Kiina

Wikipedia

中华人民共和国 Zhōnghuá rénmín gònghéguó
lippu vaakuna
Valtiomuoto	kansantasavalta
Presidentti Pääministeri	Hu Jintao Wen Jiabao
Pääkaupunki	Peking (7 741 274 as.)
Muita kaupunkeja	Shanghai (10 840 516 as.), Wuhan (5 147 431 as.), Tianjin (5 083 657 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	9 596 960 km² (sijalla 4) 2,8 %
Väkiluku (2006)  – väestötiheys  – väestönkasvu	1 313 974 000 (sijalla 1) 140,9 / km² 0,58 % (2005)
Viralliset kielet	mandariinikiina1
Valuutta	renminbi (CNY)
BKT (2004)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 2 7 262 mrd. USD 5 642 USD
HDI (2003)	0,755 (sijalla 85)
Elinkeinorakenne	maatalous 14,4 %, palvelut 32,5 %, teollisuus 53,1 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+8 ei käytössä
Itsenäisyys  – perustettu	1. lokakuuta 1949
Lyhenne Maatunnus	CN ajoneuvot: PRC lentokoneet: B
Kansainvälinen suuntanumero	+86
Motto	–
Kansallislaulu	Vapaaehtoisten marssi
1 Hongkongissa myös englanti, Macaossa myös portugali

Kiinan kansantasavalta (yksinkertaistetut merkit: 中华人民共和国; perinteiset merkit: 中華人民共和國; pinyin: Zhōnghuá Rénmín Gònghéguó), josta yleensä käytetään nimitystä Kiina (yksinkertaistetut merkit: 中国, perinteiset merkit: 中國, pinyin: Zhōngguó), on maa Itä-Aasiassa. Kiina on 1,3 miljardilla asukkaallaan väkiluvultaan maailman suurin maa ja edustaa noin viidesosaa maapallon väestöstä. Kiinan naapurimaita ovat muun muassa Intia, Nepal, Bhutan, Myanmar, Laos, Vietnam, Venäjä, Pohjois-Korea, Pakistan, Mongolia, Kirgisia ja Kazakstan.

Kiinan kulttuuripiiri on kirjava ja vuosituhansia vanha. Valtio perustettiin sisällissodan jälkeen vuonna 1949 ja siitä asti sitä on johtanut Kiinan kommunistinen puolue. Kommunistisen Mao Zedongin kuoleman jälkeen se on viimeiset kolmekymmentä vuotta modernisoinut ja yksityistänyt talouttaan. Taloudellinen menestys on nostanut sen taloudellista, poliittista, sotilaallista, tieteellistä, teknologista ja kulttuurista merkitystä, mutta sosialismista ja kommunistisen puolueen yksinvallasta ei olla luopumassa.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Hallinto 2.1 Alueellinen hallinto 3 Politiikka 3.1 Ulkopolitiikka 4 Maantiede 5 Suurimmat kaupungit 6 Talous 6.1 Tiede ja teknologia 7 Koulutus 8 Kulttuuri 9 Väestö 9.1 Etniset ryhmät 9.2 Uskonnot 9.3 Kielet 10 Juhlapäivät 11 Lähteet 12 Katso myös 13 Aiheesta muualla 13.1 Hallitus 13.2 Uutiset 13.3 Yleiskatsaukset 13.4 Turismi 13.5 Muuta

[muokkaa] Historia

Pääartikkelit:

• Kiinan historia
• Kiinan kansantasavallan historia
• Kiinan tasavallan historia

Kiina kuuluu maailman vanhimpiin sivilisaatioihin, joissa on katkeamaton historia. Sen kirjalliset lähteet ulottuvat yli 3 500 vuotta ajassa taaksepäin. Riisinviljelyä Kiinassa on harjoitettu jo 6000-luvulla eaa. Varsinainen kiinalainen sivilisaatio arvioidaan kuitenkin tavallisesti vain noin 5 000 vuotta vanhaksi ja useimmiten historiankertomus aloitetaan ensimmäisestä dynastiasta, eli ajasta jolloin hallitsijavalta siirtyi suvussa tavallisesti isältä pojalle. Kiinan ensimmäinen dynastia, Xia-dynastia, alkoi noin vuonna 2100 eaa.

Kiinalaiset ovat keksineet muun muassa kirjanpainotaidon (Tang-dynastia), paperin valmistuksen (Han-dynastia), ruudin ja ilotulitteet (Eteläiset ja pohjoiset dynastiat) (raketit kuitenkin keksittiin Koreassa), kompassin, leijat, paperirahan (Song-dynastia) ja pankkiluotot (Song-dynastia).

