Namibia

Wikipedia

Republic of Namibia Namibian tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Hifikepunye Pohamba Nahas Angula
Pääkaupunki	Windhoek
Muita kaupunkeja	Walvis Bay, Swakopmund
Pinta-ala  – josta sisävesiä	825 418 km² (sijalla 33) ei merkittävästi
Väkiluku (2005)  – väestötiheys  – väestönkasvu	2 030 692 (sijalla 147) 2,5 / km² 0,59 % (2006)
Viralliset kielet	englannin kieli
Valuutta	Namibian dollari (NAD)
BKT (2005)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 127 15,78 miljardia USD 7 800 USD
HDI (2007)	0,650 (sijalla 125)
Elinkeinorakenne	maatalous 9,3 %, palvelut 62,9 %, teollisuus 27,8 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+1 UTC+2
Itsenäisyys  – Etelä-Afrikasta	21. maaliskuuta 1990
Lyhenne Maatunnus	ajoneuvot: lentokoneet:
Kansainvälinen suuntanumero	+264
Motto	Unity, Liberty, Justice (Yhtenäisyys, vapaus, oikeus)
Kansallislaulu	Namibia, Land of the Brave

Namibian tasavalta eli Namibia on valtio Lounais-Afrikassa. Namibian naapurimaita ovat Angola ja Sambia pohjoisessa, Botswana idässä ja etelässä Etelä-Afrikan tasavalta, jonka alaisuudesta Namibia itsenäistyi vuonna 1990. Näin ollen Namibia oli viimeinen siirtomaa joka itsenäistyi.^[1]

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Politiikka 3 Maantiede 4 Alueet 5 Talous 5.1 Merkittävimmät luonnonvarat 5.2 Merkittävimmät vientituotteet 5.3 Elinkeinot 6 Väestöjakauma 7 Matkailu 8 Kehityksen haasteet 9 Media 10 Lähteet 11 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Namibian alkuperäisasukkaat kuuluvat keräilyllä ja metsästyksellä elävään, myös bushmannien nimellä tunnettuun san-kansaan, joka yhdessä Khoi-paimentolaisten kanssa muodostaa etnisen Khoisan-kieliryhmän maan keski- ja eteläosassa. Maan nykyinen pääväestö koostuu lähinnä pohjoisesta tulleista, bantukieliä puhuvista hereroista, ovamboista ja kavangoista.

Arvellaan, että nykyisen Namibian alueella on ollut asutusta jo noin 29 000–15 000 vuotta sitten. Sanien lisäksi alkuperäisasukkaina pidetään namoja. Namat saapuivat etelästä paetakseen sortoa Hyväntoivonniemellä. Namojen perinteistä asuinaluetta on nykyisen Winhoekin pohjoispuoli. Keskiafrikkalaiset damarat asettuivat myös nykyisen Namibian alueelle. Kansanvaellus toi bantut Namibiaan noin 400 vuotta sitten. Maan keskiosa on perinteistä hereroiden aluetta, Namibian pohjoisosissa sijaitsevat owambojen asuttama Ambomaa (englanniksi ja saksaksi Ovamboland) ja Kavangon alue.

Eurooppalaiset kiinnostuivat Namibian alueesta vasta vuosisatoja sen jälkeen, kun ensimmäiset eurooppalaiset olivat saapuneet alueelle. Ensimmäinen eurooppalainen Namibian alueella oli portugalilainen Diogo Cão, joka saapui Namibian rannikolle, nykyiseen Cape Crossiin vuonna 1486. Samoihin aikoihin Bartolomeu Dias pystytti ristin nykyiseen Lüderitziin. Rannikon kuiva autiomaa ei houkutellut eurooppalaisia. Vasta 1700-luvulla Kapmaasta tehtiin vähitellen tutkimusmatkoja Namibiaan. Tämän jälkeen lähetyssaarnaajia ja kauppiaita alkoi saapua alueelle. Lüderitzista, joka silloin oli Angra Pequena, tuli suosittu satama kun laivat matkasivat Hyväntoivonniemeltä Eurooppaan.

