Filippiinit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Filippiinien tasavalta
Repúbliká ng̃ Pilipinas
Filippiinien lippu Filippiinien vaakuna
lippu vaakuna

Filippiinien sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Benigno Aquino III

Pääkaupunki Manila (1 581 082 as.)

Muita kaupunkeja Quezon City (2 173 831 as.), Davao (1 147 116 as.), Lapu-Lapu City (292 530 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 300 000[1] km² (sijalla 70)
– josta sisävesiä 0,6 %

Väkiluku (2013) 105 720 644[1] (sijalla 12)
– väestötiheys 300 / km²
– väestönkasvu 1,903[1] % (2011)

Viralliset kielet filipino, englannin kieli

Valuutta Filippiinien peso (PHP)

BKT (2010) sijalla 34
– yhteensä 353 200 miljoonaa USD[1]
– per asukas 3 500 USD

HDI (2012) 0.654[2] (sijalla 114)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 13,9[1] %
– teollisuus 31,3[1] %
– palvelut 54,8[1] %

Aikavyöhyke +8
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – Espanjasta
(julistettu)
 – Yhdysvalloista:

12. kesäkuuta 1898

4. heinäkuuta 1946

Lyhenne PH

– ajoneuvot: RP
– lentokoneet: RP

Kansainvälinen
suuntanumero
+63

Motto Maka-Diyos, Maka-Tao, Makakalikasan at Makabansa
(Jumalan, ihmisten, luonnon ja maan rakkauden vuoksi)

Kansallislaulu Lupang Hinirang

Filippiinien tasavalta eli Filippiinit on 7 107 saaren ja noin 105,7 miljoonan asukkaan trooppinen saaristovaltio Kaakkois-Aasiassa.[3] Suurin osa asukkaista elää 11 saarella. Alueella on usein maanjäristyksiä ja 20 toimivaa tulivuorta. Se on myös trooppisten hirmumyrskyjen reitillä.

Saaret saivat nimensä Espanjan kuninkaan Filip II:n mukaan vuonna 1543.[4] Espanjan ja Yhdysvaltojen vaikutus näkyy edelleen maan kulttuurissa ja hallintojärjestelmässä. Ferdinand Marcos hallitsi maata lähes yksinvaltiaana yli 20 vuoden ajan, kunnes kansa pakotti hänet eroamaan 1986.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria ja islam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarten varhaisten asukkaiden uskotaan olleen negriittejä, joiden muuttaessa Filippiineiltä oli maayhteydet Malesiaan ja Kiinaan.[4] Negriittien uskotaan tulleen alueelle noin 30 000 vuotta sitten. Viimeisimmän jääkauden jälkeen maayhteys saarille katkesi, mutta sen jälkeenkin ihmisiä on saapunut meritietä pitkin. Ensimmäiset asukkaat järjestäytyivät barangay-nimisiksi kyliksi, joita johti datu.[5]

Vuonna 1380 islamin levittäytyminen alkoi Sulusta ja Mindanaosta.[4] Vuoteen 1565 mennessä se oli levinnyt Manilaan asti. Islamin mukana tuli sulttaanien ylipäällikkyyteen perustuva hallintojärjestelmä.[5]

Espanjalaisten aika (1565–1898)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fernao de Magalhães saapui saarille 1521, jolloin siellä oli jo itsenäisiä kuningaskuntia. Espanja valloitti saaret ja hallitsi niitä 300 vuotta. Saaret nimettiin kuningas Filip II:n mukaan.[4] Saaria hallittiin Uudesta Espanjasta, jonka pääkaupunkina oli México. Historian tuloksena on aasialainen maa, jossa on paljon latinalaisamerikkalaisia piirteitä.[6] Filippiinit on Itä-Timorin ohella ainoa katolinen maa Aasiassa.[7]

Espanjalaiset toivat Amerikasta uusia viljelykasveja kuten chilin, perunan, ananaksen ja tomaatin. Roomalaiskatoliset lähetyssaarnaajat ja levittivät kansan pariin kristinoppia. He myös perustivat maahan sairaaloita, kouluja ja yliopiston. Espanjalaiset antoivat vuonna 1863 julistuksen, mikä teki alakouluopetuksesta maksutonta. Tämä loi pohjaa myöhemmälle sivistystason nousulle.

Filippiinien ja Meksikon välille espanjalaiset avasivat laivayhteyden. Manilasta Acapulcooon, yli Tyynen valtameren, purjehdittiin kerran tai kaksi vuodessa niin kutsutuilla Manilan kaljuunoilla (Galéon de Manila). Laivayhteys avattiin vuonna 1565 ja se lopetettiin vuonna 1815 Meksikon itsenäistyttyä Espanjasta.

