen perustajilta Internetin ”epäilyttävien viestien” kuten Jokelan ammuskelutapauksen uhkauksien tunnistamiseen.[37]

Matti Vanhanen arvosteli Suomen Kuvalehdessä keväällä 2011 Kiviniemen hallitusta pakoilusta kun Suomi päätti olla osallistumatta Nato-johtoiseen Libya-operaatioon, ja päätti olla lähettämättä taistelulentokoneita erotuksena mm. Ruotsista. Vanhasen mukaan kutsun puute ei kelpaa perusteeksi Suomen poisjäännille. Suomi ei ottanut YK:n päätöslauselmaa Vanhasen mukaan vakavasti.[38]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhasen entinen puoliso Merja Vanhanen Porissa vuonna 2009.

Matti Vanhasella on entisen vaimonsa (1985–2006) Merja Vanhasen kanssa kaksi lasta, Annastiina (s. 1991) ja Juhana (s. 1994)[39].

Matti Vanhanen seurusteli 2006 runsaat puoli vuotta Susan Kurosen (nykyisin Susan Ruususen) kanssa. Asia uutisoitiin laajasti tiedotusvälineissä, ja suhteesta tuli vakioaihe keltaisessa lehdistössä.[40][41][42][43] Juuri ennen 2007 eduskuntavaalien vaalihuoneistojen sulkeutumista ilmoitettiin, että Matti Vanhanen tekee esitutkintapyynnön seuraavana päivänä Kurosen kirjoittaman kirjan Pääministerin morsian kustantajasta, Etukeno Oy:stä, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä.[44] Helsingin käräjäoikeuden ja hovioikeuden käsittelyiden ja tuomioiden jälkeen korkein oikeus tuomitsi kesäkuussa 2010 Ruususen ja Etukeno Oy:n johtajan Kari Ojalan sakkorangaistuksiin Vanhasen yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä.

Vanhasen nimi liitettiin 2007 silloiseen Vihreiden kansanedustaja Merikukka Forsiukseen,[45][46][47] Vanhanen ja Forsius kiistivät, että heillä olisi ollut suhdetta.

Maaliskuusta 2009 lähtien Vanhanen oli kihloissa Sirkka Mertalan kanssa, joka edusti pääministeri Vanhasen rinnalla mm. Emma-gaalassa ja itsenäisyyspäivän vastaanotolla[48]. 17. heinäkuuta 2010 Ilta-Sanomat uutisoi kihlauksen purkaantuneen[49] – vain alle kuukausi sen jälkeen, kun Vanhanen oli luopunut pääministerin tehtävistä.

Sotilasarvoltaan Vanhanen on reservin ylivääpeli.

