Myanmar

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Olutmerkistä kerrotaan artikkelissa Myanmar (olut).
Hakusana ”Burma” ohjaa tänne. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Myanmarin liiton tasavalta
Myanmarin liitto burmaksi
(Pyi-daung-zu Myan-ma Naing-ngan-daw)
Myanmarin lippu Myanmarin vaakuna
lippu vaakuna

Myanmarin sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Thein Sein

Pääkaupunki Naypyidaw

Muita kaupunkeja Yangon (4 082 000 as.),
Mandalay (927 000 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 676 578[1] km² (sijalla 40)
– josta sisävesiä 3,06 %

Väkiluku (2012) 54 584 650[1] (sijalla 24)
– väestötiheys 62 / km²
– väestönkasvu 1,096[1] % (2010)

Viralliset kielet burman kieli

Valuutta kyat (K) = 100 pyaa (MMK)

BKT (2010) sijalla 86
– yhteensä 60,07 miljardia USD[1]
– per asukas 1 100 USD

HDI (2012) 0.498[2] (sijalla 149)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 70 %
– teollisuus 7 %
– palvelut 23 %

Aikavyöhyke +6:30
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Yhdistyneestä
kuningaskunnasta


4. tammikuuta 1948

Lyhenne MM

– ajoneuvot: BUR
– lentokoneet: XY

Kansainvälinen
suuntanumero
+95

Motto Ei mottoa

Kansallislaulu Gba Majay Bma

Myanmar (burmaksi mjəma) eli Myanmarin liiton tasavalta[3] (aiemmin Burma) on valtio Kaakkois-Aasiassa. Se on pinta-alaltaan Kaakkois-Aasian suurin maa. Myanmarin rajanaapureita ovat Bangladesh lännessä, Intia luoteessa, Kiina koillisessa, Laos idässä ja Thaimaa kaakossa. Lounaassa maa rajoittuu Bengalinlahteen ja etelässä Andamaanienmereen. Eräät valtiot kuten Yhdysvallat, Kanada ja Yhdistynyt kuningaskunta käyttävät valtiosta edelleen nimeä Burma vastalauseena sotilashallinnon määräämälle nimenmuutokselle. Myös osa eri maiden lehdistöstä noudattaa samaa käytäntöä.

Valtion nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan nimestä käytetään yleisesti kahta erilaista muotoa: Myanmar ja Burma. Aikaisemmin on käytetty muotoa Birma, joka on säilynyt käytössä tunnetun kissarodun pyhän birman kissan nimessä.

Vuosina 1948–1989 käytetty nimi "Burma" (burmaksi bəma) on lähtöisin maan puhekielisestä nimestä, joka lausutaan [bəmà]. Sen sijaan nimi "Myanmar" perustuu formaalimpaan nimeen [mjəma], joka on mukautettu englannin kielen mukaiseen kirjoitusasuun. Nimi 'Myanmar' on hyväksytty maan latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetuksi nimeksi YK:n paikannimiasiantuntijaelimessä. Nimi voidaan lausua suomeksi kirjoitusasun mukaan [mjanmar], [mianmar] tai [myanmar].[4]

Sotilashallinto antoi ohjeet valtion nimen kirjoittamisesta vuonna 1989. Maan nimi muutettiin samana vuonna ”Myanmarin liitoksi”. Nimestä säädetty laki määritti myös englanninkieliset kirjoitusasut eräille paikkakunnille kuten pääkaupungille, jonka nimeksi määrättiin Rangoonin sijaan Yangon.[5]

Myanmarin oppositio käyttää valtiosta ulkomailla edelleen nimeä 'Burma'. Eräiden maiden, kuten Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan, hallitukset eivät ole tunnustaneet sotilashallitusta ja käyttävät poliittisista syistä edelleen nimeä 'Burma'. Tiedotusvälineistä BBC on ilmoittanut käyttävänsä nimeä Burma.[5][6][7] Suomessa Suomen Tietotoimisto, ja sen myötä useimmat lehdet käyttävät nimeä Burma. Helsingin Sanomat, MTV3 ja Yleisradio käyttävät virallisesti nimeä Myanmar,[8] mutta lisäävät usein nimen yhteyteen kommentin "eli entinen Burma".[9][10][11]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Myanmarin historia

