Somalia

Wikipedia

Jamhuuriyadda Soomaaliya جمهورية الصومال‎ Jumhūriyyat as-Sūmāl‎ Somalian tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta1
Presidentti de jure Pääministeri de jure	Sharif Sheikh Ahmed Nur Hassan Hussein
Pääkaupunki	Mogadishu (n. 2 000 000 as.) 2°02' N, 45°21' E
Muita kaupunkeja	Hargeisa (500 000–800 000 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	637 657 km² (sijalla 41) 1,6 %
Väkiluku (2002)  – väestötiheys  – väestönkasvu	8 025 190 (sijalla 82) 12,6 / km² 3,38 % (2005)
Viralliset kielet	somali, arabia[1]
Valuutta	Somalian šillinki (SOS)
BKT (2003)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 159 4 361 miljoonaa USD 543 USD
HDI (?)	? (sijalla ?)
Elinkeinorakenne	maatalous 65 %, palvelut 25 %, teollisuus 10 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+3 ei käytössä
Itsenäisyys Italiasta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta	1. heinäkuuta 1960
Lyhenne Maatunnus	SO ajoneuvot: SO lentokoneet: 6O
Kansainvälinen suuntanumero	+252
Motto	(ei mottoa)
Kansallislaulu	Somalian kansallislaulu
1 käytännössä vain osassa maata

Somalialaisia paimentolaistyttöjä

Somalia (somaliksi Soomaaliya, arab. ‏الصومال‎, al-Ṣūmāl) on maa Afrikan sarvessa, Itä-Afrikassa. Maan pinta-ala on noin 638 000 neliökilometriä ja väkiluku noin kahdeksan miljoonaa. Somalian suurin väestönryhmä ovat somalit. Somalian tasavalta (somaliksi Jamhuuriyadda Soomaaliya, arab. ‏جمهورية الصومال‎, Jumhūriyyat al-Ṣūmāl) perustettiin vuonna 1960. Aluksi se tunnettiin paimentolaisdemokratiana^[2] kunnes Siad Barre kaappasi vallan vuonna 1969 ja perusti Somalian demokraattisen tasavallan, joka hajosi 1977 puhjenneen kapinoinnin ja 1980-luvun lopulla alkaneen sisällissodan seurauksena vuonna 1991.

Valta on maan eteläosassa YK:n tunnustaman väliaikaishallituksen ja pohjoisosassa tunnustamattomien Somalimaan, Galmudugin, Puntmaan ja Maakhirin käsissä. Väkivalta on lisääntynyt väliaikaisen hallituksen kukistettua Islamilaisten tuomioistuinten vallan Etiopian joukkojen avulla vuoden 2006 lopulla. Kaikki armeijat saavat toimeentulonsa ryöstelyllä ja huumekaupalla. Rosvojoukot vaivaavat maaseutua.^[3]

Somalia on maailman köyhimpiä ja turvattomimpia maita. Maata vaivaavat sodan lisäksi luonnonkatastrofit kuten kuivuus. Maan pohjoisosassa on Somalian kuiva vuoristometsä, etelän tasangot ovat puolikuivaa savannia. Somalian rannikko on Afrikan pisin, yli 3000 km pitkä. Vuoden 2004 Intian valtameren maanjäristys tekikin Afrikan maista eniten tuhoja juuri Somaliassa. Ulkomaat ovat käyttäneet hyväkseen maan sekasortoista tilaa. Somalian rannikkoa on käytetty laittomana kaatopaikkana ja mereen on haudattu muilta mantereilta tuotuja ongelmajätteitä. Myöskään ulkomaalaisten troolareiden salakalastusta maan rannikolla ei pystytä valvomaan. Ainoana pelkona ovat merirosvot, jotka ovat aktiivisia varsinkin Puntmaan alueella.^[3]

[muokkaa] Somalian historia

Adalin sulttaanikunta

Pääartikkeli: Somalian historia

Muinaiset egyptiläiset tunsivat nykyisen Puntmaan alueen Somaliassa ja kutsuivat sen asukkaita nimellä mustat berberit. Rannikkoseudut ovat olleet asuttuja ainakin vuodesta 100. Niiden asukkaat ovat käyneet kauppaa ohipurjehtivien arabien ja roomalaisten kanssa. 600-luvulla arabit perustivat Adelin sulttaanikunnan, joka 1500-luvulla hajosi pikkuvaltioiksi. Rannikolle syntyi joukko kaupunkivaltioita, jotka olivat tärkeitä keskuksia 1600-luvulle asti. 1100–1300-luvuilla somalit kääntyivät islaminuskoon.

