Somalia

Somalia (somaliksi Soomaaliya, arab. ‏الصومال‎, al-Ṣūmāl) sijaitsee Afrikan sarvessa, Itä-Afrikassa. Maan pinta-ala on noin 638 000 neliökilometriä ja väkiluku noin kahdeksan miljoonaa. Somalian suurin väestönryhmä ovat somalit. Somalian tasavalta (somaliksi Jamhuuriyadda Soomaaliya, arab. ‏جمهورية الصومال‎, Jumhūriyyat al-Ṣūmāl perustettiin vuonna 1960. Aluksi se tunnettiin paimentolaisdemokratiana ^[1] kunnes Siad Barre kaappasi vallan vuonna 1969 ja perusti Somalian demokraattisen tasavallan, joka hajosi 1977 puhjenneen kapinoinnin ja 1980 luvun lopulla alkaneen sisällissodan seurauksena vuonna 1991. Tämän jälkeen Somalia on ollut käytännössä valtioton maa.

Valta on maan eteläosassa YK:n tunnustaman väliaikaishallituksen ja pohjoisosassa tunnustamattomien Somalimaan, Galmudugin, Puntmaan ja Maakhirin käsissä. Väkivalta on lisääntynyt väliaikaisen hallituksen kukistettua Islamilaisten tuomioistuinten vallan Etiopian joukkojen avulla vuoden 2006 lopulla. Kaikki armeijat saavat toimeentulonsa ryöstelyllä ja huumekaupalla. Rosvojoukot vaivaavat maaseutua ja merirosvouksesta on tullut tuottoisaa liiketoimintaa^[2].

Somalia on maailman köyhimpiä ja turvattomimpia maita. Maata vaivaavat sodan lisäksi luonnonkatasrofit kuten kuivuus. Vuoden 2004 Intian valtameren maanjäristys tuotti Afrikan maista eniten tuhoja juuri Somaliassa.

[muokkaa] Väestö

Somalialaiset kuuluvat seemiläis haamilaisiin kansoihin. Somalian väestöstä pääosa on somaleita, puhuu somalia ja on islaminuskoisia. Perinteisesti Somaliassa voidaan erottaa kolme erilaista kulttuuria, jotka ovat kehittyneet toisistaan erillään, mutta yhteistyössä toistensa kanssa; paimentolaiset, maanviljelijät ja kaupunkilaiset. Enemmistön muodostavat sisämaan paimentolaiset. Jokivarsien maanviljelijät ovat alkuperältään bantukansoja. Monet rannikkokaupunkien kauppiaat ja käsityöläiset ovat taas alkuperältään arabeja, jemeniläisiä tai persialaisia. Siad Barren aikana nämä kolme kulttuuria ovat sekoittuneet, mutta nykyään heimokulttuurien myötä uudestaan nousseet.

[muokkaa] Somalin kieli

Pääartikkeli: Somalin kieli

Somalin kieli on afroaasialaisten kielten kuušilaiseen alaryhmään kuuluva kieli, jota puhutaan valtakielenä Somaliassa ja Djiboutissa sekä vähemmistökielenä Etiopiassa ja Keniassa. Toisin kuin monet muut Afrikan maat, Somalia on kielellisesti varsin yhtenäinen. Somalin sukukieli oromo (galla) on yksi Etiopian tärkeimmistä kielistä. Somalian kieltä on on kirjoitettu monella eri kirjoitusjärjestelmällä. Nykyinen kirjakieli ja somalian aakkosto syntyi vasta vuonna 1972.

[muokkaa] Klaanit

Tämä CIAn kartta vuodelta 2002 näyttää klaanien jakautumisen somalien asuttamalla alueella Afrikan sarvessa koon mukaan seruraavasti: Hawiye (25%), Isaaq (22%), Darod (20%), Rahanweyn (17%), Dir (7%), Digil (3%) ja muut etniset vähemmistöt (6%).