Burman alueella tiedetään olleen asutusta noin 11 000 vuotta sitten. Ensimmäinen tunnettu alueelle saapunut kansa oli monit, jotka alkoivat asuttaa sitä noin 3000 eaa. Heidän ensimmäinen kuningaskuntansa Suwarnabhumi keskittyi Thatonin satamakaupungin ympärille noin 300 eaa. 100- tai 200-luvulla eaa. kulttuuri alkoi saada vaikutteita buddhalaisuudesta. Pyut saapuivat ensimmäisellä vuosisadalla jaa. ja perustivat useita itsenäisiä kaupunkikuningaskuntia. Burmalaiset alkoivat siirtyä alueelle Tiibetistä, ja he rakensivat voimakkaan kuningaskunnan keskuksenaan vuonna 849 perustettu Baganin kaupunki, joka sijaitsi lähellä Mandalayta.[12]

Ensimmäisen kerran valtio yhdistyi vuonna 1044 valtaan nousseen Bagan-dynastian johdolla. Kuningas Anawrahta (1044–1077) johdolla burmalaiset valloittivat vuonna 1057 Thatonin ja koko maa yhdistyi. Tuona aikana maahan vakiintui Theravada-buddhalaisuus ja burmalainen kirjoitus mon-kansalta. Bagan-dynastian valta päättyi mongolien valloitukseen ja pääkaupungin hävitykseen vuonna 1287. Shan-hallitsijat täyttivät valtatyhjiön vähäksi aikaa.[7]

Maan yhdistyi uudelleen 1400-luvulla Taungoo-dynastian aikana suureksi monikansalliseksi valtakunnaksi. Dynastia kesti 1486–1752, mutta hajosi keskinäisiin valtataisteluihin.[7]

1500-luvulla Burmassa alkoivat käydä kauppaa eurooppalaiset kauppalaivat. Taungoo-dynastia yhdisti maan portugalilaisten avulla 1531.[13] Vuonna 1613 kuningaskunta torjui portugalilaisten valloitusyritykset.[14]

Viimeinen Konbaung-dynastia alkoi vuonna 1752 kuningas Alaungpayan noustessa valtaistuimelle. Konbaung-hallitsijat keskittyivät myös sotiin ja valloituksiin. Sotia käytiin moneja, arakaneseja ja siamilaisia vastaan. Burmalaiset ryöstivät Siamin pääkaupungin Ayutthayan vuonna 1767.[7]

Valtakunta laajeni valtaansa muun muassa Assamiin, brittiläisten hallitsemaan Intiaan. Tämä johti kolmeen tuhoisaan sotaan brittien kanssa neljän kiinalaissodan lisäksi.[7]

Brittien Burman sodat ja siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittien ensimmäinen Burman sota käytiin 18241826, ja se joka päättyi brittien voittoon ja Burman Intiasta valloitettujen alueiden menetykseen. Brittiläiset julistivat toisen Burman sodan 1852, jolloin he valloittivat Pegun provinssin ja Rangoonin. Vallankumouksen myötä Myanmarissa valta vaihtui Mindon Minille, joka koetti vahvistaa maan taloutta ja siirsi pääkaupungin Mandalayhin. Brittiläiset syyttivät Mindonin poikaa ja seuraajaa Thibaw Miniä tyranniudesta ja liittoutumisesta ranskalaisten kanssa, ja julistivat kolmannen Burman sodan 1885, jonka myötä he valloittivat loputkin maasta. Burman kuningaskunnasta tuli Brittiläisen imperiumin siirtomaa vuonna 1886.[7]

Brittien alaisuudessa maa kävi läpi valtavan muutoksen. Burmaan luotiin vahva keskushallinto ja talous muuttui omavaraisviljelystä palvelemaan laajamittaista vientiä. Maa irrotettiin Intiasta vuonna 1937 omaksi kruununsiirtomaakseen. Vuoteen 1939 mennessä Burmasta tuli maailman suurin riisinviejä.[7][13]