Vuonna 1875 Egypti valloitti Somalian rannikon kaupunkeja ja osan sisämaata.

Vuoden 1884 Berliinin konferenssin myötä Euroopan maat alkoivat jakaa Afrikkaa keskenään ja 1800-luvun lopulla Italia, Ranska ja Britannia valtasivat alueelta siirtomaita. Britit ottivat Brittiläisen somalimaan protektoraatikseen 1887 Egyptin joukkojen vetäytymisen jälkeen. Ranska ja Britannia sopivat alueittensa rajoista 1888. Italia perusti 1889 Italian somalimaan Keski-Somaliaan, johon liitettiin Sansibarin sulttaanilta saadut maat. Pohjoisessa Ranska valta Afarsin ja Issasin alueet, jotka tunnettiin Ranskan somalimaana ja joka itsenäistyi lopulta Djiboutina. Kaksikymmenvuotista vastarintasotaa brittejä vastaan johti vuoteen 1920 asti Muhammed Abdullah Hassan, jonka vastarinta päättyi RAF:n pommituksiin. Italia liitti 1925 omiin alueisiinsa vielä Jubbajoen itäpuolisen alueen Keniasta.

Mussolinin aikana Italian joukot hyökkäsivät Abessiniaan (Etiopia) 1935 ja elokuussa 1940 Brittiläiseen somalimaahan. Britit hyökkäsivät tammikuussa 1942 vapauttaakseen Italian miehittämät alueet, jotka vallattiin muutamassa kuukaudessa. Vuonna 1950 YK antoi Somalian brittien protektoraatiksi. Somalian Ogadenin maakunta luovutettiin Etiopialle.

Somalia itsenäistyi 26. kesäkuuta 1960, ja 1. heinäkuuta Italian Somalimaa ja Brittiläinen Somalimaa yhdistyivät itsenäiseksi liittovaltioksi. Kansalliskokous valitsi Aden Abdullah Osman Daarin ensimmäiseksi presidentiksi. Hän nimitti Abdirashid Ali Shermarken ensimmäiseksi pääministeriksi. Tasavallan alkuvaiheeseen kuuluivat rajariidat naapureiden Kenian ja Etiopian kanssa. Shermarke voitti seuraavat presidentinvaalit 1967. Shermarke murhattiin 15. lokakuuta 1969, jota seurasi 21. lokakuuta sotilasvallankaappaus. Asevoimien kenraalista Mohamed Siad Barresta tuli valtionpäämies.

Siad Barre julisti maan sosialistiseksi ja kansallisti suuren osan taloutta. Vanha verisukulaisuuteen perustuva klaanijärjestelmä pyrittiin hävittämään väkisin. Neuvostoliitto tuki aluksi Siad Barren hallitusta, mutta lopetti tukensa sen yritettyä vallata 1977 Etiopialta Ogadenin alueen. Siad Barre katkaisi välinsä Neuvostoliittoon ja hänen tukijakseen tuli Yhdysvallat. Somalian joukot menestyivät aluksi ja lähestyivät Addis Abebaa kunnes Neuvostoliiton ja Kuuban avulla Etiopian joukot ajoivat ne pois Ogadenista 1978. Tyytymättömyys Siad Barrea vastaan alkoi kasvaa 1981 kun hän erotti Mijertyn ja Isaqin klaanien jäsenet hallituksesta. Siad Barre ajettiin viimein maanpakoon 1991.

[muokkaa] Valtion hajoaminen

Siad Barren hallinnon kukistuminen sisällissodassa merkitsi valtion hajoamista ja valtavaa pakolaisuutta eli somalien diasporaa.^[4] Vuonna 1991 maan pohjoisosan entinen Brittiläinen somalimaa julistautui itsenäiseksi nimellä Somalimaa. Vaikka se onkin Etelä-Somaliaa vakaampi, sitä ei ole virallisesti tunnustanut mikään valtio.