Klaanit ovat somalien perinteinen ja tärkein sosiaalinen ryhmä osana kulttuuria ja politiikkaa. Klaanius periytyy isän mukaan; lapsi kuuluu samaan klaaniin kuin isänsä. Klaanit usein jakautuvat ala-klaaneihin, jotka voivat jakautua vielä moniin ala-klaaneihin. Perinteisesti avioliitot on yhdistäneet klaaneja, sillä ne on solmittu eri klaanien välillä. Käytäntö on kuitenkin muuttunut 1990-luvun sisällissodan myötä, ja nykyään on yleisempää mennä saman klaanin jäsenen kanssa naimisiin ^[3].

[muokkaa] Aluejako

Somalian alueet CIA:n kartassa vuodelta 2002

Marraskuinen Somalia satelliittikuvassa

Somalia on jaettu 18 alueeseen (gobol), jotka on jaettu 75 piiriin. Alueet ovat:

Alueet, jotka ovat merkitty tähdellä kuuluvat itsenäiseksi julistautuneeseen, muttei yhdenkään muun valtion tunnustamaan Somalimaahan.

[muokkaa] Talous

Somalian bruttokansantuote (BKT) on yksi maailman alhaisimmista, 5 259 000 000 Yhdysvaltain dollaria (2006)^[4]. Maan luonnonvarat ovat vähäiset ja pitkään riehunut sisällissota on tuhonnut kaikki vakaan kansantalouden edellytykset. Maanviljelys on tärkein tulonlähde, karjanpidon muodostaessa noin 40 % BKT:sta ja noin 65 % ulkomaanviennistä. Banaanit ovat karjan jälkeen Somalian toiseksi tärkein vientituote. Sokeri, maissi ja kalatuotteet menevät pääasiassa maan sisäiseen käyttöön. Maataloustuotteiden jalostukseen keskittynyt teollisuussektori muodostaa 10 % BKT:sta.

Somalian taloudellisesti merkittävimmät luonnonvarat ovat uraani, rautamalmi, tina, kipsi, kupari, jalokivi (etenkin timantti) ja kulta.

[muokkaa] Somalian historia

Pääartikkeli: Somalian historia

Muinaiset egyptiläiset tunsivat nykyisen Puntmaan alueen Somaliassa ja kutsuivat sen asukkaita nimellä mustat berberit. Rannikkoseudut ovat olleet asuttuja ainakin vuodesta 100. Niiden asukkaat ovat käyneet kauppaa ohipurjehtivien arabien ja roomalaisten kanssa. 600-luvulla arabit perustivat Adelin sulttaanikunnan, joka 1500-luvulla hajosi pikkuvaltioiksi. Rannikolle syntyi joukko kaupunkivaltioita, jotka olivat tärkeitä keskuksia 1600-luvulle asti. 1100–1300-luvuilla somalit kääntyivät islaminuskoon.

Vuonna 1875 Egypti valloitti Somalian rannikon kaupunkeja ja osan sisämaata.

Vuoden 1884 Berliinin konferenssin myötä Euroopan maat alkoivat jakaa Afrikkaa keskenään ja 1800-luvun lopulla Italia, Ranska ja Britannia valtasivat alueelta siirtomaita. Britit ottivat Brittiläisen somalimaan protektoraatikseen 1887 Egyptin joukkojen vetäytymisen jälkeen. Ranska ja Britannia sopivat alueittensa rajoista 1888. Italia perusti 1889 Italian somalimaan Keski-Somaliaan, johon liitettiin Sansibarin sulttaanilta saadut maat. Pohjoisessa Ranska valta Afarsin ja Issasin alueet, jotka tunnettiin Ranskan somalimaana ja joka itsenäistyi lopulta Djiboutina. Kaksikymmenvuotista vastarintasotaa brittejä vastaan johti vuoteen 1920 asti Muhammed Abdullah Hassan, jonka vastarinta päättyi RAF:n pommituksiin. Italia liitti 1925 omiin alueisiinsa vielä Jubbajoen itäpuolisen alueen Keniasta.