Toisen maailmansodan aikana japanilaiset miehittivät Burman 1942. Burmalaiset nationalistit kenraali Aung Sanin johdolla liittoutuivat japanilaisten kanssa ajaakseen britit maasta (Burman taistelu). Burman itsenäisyysarmeija vaihtoi kuitenkin puolia 1945, muuttui Antifasistiseksi kansanvapausarmeijaksi ja liittyi britteihin ja yhdysvaltalaisiin karkottaakseen japanilaiset. Sodan jälkeen burmalaiset vaativat täydellistä itsenäisyyttä, mihin brittihallitus suostui. Maahan laadittiin perustuslaki ja se sai itsenäisyyden 1948.[7][13]

Maa itsenäistyi 1948 nimellä Burman liitto, mutta kansallismieliset kilpailijat murhasivat kansallissankariksi nousseen Aung Sanin kuten suuren osan hänen hallitustaankin jo ennen itsenäistymistä. Japanilaisten aikana hallinnut Ba Maw pyysi entistä ulkoministeriä U Nuta maan johtoon.[13]

Itsenäinen Burma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1948–1962 maa oli sisäisten valtataistelujen halvaannuttama poliittisten ja etnisten ryhmien konfliktien vuoksi. Vuonna 1958 pääministeri U Nu kutsui sotilaat hallitsemaan tilapäisesti tilanteen rauhoittamiseksi. Sotilaat luopuivat vallasta 18 kuukauden kuluttua. Kuitenkin vuonna 1962 kenraali Ne Win johti sotilasvallankaappausta, jolla valtaan nousi ulkomaalaisvihamielinen sotilasjuntta, joka julisti maan sosialistiseksi.[7] Maan nimeksi muutettiin Burman liiton sosialistinen tasavalta vuonna 1974, jolloin uusi perustuslaki siirsi vallan armeijalta Ne Winin johtamalle kansankokoukselle.[6][13]

Protesteja 1988–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun kuluessa entisen vauraan maan talous romahti. Maan pitkäaikaisen hallitsijan Ne Winin ero heinäkuussa 1988 sai sadattuhannet demokratiaa ja sotilashallituksen välitöntä eroa vaativat ihmiset mielenosoituksiin. Mielenosoitukset alkoivat yliopistoista. Ns. 8-8-88-kansannousu alkoi 8. elokuuta 1988. Hallitus tukahdutti mielenosoitukset väkivaltaisesti ja armeija surmasi tuolloin yli 1000 mielenosoittajaa. Joukkomurhan jälkeen kenraali Aung Sanin tytär Aung San Suu Kyi nousi mielenosoittajien ja opposition johtoon. [7]

Armeijan kenraali Saw Maung syrjäytti siihen asti hallinneen sosialistipuolueen BSPP:n ja muodosti juntan, joka kutsui itseään "Valtion lain ja järjestyksen palauttamisneuvostoksi" (State Law and Order Restoration Council, SLORC), joka tukahdutti mielenosoitukset. Näissä toimissa sai surmansa arviolta 3 000 ja 10 000 opiskelijaa joutui pakenemaan maaseudulle.[7]

Vuonna 1989 sotilashallinto muutti maan nimen Burmasta Myanmariksi ja pääkaupunki Rangoonista tuli Yangon. Kansainvälinen yhteisö on laajalti tuominnut Myanmarin sotilashallinnon ja sen ihmisoikeusloukkaukset, kuten opiskelijamielenosoitusten verinen hajottaminen ja etnisten vähemmistöjen shanien ja karenien pakkomuutot.lähde?

Juntta hallitsi sotatilalain avulla toukokuuhun 1990 asti, jolloin parlamenttivaalit järjestettiin. Suu Kyin johtama Kansallinen demokratialiike (NLD) sai voiton ja 485:stä paikasta 392, vaikka hän oli kotiarestissa. Sotilasjuntta kieltäytyi hyväksymästä tulosta ja hajotti puolueet ja vangitsi aktivisteja.[7] Aung San Suu Kyi sai 1991 Nobelin rauhanpalkinnon omistautumisestaan rauhanomaisella muutokselle. Hänet vapautettiin kotiarestista vasta 1995.