Berliinissä vuonna 1884 pidetyssä Euroopan mahtimaiden konferenssissa nykyisen Namibian alue annettiin Saksan hallintaan, jonka seurauksena saksalaiset ottivat vähitellen koko maan haltuunsa, lukuun ottamatta Britannialle kuuluvaa Walvis Bayn aluetta rannikolla. Alueen rajat määriteltiin lopullisesti vuonna 1890. Namibiasta tuli virallisesti Saksan siirtomaa. Siirtomaa sai näin nimekseen Saksan Lounais-Afrikka (saks. Deutsch-Südwestafrika).

Hererot ja namat kapinoivat Saksalaisten valtauksia vastaan 1904–1907. Tämä johti siihen, että noin 80 prosenttia hereroista ja puolet namoista sai surmansa.

Lüderitzin timanttilöydösten (1908) seurauksena Saksa vahvisti otettaan Namibiasta Vuoteen 1913 mennessä Namibiaan oli valittu täysin "valkoinen" ("whites-only") parlamentti. Saksan tiukka ote ei pitänyt kauan, sillä vuonna 1915 Etelä-Afrikka (Englannin puolesta) hyökkäsi maahan, mikä päätti Saksan siirtomaavallan. Ensimmäisen maailmansodan aikana Etelä-Afrikka piti Namibiaa hallussaan Kansainliiton mandaatilla. Vuonna 1919 Saksa luopui kaikista siirtomaaoikeuksistaan Versailles'ssa.

Englanti hallitsi Namibiaa toiseen maailmansotaan saakka, jolloin Etelä-Afrikka otti maan täysin hallintaansa Englannin vaatimuksesta. Namibiasta tuli näin käytännössä Etelä-Afrikan viides maakunta. Kun Kansainliitto lakkautettiin toisen maailmansodan jälkeen, mandaattialueet siirrettiin YK:n huoltohallintoalueiksi 1966. Etelä-Afrikan tasavalta kuitenkin torjui tämän ja jatkoi läsnäoloaan alueella.

Vastarintaa alkoi kehittyä 1940-luvulta lähtien. South African Labour Association välitti YK:lle tietoa maan sisäisistä erimielisyyksistä. Vuonna 1952 perustettu Owamboland's People's Organization, myöhemmin "Lounais-Afrikan kansanjärjestö" (SWAPO) -nimellä kulkeva Marxilainen sissiryhmä käynnisti alueella itsenäisyyssodan 1966. Tämän seurauksena EAT lisäsi miehitysjoukkoja ja sääti tiukat terrorismin vastaiset lait tuomiten niillä SWAPOlaisia ankarasti. Jopa 40 000 namibialaista pakeni tuolloin naapurimaihin. Vuonna 1988 YK julisti EAT:n läsnäolon maassa laittomaksi vuonna 1971 Maan nimi muutettiin virallisesti Namibiaksi vuonna 1968. YK julisti EAT:n edelleen jatkuneen läsnäolon Namibiassa laittomaksi vuonna 1971 ja vuonna 1976 YK:n yleiskokous tunnusti SWAPOn ainoaksi autenttiseksi edustajaksi Namibian kansalle.

Etelä-Afrikka suostui lopettamaan hallintonsa alueella YK:n alueellisen rauhansuunnitelman mukaisesti. Maassa järjestettiin perustuslakia säätävän kokouksen vaalit vuonna 1989. Itsenäistymistä ajavan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 435 toteuttamista valvoivat Martti Ahtisaari YK:n pääsihteerin erityisedustajana sekä YK:n rauhanturvaajat. Itsenäisyyden Namibia sai 21. maaliskuuta 1990, ja Walvis Bayn alue luovutettiin Namibialle vuonna 1994.

SWAPO sai ensimmäisissä vaaleissa eniten paikkoja. SWAPOn johtajasta Sam Nujomasta tuli Namibian ensimmäinen presidentti ja SWAPOn johtama hallitus vannoi virkavalansa itsenäistymispäivänä.

Namibiaa on Suomessa joskus luonnehdittu Suomen siirtomaaksi johtuen Martti Rautasen ja muiden Ambomaalla, nykyisin Pohjois-Namibiassa toimineiden suomalaisten lähetyssaarnaajien sekä Martti Ahtisaaren panoksesta namibialaisen yhteiskunnan syntyyn ja itsenäistymiseen.