Kiinan kansantasavalta perustettiin 1. lokakuuta 1949 Mao Zedongin (Mao Tse-tung) julistaessa sen syntyneeksi Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolla. Mao jatkoi Kommunistisen puolueen puheenjohtajana ja siten maan johtajana. Neuvostoliitto tunnusti kansantasavallan lähes välittömästi, Itä-Euroopan maat ja suurin osa Länsi-Euroopankin maista tunnusti sen 1950, Yhdysvallat vasta 1971.

[muokkaa] Hallinto

Kiinan kansantasavalta on sosialistinen valtio, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue. Vuodesta 2002 lähtien kommunistisen puolueen puhemiehenä ja vuodesta 2003 lähtien presidenttinä toimii vuonna 1942 syntynyt Hu Jintao. Aiemmin presidentteinä ovat toimineet: Mao Zedong (Mao Tse-Tung), Liu Shaoqi, Li Xiannian, Yang Shangkun ja Jiang Zemin. Presidentti edustaa Kiinaa ulkomailla, allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja nimittää edustajia valtioneuvostoon. Nykyisin Kiinassa vallitsee kollektiivinen johto ja presidentti on suoraan kansankongressin alaisuudessa.

Kiinan hallinnon pääosat ovat:

• Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea
• Kiinan kansankongressi
• Kiinan presidentti
• Kiinan valtioneuvosto
• Kiinan keskussotilaskomissio
• Kiinan korkein oikeus
• Kiinan korkein prokuraattorinvirasto

Kommunistisen puolueen lisäksi Kiinassa toimii lukuisia pieniä "demokraattisia puolueita", joiden virallinen rooli on edustaa sitä pientä kansanryhmää, jota kommunistit eivät edusta (kommunistien katsotaan edustavan noin 95 % kansasta).

[muokkaa] Alueellinen hallinto

Pääartikkeli: Kiinan alueellinen hallinto

Kiina on jaettu 22 maakuntaan (省, pinyin: shěng), mutta viralliset tahot laskevat lisäksi usein Taiwanin 23. maakunnaksi, vaikkei se olekaan Kiinan hallituksen alaisuudessa. Taiwanille on tarjottu erityishallintoalueen asemaa, mutta se ei ole sitä hyväksynyt. Maakuntien lisäksi Kiinassa on viisi autonomista aluetta (自治区), joissa suuri osa väestöstä kuuluu vähemmistökansallisuuksiin; neljä itsehallinnollista kaupunkia (直辖市) ja kaksi erityishallintoaluetta (特别行政区).

Maakunnat Anhui (安徽) Fujian (福建) Gansu (甘肃) Guangdong (广东) Guizhou (贵州) Hainan (海南) Hebei (河北) Heilongjiang (黑龙江) Henan (河南) Hubei (湖北) Hunan (湖南) Jiangsu (江苏) Jiangxi (江西) Jilin (吉林) Liaoning (辽宁) Qinghai (青海) Shaanxi (陕西) Shandong (山东) Shanxi (山西) Sichuan (四川) Yunnan (云南) Zhejiang (浙江)

Autonomiset alueet Guangxi (zhuangit) (广西壮族) Ningxia (hui-kiinalaiset) (宁夏回族) Sisä-Mongolia (mongolit) (内蒙古) Xinjiang (uiguurit) (新疆维吾尔族) Tiibet (tiibetiläiset) (西藏) Itsehallinnolliset kaupungit Chongqing (重庆) Peking (北京) (Beijing) Shanghai (上海) Tianjin (天津) Erityishallintoalueet Hongkong (香港) Macao (澳门)

Taloudelliset erityisalueet

Yleishallinnon aluejaon lisäksi voi Kiinassa olla myönnetty joillekin alueille erityisiä oikeuksia investointien houkuttelemiseksi Kiinaan. Tällaisia erityisiä talousetuja nauttivia erityistalousalueita ovat:

• Shenzhen (香港)
• Zhuhai (澳门)
• Xiamen
• Shanghai
• Shantou
• Hainanin maakunta sekä avoimet rannikkokaupungit, kuten
• Beihai
• Dalian
• Fuzhou
• Guangzhou
• Lianyungang
• Nantong
• Ningbo
• Tianjin
• Wenzhou
• Yantai
• Zhanjiang
• Qinhuangdao ja
• Qingdao