Vuonna 1992 jo Ne Winin aikana BSPP:n keskuskomitean jäsenenä ja varapuolustusministerinä toiminut Than Shwe korvasi Saw Maungin juntan johdossa ja pääministerinä.[13]

Vuonna 2000 hallitus aloitti neuvottelut Aung San Suu Kyin johtaman opposition kanssa, mikä johti poliittisten vankien vapautukseen. Suu sai lähteä kotoaan toukokuussa 2002, jonka jälkeen hän matkusti ympäri maata, kunnes hänet määrättiin uudelleen arestiin vuoden kuluttua.[7]

Mielenosoituksia ja sotilasjuntan loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat mielenilmaukset sitten vuoden 1988 alkoivat elokuussa 2007.[15] Niihin osallistui yli satatuhatta henkeä.[16]

Uusi perustuslaki hyväksyttiin toukokuussa 2008. Äänestystä jouduttiin lykkäämään parilla viikolla, koska trooppinen sykloni Nargis iski Myanmarin eteläosiin.[17]

Marraskuun 2010 parlamenttivaaleissa sotilasjuntan tukema USDP-puolue sai jopa 80 % parlamenttipaikoista.[18] Parlamentti valitsi USDP-puolueen johtajan Thein Seinin presidentiksi, ja hän vannoi virkavalansa 30. maaliskuuta 2011. Samalla maata hallinnut sotilasjuntta lakkautettiin.[19]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yangonin ilmastodiagrammi.
Myanmarin kartta.
Joulukuinen Myanmar satelliittikuvassa.

Myanmarin keskiosa Iravadi-joen ympärillä on alankoa. Joki muodostaa suuren, niemimäisenä mantereesta erkanevan suistoalueen, jonka itäpuolelle työntyy Martabaninlahti. Maan länsiosassa sijaitsee kapea Arakanvuorten rannikkovuoristo ja sen pohjoispuolisena jatkeena Chinvuoret, itäosassa Shanin ylänkö ja aivan pohjoisimmassa osassa alkavat Tiibetin ylängöt, jossa sijaitsee myös Myanmarin korkein vuori Hkakabo Razi (5 881 m). Toinen merkittävä joki Salween virtaa Shanin ylängön halki ja Laosin vastaisella rajalla puolestaan kulkee Mekong. Martabaninlahdesta Myanmar jatkuu etelään pitkänä ja kapeana kaistaleena pitkin Malakan niemimaata aina kymmenenteen leveyspiiriin saakka. Myanmarilla on rantaviivaa noin 1 900 kilometriä.[1]

Maan keskiosassa on kuivempaa pensaskasvillisuutta ja ylänköseuduilla subtrooppista ja lauhkeaa sademetsää. Jokien suistoalueilla on soita ja mangrovemetsää. Vuonna 1989 noin puolet Myanmarin pinta-alasta oli metsän peitossa, mutta metsää hakattiin nopeammin kuin se ehti uudistua luonnollisesti.[20]

