Eritrea

Wikipedia

Hagärä Ertra  ??? ???? Eritrean valtio
lippu
Valtiomuoto	Väliaikaishallinto
Presidentti	Isaias Afewerki
Pääkaupunki	Asmara (543 707 as.)
Muita kaupunkeja	Keren (86 483 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	121 320 km² (sijalla 96) ei merkittävästi
Väkiluku (2002)  – väestötiheys  – väestönkasvu	4 298 269 (sijalla 118) 37 / km² 2,51 % (2005)
Viralliset kielet	tigre ja arabia
Valuutta	nakfa (ERN)
BKT (2002)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 162 3,3 mrd. USD 900 USD
HDI (2003)	0,444 (sijalla 161)
Elinkeinorakenne	maatalous 12,4 %, palvelut 61,7 %, teollisuus 25,9 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+3 ei käytössä
Itsenäisyys Etiopiasta – julistautui  – tunnustettu	29. toukokuuta 1991 24. toukokuuta 1993
Lyhenne Maatunnus	ER ajoneuvot: ER lentokoneet: E3
Kansainvälinen suuntanumero	+291
Motto	-
Kansallislaulu	Ertra, Ertra, Ertra

Eritrean valtio eli Eritrea on Punaisen meren rannalla sijaitseva rannikkovaltio Koillis-Afrikassa, Afrikan sarvessa. Maan rajanaapureita ovat Djibouti, Etiopia ja Sudan, joiden kanssa Eritrealla on rajaa yhteensä 1 626 kilometriä. Rannikkoa Eritrealla on enemmän eli 2 234 kilometriä ja siihen kuuluu lisäksi Dahlakin saaristo ja muutama saari Hanishsaarista. Valtion pääkaupunki on keskiosissa sijaitseva noin 600 000 ihmisen asuttama Asmara. Koko maassa asukkaita on noin 5,65 miljoonaa ja maan pinta-ala on noin 117 600 km². Maalla ei ole virallista kieltä, mutta valtaosa kansalaisista on tigrinjaa puhuvia kristittyjä. Suuri muslimivähemmistö puhuu arabiaa. Myös englanti ja italia ovat käytössä.^[1]

Eritrealla on pitkä yhteinen historia Etiopian kanssa, josta maa itsenäistyi vuonna 1993. Eritrea liitettiin osaksi Etiopiaa vuonna 1952. Naapurimaat ovat sittemmin käyneet rajakiistasotaa 1998–2000, eikä kiistaa olla vieläkään saatu ratkaistua YK:n ja erilaisten ulkopuolisten rajasovitelijakomiteoiden osallisuudesta huolimatta. Eritrealla on hallitseva asema Punaisen meren kauppaliikenteeseen.

Pinnanmuodollisesti Eritreaan kuuluu osia Etiopian ylängöstä ja Danakilin syvänkö, jossa lämpötila voi kohota jopa 60 °C:seen ja se onkin maailman kuumimpia paikkoja. Muualla maassa on viileämpää ja sateisempaa. Maan syvin kohta on -75 m Kulul läheisyydessä ja korkein huippu 3 018 metriä korkea Emba Soira. Eritrean talous on maatalousvoittoinen ja suurin osa teollisuudesta on keskittynyt pääkaupunkiin.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Esihistoria ja Aksum 1.2 Siirtomaa-aika ja itsenäisyys 1.3 Itsenäisyys ja nykypäivä 2 Politiikka 3 Osat 4 Maantiede 5 Väestöjakauma 6 Kulttuuri 7 Merkittävimmät luonnonvarat 8 Merkittävimmät vientituotteet 9 Lähteet 10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Eritrean historia

[muokkaa] Esihistoria ja Aksum

Italialaiset tieteilijät löysivät vuonna 1995 Eritrean Buyasta noin miljoonan vuoden ikäisen fossiilin, jonka on arveltu olevan Homo erectus -ihmisen ja nykyihmisen välimuoto.^[2] Nykytietämyksen mukaan nykyihminen kehittyi Etiopiassa. Vuonna 1999 Eritrean Research Project Team löysi Eritreasta merkkejä ihmisten kehittämistä, merten luonnonvarojen hyödyntämiseen tarkoitetuista työkaluista. Samalta alueelta löydetyt laavakivestä valmistetut työkalut ajoitettiin 125 000 vuoden päähän. Pohjois. Eritreasta on löydetty myös maalauksia, jotka esittävät epipaleoliittisen tai mesoliittisen kauden metsästäjä-keräilijä-kulttuuria. Paleontologi William J. Sanders on löytänyt tutkimuksisissaan Eritreassa todisteita siitä, että nykyiset norsut olisisvat kehittynyeet Afrikassa.