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan politiikka

Pääartikkeli: Kiinan energiapolitiikka

Kiinan perustuslaki kuvaa maata sosialistiseksi valtioksi, joka on työväenluokan johtama kansan demokraattinen diktatuuri ja perustuu työläisten ja talonpoikien liitolle.^[1] Maata johtaa Kiinan kommunistinen puolue marxismi-leninismin ja Mao Zedongin ajatusten ohjaamana, minkä vuoksi Kiinaa nimitetään kommunistiseksi valtioksi.^[2]

Maa on vuodesta 1978 lähtien siirtynyt markkinatalousjärjestelmään säilyttäen kuitenkin paljon keskusjohtoisuutta. Kiinan 500 suurimmasta yrityksestä (jotka tuottavat yli 80 % BTK:sta) vuonna 2007 349 yritystä on valtion omistuksessa tai valtion hallinnoimia. Yksityisomisteisia yrityksiä oli 89,^[3] mistä johtuen maalla on ollut vaikeuksia saada markkinatalousmaan statusta kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa.

Suurista talousreformeista huolimatta demokratia ei ole maassa kovin pitkällä, joskin kylätasolla järjestetään nykyisin varsin vapaita vaaleja ja kylätason edustajat pääsevät valitsemaan korkeampia edustajia. Kiinan ei uskota siirtyvän demokratiaan lähiaikoina. Demokratiaan siirtymistä pidetään mahdollisempana koulutustason nousun, kaupungistumisen ja taloudellisen kehityksen mentyä pidemmälle.

Kommunistinen puolue sallii nykyisin useimmat poliittisetkin kannanotot, mikäli kannanotoilla ei pyritä haastamaan puolueen valtaa maassa. Kaikki yritykset vallanvaihtoon tukahdutetaan ja sensuuri estää varsinaisen kritiikin johtajia ja puoluetta kohtaan. Sensuuri ei kuitenkaan puutu asioihin, joita puolue ei katso vaaralliseksi, joten poliittisiakin parannusehdotuksia voi tehdä varsin vapaasti asioista, jotka koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää, edellyttäen ettei samalla esitetä vallanvaihdosta.

Tärkeitä poliittisia ongelmia ovat kommunismin ajalta periytyvä korruptio ja kasvaneet tuloerot. Hu Jintao on nostanut tärkeäksi poliittiseksi teemakseen maaseudun hyvinvoinnin edistämisen, poistaen muun muassa vuosituhansia vanhan maaveron.

[muokkaa] Ulkopolitiikka

Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan ulkopolitiikka

Saatuaan YK:n jäsenyyden Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin aikaisen ulkoministeri Henry Kissingerin sukkuladiplomatian tuloksena Taiwanin sijaan 1971, Kiina on pitänyt yllä diplomaattisuhteita lähes kaikkiin maailman maihin. Diplomaattisuhteiden edellytyksenä vaaditaan, ettei toinen osapuoli saa ylläpitää diplomaattisuhteita Taiwaniin, vaan sitoutuu "yhden Kiinan politiikkaan". Tästä syystä Taiwanin itsenäistymisliikettä ei katsota hyvällä, koska Taiwanin itsenäiseksi julistautuminen synnyttäisi tilanteen, missä joillain mailla voisi olla diplomaattisuhteet sekä Kiinan kansantasavaltaan, että Kiinan tasavaltaan, Taiwaniin. Tämä rikkoisi ajatuksen yhdestä Kiinasta ja saattaisi herättää itsenäisyystoiveita myös muilla erityisalueilla. Taiwanin lisäksi toinen ulkopolitiikan ongelmatapaus on 1950 haltuun otettu Tiibet sekä sen maanpakoon siirtynyt uskonnollinen ja poliittinen johtaja Dalai Lama. Tiibetin kapinayritys kukistettiin 1959. Lisäksi sisäpoliittista keskustelua herättää jonkinlaiseen aktivismiin taipuvainen islamilainen Uigurian autonominen alue Luoteis-Kiinassa sekä viimeksi Falun Gong -liike.