Väestö on keskittynyt kolmen suuren jokilaakson alueelle[21] sekä erityisesti iravadin suistoon, jossa sijaitsee myös maan suurin kaupunki, yli viiden miljoonan asukkaan Yangon. Iravadin varrella maan kuivahkossa keskiosassa on toiseksi suurin kaupunki Mandalay (1,4 milj, vuonna 2010).[22][23] Maan hallinnollinen pääkaupunki on Naypyidaw,[1] joka on vasta hiljattain rakennettu maan sisäosiin 320 kilometrin päähän Yangonista.[24]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myanmarissa vallitsee trooppinen monsuuni-ilmasto. Etenkin kesäisin rannikkoseuduilla saadaan hyvin runsaasti sateita. Talvet joulukuusta huhtikuuhun ovat kuivempia, samoin maan sisäosat. Kasvillisuus on rannikkoseuduilla ja eteläosissa sademetsää vaihtuen pohjoisempana monsuunimetsäksi. Trooppiset hirmumyrskyt kulkevat säännöllisesti Myanmarin yli, ja aiheuttavat pahoja tuloja alavilla rannikkoalueilla. Toukokuussa 2008 trooppinen sykloni Nargis surmasi tuhansia. Sitä ennen alueella ovat riehuneet mm. ‎trooppinen sykloni Akash vuonna 2007 ja trooppinen sykloni Mala vuonna 2006. Bangladeshin sykloni 1991 ulotti tuhojaan myös Myanmarin puolelle. Ennen Nargista Myanmarin tuhoisin hirmumyrsky sattui vuonna 1926, jolloin se surmasi YK:n tilastojen mukaan 2 700 henkeä.[25][26]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myanmar siirtyi alkuvuodesta 2011 siviilihallintoon lähes viidenkymmenen vuoden sotilasvallan jälkeen. Länsimaat ja oppositio pitivät vaaleja epärehellisenä ja vallansiirtoa näennäisenä. Noin 20 sotilasjohtajaa luopui asemastaan juuri ennen parlamenttivaaleja voidakseen asettua siviiliehdokkaiksi, ja näitä entisiä sotilasjohtajia valittiin sitten kaikkiin merkittäviin virkoihin kuten parlamentin puhemieheksi, presidentiksi, varapresidentiksi ja ministereiksi.[27]

Marraskuun 2010 parlamenttivaaleissa sotilasjuntan tukema USDP-puolue sai jopa 80 % parlamenttipaikoista.[18] Parlamentti valitsi USDP-puolueen johtajan Thein Seinin presidentiksi, ja hän vannoi virkavalansa 30. maaliskuuta 2011. Samalla maata hallinnut sotilasjuntta lakkautettiin.[19]

Maassa on ankara sensuuri, joka tarkistaa kaiken runoista elokuviin. Paitsi kritiikki vallanpitäjiä kohtaan, sensuroidaan myös suurin osa huonoista uutisista, kuten luonnonkatastrofit ja joskus jopa maan jalkapallojoukkueen häviöt.[28]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myanmar on jaettu seitsemään osavaltioon ja seitsemään hallinnolliseen alueeseen. Osavaltioilla on lähes autonominen asema, ja useimmat niistä ovat jonkin etnisen vähemmistöryhmän kotiseutuja.[29]

Osavaltiot (pyi)
  1. Rakhine
  2. Chin
  3. Kachin
  4. Shan
  5. Kayah
  6. Kayin
  7. Mon
Alueet (taing)
  1. Sagaing
  2. Tanintharyi
  3. Ayeyarwady
  4. Yangon
  5. Bago
  6. Magway
  7. Mandalay

Myanmarin osavaltiot ja alueet

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalaismaisema Shanissa, Myanmarissa.
Riisinviljelyä Myanmarissa vuonna 2006.

Itsenäistyessään vuonna 1948 Burma oli sodan köyhdyttämä. 1950-luvun lopulla talous alkoi jo näyttää toipumisen merkkejä, kunnes sotilasjuntta kaappasi vallan 1962 ja siirtyi sosialismiin kansallistaen kaupan ja teollisuuden[30]. Talous ei kasvanut, kun hallitus panosti liikaa teollisuuteen maatalouden kustannuksella. Lisäksi ulkomaanavusta kieltäytyminen, sotilasvaltaisen hallituksen kyvyttömyys talouden uudistamiseen, jatkuvat sisäiset levottomuudet ja ulkomaisten sijoitusten vähyys johtivat maan vähittäiseen ajautumiseen köyhyyteen. 1980-luvun lopun talouskriisin jälkeen tehdyt uudistukset ovat jonkin verran vapauttaneet taloutta. Myanmar on yksi maailman korruptoituneimmista valtioista[31] ja harmaan talouden arvellaan olevan jopa valtiontaloutta suurempi. Virallisia lukuja maan taloudesta on harvoin saatavilla ja silloinkin niitä pidetään epäluotettavina.[7]