Ensimmäiset pysyvää asutusta rakentaneet ihmiset (nilootit) saapuivat pohjoisesta Niilin vartta pitkin Eritreaan. Myöhemmin Eritreaan asettuivat myös kušilaiset ja noin 1000 eaa. Arabian niemimaasta lähteneet ja Punaisen meren ylittäneet seemiläiset, jotka perustivat Eritreasta meren yli nykyisen Jemenin alueelle yltäneen Saban kuningaskunan. Nämä seemiläiset olivat kehittäneet varsin korkeatasoisen kulttuurin ja toivat tärkeitä käsityö- ja maanviljelystaitoja mukanaan. He toivat myös alueelle ge’ezin kielen, josta Eritreassa puhuttava tigrinja ja monet muut kielet ovat kehittyneet. Kamelit ja lampaat tuotiin lihakarjaksi ja kuormajuhdiksi. Näin Eritreaan muodostui niin sanottu esiaksumilainen kulttuuri, josta myöhemmin kehittyi Aksumin kuningaskunta noin 300 eaa.

Aksum sijaitsi nykyisin Etiopialle kuuluvan Tigrayn alueella, vajaan 50 kilometrin päässä Eritrean rajasta. Matkaa Punaisen meren rannalle oli noin 170 kilometriä ja suurin osa ulkomaankaupasta hoitui meriteitse. Tärkein satamakaupunki oli Adulis. Aksum kauppasi runsaasti villieläimiä ja orjia. Historiallisesti kenties tärkein tuontitavara oli kristinusko, josta tuli Aksumin valtionuskonto 300-luvulla. Aksum omaksui siis kristinuskon valtionuskonnoksi toisena maailmassa, ennen esimerkiksi Roomaa. Kristinuskon leviämisen syyksi on esitetty erilaisia teorioita, kuten erään syyrialais-kristityn kauppiaan haaksirikkoutuminen tai Bysantista monofysitismistä syytettyinä maanpakoon häädetyn yhdeksän pyhimyksen ajautuminen alueelle, missä he sitten aloittivat luostareiden rakentamisen ja raamatun kääntämisen kreikasta ge’eziksi.

Islamin leviäminen nosti arabit Punaisen meren kaupankäynnin johtajiksi, mikä verotti Aksumin tuloja lopulta kenties niin paljon että valtio lakkasi olemasta 600-luvulla. Seuraavat vuosisadat olivat pääosin sudanilaisten bedža-paimentolaisten valtakautta. Uutena valtapelurina mukaan tuli ottomaanit 1500-luvulla Suleiman Suuren johdolla. He ottivat nopeasti Eritrean rannikon haltuun, mikä aiemmin oli ollut pitkään arabeilla, mukaan lukien Massawan ja Hergigon satamakaupungit. Ottomaanien kuningaskuntaan kuuluneella Egyptillä oli laaja itsemääräämisoikeus ja sen hallitsija Muhammad Ali kiinnostui Sudanista, Eritreasta ja Etiopiasta. Ali onnistui suunnitelmissaan hyvin, kunnes kärsi ratkaisevan tappion Etiopian keisari Yohannekselle vuonna 1875 Ghundetissa. Eritreaan syntyneestä valtatyhjiöstä kiinnostui nopeasti Italia, joka muiden Euroopan suurvaltojen tapaan havitteli siirtomaita Afrikasta.

[muokkaa] Siirtomaa-aika ja itsenäisyys

Italian siirtomaaksi Eritrea joutui vuonna 1890. Eritrea kiinnosti Italiaa sen meriyhteyksien vuoksi, mutta Eritresta oli myös parempi pääsy suunnitellulle Etiopian valtaukselle, joita oli yhteensä kaksi (1896, 1936–1941). Italialaisia kiinnosti myös Eritrean valjastaminen teolliselle maanviljelykselle. Maalla uskottiin olevan tähän hyvät mahdollisuudet ja italialaiset investoivat runsaasti Eritrean teollistamiseen. Maahan syntyi tärkeä rautatie yhteys Massawan ja Asmaran välille sekä tieverkosto. Asmara oli ollut pitkään pikkuruinen kylä, mutta Mussolinin hallintokaudella Asmarasta rakennettiin täysikokoinen kaupunki.^[3] Eritrea oli 1930-luvun Afrikan siirtomaista kenties kaikista pisimmälle teollistunut.^[4] Maan kehittämisen ansiosta Eritreasta kehittyi hajanaisesta kokoelmasta päällikkökuntia yhtenäiseksi ja järjestäytyneeksi valtioksi.