Kiinalle muodostui 1960-luvulla aluekiistoja Intian kanssa Aksai Chinissä, minkä Kiinan kansantasavalta otti haltuunsa Intialta 1962. Kuolonuhreja vaatineeksi rajavälikohtaukseksi puhjennut kiista neljästä pienestä saaresta Neuvostoliiton kanssa Amurin lähellä Ussur-joella 1960-luvun lopulla, johti Kiinan kansantasavallan ja Neuvostoliiton suhteet lähes ydinsodan partaalle 1970-luvun alkuun mennessä. Vuonna 1978 Kiina kävi lyhyen ja tuloksettoman rajasodan Vietnamin kanssa sen pohjoisrajalla. Neuvostoliitto tuki Vietnamia Kamputsean kysymykseen liittyen, kun taas Kiina tuki punaisia khmerejä. Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana (1979–1989) Kiina, Pakistan ja arabimaat tukivat neuvostoliittolaisia vastaan taistelevia muslimisissejä.

Vuonna 1989 Kiina joutui monien maiden boikottiin ja asevientikieltoon kukistettuaan verisesti Taivaallisen rauhan aukiolla opiskelijamielenosoituksen. Tämä vaikutti Kiinan vahvan miehen, taloudellisen uudistuspolitiikan liikkeelle saattaneen ja kulttuurivallankumouksen aikana kapitalistisen tien kulkijana tunnetun Deng Xiaopingin maineeseen. Viime aikoina (2004) Ranska ja Saksa pyrkineet poistamaan boikotteja Yhdysvaltain ja Britannian vastustaessa muun muassa Taiwanin tilanteen vuoksi.

Kiinalla on diplomaattista vaikutusvaltaa Aasiassa muun muassa Korean demokraattiseen kansantasavaltaan (Pohjois-Koreaan), johon sillä on perinteisesti ollut läheiset suhteet jo Korean sodan ajoilta. Aasian kokonaistilanteessa Kiina on Intian vastapaino, Intian vaaliessa perinteisesti läheisiä neuvostoaikaisia suhteitaan myös Venäjän kanssa, mikä on näkynyt muun muassa asehankinnoissa. Toisaalta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Kiinasta tuli Venäjän aseiden suurin ostaja^[4] ja Venäjästä Kiinan merkittävin energiantoimittaja ja maiden välit ovat lämminneet muutenkin.

Vuosien 2006 ja 2007 aikana Kiinan ja Venäjän suhteiden sanottiin kehittyneen "parhaimmalle tasolle kautta aikojen."^[5][6][7]

Länsimaiden kasvavien investointien vuoksi Kiinalla alkaa olla merkitystä EU:n ja Yhdysvaltain taloudelle, mikä on tehnyt myös lännen ulkopolitiikasta Kiinaa kohtaan maltillisempaa. Kiina on merkittävä rahanlainaaja myös Yhdysvaltain liittovaltiolle Bushin hallinnon tehdessä veronalennusten ja varustelun vuoksi alijäämäisiä budjetteja. Kiina ja Japani kilpailevat Persianlahden epävakaan tilanteen vuoksi siitä, kumpi saa ensin Venäjältä öljy- ja maakaasuputkia. Tämä vahvistaa Venäjän neuvotteluvoimaa Aasiassa.

Kiinan Kansan vapautusarmeija on mieslukumäärällä mitattuna maailman suurin armeija. Kiinan sotilasbudjetti vuodelle 2003 oli noin 60 miljardia dollaria^lähde?, suuremman summan sotilasmenoihin sijoittaa vain Yhdysvallat (lähes 400 miljardia dollaria). Vaikka Kiinalla on myös ydinaseita ja kehittyneet kuljetusraketit, Kiinan asevoimien rakenne on puolustusvoittoinen ja sillä on suuri sotilasvoima vain sen lähialueilla eikä sitä siten tavallisesti lasketa suurvallaksi. 1950-luvulla ennen vuoden 1958 Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan välirikkoa, Kiina sai merkittävää tukea muun muassa Korean sodan vuoksi Neuvostoliitolta. Välirikon vuoksi Kansan vapautusarmeijan ilmavoimien kehitys hidastui.

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan maantiede

Kiina on maapinta-alaltaan Venäjän ja Kanadan jälkeen maailman kolmanneksi/neljänneksi suurin valtio (Yhdysvallat on myös suurempi jos vesialueet lasketaan). Kiinalla on 14 rajanaapuria: Afganistan (yhteistä rajaa tosin vain 76 km), Bhutan, Intia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Tadžikistan, Venäjä ja Vietnam.