Mussolinin aikana Italian joukot hyökkäsivät Abessiniaan (Etiopia) 1935 ja elokuussa 1940 Brittiläiseen somalimaahan. Britit hyökkäsivät tammikuussa 1942 vapauttaakseen Italian miehittämät alueet, jotka vallattiin muutamassa kuukaudessa. Vuonna 1950 YK antoi Somalian brittien protektoraatiksi. Somalian Ogadenin maakunta luovutettiin Etiopialle.

Somalia itsenäistyi 26. kesäkuuta 1960, ja 1. heinäkuuta Italian Somalimaa ja Brittiläinen Somalimaa yhdistyivät itsenäiseksi liittovaltioksi. Kansalliskokous valitsi Aden Abdullah Osman Daarin ensimmäiseksi presidentiksi. Hän nimitti Abdirashid Ali Shermarken ensimmäiseksi pääministeriksi. Tasavallan alkuvaiheeseen kuuluivat rajariidat naapureiden Kenian ja Etiopian kanssa. Shermarke voitti seuraavat presidentinvaalit 1967. Shermarke murhattiin 15. lokakuuta 1969, jota seurasi 21. lokakuuta sotilasvallankaappaus. Asevoimien kenraalista Mohamed Siad Barresta tuli valtionpäämies.

[muokkaa] Siad Barren aikana

Siad Barre julisti maan sosialistiseksi ja kansallisti suuren osan taloutta. Vuosien 1974–1975 kuivuus aiheutti laajamittaisen nälänhädän. Neuvostoliitto tuki aluksi Siad Barren hallitusta, mutta lopetti tukensa sen yritettyä vallata 1977 Etiopialta Ogadenin alueen liittääkseen sen Somaliaan. Siad Barre katkaisi välinsä Neuvostoliittoon ja hänen tukijakseen tuli Yhdysvallat, joka tuki Somaliaa vuosittain 100 miljoonan dollarin talous- ja sotilasavulla. Somalian joukot menestyivät aluksi ja lähestyivät Addis Abebaa kunnes Neuvostoliiton ja Kuuban avulla Etiopian joukot ajoivat ne pois Ogadenista 1978. Tyytymättömyys Siad Barrea vastaan alkoi kasvaa 1981 kun hän erotti Mijertyn ja Isaqin klaanien jäsenet hallituksesta. Siad Barre ajettiin viimein maanpakoon 1991.

[muokkaa] Valtion hajoaminen

Siad Barren hallinnon kukistuminen sisällissodassa merkitsi valtion hajoamista ja valtavaa pakolaisuutta eli somalien diasporaa ^[5]. Vuonna 1991 maan pohjoisosan entinen Brittiläinen somalimaa julistautui itsenäiseksi nimellä Somalimaa. Vaikka se onkin Etelä-Somaliaa vakaampi, sitä ei ole virallisesti tunnustanut mikään valtio.

Vuonna 1992 YK lähetti apua Somaliaan, mutta Yhdysvaltain joukot joutuivat vetäytymään vuonna 1995 kärsittyään raskaita tappioita. Vuonna 1998 maan keskiosat julistautuivat autonomiseksi nimellä Puntmaa.

Somalian tasavaltaa ei ole käytännössä ollut olemassa tammikuun 1991 jälkeen. Eri klaanien edustajat tapasivat 1997 Kairossa ja sopivat uuden kansallisen hallituksen perustamisesta. Elokuussa 2000 Abdulkassim Salat Hassan valittiin presidentiksi Djiboutissa. Huhtikuussa 2001 sotaherrat Etiopian tukemana perustivat oman hallituksensa kansallista hallitusta vastaan. Lokakuussa 2002 21 sotivaa faktiota ja väliaikainen hallitus solmivat aselevon ja 2004 perustettiin Keniassa uusi väliaikainen parlamentti. Lokakuussa se valitsi presidentiksi Abdullahi Yusufin. Helmikuussa 2006 parlamentti otti olinpaikakseen Baidoan.