Vuonna 1936 Italia toisti jo aiemmin epäonnistuneen Etiopian valtauksen ja onnistui siinä. Etiopia siirtyi seuraavaksi viideksi vuodeksi Italian miehitysvallan alle. Toisen maailmansodan alkamisen myötä Italia ja Britannia joutuivat napit vastakkain. Britannia sopi avunannosta Etiopialle miehittäjän karkottamiseksi. Britit hyökkäsivät Sudanista käsin ja hääsivät italialaiset Eritreaan ja lopulta lopettivat siirtomaakauden Eritreassa. Se ei kuitenkaan tietänyt parempia aikoja, vaan brittien yrityksistä huolimatta valtion rakenteet alkoivat rappeutua, työttömyys lähti kasvuun ja kansa alkoi liikehtiä levottomasti.

Eritrean kohtalo siirtyi Neuvostoliiton, Yhdysvaltojen, Britannian ja Ranskan muodostaman komission pohdittavaksi. Tuloksettomana asia siirtyi lopulta YK:hon. Tilannetta hankaloitti kansan voimakas jakaantuminen kolmeen leiriin, Etiopia-unionisteihin (valtaosa kristittyjä), unionivastaisiin (muslimeja) ja italiamielisiin. Ratkaiseva päätös tuli vuonna 1950, jolla Eritrea liitettiin 14. maakuntana Etiopiaan. Eritrealaiset pyysivät päätöksen jälkeen useita kertoja YK:ta pyörtämään päätöksen, mutta YK ei ottanut asiaa kuuleviin korviin ja maa liitettiin Etiopiaan 1960. Lopulta kansan epätyytyväisyys paisui aseelliseksi yhteenotoksi kun vuonna 1961 pieni Hamid Idriss Awaten johtama miesryhmä varasti Amba Adalissa poliisilaitoksen pistooleja. Nopeasti kapinalliset yhdistivät voimansa kolmeen kilpailevaan liikkeeseen: Eritrean vapautusliike (ELM), Eritrean vapautusrintama (ELF) ja Kansan vapautusrintama (PLF). Jälkimmäinen kristittyjen ja keskimmäinen muslimien kapinaliike. Myöhemmin 1970-luvun alussa muslimikapinallisista erosi omaksi liikkeeksi vasemmistolainen ryhmittymä, joka alkoi kutsua itseään EPLF:ksi. Verinen kapinointi alkoi vuonna 1978 tuottaa voiton EPLF:lle ja heidän haaveelleen itsenäisestä Eritreasta.

Tilanne kuitenkin muuttui radikaalisti kun vuonna 1974 Etiopian häikäilemätön kommunistidikataattori Mengistu Haile Mariam ryhtyi pommittamaan voimakkasti Eritreaa. Mengistu sai asellista tukea Neuvostoliitolta. Tilanne pakotti EPLF:n vetäytymään pois sodasta, mutta tämä päätös osoittautui yllättävän tärkeäksi ryhmän selviytymisen kannalta. Etiopia suoritti yhteensä kahdeksan suurta sotaretkeä 1978–1986. EPLF onnistui vuodesta 1988 alkaen aiheuttamaan Etiopian armeijalle suuria tappioita. Poliittinen ilmasto Etiopiassa oli muuttumassa, kun Mengistun hallinto oli uhattuna Etiopiassa puhjenneen sisällissodan vuoksi. Se pakotti Mengistun jättämään Etiopian ja Mengistun armeijan laskemaan aseet EPLF:ää vastaan. EPLF saattoi näin miehittää verettömästi pääkaupunki Asmaran.

[muokkaa] Itsenäisyys ja nykypäivä

Sota oli päättynyt ja tilanne Eritreassa vakautunut. Maassa järjestettiin huhtikuussa 1993 kansanäänestys koskien Eritrean itsenäisyyttä. Äänestäneistä 99,81 prosenttia antoi suoran tukensa Eritrean täydelle suvereniteetille. Jo toukokuun 24. päivänä 1993 Eritrea julisti itsensä itsenäiseksi. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin EPLF:n hajottamisen seurauksena syntyneen PFDJ:n riveistä Isaias Afewerki. Ensimmäistä hallitusta muodostattaessa kutsuttiin ELF:n jäseniä mukaan.

Pitkään tavoiteltu unelma itsenäisyydestä oli nyt totta, mutta arkipolitiikan työt vaativat runsaasti työtä, kun talous ja infrastruktuuri piti rakentaa uudelleen, perustuslaki säätää, naistenoikeudet ja AIDS tarvitsivat myös toimivaa ratkaisua. Eritrea alkoi luoda suhteita ulkovaltoihin, kuten Yhdysvaltoihin ja Etiopiaan. Kapuloita kehityksen rattaisiin syntyi vuonna 1998 kun rajakiista Etiopian kanssa puhkesi täysimittaiseksi sodaksi. Kaksivuotinen sota vaati 70 000 ihmisen hengen.