Kiina on pinta-alaltaan maailman suurimpia maita ja sisältää hyvin erilaista maastoa. Idässä Keltaisenmeren ja Itä-Kiinan meren on hyvin tiheään asuttua alluviaalitasankoa, kun taas Etelä-Kiinan meren rannikko on vuoristoisempaa. Kiinan eteläosat koostuvat pääosin ylängöistä ja vuoristoista. Maan keskiosien halki virtaavat sen kaksi suurta jokea, Keltainenjoki ja Jangtsejoki. Muita merkittäviä jokia ovat Xi Jiang, Mekong, Brahmaputra ja Amur.

Kiinan läntisemmän osan etelärajalla sijaitsee Himalajan vuoristo, jossa on myös Kiinan (ja samalla maailman) korkein kohta, Mount Everest. Läntisiä vuoristoja ja ylänköjä seuraavat autiomaat, kuten Gobi ja Taklimakan. Läntiset osat ovatkin itärannikkoon verrattuna erittäin harvaanasuttuja.

Ilmasto Kiinassa vaihtelee subarktisesta pohjoisesta trooppiseen etelään. Monsuunit vaikuttavat merkittävästi erityisesti sadekauden aikaan ja lisäksi myös vuosittaisiin sademääriin. Lämpötilavaihtelu maan osien välillä on suurinta talvella, jolloin pohjoisimman provinssin Heilongjiangin keskilämpötila on pakkasen puolella ja ajoittain jopa -30 astetta, kun maan eteläosissa keskilämpötilat pysyttelevät aina yli 10 lämpöasteen.

[muokkaa] Suurimmat kaupungit

Kiinassa on monia suurkaupunkeja, joista kolmen katsotaan kuuluvan maailman 55:een globaaliin kaupunkiin.

#	Kaupunki	Kaupunkiväestön määrän arvio[8] (2002), miljoonaa ihmistä	Alue
1.	Shanghai	9,0
2.	Peking	7,1
3.	Tianjin	4,3
4.	Wuhan	4,0
5.	Shenyang	3,5
6.	Guangzhou	3,4
7.	Harbin	2,8
8.	Xian	2,7
9.	Chongqing	2,36
10.	Kowloon	2,32
11.	Chengdu	1,9
12.	Changchun	1,9
13.	Taiyuan	1,8
14.	Nanjing	1,8
15.	Jinan	1,7
16.	Dalian	1,7
17.	Qingdao	1,4
18.	Lanzhou	1,4
19.	Fushun	1,4
20.	Zhengzhou	1,3

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan talous

Talousuudistusten aloittamisen jälkeen 1978 Kiinan bruttokansantuote on yli nelinkertaistunut. Yksityisyrittäminen on teoriassa sosialistisesta järjestelmästä huolimatta sallittua ja rohkaistua. Ulkomaisia investointeja pyritään vauhdittamaan sähkötekniselle alalle suuntautuvalla yliopisto-opetuksella, teknologiakeskuksilla ja erityistaloustalueilla.

BKT kansalaista kohden vuonna 2003 oli arviolta 5 000 USA:n dollaria. Kuitenkin suuren väestömääränsä vuoksi Kiina on maailman toiseksi suurin talous Yhdysvaltojen jälkeen (mikäli Euroopan unionia ei lasketa yksittäiseksi alueeksi). Kiinan kokonaistuotanto on kasvanut vuosina 2003–2006 joka vuosi yli kymmenen prosentin vuosivauhtia, ja Kiina ollut maailman nopeimmin kasvavia talouksia joka vuosi jo vuodesta 1989 lähtien. Vuonna 2005 kasvu oli 10,2 ja 2006 10,5 %. Talouskasvu on liian nopeaa ja asettaa energiantuotannon ja ympäristön koitokselle.

Kiina on yksi teen tärkeimmistä tuottajista heti Intian jälkeen.

EU:n kauppakamarin mukaan eurooppalaisfirmat valittavat Kiinassa tuotekopioinnista, paikallisten suosimisesta ja vaatimuksista yhteistoiminnasta kiinalaisfirmojen kanssa.^[9]

[muokkaa] Tiede ja teknologia

Kiinan miehitetty avaruuslento Shenzhou 5 laukaistiin lokakuun 15. vuonna 2003, mikä teki Kiinasta järjestyksessä kolmannen ihmisiä avaruuteen lähettäneen maan.^[10] Kiina suunnittelee rakentavansa avaruusaseman lähitulevaisuudessa ja laskeutuvansa kuuhun ensi vuosikymmenellä.^[11]