Filippiinien satamat avattiin kaikelle kaupankäynnille 1800-luvun lopulla.Filippiineillä syntyneet espanjalaiset (criollos) sekä espanjalaisten ja alkuperäiskansojen välisistä suhteista syntyneet (mestizos) alkoivat vaurastua. Heidän parissaan alkoi levitä ajatuksia vallankumouksesta, jolla voitaisiin muuttaa yhteiskuntaa. Criollojen tyytymättömyys puhkesi kapinaksi vuonna 1872. Tuona vuonna, tammikuun 20. päivä syttyi Caviten linnakkeen sotilaiden keskuudessa kapina, joka oli tarkoitettu merkiksi laajalle kansannousulle. Kapina tukahdutettiin, eikä kansannousuakaan syntynyt.

Myöhemmin vuonna 1872 vallankumoukselliset ajatukset nousivat jälleen uuteen liekkiin. Kolme pappia, Mariano Gómez, José Burgos ja Jacinto Zamora saivat syytteen espanjalaisten siirtomaaviranomaisten halveksimisesta. Oikeudenkäynnin jälkeen heidät teloitettiin. Heidän rohkeutensa innosti uusia vallankumouksellisia.

Samana vuonna joukko Euroopassa asuvia ja opiskelevia filippiiniläisiä perustivat Propaganda-liikkeeksi kutsutun yhdistyksen, jonka tarkoituksena oli aluksi lisätä Espanjan tietoisuutta Filippiinien ongelmista ja filippiiniläisille oikeutta lähettää edustajia Cortesiin, Espanja parlamenttiin. Lisäksi vaadittiin filippiiniläisille tasa-arvoa täytettäessä siirtomaahallinnon vapaita virkoja.Propaganda-liikkeen keskeisiä johtohahmoja olivat Marcelo H. del Pilar, Mariano Ponce ja José Rizal. José Rizal vangittiin ja teloitettiin vuonna 1896 kapinoinnista syytettynä.

Vuonna 1892 Andrés Bonifacio perusti salaseuran, joka sai nimekseen Katipunan. Se tavoitteli Filippiineille täyttä itsenäisyyttä. Itsenäisyys katsottiin olevan saavutettavissa ainoastaan aseellisen kapinan avulla.

Filippiinien vallankumous ja itsenäisyystaistelu alkoi vuonna 1896. Katipunanin Magdalo- niminen ryhmittymä haastoi Bonifacion aseman liikkeen johtajana. Lopulta liikkeen johtajuuden otti Emilio Aguinaldo.

Aguinaldo julisti Filippiinit itsenäiseksi tasavallaksi 12. kesäkuuta 1898. Samoihin aikoihin Espanja ja Yhdysvallat kävivät sotaa Kuuban hallinnasta.

Pariisin rauhansopimuksen mukaan Espanja sai 20 000 000 dollaria Filippiinien siirtymisestä Yhdysvaltojen omistukseen.Oli selvää, että Yhdysvallat ei voinut hyväksyä itsenäistä Filippiinien tasavaltaa.

Yhdysvaltojen miehitys (1898–1946)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippiiniläiset olivat jo julistautuneet itsenäisiksi ja sotivat Yhdysvaltoja vastaan.Yhdysvallat aloitti sodan Filippiinejä vastaan 4. helmikuuta 1899 Manilan taistelulla. Sota loppui virallisesti 1901, mutta taisteluja käytiin vielä 1913. Filippiinit kärsi sodassa suurta tuhoa, ja kun viimeiset filippiiniläiset oli lyöty, kuolleita oli 600 000.[8]

Vuonna 1916 Yhdysvallat lupasi Filippiinien saavan itsehallinnon. Vuonna 1934 alkoi itsehallinnon aikakausi, jonka oli tarkoituksena valmistella vuoteen 1944 suunniteltua itsenäistymistä. Toinen maailmansota sotki suunnitelmat.

Yhdysvaltojen hallinnon aikana englannin kieli tuli espanjan tilalle hallinnon ja liike-elämän kieleksi. Katolinen kirkko menetti valtionkirkon asemansa, sillä Yhdysvaltojen laki takaa uskonnonvapauden eikä suosi mitään tiettyä uskontoa.

Toinen maailmansota ja itsenäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa Japani valloitti saaret. Japanilaiset syyllistyivät Filippiineillä sotarikoksiin. Niistä tunnetuimmat ovat sodan alkuvaiheessa tapahtunut Bataanin kuolemanmarssi ja vuonna 1945 tapahtunut Manilan verilöyly.

