Matti Vanhanen

Wikipedia

Matti Vanhanen
62. Suomen pääministeri
Virassa Vanhasen I hallitus 24.6. 2003 – 19.4. 2007 Vanhasen II hallitus 19.4. 2007 –
Edeltäjä	Anneli Jäätteenmäki
Suomen puolustusministeri
Virassa 17. huhtikuuta 2003 – 24. kesäkuuta 2003
Edeltäjä	Jan-Erik Enestam
Seuraaja	Seppo Kääriäinen
Tiedot
Syntynyt	4. marraskuuta 1955 (ikä 53) Jyväskylä
Puolue	Keskusta
Puoliso	Merja Vanhanen (1985–2006)

Matti Taneli Vanhanen (s. 4. marraskuuta 1955 Jyväskylä)^[1] on suomalainen poliitikko ja nykyinen Suomen pääministeri vuodesta 2003.

Matti Vanhanen on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Ennen tuloaan eduskuntaan vuonna 1991 hän toimi Vantaalla paikallislehti Kehäsanomien toimittajana 1985–1988 ja päätoimittajana 1988–1991.

Matti Vanhanen nimitettiin puolustusministeriksi vuonna 2003 ja Keskustan puheenjohtajaksi ylimääräisessä puoluekokouksessa lokakuussa 2003. Vanhanen oli presidenttiehdokas vuoden 2007 vaaleissa.

Sisällysluettelo 1 Elämä ennen poliittista uraa 2 Poliittinen ura 2.1 Kansanedustajana 2.2 Ministeri 2.3 Pääministeri 3 Presidenttiehdokas 4 Poliittisia näkemyksiä 5 Vaalirahoitus 6 Yksityiselämä 7 Merkittäviä luottamustoimia 8 Julkaisut 9 Lähteet 10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä ennen poliittista uraa

Matti Vanhasen isä on valtio-opin emeritusprofessori, dosentti Tatu Vanhanen ja äiti Anni Tiihonen.^[1] Matti Vanhasella on kaksi veljeä: Rauno ja Tuomo, Matti on iältään veljeksistä keskimmäinen. Matti Vanhanen kirjoitti ylioppilaaksi 1975 ja asepalveluksen jälkeen kotiutui reservin kersanttina. Armeijan jälkeen Vanhanen valittiin Varusmiesliiton puheenjohtajaksi. Hän työskenteli vuoden Britanniassa ja oli kesäisin töissä rakennuksilla; sieltä lienee osittain peräisin Vanhasen talonrakennus- ja nikkarointiharrastus. Keskustanuoret syrjäyttivät Johannes Virolaisen puolueen puheenjohtajan paikalta ja valitsivat Väyrysen hänen tilalleen. Ydinvoimaa intohimoisesti vastustanut, mutta hyviä neuvostosuhteita ja Ahti Karjalaista kannattanut Vanhanen valittiin Esko Ahon jälkeen Keskustanuorten puheenjohtajaksi. Vanhanen yritti vuonna 1983 eduskuntaan, mutta sai vain parituhatta ääntä. Vanhanen avioitui Merjan kanssa 1985 ja aloitti Kehäsanomien toimittajana. Vanhanen valittiin Nurmijärven kunnanvaltuuston jäseneksi.

Vanhanen yritti toisen kerran eduskuntaan vuonna 1987, mutta ei tullut valituksi. Hänet kuitenkin valittiin presidenttiehdokas Väyrysen valitsijamieheksi. Vanhasen pro gradu -tutkielman aihe 1989 oli Valtioneuvoston selonteko julkisen hallinnon toimintaa ohjaavana asiakirjana. Matti Vanhanen pyrki Keskustan puoluesihteeriksi vuonna 1990, mutta ei tullut valituksi.

Vanhanen pyrki kolmannen kerran eduskuntaan vuonna 1991 kun Johannes Virolainen ja Marjatta Väänänen olivat jääneet pois, ja Paavo Väyrynen tullut Lapista Uudellemaalle ehdokkaaksi: Keskusta sai vaalivoiton ja Vanhanen pääsi eduskuntaan 3828 äänellään.^[2] Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa, kun Keskusta kärsi suuren vaalitappion SDP:lle, Vanhanen oli jo putoamassa eduskunnasta ja hän piti lopulta edustajanpaikkansa täpärästi.