Kiinan hallitus jatkaa merkittävää panostusta tutkimuksen ja kehitykseen. Se kannustaa kekseliäisyyteen sekä uudistaa finanssi- ja verojärjestelmää tukeakseen kasvua tulevaisuuden aloilla. Maassa on esimerkiksi syntynyt lupaavaa geeniteknologiaa viime vuosina. Kiina kehittää ohjelmisto-, mikropiiri- ja energiatoimintaansa, mukaan lukien uusiutuvat energianlähteet kuten vesi-, tuuli- ja aurinkovoima.^[12] Vähentääkseen saastuttavia hiilivoimaloitaan Kiina on ollut pioneeri uudenlaisten ydinvoimaloiden kehittämisessä, jotka toimivat viileämmin ja turvallisemmin, ja mahdollistavat vetytalouden.^[13]

[muokkaa] Koulutus

Kiinan hallitus on ilmoittanut pyrkivänsä luomaan koko väestön kattavan peruskoulujärjestelmän. Puuttuvan rahoituksen, opettajavajeen ja muiden ongelmien vuoksi tämä ei kuitenkaan ole mahdollista toistaiseksi.

Kiinassa on kirjava joukko erilaisia korkeampaa koulutusta tarjoavia oppilaitoksia. Koulutusjärjestelmässä nähdään olevan monia ongelmia, mutta se kehittyy nopeasti ja Kiinassa on jo kansainvälisesti erittäin kilpailukykyisiä yksiköitä. Monet ulkomaalaiset yliopistot ovat viime vuosina aloittaneet yhteistyöprojekteja tai perustaneet yksiköitä Kiinassa.

Monet vanhemmat haluavat panostaa suuren osan elannostaan lastensa koulutukseen ja yksityinen koulutus on suosittua. Esimerkiksi yksityiset kielikoulut, musiikkikoulut ja erilaiset harrasteet ovat suosittuja keskiluokan parissa, jolla on varaa niihin. Opiskelu ulkomailla on arvostettua.

Hongkongin peruskoulut ja korkeakoulut sijoittuvat vertailussa maailman huipulle.

[muokkaa] Kulttuuri

Pääartikkeli: Kiinan kulttuuri

Kiinalainen kulttuuri on maailman vanhin yhä olemassa oleva korkeakulttuuri. Se poikkeaa länsimaisesta lähes kaikilla aloilla.

Merkittävin juhlapäivä kiinalaisessa kalenterissa on kiinalainen uusivuosi, joka osuu gregoriaanisessa kalenterissa vuoden alkupuolelle.

Kiinan kirjallisuus on kiinan kirjoitusjärjestelmän varhaisuuden vuoksi kehittynyt jo muinaisina aikoina. Varsinaisen kertomakirjallisuuden kehitys pääsi vauhtiin vasta 1300-luvulla. Tätä varhaisempi säilynyt kirjallisuus on pääosin tietokirjallisuutta, filosofisia tai uskonnollisia teoksia sekä runoutta. Näistä koulutetun ihmisen tulee tuntea "viisi klassikkoa ja neljä kirjaa". Kalligrafia on kiinalaisille sivistyksen korkein mittari.

Kertomakirjallisuuden neljä pääteosta ovat Xiyouji (西游记 Lännenmatkan kertomus), Honglou meng (紅樓夢 Punaisen huoneen uni), Shuihu-zhuan (水浒传 Joenvarren kertomus) ja Sanguo yanji (三國志演 Kolmen kuningaskunnan romanssi).

Kiinalainen musiikki, varsinkin perinteinen musiikki, poikkeaa selkeästi länsimaisesta, niin soitinten kuin sävelkulunkin osalta.

Kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen. Erityisen huomattava näyttämötaiteen osa-alue on kiinalainen ooppera.

Kiinalainen maalaustaide on niin ikään omaleimaista.

Kiinan urheilukulttuuri on yksi maailman vanhimmista. Monet historioitsijat uskovat jalkapallon olevan peräisin Kiinasta. Suosittuja lajeja ovat pöytätennis, sulkapallo, koripallo ja nykyään myös golf sekä kunto- ja taistelulajit kuten qigong ja taijiquan.

Lautapelejä kuten shakkia, kiinalaista šakkia (xiangqi) ja piiritysšakkia (weiqi) pelataan yleisesti. Niistä järjestetään kilpailuja ja turnauksia. Weiqi on sivistyneistön peli. Xiangqi ja majiang puolestaan ovat tavallisen kansan suosiossa.