Sodan loppuvaiheessa Yhdysvallat valloitti ne lyhyeksi ajaksi takaisin, mutta jo vuonna 1946 Filippiinit itsenäistyivät. Yhdysvallat sai kuitenkin pitää saarilla sotilastukikohtiaan. Rauha Japanin kanssa solmittiin 1951, ja Filippiinit sai runsaat sotakorvaukset.[9]

Kommunistihenkinen Huk-kapina (1945–1953) tukahdutettiin presidentti Ramon Magsaysayn johdolla. Hänen seuraajansa Carlos P. Garcia (1957–1961) ja Diosdado Macapagal (1961–1965) pyrkivät lähentymään aasialaisiin naapurimaihin, toteuttamaan uudistusohjelmia ja kehittämään kansantaloutta monipuolisemmaksi.[10]

Marcosin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1965 presidentiksi valittiin Ferdinand Marcos. Hänen uudelleenvalintansa yhteydessä 1969 puhuttiin vaalivilpistä. Vuonna 1972 julistettiin poikkeustila, ja vuonna 1973 perustuslaki antoi Marcosille yksinvallan.[9] Marcosin aikana maassa rehotti korruptio ja hyvä veli -politiikka. Talouskehitys kääntyi kurjistumiseksi, ja kuka tahansa saattoi joutua vangituksi tai pidätetyksi.[10] Oppositiojohtaja Benigno Aquino tuomittiin kuolemaan, mutta hän sai matkustaa Yhdysvaltoihin sairaalahoitoon. Kun hän palasi, hänet ammuttiin lentokentällä. Vuoden 1986 vaaleissa Marcosin vastaehdokkaana oli Aquinon leski Corazon Aquino. Marcos julistautui voittajaksi, mutta kansanjoukot pakottivat hänet eroamaan ja pakenemaan Havaijille.[9]

Marcosin jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corazon Aquinon hallituskaudella (1986–1992) demokratia vahvistui, mutta hallitusta pidettiin heikkona ja sitä vastaan tehtiin useita kaappausyrityksiä. Fidel V. Ramos (1992–1998) pyrki eheyttämään kansakuntaa ja käymään neuvotteluja kaikkien kapinallisryhmien kanssa. Joseph Estrada (1998–2001) oli suosittu näyttelijä, jota alettiin kuitenkin pian syyttää korruptiosta. Hän erosi ennen aikojaan, ja valtaan nousi varapresidentti Gloria Macapagal-Arroyo (2001–2010). Vuoden 2010 vaaleissa valittiin entisen oppositiojohtaja Benigno Aquinon ja presidentti Corazon Aquinon poika Benigno Aquino III. Hänen ohjelmaansa kuului demokratian edistäminen ja korruption vastustaminen.[10]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johdossa. Presidentti ja varapresidentti valitaan suoralla vaalilla kuusivuotiskaudelle. Parlamentti on kaksikamarinen: 24-jäsenisen senaatin jäsenistä puolet valitaan kolmen vuoden välein kansanäänestyksessä kuusivuotiskaudeksi. Edustajainhuone käsittää 230 suoraan valittua ja 57 vähemmistöryhmien nimittää jäsentä. Presidentti nimittää ministerit.[1]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippiinit on jaettu kolmeen maantieteelliseen osaan: Luzon, Visayas ja Mindanao. Maa jakaantuu 18 alueeseen, 81 provinssiin, 117 kaupunkiin, 1 501 kuntaan, ja 41 982 barangayihin.[11]

Useimmilla valtion virastoilla on alueelliset toimipisteet, jotka palvelevat kunkin alueen provinsseja. Alueilla ei ole erillistä paikallishallintoa, poikkeuksena Mindanaon autonominen alue.

Alue Nimi Hallintokeskus
Ilocosin alue Alue I San Fernando, La Union
Cagayan Valley Alue II Tuguegarao, Cagayan
Keski-Luzon Alue III San Fernando, Pampanga
CALABARZON Alue IV-A Calamba City, Laguna
MIMAROPA Alue IV-B Calapan, Oriental Mindoro
Bicolin alue Alue V Legazpi, Albay
Länsi-Visayas Alue VI Iloilo City
Keski-Visayas Alue VII Cebu City
Itä-Visayas Alue VIII Tacloban
Zamboangan niemimaa Alue IX Pagadian, Zamboanga del Sur
Pohjois-Mindanaon alue Alue X Cagayan de Oro City
Davaon alue Alue XI Davao City
SOCCSKSARGEN Alue XII Koronadal, Etelä-Cotabato
Caraga Alue XIII Butuan
Mindanaon autonominen alue ARMM Cotabato City
Cordilleran hallinnollinen alue CAR Baguio
Pääkaupunkialue NCR Manila