Maatalouden parissa työskentelee kaksi kolmasosaa Myanmarin työväestöstä. Viljelyskasveista tärkein on riisi, jota viljellään etenkin Irrawaddyn suistoalueella ja jota riittää myös vientiin. Vuoden 2011 vientimäärä on arvioitu 500 000 tonniksi.[32]

Muista maataloustuotteista voidaan mainita sokeriruoko, seesami, maapähkinä ja pavut. Myanmar kuuluu niin sanottuun kultaiseen kolmioon, jonka alueella viljellään runsaasti oopiumiunikkoa. Vuonna 2009 se oli maailman toiseksi suurin oopiumin tuottaja ja tuotti 5 % maailman oopiumista. Myanmar on myös merkittävä amfetamiinin sukuisten aineiden tuottaja. [7]

Kalastus on maatalouden ohella merkittävä elinkeino. Teollisuutta maassa on suhteellisen vähän ja yksityissektori on pieni.[33] Myanmar on maailman suurin tiikin tuottaja. Irrawaddyn laaksossa on jonkin verran maaöljy- ja maakaasuesiintymiä. Myanmarilla on merkittävät 540 miljardin kuutiometrin maakaasuvarat. Kaasun vienti on tärkein talouskasvun lähde. Kaivannaisista tina, antimoni, sinkki, kupari, kivihiili, volframi ja lyijy ovat merkittävimmät.[7] Mogokin kaupungin seutu on yksi merkittävimmistä rubiinien, safiirien ja spinellien tuottajista.[34] Myanmarin luonto ja historialliset nähtävyydet, kuten lukuisat buddhalaistemppelit, houkuttelevat maahan vuosittain noin 650 000 turistia.[35]

Myanmarin tärkein talouskumppani on Kiina, joka tukee sotilasjunttaa esimerkiksi varustamalla armeijaa. Intia ja Venäjä ovat myös tärkeitä liittolaisia, ja Myanmarilla on taloussuhteita myös lähinaapureihinsa. Yhdysvallat sitä vastoin on jäädyttänyt taloussuhteensa Myanmariin lähes tyystin. Euroopan unionikin soveltaa talouspakotteita, mutta lievemmin. Tärkeimpiä länsimaisia maassa toimivia tahoja ovat öljy-yhtiöt: ranskalainen Total ja yhdysvaltalainen Chevron.[33]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myanmarissa on kaikkiaan 76 lentokenttää, joista 12:lla on yli kolmekilometrinen kiitotie. Rautateitä on lähes neljätuhatta kilometriä. Satamakaupungit ovat Moulmein, Yangon ja Sittwe.[1] Ulkomaisten matkailijoiden on käytännössä lähes pakko saapua lentäen, sillä maarajan ylittäjät eivät saa viisumia muualta kuin Kiinan suunnasta saapuessaan, eikä myöskään mereltä tai joelta saapuminen käy.[36]

Maan sisällä jokiliikenne on edelleen vilkasta. Bussit ovat yksityisiä ja usein halvempia kuin junamatkat. Maantieliikenne on kulkenut tien oikeata puolta vuodesta 1970 alkaen. Sitä vanhempia autoja samoin kuin käytettyjä japanilaisia autoja on paljon liikenteessä, ja niissä kuljettaja istuu oikealla puolella.[37]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori munkki Bagaya Kyaungin luostarin edessä.

Myanmarin viimeisin virallinen väestönlaskenta tehtiin 31. maaliskuuta 1983, jolloin väkiluvuksi saatiin 35 306 189.[38][39] YK:n arvion (2007) mukaan väestö olisi kasvanut 48,8 miljoonaan,[40] kun taas CIA:n arvio vuonna 2011 oli 54 miljoonaa. Vuonna 2011 eliniänodote oli miehillä 62 ja naisilla 67 vuotta. Yli 15-vuotiaista miehistä 94 prosenttia ja naisista 86 prosenttia oli lukutaitoisia vuonna 2006. 34 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa vuonna 2010.[1]