Vuonna 1999 alkoi kolmas kapinaliike, ja Rahanweynin vastarinta-armeijan hallitsema Lounais-Somalia julistautui itsenäiseksi 1. huhtikuuta 2002. Sen pääkaupunki vallattiin kuitenkin saman vuoden lokakuussa ja sen päämiehet liittyivät väliaikaisen hallituksen ministereiksi. Heinäkuussa 2006 Somalian lounaiskulmassa Kenian rajalla oleva Jubamaa julistautui itsenäiseksi.

[muokkaa] Vähitellen väliaikaishallitukseen

Somalian poliittinen tilanne joulukuussa 2006

Vuoden 2006 aikana Mogadishusta lähtöisin oleva Islamilaisten oikeusistuinten liitto otti haltuunsa suuren osan maasta ja joulukuussa 2006 se julisti olevansa sodassa väliaikaista hallitusta ja sitä tukevia Etiopian joukkoja vastaan. Joulukuussa 2006 lähellä Baidoaa tapahtuneiden taistelujen jälkeen Etiopia vahvisti että sen joukot taistelivat islamisteja vastaan Somaliassa. Joulupäivänä Etiopian ilmavoimat iski islamistien hallussa oleville lentokentille ja Etiopian panssareiden ja tykistön tuella väliaikaisen hallituksen joukot etenivät nopeasti ja marssivat 28. joulukuuta Mogadishuun islamistien luovutettua sen ilman vastarintaa.

Väliaikaishallituksen saatua Etiopian joukkojen tuella pääkaupungin haltuunsa siellä käytiin 16-vuotisen sodan raskaimpia taisteluja. Kaupungissa surmattiin noin 2000 ja 365 000 asukasta ajettiin kaupungista maaseudulle.^[6]

Kevään 2007 aikana toteutetun väliaikaishallituksen ja etiopialaisjoukkojen pääkaupungin ja muun Somalian muiden alueiden valtausten päätyttyä Afrikan unionissa saatiin aikaiseksi yhtenäinen päätös lähettää rauhanturvaajia Somaliaan. Joukkojen tehtävänä on säilyttää hiuskarvan varassa oleva häilyvä rauha. Etiopian hallitus itsessään ei ole laatinut Somaliasta poistumisaikataulua. Syyksi tähän Etiopian hallitus on sanonut jäljellä olevien islamistijoukkojen aiheuttaman riskitekijän ja vaaran Etiopian maata kohtaan. Etiopian hallitus on sanonut vetäytyvänsä Somaliasta täysin kun islamistijoukot eivät enää ole uhka Etiopian turvallisuudelle ja ne on tuhottu. Hallitus on myös lisännyt toiseksi tavoitteekseen nostaa väliaikaishallituksen ainoaksi vallanpitäjäksi Somaliassa. Tämä tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että erilaiset sotaklaanit joita on esiintynyt sisällissodan alusta alkaen, saadaan tuhottua.

Islamistien Shabaab-joukot ovat saaneet raporttien mukaan aseita, ml. Igla-ilmatorjuntaohjuksia Eritrealta ja vaihtaneet sissi- ja itsemurhapommitustaktiikoihin. Etiopian joukot ovat vastanneet mm. käyttämällä valkoista fosforia. Sotaherrat ovat myös aktivoituneet ja hankkineet aseita saadakseen jälkeen haltuunsa entiset alueensa. Merirosvous on myös lisääntynyt merkittävästi Islamilaisten oikeusistuinten liiton tappion jälkeen.^[7]

Somalian oppositio kokoontui syyskuussa 2007 Eritrean pääkaupungissa Asmarassa, jossa perustettiin Somalian vapautuksen allianssi (ALS). Sen osallistujat pyrkivät kaatamaan väliaikaishallituksen ja poistamaan maasta sitä tukevat Etiopian joukot, jotka eivät ole osoittaneet vetäytymisen merkkejä, joko diplomatialla tai sodalla.^[8]^[9]

[muokkaa] Politiikka

Väliaikainen hallitus on ainoa kansainvälisesti tunnustettu hallinto. Toimivaa hallintoa sillä ei ole, eikä se hallitse koko maata. Väliaikainen hallitus sai vuoden 2006 lopussa ja 2007 alussa suuren osan maasta hallintaansa Etiopian joukkojen tuella Islamilaisten oikeusistuinten liitolta, joka oli vallannut sen kuusi kuukautta aiemmin.