Eritrean ja Etiopian suhteet kiristyivät jälleen vuoden 2005 loppua kohti. Lokakuussa maa kielsi rauhanturvaajien helikopterilennot rajan lähellä. Sekä Etiopia että Eritrea siirsivät joukkojaan rajan läheisyyteen, jolloin YK veti marraskuussa työntekijöidensä perheet maasta ja varoitti molempia osapuolia sanktioista, jos ne ryhtyvät voimatoimiin rajariitansa ratkaisemiseksi. 7. joulukuuta Eritrea antoi YK-joukoille kymmenen päivää aikaa poistua maasta. Kiistalle ole löytynyt vieläkään molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua. Sudan on syyttänyt Eritreaa aseistamalla Etelä-Sudanin hallitusta vastaan sotivia joukkoja, mutta Eritrea on kieltänyt syytteet. YK on myös moittinut Eritreaa Somalian islamistitaistelijoiden aseistamisesta.

[muokkaa] Politiikka

Eritrealla ei ole voimassa olevaa perustuslakia. Yksikamarisen, 150-paikkaisen parlamentin kaikki jäsenet kuuluvat Kansan demokratian ja oikeuden rintamaan (PFDJ), joka on ainoa sallittu puolue. Parlamentti valitsi nykyisen presidentin, Isaias Afewerkin vuonna 1993 pian itsenäistymisen jälkeen.

Riippumattomia uutislähteitä ei juuri sallita, kun syyskuussa 2001 hallitus lopetti kaikki yksityiset lehdet. Ihmisoikeusryhmien mukaan toisinajattelijat pidätettiin ja vangittiin ilman oikeudenkäyntiä. Vuonna 2004 Yhdysvallat julisti Eritrean tarkkailtavaksi alueeksi uskonnollisten vainojen vuoksi.

Myös esimerkiksi kidutusta sekä vakavaa ilmaisun- ja uskonnonvapauden rajoittamista on esiintynyt.^[5][6][7]

[muokkaa] Osat

Eritrea jaetaan kuuteen alueeseen:

• Keskinen (Maekel)
• Anseba
• Eteläinen Punainenmeri (Debub-Keih-Bahri)
• Pohjoinen Punainenmeri (Semien-Keih-Bahri)
• Eteläinen (Debub)
• Gash-Barka

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Eritrean maantiede

Eritrea sijaitsee Afrikan sarvessa Punaisenmeren rannalla. Tästä maa on saanut nimensäkin, kreikaksi Erythraîa merkitsee "punaista". Dahlaksaaret rannikon edustalla ovat kalastuskohde. Etelässä ylängollä ilmasto on vähemmän kuuma ja hiukan kosteampi. Korkein kohta, Soira, sijaitsee 3 018 metriä merenpinnan yläpuolella keskellä maata.

Suurimmat kaupungit ovat pääkaupunki Asmara ja satamakaupunki Assab kaakossa.

[muokkaa] Väestöjakauma

Pääasialliset väestöryhmät ovat tigrinjat 50 %, tigret ja kunamat 40 %, afarit 4 % ja sahot 3 %. Tigre ja arabia ovat käytetyimmät kielet.

Kristittyjä ja muslimeja on molempia noin 50 %. Kristityt kuuluvat pääasiassa Eritrean ortodoksiseen kirkkoon. Muslimit ovat sunnia.

Ainoastaan katolilaisuus, islam, ortodoksisuus ja evankeliset kirkot ovat sallittuja. Muiden uskontojen harjoitus on kiellettyä ja niiden jäseniä vainotaan. Etenkin Jehovan todistajat ovat joutuneet vainon kohteeksi asepalveluksesta kieltäytymisen vuoksi.

Ne eritrealaiset, jotka ovat muuttaneet maasta, joutuvat luovuttamaan 2 % tuloistaan paikalliselle suurlähetystölle, tai he eivät saa palata maahan tai omistaa omaisuutta siellä, tai edes lähettää paketteja maahan.^[8]

[muokkaa] Kulttuuri

Maassa on valtiollinen televisiokanava Eri-TV ja radioasema Dimtsi Hafash. Ohjelmaa lähetetään useilla eri kielillä. 18. syyskuuta 2001 hallitus määräsi suljettavaksi kaiken riippumattoman median. Sähköinen joukkoviestintä on melko merkityksetöntä, koska maassa on vain noin tuhat televisiota, tai yksi 5000 asukasta kohti.^[9]

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• kulta
• sinkki
• kupari
• suola
• potaska

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• lihakarja
• tekstiilit

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Eritrea Wikitravelissa (englanniksi)