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippiinien kartta

Filippiinit on 7 107 saaren saaristovaltio, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 300 000 km². 11 suurinta saarta muodostaa 95 % koko valtion pinta-alasta. Suurimpien saarten Luzonin ja Mindanaon osuus maan pinta-alasta on yli kaksi kolmannesta.[12]

Suurin osa saaristosta on vuoristoista. Rannikolla on sangen vähän tasankoa, joskin Luzonin keskiosassa on laaja ja taajaan asuttu tasankoalue. Tärkeimmät joet ovat Cagayan, Pampanga, Abra, Agusan, Magat, Laoang ja Agno.[13] Monet joet on valjastettu vesivoiman tuotantoon.[12] Maan korkein kohta on Mount Apo, 2 954 m. Filippiinien itäpuolella sijaitsee Filippiinienmeri.[1]

Luzonin ja Mindanaon vuoristoisilla alueilla kasvaa sademetsää, jossa asuu edelleen useita vuoristolaisheimoja. Sademetsissä elää myös filippiinienkotka ja noin 500 muuta lintulajia, sekä 800 orkidealajia ja 8 500 muuta putkilokasvilajia.[12]

Maanjäristykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanjäristykset ovat maassa yleisiä. 6. helmikuuta 2011 siellä sattui 6,7 Richterin asteikon järistys, jossa on kuollut ja kateissa kymmeniä.[14]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippiinien eteläisillä saarilla vallitsee päiväntasaajan ilmasto, jossa sateita saadaan ympäri vuoden. Keski- ja pohjoisosissa on trooppinen ilmasto, johon liittyy yksi sadekausi vuodessa. Useimmissa osissa sataa eniten heinäkuusta lokakuuhun, jolloin Aasian monsuuni vaikuttaa Tyynenmeren ilmavirtauksiin. Elokuusta lokakuuhun esiintyy taifuuneiksi kutsuttuja trooppisia hirmumyrskyjä, jotka kehittyvät Etelä-Kiinan merellä.[15] Manilassa vuoden kuumimman kuukauden, huhtikuun, keskimääräinen ylin lämpötila on 33,5 astetta, ja viileimmän eli tammikuun keskimääräinen alin 23,5 astetta. Elokuussa saadaan keskimäärin 486 mm sadetta, helmikuussa alle 10 mm.[16]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes kolmannes työvoimasta toimii maataloudessa, joka tuottaa noin 14 % bruttokansantuotteesta (2010).[1] Riisi ja maissi ovat väestön tärkeimmät ravinnonlähteet. Riisistä saadaan kolme satoa vuodessa, ja valtio pitää riisivarastoa luonnontuhojen varalta.[4] Kookospähkinää, sokeriruokoa, ananasta ja banaania taas viljellään vientiin. Myös puuteollisuus on merkittävässä asemassa, mutta viljelyalan kasvattaminen on verottanut metsiä tuntuvasti. Tärkeimpiä teollisuusaloja ovat tekstiilit, elintarvikkeiden jalostus ja sähkötekniikka. Maassa on muun muassa kuparia, kromia, kultaa, maaöljyä ja nikkeliä.[10] Ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten kotimaahan lähettämät palkat ovat merkittävä ulkomaanvaluutan lähde.[1]

Merkittävimmät vientituotteet ovat elektroniikka ja tekstiilit. Merkittävimmät luonnonvarat ovat puu, öljy, nikkeli, koboltti, hopea, kulta, suola ja kupari.[1]

Filippiinit satelliittikuvassa maaliskuussa 2002

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippiineillä on 254 lentokenttää, joista neljällä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Maassa on 995 kilometriä rautateitä. Satamakaupunkeja ovat Batangas, Cagayan de Oro, Cebu, Davao, Liman ja Manila[1].

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippiineillä puhutaan useita malaijilais-polynesialaisia kieliä, joista suurimmat ovat tagalog ja sen standardimuoto filipino, cebu ja Iloko. Virallisina kielinä ovat filipino ja englanti.[1] Varsinkin aikaisemmin maassa on puhuttu myös espanjaa.

Etnisiä ryhmiä on monia. Vuoden 2000 väestönlaskennassa suurimmat ryhmät olivat tagalogit 28,1 %, cebut eli cebuanot 13,1 %, ilokanot 9 %, bisayat 7,6 %, hiligaynon ilonggot 7,5 %, bikolit 6 % ja warayt 3,4 %. Muihin ryhmiin kuului 25,3 % väestöstä.[1]

Suurin osa (80,9 %) filippiiniläisistä on katolisia. Vähemmistönä ovat muslimit (5 %)[1], joita sanotaan moroiksi.