Fyysisen hyvinvoinnin ylläpitoa pidetään tärkeänä. Aamuharjoitukset ovat yleisiä. Lapsille opetetaan jo koulussa itsehierontaa ja qigong-harjoituksia, joilla monet oppitunnit aloitetaan. Tapa jatkuu yliopistossa ja myöhemmin työelämässä. Vanhuksia näkee puistoissa tekemässä päivittäisiä qigong-harjoituksiaan.

[muokkaa] Väestö

[muokkaa] Etniset ryhmät

Pääartikkeli: Kiinan etniset ryhmät

Valtaosa (93,5 %) Kiinan kansalaisista on Han-kiinalaisia. Loppu 6,5 %, eli yli 90 miljoonaa ihmistä, edustaa noin 55 etnistä vähemmistöä. Etniset vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, esimerkiksi yhden lapsen politiikka ei sido kaikkia vähemmistökansoja.

[muokkaa] Uskonnot

Pääartikkeli: Kiinan uskonnot

Kansantasavallan aikana eri uskontoihin suhtautuminen on vaihdellut, nykyisin uskontoja pidetään ei-toivottuina, mutta ei kuitenkaan kiellettyinä asioina, edes puolueen jäsenille. Poikkeuksen muodostaa Falun Gong -kultti, jonka harjoittaminen on kielletty Kiinassa.

Eri kansallisuudet seuraavat usein eri uskontoja. Han-kiinalaiset ovat tavallisesti joko ateisteja, buddhalaisia, kristittyjä tai taolaisia. Vähemmistökansallisuuksien keskuudessa merkittävimmät uskonnot ovat islam, buddhalaisuus (myös lamalaisuus), kristinusko ja šamanismi. Kiinalaisista suurin osa ei tunnusta virallisesti mitään uskontoa. Kuitenkin konfutselaisuuden, taolaisuuden ja buddhalaisuuden perinteet vaikuttavat monien elämään. Perinteistä aiemmin taikauskona kiellettyä esi-isiä kunnioittavaa qingmingjie- eli haudanlakaisujuhlaa vietettiin ensimmäisen kerran virallisena juhlapäivänä ja vapaapäivänä huhtikuussa 2008.

Virallisten tietojen mukaan maassa on noin 100 miljoonaa uskovaista, eräiden arvioiden mukaan 300 miljoonaa. Näistä noin 200 miljoonaa olisi buddhalaisia, taolaisia tai palvoisi legendaarisia hahmoja kuten lohikäärmekuningasta tai hyvän onnen jumalaa. Buddhalaisuus theravada- ja tiibetinbuddhalaisuus ovat etnisten vähemmistöjen kannattamia. Perinteisesti islaminuskoisia kansoja, huita, kazakkeja ja uiguureja on Kiinassa noin 20 miljoonaa. Kristittyjä on mahdollisesti jopa 40 miljoonaa, virallisten lukujen mukaan 16 miljoonaa.^[14] Toisen tutkimukseen maassa olisi 40 miljoonaa protestanttia ja 14 miljoonaa katolilaista. Vuonna 1949, kun ulkomaiset lähetyssaarnaajat karkotettiin maasta, siellä oli 700 000 kristittyä.^[15]

[muokkaa] Kielet

Kiinan de facto virallinen kieli on mandariinikiina. Kansan päivälehden [1] mukaan vuonna 2004 sitä puhui äidinkielenään 53 prosenttia Kiinan väestöstä. Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten lähes kaikki koulutetut kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Kuitenkin vuonna 2004 vielä yli 40 prosenttia Kiinan väestöstä ei osannut lainkaan mandariinia.

Han-kiinalaiset puhuvat siniittisiä kieliä, mutta muilla Kiinan etnisillä ryhmillä on tavallisesti omat kielensä. Virallisesti Kiinassa on 55 etnistä vähemmistöä, kieliä on kuitenkin noin 100–120 vaikka eri kiinat laskettaisiinkin murteiksi, katso siniittiset kielet.