[muokkaa] Poliittinen ura

[muokkaa] Kansanedustajana

Vanhanen toimi Keskustanuorten (keskustan nuorisojärjestö, silloinen Nuoren Keskustan Liitto) puheenjohtajana 1980–1983. Suomenmaa-lehden kolumnistina hän moitti Helsingissä heinäkuussa 1985 pidettyä, Baltian maiden vapauspyrkimyksiä kannattanutta "provokatoorista mielenosoitusta".^[3] Vanhanen valittiin kansanedustajaksi 1991. Kansanedustajana Vanhanen edusti keskustaliberaalia ja vihreää linjaa torjuen marraskuussa 1992 eduskuntaponnella muun muassa kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäisen muotoileman energiakompromissin, joka olisi jo silloin mahdollistanut viidennen ydinvoimalan rakentamisen Suomeen.^[4] Vanhanen halusi selvittää ensin uusiutuvien energiamuotojen käyttömahdollisuudet. Vanhanen äänesti myös 5. ydinvoimalan rakentamista vastaan.^[4]

Vanhanen oli valmistelemassa Keskustan työreformia, jonka se laati oppositiokaudellaan Paavo Lipposen I hallituksen aikana. Työreformin tarkoituksena oli työllisyyden parantaminen työnantajien työllistämiskynnystä madaltamalla. Käytännössä työssäoloehtojen noudattaminen olisi tehty paikallisesti hivenen nykyistä joustavammaksi. SAK:n vastusti uudistuksia ja SDP vaati Vanhanesen edeltäjää Anneli Jäätteenmäkeä hautamaan uudistusajatukset.

2003 hallitusneuvotteluissa Säätytalolla SDP edellytti, ettei keskusta johtavana hallituspuolueena ota Anneli Jäätteenmäen hallituksessa työreformia esille. Käytännössä työreformin sisältö on jo monin paikoin kuitenkin käytäntöä.

[muokkaa] Ministeri

Vuoden 2003 vaalien jälkeen Vanhasesta tuli puolustusministeri^[5] Anneli Jäätteenmäen lyhytikäiseen hallitukseen. Puolue oli tarjonnut hänelle ulkomaankauppaministerin paikkaa, mutta Vanhanen piti perhesyistä parempana puolustusministerin paikkaa. Ruuhka-Suomesta ministerinpaikan saivat Vanhasen lisäksi Helsingin vaalipiiristä kansanedustajaksi valittu pääministeri Anneli Jäätteenmäki ja kulttuuriministeri Tanja Saarela. Tämän väitetään olleen osa keskustan kaupunkistrategiaa, puolue halusi esiintyä vahvasti Helsingissä ja Uudellamaalla.

[muokkaa] Pääministeri

Eduskunta valitsi Vanhasen pääministeriksi kesäkuussa 2003, kun edellinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki oli joutunut eroamaan niin sanotun Irak-skandaalin vuoksi. Jäätteenmäki oli tuonut vaalikampanjan aikana esille silloisen hallituksen ja sen pääministerin, Paavo Lipposen, osallistumisen Yhdysvaltain Irak-koalitioon. Jäätteenmäki tuomittiin myöhemmin oikeudessa syyttömäksi rikosepäilyihin.

Puolustusministeriksi hallitukseen nousi Vanhasen tilalle Seppo Kääriäinen, muut ministerit säilyttivät paikkansa. Vanhasen hallitus oli Suomen tasavallan 69. hallitus. Lokakuussa 2003 Vanhanen valittiin myös Keskustan puheenjohtajaksi.

Vuoden 2007 vaalien jälkeen Vanhasen johtama Suomen Keskusta säilytti niukasti suurimman puolueen aseman eduskunnassa. Näin Vanhanen valittiin eduskunnassa tulevankin hallituksen pääministeriksi.^[6] Hallitusneuvottelut käytiin Vanhasen johdolla Keskustan, Kokoomuksen, RKP:n ja Vihreiden kesken, ja niiden pohjalta syntynyt Vanhasen II hallitus nimitettiin 19.4.2007.

[muokkaa] Presidenttiehdokas

16. huhtikuuta 2005 Matti Vanhanen valittiin Keskustan presidenttiehdokkaaksi. Presidentinvaaleissa hän menestyi odotettua huonommin ja sai 18,6 % äänistä, mikä jäi paljon alle Suomen Keskustan normaalin kannatuksen. Ennen vaaleja puolueen varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki oli sanonut, että alle 20 %:n kannatus on katastrofi.

16.4.2005 Matti Vanhasen ilmoitti haluavansa keskustan presidenttiehdokkaaksi. Vanhasen presidentinvaalikampanjaan liittyen ilmestyi kaksi kirjaa. Timo Laaninen kokosi 23.10.2005 julkaistun, kuvitetun kirjan Se on ihan Matti. Vanhasen poliittinen sanoma koottiin 11.12.2005 ilmestyneeseen kirjaan Suomen tie maailmassa. Siinä Vanhanen korosti Yhdistyneiden kansakuntien asemaa ulkopolitiikassa.