Väliaikaishallitus on 14. sisällissodan jälkeen koottu, ja se edustaa klaaniarmeijoiden päälliköitä, jotka ovat 90-luvun alusta taistelleet keskenään. Viimeiset koko maan kattavat vapaat vaalit pidettiin Somaliassa viimeksi vuonna 1969.^[10] Kansainvälisesti tunnustettua hallitusta johtaa Abdullahi Yusuf Ahmed, joka valittiin naapurimaa Kenian pääkaupungissa Nairobissa pidetyissä vaaleissa lokakuussa 2004. Väliaikaishallitus on erityisen epäsuosittu Etelä-Somaliassa ja pääkaupungissa Mogadishussa, koska sen presidentti ja pääministeri edustavat kilpailevia alueita^[6]. Hallituksen varoista noin puolet häipyy korruptioon ja sen sotilaat elävät ryöstelemällä siviilejä^[11].

Loput maasta on eri klaanien ja päällikköjen johdossa. Alueita, jotka eivät ole väliaikaishallituksen hallinnassa, hallitsevat itsenäiseksi julistautuneet Somalimaa, Galmudug, Puntmaa ja Maakhir. Näistä ainoastaan Somalimaa ei tunnusta väliaikaishallitusta, kun taas muut aikovat liittyä yhdistyneeseen Somaliaan tulevaisuudessa.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

BBC Timeline: Somalia

[muokkaa] Viitteet

↑ Lewis I. M. (1961.) A Pastoral Democracy. Oxford University Press, New York.
↑ In Somalia, a Government on Life Support NYTimes.
↑ Laitin, David D. & Samatar, Said S. (1987). Somalia: Nation in Search of a State, Colorado: Westview Press. ISBN 0-86531-555-8
↑ Rank Order – GDP The World Factbook. 13.12.2007. CIA. Viitattu 6.1.2008.
↑ http://thesis.jyu.fi/05/URN_NBN_fi_jyu-2005466.pdf Pirkkalainen Päivi (2005) Somali diaspora in Finland – assistance of the country of origin.University of Jyväskylä
↑ ^6,0 ^6,1 "Disaster in Somalia". Newsweek. Viitattu 12.06.2007.
↑ US, Ethiopia accused over Somalia Financial Times. Viitattu 28.07.2007.
↑ New Somali alliance threatens war BBC. Viitattu 14.09.2007.
↑ Somalia Government Ridicules Opposition Gathering in Eritrea VOA. Viitattu 14.09.2007.
↑ Mogadishusta ei mitään uutta Maailman sivu. Viitattu 05.01.2008.
↑ In Somalia, a Government on Life Support NYTimes.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Somalia.

Matkaopas aiheesta Somalia Wikitravelissa (englanniksi)

Afrikan valtiot

	Pohjois-Afrikka : Algeria · Egypti · Libya · Marokko · Mauritania · Sudan · Tunisia · Kiistanalaiset alueet: Länsi-Sahara
	Länsi-Afrikka : Benin · Burkina Faso · Gabon · Gambia · Ghana · Guinea · Guinea-Bissau · Kamerun · Kap Verde · Kongon tasavalta · Liberia · Mali · Norsunluurannikko · Niger · Nigeria · Päiväntasaajan Guinea · São Tomé ja Príncipe · Senegal · Sierra Leone · Togo
	Keski-Afrikka : Burundi · Keski-Afrikan tasavalta · Kongon demokraattinen tasavalta · Ruanda · Tšad
	Itä-Afrikka : Djibouti · Eritrea · Etiopia · Kenia · Seychellit · Somalia · Tansania · Uganda
	Etelä-Afrikka : Angola · Botswana · Etelä-Afrikan tasavalta · Komorit · Lesotho · Madagaskar · Malawi · Mauritius · Mosambik · Namibia · Swazimaa · Sambia · Zimbabwe Epäitsenäiset alueet: Mayotte · Réunion · Saint Helena