Vuonna 1992 YK lähetti apua Somaliaan, mutta Yhdysvaltain joukot joutuivat vetäytymään vuonna 1995 kärsittyään raskaita tappioita. Vuonna 1998 maan keskiosat julistautuivat autonomiseksi nimellä Puntmaa.

Somalian tasavaltaa ei ole käytännössä ollut olemassa tammikuun 1991 jälkeen. Eri klaanien edustajat tapasivat 1997 Kairossa ja sopivat uuden kansallisen hallituksen perustamisesta. Huhtikuussa 2001 sotaherrat Etiopian tukemana perustivat oman hallituksensa kansallista hallitusta vastaan. Lokakuussa 2002 21 sotivaa faktiota ja väliaikainen hallitus solmivat aselevon ja 2004 perustettiin Keniassa uusi väliaikainen parlamentti. Lokakuussa se valitsi presidentiksi Abdullahi Yusufin.

Vuonna 1999 alkoi kolmas kapinaliike, ja Rahanweynin vastarinta-armeijan hallitsema Lounais-Somalia julistautui itsenäiseksi 1. huhtikuuta 2002. Sen pääkaupunki vallattiin kuitenkin saman vuoden lokakuussa ja sen päämiehet liittyivät väliaikaisen hallituksen ministereiksi. Heinäkuussa 2006 Somalian lounaiskulmassa Kenian rajalla oleva Jubamaa julistautui itsenäiseksi.

[muokkaa] Vähitellen väliaikaishallitukseen

Somalian poliittinen tilanne heinäkuussa 2009.

Vuoden 2006 aikana Mogadishusta lähtöisin oleva Islamilaisten oikeusistuinten liitto otti haltuunsa suuren osan maasta ja joulukuussa 2006 se julisti olevansa sodassa väliaikaista hallitusta ja sitä tukevia Etiopian joukkoja vastaan. Joulupäivänä Etiopian ilmavoimat iski islamistien hallussa oleville lentokentille ja Etiopian panssareiden ja tykistön tuella väliaikaisen hallituksen joukot etenivät nopeasti ja marssivat 28. joulukuuta Mogadishuun islamistien luovutettua sen ilman vastarintaa.

Väliaikaishallituksen saatua Etiopian joukkojen tuella pääkaupungin haltuunsa siellä käytiin 16-vuotisen sodan raskaimpia taisteluja. Kaupungissa surmattiin noin 2000 ja 365 000 asukasta ajettiin kaupungista maaseudulle.^[5]

Kevään 2007 aikana toteutetun väliaikaishallituksen ja etiopialaisjoukkojen pääkaupungin ja muun Somalian muiden alueiden valtausten päätyttyä Afrikan unionissa saatiin aikaiseksi yhtenäinen päätös lähettää rauhanturvaajia Somaliaan. Etiopian hallitus ei laatinut vielä siinä vaiheessa Somaliasta poistumisaikataulua. Syyksi tähän Etiopian hallitus ilmoitti jäljellä olevien islamistijoukkojen aiheuttaman riskitekijän ja vaaran Etiopiaa kohtaan. Hallitus myös lisäsi toiseksi tavoitteekseen nostaa väliaikaishallituksen ainoaksi vallanpitäjäksi Somaliassa.

Islamistien al-Shabaab-joukot ovat saaneet raporttien mukaan aseita, esimerkiksi Igla-ilmatorjuntaohjuksia, Eritrealta. Joukot ovat myös siirtyneet käyttämään sissi- ja itsemurhapommitustaktiikoita. Etiopian joukot vastasivat mm. käyttämällä valkoista fosforia. Sotaherrat ovat myös aktivoituneet ja hankkineet aseita saadakseen jälkeen haltuunsa entiset alueensa. Merirosvous on myös lisääntynyt merkittävästi Islamilaisten oikeusistuinten liiton tappion jälkeen.^[6]

Somalian oppositio kokoontui syyskuussa 2007 Eritrean pääkaupungissa Asmarassa, jossa perustettiin Somalian vapautuksen allianssi (ALS). Sen osallistujat pyrkivät kaatamaan väliaikaishallituksen ja poistamaan maasta sitä tukevat Etiopian joukot, jotka eivät olleet osoittaneet vetäytymisen merkkejä, joko diplomatialla tai sodalla.^[7][8]

Marraskuussa 2008 presidentti Abdullahi Yusuf sanoi hallituksen olevan romahtamassa ja pitävän hallussaan vain Mogadishua ja Baidoaa, jossa käytiin päivittäisiä taisteluja. Hallitus ei kyennyt toimimaan lähinnä Abdullahi Yusufin ja pääministerin Nur Hassan Husseinin välisten ristiriitojen vuoksi. Vastarinnan johtoon taas nousi ääriradikaali islamistinen al-Shabaab-liike.^[9] Abdullahi Yusuf Ahmed erosi presidentinvirasta joulukuussa 2008 hävittyään valtataistelun pääministerille ja hallitukselle.