Vanhasen kampanjassa esille tullut kanta presidentin valtaoikeuksiin oli Tarja Halosta lievempi. Hänen mielestään tasavallan presidentti voisi jäädä pois joistain Euroopan unionin huippukokouksista, mutta hoitaa suhteita Kiinaan, Venäjään ja Yhdysvaltoihin. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen, SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipposen ja hänen itsensä tekemän puolueiden puheenjohtajien sopimuksen mukaisesti Vanhanen ei kuitenkaan kannattanut presidentin valtaoikeuksien muuttamista ennen vuotta 2012.

Yrittäjyys ja sen tukeminen korostuivat Vanhasen puheissa selvästi. Vanhanen puolusti voimakkaasti myös presidentin asemaa puolustusvoimien ylipäällikkönä, koska presidentti on puoluepolitiikan yläpuolella. Vanhanen perusteli kantaansa myös sillä, että armeijan pitkäjännitteisen kehittämisen kannalta on hyvä, että ylipäällikkönä on mahdollisimman arvovaltainen henkilö. Pääministerin tai puolustusministerin rooliin ylipäällikkyys ei hänen mielestään istu. Euroopan unionia tuli Vanhasen mukaan kehittää yhtenäisenä ja avoimena ilman, että jäsenvaltioita jaetaan eriarvoisiin ryhmiin.

Virallisesti Vanhanen nimitettiin Suomen Keskustan presidenttiehdokkaaksi 29. lokakuuta 2005 Helsingin jäähallissa pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa. Vanhanen korosti linjapuheessaan Suomen asemaa globalisoituvassa yhteiskunnassa. Vanhasen vaalityön tueksi perustettua presidenttiverkostoa johtivat keskustan europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki ja presidentti Martti Ahtisaaren Crisis Management Initiative -toimiston toiminnanjohtaja Pauliina Arola.

15. tammikuuta 2006 järjestetyissä vaaleissa pääministerikyselyissä ylivoimaisia suosiolukuja jatkuvasti saanut Vanhanen menestyi odotettua heikommin. Hän sai presidentinvaaleissa vain 18,6 prosenttia äänistä eikä näin ollen päässyt vaalien toiselle kierrokselle. Tulos oli huonompi kuin Suomen Keskustan valtakunnallinen kannatus. Vanhanen ilmoitti olevansa pettynyt tulokseen ja samalla ilmoitti kannattavansa sopimuksen mukaisesti kokoomuksen Sauli Niinistöä, joka haastoi istuvan presidentti Tarja Halosen vaalin toisella kierroksella mutta ei tullut valituksi.

[muokkaa] Poliittisia näkemyksiä

7.6.2005 Matti Vanhanen, liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen sekä ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäki tekivät Suomen ja Venäjän välisiä taloussuhteita koskevan työvierailun Moskovaan Venäjän pääministeri Mihail Fradkovin luo. Vierailun yhteydessä todettiin ilmaloukkauskeskustelu loppuun käsitellyksi. Ulkoasiainhoidosta pääministerille on katsottu kuuluvan Eurooppa-politiikan osana ulkosuhteet muihin EU-maihin.

Pääministerinä Matti Vanhanen oli presidentti Tarja Halosen ohella puheenjohtajan virassa Suomen EU-puheenjohtajakaudella syksyllä 2006.

Venäjällä marraskuussa 2007 käytyjä parlamenttivaaleja pääministeri Vanhanen arvioi Helsingin Sanomissa 5.12.2007 toteamalla, että vaalitulos oli hänen mielestään vakuuttava ja että vaaleista länsimaissa esitetyt vilppisyytökset olivat "hieman epämääräisiä". Samaan aikaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin edustajat sekä Euroopan Neuvoston tarkkailijat totesivat, että Venäjän "parlamenttivaalit eivät olleet oikeudenmukaiset eivätkä täyttäneet demokraattisten vaalien tunnusmerkkejä".