Väestö on etnisesti hyvin monimuotoista. Suurin ryhmä ovat burmalaiset, jotka puhuvat burman kieltä ja joita on 68 prosenttia väestöstä. Shaneja on 9 prosenttia, ja he puhuvat laosin ja thain kielien sukuisia shain murteita. Karenit muodostavat 7 prosenttia väestöstä ja puhuvat etäisesti burmalle sukua olevaa kieltä. Muita etnisiä ryhmiä ovat rakhinet (4 %), kiinalaiset (3 %), monit (2 %), intialaiset (2 %),[1] padaungit ja mokenit. Burman kieltä puhuu noin 25 miljoonaa ihmistä ja sitä kirjoitetaan omalla aakkostollaan.

Jo maan perustamisesta lähtien sen pääuskonto on ollut theravadabuddhalaisuus, johon kuuluu 89 prosenttia väestöstä. Muut uskonnot ovat kristinusko (baptisteja 3 % ja katolisia 1 %), islam (4 %) ja luonnonuskonnot (1 %).[1]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,7 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 240 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 76 000 henkeä, mutta sitä sai vain joka seitsemäs heistä, noin 11 000 henkeä.[40]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myanmarin kieli- ja etniset ryhmät vuonna 1972.

Burmalainen kulttuuri on sekoitus Kiinan, Intian ja Thaimaan vuosisataisia vaikutteita, mikä heijastuu niin kieleen, ruokaan kuin musiikkiin. Taide ja kirjallisuus on perinteisesti hakenut vaikutteensa theravadabuddhalaisuudesta, mutta viime vuosikymmeninä etenkin kaupunkiseuduilla kulttuuri on länsimaalaistunut voimakkaasti. Useat myanmarilaisnaiset ja -miehet pitävät yllään longyi-nimistä lannevaatetta.[41]

Arkkitehtuurissa näkyvät sekä buddhalaiset että siirtomaakauden vaikutteet. Temppeli on keskeinen rakennus niin maalaiskylissä kuin kaupungeissakin, se toimii myös uskonnollisena kouluna, tiedonjaon ja urheilutapahtumien keskipisteenä ja sen ympärillä on yleensä pieniä myyntikojuja.[42]

Riisi on ruokavalion perusta muualla paitsi vuoristoalueilla. Päivän pääateriat ovat aamiainen ja ennen pimeäntuloa syötävä illallinen. Ruokaa syödään yleensä sormin. Tee on yleinen juoma. Alkoholia käytetään maallisissa juhlissa.[42]

Burmalainen uusi vuosi, Maha Thingyan: Huhtikuun 16. päivän tienoilla kolmen-neljän päivän juhla, jota pidetään vuoden suurimpana juhlana. Maha Thingyan ajoittuu monsuunisateita edeltävälle ajalle. Maha Thingyania juhlitaan rukoilemalla, paastoamalla ja hauskanpidolla. Juhlintaan kuuluu rakennusten ja temppeleiden pesu, samoin kuin veden heittäminen muiden ihmisten päälle. Veden uskotaan puhdistavan sielut ennen alkavaa vuotta.[43][44]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myanmarin jalkapallojoukkue oli FIFAn rankingissa jaetulla 161. sijalla huhtikuussa 2011. Sen ehkä paras saavutus on toinen sija Aasian-mestaruuskilpailuista 1968. Noin 1,1 miljoonaa myanmarilaista harrastaa jalkapalloa.[45][46]

Myanmar on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1948 lähtien, mutta se ei ole saanut mitaleita.[47] Sillä on ollut eniten olympiakilpailijoita nyrkkeilyssä, jossa Myanmaria on edustanut 17 urheilijaa.[48][49]

Myanmar on ollut Aasian krikettiliiton jäsen vuodesta 2005 lähtien. Maassa toimii kahdeksan seuraa ja pelaajien määrä on tuplaantunut muutaman viimeisen vuoden aikana. Myanmar oli vuosien 2009–2010 Aasian rankingissa seitsemännellätoista sijalla.[50]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Skidmore Monique: Burma at the turn of the twenty-first century. University of Hawaii Press, 2005. ISBN 9780824828974.
  • Robert Reid, Michael Grosberg: Myanmar (Burma). Lonely Planet, 2005. ISBN 9781740596954.