Etiopian joukot aloittivat vetäytymisen Somaliasta tammikuussa 2009. Vetäytymistä perusteltiin sillä, että Afrikan unioni ja kansainvälinen yhteisö epäonnistuivat Somalian vakauttamisessa. Eronneen Abdullahi Yusuf Ahmedin seuraajaksi valittiin tammikuussa 2009 Djiboutissa järjestetyssä äänestyksessä entinen Islamilaisten oikeusistuinten liiton johtaja Sharif Sheikh Ahmed.

[muokkaa] Väestö

Somalialaiset kuuluvat seemiläis-haamilaisiin kansoihin. Somalian väestöstä pääosa on somaleita, puhuu somalia ja on islaminuskoisia. Perinteisesti Somaliassa voidaan erottaa kolme erilaista kulttuuria, jotka ovat kehittyneet toisistaan erillään, mutta yhteistyössä toistensa kanssa; paimentolaiset, maanviljelijät ja kaupunkilaiset. Enemmistön muodostavat sisämaan paimentolaiset. Jokivarsien maanviljelijät ovat alkuperältään bantukansoja. Monet rannikkokaupunkien kauppiaat ja käsityöläiset ovat taas alkuperältään arabeja, jemeniläisiä tai persialaisia. Siad Barren aikana nämä kolme kulttuuria ovat sekoittuneet, mutta nykyään heimokulttuurien myötä uudestaan nousseet.

[muokkaa] Somalin kieli

Pääartikkeli: Somalin kieli

Somalin kieli on afroaasialaisten kielten kuušilaiseen alaryhmään kuuluva kieli, jota puhutaan valtakielenä Somaliassa ja Djiboutissa sekä vähemmistökielenä Etiopiassa ja Keniassa. Toisin kuin monet muut Afrikan maat, Somalia on kielellisesti varsin yhtenäinen.^[10] Somalin sukukieli oromo (galla) on yksi Etiopian tärkeimmistä kielistä. Somalian kieltä on kirjoitettu monella eri kirjoitusjärjestelmällä, ja nykyinen kirjakieli ja somalian aakkosto syntyivät vasta 1972.

[muokkaa] Klaanit

Pääartikkeli: Somalian klaanit

Tämä CIAn kartta vuodelta 2002 näyttää klaanien jakautumisen somalien asuttamalla alueella Afrikan sarvessa koon mukaan seruraavasti: Hawiye (25 %), Isaaq (22 %), Darod (20 %), Rahanweyn (17 %), Dir (7 %), Digil (3 %) ja muut etniset vähemmistöt (6 %).

Klaanit ovat somalien perinteinen ja tärkein sosiaalinen ryhmä osana kulttuuria ja politiikkaa. Klaanius periytyy isän mukaan; lapsi kuuluu samaan klaaniin kuin isänsä. Lapsen saavat oman nimensä lisäksi isänsä ja isoisänsä nimen. Tapana on ollut opetella kaikkien esi-isiensä nimet jopa 30 sukupolvea taaksepäin. Tästä lapset ovat samalla oppineet klaaninsa, johon he kuuluvat. Naimisiin mennessään naiset pitävät oman nimensä ja isänsä klaanin johon ovat syntyneet. Klaanit usein jakautuvat ala-klaaneihin, jotka voivat jakautua vielä moniin ala-klaaneihin. Perinteisesti avioliitot on yhdistäneet klaaneja, sillä ne on solmittu eri klaanien välillä. Käytäntö on kuitenkin muuttunut 1990-luvun sisällissodan myötä, ja nykyään on yleisempää mennä saman klaanin jäsenen kanssa naimisiin.^[11]