Vanhasen ensimmäisen hallituksen toimintavuosina tulopoliittinen kokonaisratkaisu syntyi yleensä melko vaivattomasti. Vuonna 2007 tulopoliittiset neuvottelut ajautuivat liittokohtaisiksi. Jonkin verran hämmennystä heräsi hallituksen nimitettyä pääministerin isoveljen, Suomen yrittäjissä toimineen Rauno Vanhasen kesäkuun lopussa työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman ohjelmajohtajaksi. Asemassaan Rauno Vanhanen oletettavasti ajaa yrittäjävetoista tulopolitiikkaa.^[7]

Matti Vanhanen on kannattanut eläkeiän nostoa, jonka Vanhanen näkee parhaimpana mahdollisuutena selvitä talouskriisin jälkeisestä ajasta.^[8]

Vanhanen on katsonut, että kuntaliitokset eivät heikennä Keskustan asemaa.^[9]

Matti Vanhanen on aluepolitiikan tukija. Vanhasen mielestä alueiden välisiä kehityseroja on tasattava niin maailmanlaajuisesti kuin Euroopassa ja Suomessakin. Julkisen vallan tehtävänä on osaltaan mahdollistaa elämän ja asumisen edellytykset myös syrjäisimmillä alueilla. Tämä on velvoite sekä Euroopan unionille että Suomelle.

Toisaalta Vanhasen mukaan on rakennettava vahvassa kansainvälisessä vuorovaikutuksessa olevia keskuksia, jotka toimivat maailmanlaajuisissa verkostoissa. Vanhasen mukaan niissä tapahtuu kehityksemme keihäänkärkien hiominen. Keskuksien tehtävänä on välittää osaamista lähialueidensa ohella laajemmin Suomeen.

Aluepolitiikka näkyy myös Vanhasen puolustuspoliittisessa kannanotossa, joka nojaa vahvasti asevelvollisuuteen ja koko maan alueelliseen puolustukseen: "Olennainen tekijä Suomen turvallisuuspolitiikassa on aina ollut hyvä maanpuolustuskykymme, joka jatkossakin lepää asevelvollisuusarmeijan varassa. Suomen ei pidä olla turvallisuuden vapaamatkustaja. Uskottava maanpuolustus säilyy jatkossakin turvallisuuspolitiikkamme peruspilarina ja sen edellytyksistä pitää huolehtia. Koko maan puolustamisesta on pidettävä huolta."

Puolustusvoimien sodanajan reservin vahvuutta vähennetään portaittain luopumalla vanhimmista reservi-ikäluokista, jotta koulutusvarat voitaisiin ohjata puolustusvälinehankintoihin.

Electronic Frontier Finland myönsi vuoden 2007 yksilösarjan Isoveli-palkinnon Vanhaselle, koska hän on Effin mukaan johdonmukaisesti kehottanut kansalaisia luottamaan sokeasti viranomaisiin ja päättäväisesti tukahduttanut kansalaiskeskustelun "keskeneräisistä asioista". Vanhanen pyysi anteeksi Muhammed-pilakuvien julkaisua.^[10]

Matti Vanhanen haki tammikuussa 2008 apua Googlen perustajilta Internetin "epäilyttävien viestien" kuten Jokelan ammuskelutapauksen uhkauksien tunnistamiseen. Keskustelut Googlen johdon kanssa olivat luottamuksellisia.^[11]

[muokkaa] Vaalirahoitus

Katso myös: Kehittyvien maakuntien Suomi

Vanhanen pitää vuoden 2008 kevään vaalirahoitusjupakan yhteydessä esitettyjä väitteitä mielipiteensä ostettavuudesta uransa loukkaavimpina.^[12] Suurelta osin vaalirahakohun aiheuttamat spekulaatiot Vanhasen uran jatkosta ovat johtaneet siihen, että kansainväliset vedonlyöntiyhtiöt tarjoavat mahdollisuutta lyödä vetoa Matti Vanhasen erosta. ^[13]

MTV3:n Uutiset kertoi 11.6.2009, että kiinteistöpalveluyhtiö Nova Group antoi eduskuntavaalivuonna 2007 noin 125 000 euroa Menestyvä Suomi ry:lle, joka on keskustan varainhankintayhdistys. Yle Uutisten mukaan Vanhanen (kesk) ei ollut tietoinen tuesta. Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen kertoi Yle Uutisille, että Vanhanen oli tietoinen tuesta, mutta ei tuen suuruudesta. [- Yksityishenkilö on kesäkuussa 2009 tehnyt Valtioneuvoston Oikeuskaslerille selvityspyynnön, joka koskee muun ohella pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa 22.1.2007 pidettyä kokousta. Tapaamiseen osallistuivat pääministerin lisäksi Kuntien eläkevakuutuksen keskustalainen toimitusjohtaja, keskustan puoluesihteeri sekä Nova Groupin johtohenkilöitä. Aiheina olivat muun muassa Novan tuki keskustapuoleelle ja puoluerahoitus muutenkin.]^[14]

[muokkaa] Yksityiselämä

Tämä osio sisältää luettelon nippelitietoa. Voit auttaa Wikipediaa yhdistämällä oleelliset tiedot artikkelin muihin osioihin ja poistamalla merkityksettömät tiedot.