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j The World Factbook: Burma CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 3.5.2011.
  4. Myanmar, Yangon ja Naypyidaw, Kotus
  5. a b Should it be Burma or Myanmar? BBC. Viitattu 09.01.2008.
  6. a b The name game, the nomenclature of nations CBCNews. Viitattu 09.01.2008.
  7. a b c d e f g h i j k l m n o p Background Note: Burma, U.S. Department of State
  8. Burma vai Myanmar? 2007. Etelä-Suomen Sanomat.
  9. Myanmar, entinen Burma Helsingin Sanomat 2007
  10. Myanmar muutti julkikuvaansa ennen vaalejaan YLE 2010
  11. Myanmarin uhreja jopa 100 00 MTV3 2008
  12. Lonely Planet s.37
  13. a b c d e f Timeline: Burma BBC.
  14. Lonely Planet s. 128
  15. Myanmarin juntta hätäkokoukseen 24.9.2007. HS.
  16. 100,000 Protestors Flood Streets of Rangoon in "Saffron Revolution" 2007. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  17. Myanmar ilmoitti uuden perustuslain voimaantulosta 29.5.2008. YLE. Viitattu 17.4.2011.
  18. a b Sotilasjuntan tukema puolue voittamassa Burman vaalit Ilta-Sanomat.
  19. a b President sworn in, junta dissolved Voice of Burma. 30.3.2011.
  20. Management of natural teak forest in Myanmar - Forest Department FAO. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  21. Burma: Land of Great Rivers Pandaw
  22. Myanmar: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer
  23. River Tours in Myanmar Traveltips USA Today
  24. Maung Aung Myoe: Naypyidaw - The new capital of Myanmar (The Road to Naypyidaw: Making Sense of the Myanmar Government's Decision to Move its Capital) 2006. Asia Research Institute National University of Singapore. (englanniksi)
  25. Cyclone Nargis in Myanmar (Burma) George Pararas-Carayannis
  26. Burma death toll could be at least 15,000: report CTV News
  27. Burma ex-Prime Minster Thein Sein named new president 4.2.2011. BBC News. (englanniksi)
  28. Country profile: Burma BBC. Viitattu 09.01.2007.
  29. Divisions of Myanmar Statoids.
  30. Myint-U, Thant (2006). The River of Lost Footsteps. New York: Farra, Strauss and Giroux. ISBN 0-374-16342-1. 
  31. Somalia, Afghanistan, Myanmar most corrupt: Transparency International 2010. IBT.
  32. Myanmar to Resume Rice Exports After Harvest Starts, FAO Says 11.3.2011. Bloomberg.
  33. a b Timo Kivimäki: Myanmarin sotilasjuntta peluuttaa Kiinaa ja Intiaa. Helsingin Sanomat 1.10.2007
  34. About The City of Mogok, Myanmar, Ruby and Sapphire Capital Mogok Rubies. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  35. Tourism Statistics 2007 Ministry of Hotels and Tourism
  36. Getting There Lonely Planet
  37. Getting Around Lonely Planet
  38. Myanmar World Gazetteer
  39. Govt readies itself for national census Myanmat Times. 2007.
  40. a b Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Myanmar 2008 WHO. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  41. Skidmore s.212
  42. a b Brma Countries and their cultures
  43. Myanmar New Year Myanmar tours
  44. Water festival Holiday Year (englanniksi)
  45. FIFA.com - Myanmar - country information FIFA. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  46. FIFA.com - Myanmar on FIFA.com FIFA. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  47. Myanmar - Olympics at Sports-Reference.com Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  48. Myanmar Summer Sports - Olympics at Sports-Reference.com Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  49. Myanmar Winter Sports - Olympics at Sports-Reference.com Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  50. Myanmar Asian Cricket Council. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Myanmar.

Hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 22°N, 96°E