Klaanit on somalipaimentolaisten perinteinen poliittinen järjestelmä. Sen pohjalta on sodittu, sovittu ja soviteltu taloudellisista eturistiriidoista. Klaanijärjestelmän pohjalta on eri intressiryhmät liittyneet yhteen tai eronneet. Klaanit eivät ole puhtaasti sukujärjestelmä, vaan pienemmät klaanit ovat voineet liittyä suurempiin ilman sukulaisuutta. Klaanien sukupuu ei siten välttämättä kerro geneettisestä sukulaisuudesta. Perimätieto, että osa somaliklaaneista olisi peräisin Arabian niemimaalta on helppo osoittaa vääräksi. Arabialaiset nimet ovat tulleet käyttöön vasta 1500-luvulla. Somalian itsenäistyessä 1960-luvulla Somali Youth Legaue päätti luopua klaanijärjestelmästä ja siirtyä puoluejärjestelmään, sillä klaanijärjestelmää pidettiin syynä Somalian hajanaisuuteen. Siad Barren aikana klaanit kiellettiin, mutta Barre itse hyväksikäytti klaanien välisiä ristiriitoja hallitessaan maata. Barren kukistuttua klaanijärjestelmästä on tullut jälleen avoin poliittisen vallankäytön väline.^[12]

[muokkaa] Aluejako

Pääartikkeli: Somalian aluejako

Somalian alueet CIA:n kartassa vuodelta 2002.

Marraskuinen Somalia satelliittikuvassa.

Somalia jakautuu hallinnollisesti 18 alueeseen (gobol), jotka jakautuvat 75 piiriin. Alueet ovat:

Alueet, jotka ovat merkitty tähdellä kuuluvat itsenäiseksi julistautuneeseen, muttei yhdenkään muun valtion tunnustamaan Somalimaahan.

[muokkaa] Talous

Somalian bruttokansantuote (BKT) on yksi maailman alhaisimmista, 5 259 000 000 Yhdysvaltain dollaria (2006).^[13] Maan luonnonvarat ovat vähäiset ja pitkään riehunut sisällissota on tuhonnut kaikki vakaan kansantalouden edellytykset. Maanviljelys on tärkein tulonlähde, karjanpidon muodostaessa noin 40 % BKT:sta ja noin 65 % ulkomaanviennistä. Banaanit ovat karjan jälkeen Somalian toiseksi tärkein vientituote. Sokeri, maissi ja kalatuotteet menevät pääasiassa maan sisäiseen käyttöön. Maataloustuotteiden jalostukseen keskittynyt teollisuussektori muodostaa 10 % BKT:sta.

Somalian taloudellisesti merkittävimmät luonnonvarat ovat uraani, rautamalmi, tina, kipsi, kupari, jalokivi (etenkin timantti) ja kulta.

[muokkaa] Hallinto

Pääartikkeli: Somalian hallinto

Väliaikainen hallitus on ainoa kansainvälisesti tunnustettu hallinto. Toimivaa hallintoa sillä ei ole, eikä se hallitse koko maata. Väliaikainen hallitus sai vuoden 2006 lopussa ja 2007 alussa suuren osan maasta hallintaansa Etiopian joukkojen tuella Islamilaisten oikeusistuinten liitolta, joka oli vallannut sen kuusi kuukautta aiemmin.

Väliaikaishallitus on 14. sisällissodan jälkeen koottu, ja se edustaa klaaniarmeijoiden päälliköitä, jotka ovat 90-luvun alusta taistelleet keskenään. Viimeiset koko maan kattavat vapaat vaalit pidettiin Somaliassa viimeksi vuonna 1969.^[14] Kansainvälisesti tunnustettua hallitusta johtaa Abdullahi Yusuf Ahmed, joka valittiin naapurimaa Kenian pääkaupungissa Nairobissa pidetyissä vaaleissa lokakuussa 2004. Väliaikaishallitus on erityisen epäsuosittu Etelä-Somaliassa ja pääkaupungissa Mogadishussa, koska sen presidentti ja pääministeri edustavat kilpailevia alueita.^[5] Hallituksen varoista noin puolet häipyy korruptioon ja sen sotilaat elävät ryöstelemällä siviilejä.^[3]

Loput maasta on eri klaanien ja päällikköjen johdossa. Alueita, jotka eivät ole väliaikaishallituksen hallinnassa, hallitsevat itsenäiseksi julistautuneet Somalimaa, Galmudug, Puntmaa ja Maakhir. Näistä ainoastaan Somalimaa ei tunnusta väliaikaishallitusta, kun taas muut aikovat liittyä yhdistyneeseen Somaliaan tulevaisuudessa.