Merkittäviä luottamustoimia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi hän on toiminut muun muassa Neste/Fortum Oyj:n ja HOK:n hallintoneuvostoissa, Uudenmaan liiton hallituksessa, Varusmiesliiton puheenjohtajana, Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajana (1998–2003) sekä varapuheenjohtajana (1981–1997) ja Maaseudun raittiusliiton puheenjohtajana.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Talvitie, Eveliina: Matti Vanhanen. Mies joka halusi olla asia. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-38024-6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Suomen hallitukset valtioneuvosto. www.valtioneuvosto.fi. Viitattu 26.6.2010.
  2. a b Vanhasen I hallitus valtioneuvosto. www.valtioneuvosto.fi. Viitattu 26.6.2010.
  3. Vanhasen II hallitus valtioneuvosto. www.valtioneuvosto.fi. Viitattu 26.6.2010.
  4. Jäätteenmäen hallitus valtioneuvosto. www.valtioneuvosto.fi. Viitattu 26.6.2010.
  5. Lipposen II hallitus valtioneuvosto. www.valtioneuvosto.fi. Viitattu 26.6.2010.
  6. a b c d e f g h i j Matti Vanhanen Suomen kansanedustajat. 20.9.2010. Eduskunta. Viitattu 22.9.2010.
  7. Vanhanen, Matti: Baltic Star Suomenmaa. 30.7.1985. Viitattu 11.1.2008.
  8. Hämäläinen, Unto: Pikkuvanhanen. Helsingin Sanomat, 2003. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.2.2010.
  9. a b Byman, Kai: Ei viidettä ilman kuudetta 22.4.2005. YLE. Viitattu 16.5.2007.
  10. Pääministeri Vanhanen: Kolme lupaa ei mahdollista Länsi-Savo. Viitattu 18.4.2010.
  11. Kokko, Ulla-Maija: Pääministeri valmiina uuteen virkaan YLE. Viitattu 20.4.2007.
  12. Suomen perustuslain 66 § Finlex. Viitattu 20.4.2007.
  13. Yle: Vanhanen ei tiennyt vaalituen suuruudesta Helsingin Sanomat. 11.6.2009. Viitattu 15.6.2009.
  14. Varpela, Valtteri & Tamminen, Jenni: Vanhasen 6 minuutin monologi – ”Lautakasa” Uusi Suomi. 29.9.2009. Viitattu 6.7.2010.
  15. Vanhanen: En riskeeraisi uraani lautakasan takia Taloussanomat. 29.9.2009. Viitattu 6.7.2010.
  16. Varpela, Valtteri: KRP: Vanhasen väitetty teko jo vanhentunut? Uusi Suomi. 29.9.2009. Viitattu 6.7.2010.
  17. KRP ei tutki Vanhasen lautahankintoja Keskisuomalainen. 1.10.2009. Viitattu 6.7.2010.
  18. Vanhasella huippupoliitikkojen huonoin imago Kampanja. 6.10.2009. Viitattu 7.10.2009.
  19. Nelonen: Krp selvittää Vanhasen rikosepäilyä Helsingin Sanomat. 27.1.2010. Viitattu 29.1.2010.
  20. Matti Vanhasen vaalirahasotkut perustuslakivaliokuntaan Helsingin Sanomat. 16.9.2010. Viitattu 16.9.2010.
  21. Vanhanen epäili olevansa jäävi päättämään ydinvoimasta Helsingin Sanomat. 17.9.2010. Viitattu 17.9.2010.
  22. Vanhasen jääviysasia poliisin esitutkintaan Helsingin Sanomat. 12.10.2010. Viitattu 12.10.2010.
  23. Krp kuulusteli Matti Vanhasta aamusta iltaan kaksi kertaa Helsingin Sanomat. 4.1.2011. Viitattu 4.1.2011.
  24. Helsingin Sanomat 16.2.2011. Perustuslakivaliokunta: Ei syytettä Vanhaselle.[1] viitattu 16.2.2011.
  25. Pääministeri sairastaa nivelrikkoa, HS 24.12.2009 A6
  26. Viljanmaa, Toni: Professorit: Poliittinen peli Vanhasen päätöksen takana. Kauppalehti, 2009, nro 29.12., s. 11.
  27. Vanhanen kelaa tulevaisuuttaan, Marko Junkkari HS 24.12.2009 A6
  28. Vanhanen paljastaa eron syyt vasta vuosien päästä Iltalehti.fi. 17.6.2010. Viitattu 19.6.2010.
  29. Matti Vanhasesta Perheyritysten liiton toimitusjohtaja HS.fi. 23.6.2010. Viitattu 23.6.2010.
  30. http://mattivanhanen.fi/
  31. Olen vallassa vielä 2019! Iltalehti.fi. 16.2.2009. Viitattu 19.6.2010.
  32. Politiikkaohjelmien johtajat jaettiin kolmen puolueen kesken Helsingin Sanomat. 28.6.2007. Viitattu 4.7.2007.
  33. Vanhanen tunnustaa: ”Eläkeiän nosto oli minun ideani” Uusi Suomi. 28.2.2009. Viitattu 15.6.2009.
  34. Hartikainen, Jukka; Aro, Kaarina; Suramo, Ari; Pajala, Lasse: Mitä Missä Milloin 2004, s. 7. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2003. ISBN 951-1-18590-X.
  35. Vanhanen: Kuntaliitokset eivät syö keskustan asemaa Savon Sanomat. 12.1.2008. Viitattu 16.6.2009.
  36. Effin Isoveli-palkinnot Vanhaselle, Nokialle ja Europarlamentille 25.10.2007. Effi. Viitattu 15.6.2009.
  37. Koistinen, Olavi: Matti Vanhanen tapasi Googlen perustajat Helsingin Sanomat. 17.1.2008. Viitattu 24.2.2008.
  38. Suomen Kuvalehti. 1.4.2011. et. Helsingin Sanomat 31.3.2011. Vanhanen Suomen Kuvalehdessä: Suomi pakoilee Libya-vastuuta .[2] viitattu 5.4.2011.
  39. Matti Vanhanen, Eduskunta
  40. Vanhanen: Suhde ei päättynyt tekstariin Iltalehti. 5.1.2007. Viitattu 5.1.2007.
  41. Ensiesittely! Iltalehti. 31.7.2006. Viitattu 14.12.2006.
  42. Susan vahvistaa eron Matista Iltalehti. 9.11.2006. Viitattu 14.12.2006.
  43. Susan speaks out - but not in an exclusive interview Helsingin Sanomat International Edition. 3.12.2006. Viitattu 14.12.2006. (englanniksi)
  44. Vanhaselta poliisille tutkintapyyntö Kurosen kirjasta Helsingin Sanomat. Viitattu 19.3.2007.
  45. Matti Vanhanen Der Spiegel. 18.6.2007. Viitattu 27.5.2008. (saksaksi)
  46. Schäfster Mann Der Spiegel. 12.3.2007. Viitattu 27.5.2008. (saksaksi)
  47. Boyes, Roger: How potato love affair with Finnish PM went off the boil Times Online. 14.3.2007. Viitattu 27.5.2008. (englanniksi)
  48. STT: Matti Vanhanen kihloihin! Uusi Suomi. 27.3.2009. Viitattu 3.4.2009.
  49. Tainola, Rita: Matti Vanhasen ja Sirkka Mertalan kihlaus on ohi! Ilta-Sanomat. 17.7.2010. Viitattu 24.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Matti Vanhanen.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Matti Vanhanen -sitaatteja.
Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutisluokka:
Edeltäjä:
Anneli Jäätteenmäki
Suomen pääministeri
20032010
Seuraaja:
Mari Kiviniemi
Puolustusministerin lippu.png Edeltäjä:
Jan-Erik Enestam
Suomen puolustusministeri
2003
Seuraaja:
Seppo Kääriäinen