Matti Vanhasella on entisen vaimonsa (1985–2006) Merja Vanhasen kanssa kaksi lasta, Annastiina (s. 1991) ja Juhana (s. 1994). Matti Vanhanen seurusteli 2006 runsaat puoli vuotta Susan Kurosen kanssa. Asia uutisoitiin laajasti tiedotusvälineissä, ja suhteesta tuli vakioaihe keltaisessa lehdistössä.^{[15][16][17][18]}Maaliskuusta 2009 lähtien Vanhanen on ollut kihloissa Sirkka Mertalan kanssa^[19]. Sotilasarvoltaan Vanhanen on reservin ylivääpeli. Hänet tunnetaan absolutistina.

Ranskan entinen presidentti Jacques Chirac on kutsunut Vanhasta "Suomen seksikkäimmäksi mieheksi".^[20]

Juuri ennen vaalihuoneistojen sulkeutumista ilmoitettiin, että Matti Vanhanen tekee esitutkintapyynnön seuraavana päivänä Kurosen kirjoittaman kirjan Pääministerin morsian kustantajasta, Etukeno Oy:stä, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä.^[21]

Vanhasen nimi on 2007 liitetty Vihreiden kansanedustaja Merikukka Forsiukseen, julkisuudessa jo eduskuntavaalien 2007 alla maaliskuussa saksalaisessa Der Spiegel-^[22][23] ja englantilaisessa The Times-lehdessä.^[24] Eurokansanedustaja Eija-Riitta Korhola käsitteli nettipäiväkirjassaan ulkomaisten lehtien uutisointia Vanhasen suhteista Kuroseen ja Forsiukseen juuri ennen vaaleja, tästä Vanhanen tukijoukkoineen sai aiheen arvostella Korholaa, antaen ymmärtää ettei hänellä ja Forsiuksella ollut suhdetta. Forsius ilmoitti toukokuussa 2007 Ilta-Sanomissa, ettei ole koskaan seurustellut Vanhasen kanssa. Tästä väitteestä huolimatta he viettävät paljon aikaa yhdessä. Kohutuin julkisuuteen tullut tapaus on ollut se, jossa Matti Vanhanen tavattiin myöhäiseen aikaan yleiseltä terveysasemalta Merikukka Forsiuksen ja verta vuotavan naisen kanssa. Tässä yhteydessä Forsius heitti odotushuoneessa istunutta miestä wc-paperilla.^[25]

16. marraskuuta 2007 Vanhanen joutui hakeutumaan sairaalahoitoon virtsatiekivikohtauksen takia.^[26]

[muokkaa] Merkittäviä luottamustoimia

• Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtajana 1980–1983
• keskustan puoluehallitus 1980–1983
• Espoon kaupunginvaltuusto 1981–1984
• kansanedustaja 1991–
• keskustan varapuheenjohtaja 2000–2003, puheenjohtaja 2003–
• puolustusministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksessa 17. huhtikuuta 2003 – 24. kesäkuuta 2003
• Suomen pääministeri 24. kesäkuuta 2003–

Lisäksi hän on toiminut muun muassa Neste/Fortum Oyj:n ja HOK:n hallintoneuvostoissa, Uudenmaan liiton hallituksessa, Varusmiesliiton puheenjohtajana ja Maaseudun raittiusliiton puheenjohtajana.

[muokkaa] Julkaisut

• Elinympäristö -80 Maaseudun sivistysliiton opintokeskuksen ja Nuoren Keskustan Liiton opintokurssi luonnontalouden kysymyksistä (1979, toim.)
• Matti Vanhanen Suomenmaa-lehdessa 30.7.1985 ^[27].
• Seurantaraportti valtioneuvoston nuorisopoliittisen selonteon toteutumisesta (1986)
• Raportti nuorisopoliittisen selonteon toteutumisesta (OPM) (1986)
• Vihertyvä Uusimaa : Keskustan Uudenmaan piirin historia III–IV (toimitettu teos) (1987, 1997, toim.)
• Ensimmäinen kausi (1995)
• Uudistajat (1999, yhdessä Tanja Karpelan kanssa)
• Vaikeita valintoja (2002)
• Se on ihan Matti, Timo Laaninen, 2005, Maahenki
• Suomen tie maailmassa 2005

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Matti Vanhanen – Suomen eduskunnan esittelysivu
• Matti Vanhanen – Valtioneuvoston esittelysivu
• Vanhasen blogi Keskustan sivustolla
• Yleisradio, Mikä mies Matti Vanhanen?