[muokkaa] Ihmisoikeudet

Somalian ihmisoikeustilanne on hälyttävä. Tämän osoittaa muun muassa syksyllä 2008 sattunut tapaus, jossa joukkoraiskauksen uhriksi joutunut 13-vuotias kivitettiin julkisesti Kismayossa. Tytön raiskaajia Kismayoa hallinnut militia ei pidättänyt.^[15]

Muihin ihmisoikeusongelmiin lukeutuu naisten sukupuolielinten silpominen, joka on Somaliassa laajalle levinnyt käytäntö.^[16] Vuonna 1995 arvioitiin, että toimenpiteen oli kokenut 98 % Somalian naisista.^[17]

[muokkaa] Paimentolaisuudesta satelliittiaikaan

Kivikauden oloissa elävien paimentolaisten keskelle on suunnitteilla öljy- ja uraanikaivoksia sekä Somalian avaruuskeskus. Somalian väliaikaishallitus toivoo, että venäläiset yritykset ottavat osaa avaruusteknologian kehitystyöhön Somaliassa, totesi Somalian Venäjän suurlähettiläs Moskovassa kesäkuussa 2008. “Tänään sanomme: Tehkäämme yhteistyötä! Somalia on erittäin rikas maa, öljyn ja kaasun varasto Afrikan Sarvessa” Mohamed Handule totesi RIA Novostille lehdistökonferenssissa. Suurlähettiläs viittasi myös suunnitelmiin avaruuskeskuksen rakentamisksi Somaliaan. “Somalian avaruuskeskusta voitaisiin käyttää kansainvälisenä avaruuskeskuksena, joka tukisi Baikonuria” hän sanoi, lisäten, että tietoliikennesatelliitit voitaisiin laukaista sieltä.^[18] Päiväntasaajan maana Somalia olisi ideaalinen paikka avaruusalusten laukaisuun. Maan pyörimisliike on nopeinta päiväntasaajalla. Myös YK:n avaruusohjelma Somaliassa ja Djiboutissa on järjestänyt erityisesti päiväntasaajan alueella oleville lapsille ja nuorille tarkoitettua koulutusta.^[19]

[muokkaa] Uskonto

Minareetti kuun noustessa Merkassa.

Pääartikkeli: Islam Somaliassa

Somalit ovat lähes yksinomaan sunni-muslimeja.^[20] Islamin vaikutteita alkoi olla Afrikan sarven alueella jo 700-luvulla, ja 1100- ja 1200-luvulla islam oli jo levinnyt koko alueelle.

Somaliassa sovellettu islam sekoittuu klaanien perinnäiskulttuuriin. Myös islamia edeltävän ajan uskonnolla on yhä asema. Vanhoihin kansantapoihin perustuva joskin islamilla perusteltu tyttöjen silpominen on yleisesti käytössä.

Kristinuskon vaikutus väheni merkittävästi 1970-luvulla, jolloin kirkkojen ylläpitämät koulut suljettiin ja lähetystyöntekijät karkotettiin. Mogadishun katolinen kirkko vaurioitui pahasti sisällissodan aikana tammi-helmikussa 1992. Kristittyjä on muutamia satoja, ja he ovat pääosin ulkomaista alkuperää.

Islam on Somalian virallinen valtionuskonto, eikä perustuslaki hyväksy muiden kuin islamin edistämistä.^[21] Siinä suhteessa somalit poikkeavat afrikkalaisista lähinaapureistaan, joista monet ovat kristittyjä tai edustavat alkuperäisuskontoja.