Väestönkasvu kuuluu Aasian nopeimpiin. Hallitus on yleensä varonut ottamasta asiaan voimakkaasti kantaa, sillä katolinen kirkko vastustaa syntyvyyden säännöstelyä.[17]

Pohjois-Filippiinien kylissä on ekhittynyt perinne pääsiäisenajan ristiinnaulitsemisesta. Tavassa yhdistyvät harras katolisuus ja kansanuskomukset.[18]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippiiniläisten kansallistunne on hauras, oma suku ja provinssi ovat tärkeämpiä samaistumisen kohteita. Kansallisuus syntyi espanjalaisten valtakaudella, ja katolisella uskolla on sen syntymisessä keskeinen sija.[4]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippiiniläisessä koulussa on kuusi ensimmäistä luokkaa pakollisia ja ilmaisia. Ne suorittaa 85 % väestöstä. Seuraavat neljä luokkaa ovat ilmaisia mutta eivät pakollisia. Ne suorittaa 61 % ikäluokasta.[10]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riisi on niin keskeinen osa filippiiniläistä ruokakulttuuria, että kyseessä ei ole ateria ellei tarjolla ole riisiä. Myös kalaa tai äyriäisiä syödään päivittäin. Ruoka ei ole kovin mausteista, mutta valkosipulia käytetään paljon ja sitä pidetään terveellisenä. Vihanneksia käytetään keitoissa ja pataruoissa, yleisimmin vihreitä papuja ja perunaa.[4]

Filippiiniläinen ruokakulttuuri on jo saanut paljon länsimaalaisia vaikutteita, mutta erikoisuuksiakin on; Balut-muna (keitetty muna, jossa ankanpoikanen jo lähes kuoriutumisvaiheessa), koiranliha, kalan päät, sian nahka (erityisesti arvostetulle vieraalle tarjottu herkku) sekä veriruoat. Alkoholi on varattu lähinnä miehille ja rikkaille. Koiranlihan myyminen toreilla on nykyisin kielletty sen levittämän vesikauhun takia.[4]

Paikallinen erikoisuus on kohtuullisen yleinen turo-turo-ravintola (osoita-osoita). Tiskillä asiakas osoittaa haluamiaan ruokia, jonka jälkeen vastaavat ateriat tuodaan pöytään.[19] Ruokailussa käytetään haarukkaa ja lusikkaa.[4]

Cebun kaupungintalo
Katolinen kirkko Corellassa

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan suosituin urheilulaji on koripallo. Filippiinien koripallomaajoukkue on sijoittunut lajin MM-kilpailuissa parhaimmillaan pronssille vuonna 1954.[20]

Filippiinit on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1924 alkaen. Se on saanut yhdeksän mitalia, joista kaksi hopeista ja seitsemän pronssista. Suurin osa mitaleista on tullut nyrkkeilyistä.[21]

Filippiinien jalkapallomaajoukkue on FIFA:n rankingissa sijalla 137.[22]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p The World Factbook: Philippines CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Philippines : General Information. Government of the Philippines.
  4. a b c d e f g h i Philippines Countries and Their Cultures
  5. a b Early History Philippines: A Country Study. Library of Congress, 1991.
  6. People’s struggles in Latin Asia – I – Philippines, colonial protests during the Spanish era Europe soidaire sans frontieres
  7. East Timor East Timor Government. Viitattu 20.4.2011. (englanniksi)
  8. Michael Parenti: The Sword and the Dollar. St. Martin's Press, 1988. ISBN 9780312022952.
  9. a b c Timeline: The Philippines BBC News
  10. a b c d e Background Note: Philippines US Department of State
  11. General Information of the Philippines Gov.Ph.[vanhentunut linkki]
  12. a b c Geography Philippines: A Country Study. Library of Congress, 1991.
  13. Philippines-4: Pasig-Marikina-Laguna de Bay Basins River catalogue Disaster Prevention Research Institute, Kyoto University
  14. Filippiinien maanjäristys oli luultua pahempi, Yle.fi/uutiset viitattu 7.2l2012
  15. Country guide Philippines BBC Weather
  16. Climatological information Metro Manila WMO
  17. Country Profile Philippines BBC News
  18. Nine crucified in Philippines for Good Friday re-enactment 18.4.2014. The Independent. Viitattu 18.4.2014.
  19. Philippines Food in Every Country
  20. Sports and recreation Cultural Profiles Project. Viitattu 17.5.2011. (englanniksi)
  21. Philippines in Olympics Sport Reference
  22. Associations FIFA

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]