Muita yli miljoonan puhujan kieliä Kiinassa ovat (Huom. Osa näistä lasketaan yleensä kiinan murteiksi):

• Wu-kiina (77 milj.) siniittinen
• Yue-kiina eli kantoninkiina (52 milj.) siniittinen
• Jinyu-kiina (45 milj.) siniittinen
• Xiang-kiina (36 milj.) siniittinen
• Hakka-kiina (26 milj.) siniittinen
• Minnan-kiina (26 milj.) siniittinen
• Gan-kiina (21 milj.), siniittinen
• Minbei-kiina (10 milj.) siniittinen
• Pohjoinen zhuang (10 milj.) tai-kadai
• Uiguuri (7 milj.) turkkilainen
• Eteläinen zhuang (4 milj.) tai-kadai
• Kiinalainen viittomakieli (3 milj.) viittomakieli
• Mongoli (3 milj.) mongolialainen
• Bouyei (2 milj.) tai-kadai
• Korea (2 milj.) isolaatti
• Sichuanin yi (2 milj.) lololainen
• Eteläinen dong (1,5 milj.) tai-kadai
• Hmong njua (1 milj.) hmong-kieli
• Kasakki (1 milj.) turkkilainen
• Khams (1 milj.) tiibetiläinen
• Tiibet (1 milj.) tiibetiläinen

[muokkaa] Juhlapäivät

Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uusivuosi	元旦
4. tai 5. huhtikuuta	Qing ming jie (Kuolleiden muistopäivä / "Puhtaan kirkkauden juhla")	清明节	106. päivä talvipäivänseisauksen jälkeen
1. toukokuuta	Vappu	劳动节
4. toukokuuta	Nuorison päivä	青年节	Muistopäivä toukokuun neljännen päivän liikkeelle
1. heinäkuuta	Kiinan kommunistisen puolueen perustamispäivä	建党节	Ensimmäisen Poliittisen neuvoa-antavan konferenssin muodostaminen 1.7.1921
1. elokuuta	Armeijan päivä	建军节	Nanchangin kansannousu 1.8.1927
1. lokakuuta	Kansallispäivä	国庆节	Kiinan kansantasavallan perustaminen 1.10.1949
Kuukalenterin 1. kuun 1. päivä	Kiinalainen uusivuosi (eli "Kevätjuhla")	春节	Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 1. kuun 15. päivä	Lyhtyjuhla	元宵节	Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 5. kuun 5. päivä	Lohikäärmeveneiden juhla	端午节	Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 7. kuun 15. päivä	Henkien juhla	中元节	Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 8. kuun 15. päivä	Keskisyksyn juhla	中秋节	Kiinalaisen kalenterin mukaan
Kuukalenterin 9. kuun 9. päivä	Kaksoisyhdeksännen juhla	重阳节	Kiinalaisen kalenterin mukaan

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Katso myös

• Kiinan tasavalta (Taiwan)
• Kiinan kansantasavallan historia
• Kiinan dynastiat
• Kiinan kieli
• Kiinan kansantasavallan lippu
• Kiinan energiapolitiikka
• Uusiutuva energia Kiinassa

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Hallitus

• China.org.cn China's Official Gateway
• www.gov.cn China's Government Portal
• Perustuslaki (Kansan päivälehti) (englanniksi)

[muokkaa] Uutiset

• China Daily [2]
• China Economic Review:[3] Daily briefing
• China Online [4]
• Eastday, Shanghai [5]
• Kansan päivälehti verkossa - People's Daily Online [6]
• South China Morning Post, Hongkong [7]
• Uusi Kiina, Xinhua: [8]
• Yahoo China Yahoo! News- Full Coverage: China

[muokkaa] Yleiskatsaukset

• BBC News - Country Profile: China
• BBC News - In Depth: Changing China ongoing coverage
• CNN.com Specials - Eye on China ongoing coverage
• The World Factbook: China Central Intelligence Agency (CIA). (englanniksi)
• Guardian Unlimited - Special Report: China ongoing coverage
• Library of Congress - Country Study: China data as of July 1987
• PBS Frontline - China in the Red documentary covering 1998–2001
• Amnesty International Report 2004
• earlywarning - China ongoing coverage

[muokkaa] Turismi

• Matkaopas aiheesta China Wikitravelissa (englanniksi)
• Matkaopas aiheesta Kiina Wikitravelissa (suomeksi)
• Mondophoto.net - 4200 Public Domain photos of China
• China Pictures - Photos from a backpacker's trip through China

[muokkaa] Muuta

• Kiinan opiskelua etänä
• Radio86.fi - Kaikkea Kiinasta!
• China Digital Times
• Censorship in China
• ChinaOrbit.com general information
• Go Taikonauts! Chinese citizen's page devoted to China's space program
• Interactive Map of China
• The East Asian Collection University of Wisconsin Digital Collections - visual archive of 20th century East Asian cultural heritage. These consist of the Holmes Welch Collection (Welch was a China history/religion scholar), and The China in the 1930s Collection which includes military images of the Japanese invasion of China and the Sino-Japanese Conflict.)