[muokkaa] Kulttuuri

Pääartikkeli: Somalian kulttuuri

[muokkaa] Kirjallisuus

Pääartikkeli: Somalian kirjallisuus

Somaliassa ovat aikaisempien vuosisatojen oppineet luoneet runsaasti islamilaista runoutta ja haditheja.^[22] Kun somalian kielen aakkosto muuttui latinalaiseksi 1973, somalialaiset kirjailijat ovat vuosien aikana julkaisseet kirjoja, jotka ovat saaneet laajan levikin. Heistä yksi on Nuruddin Farah.^[23] Hänen romaanejaan, ainoaa Somaliassa julkaistua From a Crooked Rib sekä Links, pidetään merkittävinä saavutuksina, ja hänelle on myönnetty 1998 elämäntyöstä Neustadt-kirjallisuuspalkinto.^[24]

[muokkaa] Musiikki

Pavut kuuluvat somalialaiseen ruokaan.

Sambuusi on suosittu pikkupurtava.

Pääartikkeli: Somalian musiikki

Somalia on harvoja afrikkalaisia maita, joiden väestö muodostuu pääosin yhdestä etnisestä ryhmästä, somaleista. Perinteiset yhtyeet, kuten Waaberi Horseed ovat saaneet jonkin verran kuulijoita maan ulkopuolellakin. Jotkut taas, kuten Maryam Mursal, ovat yhdistäneet somalialaiseen kansanmusiikkiin rockin, bossa novan, hip hopin ja jazzin vaikutteita.

Torontossa on huomattava somaliyhteisö, ja siitä on tullut Somalian poliittisen tilanteen vuoksi Mogadishun sijasta somalialaisen musiikkialan keskus. Somaliasta muuttaneisiin muusikoihin kuuluu nuori torontolainen rap-artisti K'naan,^[25] joka lauluissaan kertoo, millaista oli elämä Somaliassa sisällissodan puhjetessa.

[muokkaa] Ruokakulttuuri

Pääartikkeli: Somalian ruokakulttuuri

Somalian ruokakulttuuri vaihtelee seuduittain, ja siihen kuuluu monenlaisia ruokia. Kaikkea kuitenkin yhdistää halal. Siksi siihen ei kuulu sianliha, alkoholi eivätkä veriruoat. Ateria syödään Somaliassa kello yhdeksän illalla. Ramadanin aikana se nautitaan usein tarawih-rukousten jälkeen, jopa 23:n tienoilla. Cambuulo-pavut on suosituimpia somalialaisia ruokalajeja, ja sitä syödään kaikkialla maassa. Ruokaan kuuluu hyvin kypsennettyjä adukipapuja, ja niihin sekoitetaan voita ja sokeria. Digir-pavut saavat usein olla uunissa matalassa lämmössä jopa viisi tuntia, jotta niihin saataisiin haluttu maku.^[26]

[muokkaa] Katso myös

• Somalian aikajana
• Somalimaa
• Somalian kuiva vuoristometsä
• Luettelo Somalian presidenteistä
• Luettelo Somalian pääministereistä
• Somalian sisällissota
• Djibouti
• Ogaden
• Mogadishu
• Puntmaa
• Punt

[muokkaa] Lähteet

• BBC Timeline: Somalia (englanniksi)

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Somalia.

• Matkaopas aiheesta Somalia Wikitravelissa (englanniksi)
• Somalia - Soomaaliya
• Nationmaster: Somalia
• Ulkoministeriön tietopaketti Somaliasta
• Somalia
• Somalialainen keittokirja
• Cunto Soomaali

Afrikan valtiot

	Pohjois-Afrikka : Algeria  Egypti · Libya · Marokko · Mauritania · Sudan · Tunisia · Kiistanalaiset alueet: Länsi-Sahara
	Länsi-Afrikka : Benin · Burkina Faso · Gabon · Gambia · Ghana · Guinea · Guinea-Bissau · Kamerun · Kap Verde · Kongon tasavalta · Liberia · Mali · Norsunluurannikko · Niger · Nigeria · Päiväntasaajan Guinea · São Tomé ja Príncipe · Senegal · Sierra Leone · Togo
	Keski-Afrikka : Burundi · Keski-Afrikan tasavalta · Kongon demokraattinen tasavalta · Ruanda · Tšad
	Itä-Afrikka : Djibouti · Eritrea · Etiopia · Kenia · Seychellit · Somalia · Tansania · Uganda
	Etelä-Afrikka : Angola · Botswana · Etelä-Afrikan tasavalta · Komorit · Lesotho · Madagaskar · Malawi · Mauritius · Mosambik · Namibia · Swazimaa · Sambia · Zimbabwe  Epäitsenäiset alueet: Mayotte · Réunion · Saint Helena