[muokkaa] Politiikka

Namibia on monipuoluedemokratia, jossa puolueeksi järjestäytyneellä SWAPO:lla on kuitenkin hyvin vahva asema. Presidentti ja parlamentin 72-jäseninen kansalliskokous valitaan viiden vuoden välein suoralla kansanvaalilla. Parlamentin toisella kamarilla, alueita edustavalla kansallisneuvostolla on lähinnä neuvoa-antava rooli.

Vuoden 2009 parlamenttivaaleissa SWAPO sai yli 74 % äänistä ja 54 paikkaa kansalliskokoukseen.^[2] Tärkeimmät oppositiopuolueet ovat vuonna 2007 perustettu Rally for Democracy and Progress RDP, joka sai vuonna 2009 11.3 % äänistä ja 8 paikkaa, konservatiivinen Demokraattinen Turnhall-allianssi (DTA), vuonna 2004 9,5 % ja 7 paikkaa, mutta vuonna 2009 vain kaksi paikkaa sekä sosiaalidemokraattinen Demokraattien kongressi (CoD), joka sai vuonna 2004 9,9 % ja 7 paikkaa, vuonna 2009 vain yhden paikan.^[3]

[muokkaa] Maantiede

Namibian pinnanmuodostumista keskeinen on pohjois-eteläsuuntainen, 1 000–2 000 metriä korkea keskusylänkö, jonka rannikonpuoleisella kaistaleella avautuu maailman vanhimpiin kuuluva Namibin autiomaa, itäpuolella Kalaharin autiomaa. Namibialle kuuluva pitkän ja kapean kielekkeen muotoinen Caprivin alue on perua siirtomaa-ajalta, jolloin saksalaiset uskoivat Sambesin olevan purjehduskelpoinen mereltä sisämaahan asti. Namibian korkein vuori Brandberg kohoaa 2 606 metrin korkeuteen.

Namibian ilmasto vaihtelee aavikkoilmastosta subtrooppiseen ja on suurimmaksi osaksi hyvin kuivaa ja kuumaa. Keskusylängöllä sadetta saadaan vähän ja epäsäännöllisesti, joten siellä kasvillisuus koostuu pääasiassa hyvin kuivuutta kestävistä, pensassavannille tyypillisistä lajikkeista. Pohjoisessa Ambomaalla sadetta saadaan enemmän, joten siellä tavataan myös palmumetsikköjä.

Namibian pohjoisosassa sijaitseva Etoshan kansallispuisto on eteläisen Afrikan suurimpia luonnonsuojelualueita ja tärkeä luontomatkailukohde.

[muokkaa] Alueet

Namibia jakautuu 13 alueeseen:

• Caprivi
• Erongo
• Hardap
• Karas
• Kavango
• Khomas
• Kunene
• Ohangwena
• Omaheke
• Omusati
• Oshana
• Oshikoto
• Otjozondjupa

[muokkaa] Talous

Kaivostoiminta on tärkeässä roolissa Namibian taloudessa. Maa tuottaa muun muassa timantteja, kultaa, sinkkiä, lyijyä ja uraania. Rössingin uraanikaivos on maailman viidenneksi suurin, sen tuotanto yksin kattaa noin seitsemän prosenttia maailman uraanin tuotannosta. Noin puolet namibialaisista on töissä maataloudessa, mutta sen osuus bruttokansantuottesta on suhteellisen pieni. Myös kalastus on tärkeä elinkeino, joskin matkailulla ja sen sivuelinkeinoilla on alati kasvava merkitys Namibian kansantaloudelle. YK:n matkailujärjestön mukaan matkailu kasvaa nopeimmin juuri eteläisessä Afrikassa.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• timantit
• kupari
• uraani
• kulta
• maakaasu
• lyijy
• tina
• sinkki
• suola
• vanadiini
• kala

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• timantit
• kupari
• uraanioksidi

[muokkaa] Elinkeinot

• kaivostoiminta
• karjanhoito
• maanviljely
• syvämerikalastus
• matkailu

[muokkaa] Väestöjakauma

Namibian väestöstä 87,5 % on mustia afrikkalaisia, 6 % valkoisia ja 6,5 % värillisiä. Mustista suurin osa kuuluu ovamboihin, joita on noin 50 % Namibian koko väestöstä. Muita merkittäviä etnisiä ryhmiä ovat kavangot (9 %), hererot (7 %), damarat (7 %) namat (5 %), caprivilaiset 4 % sekä alkuperäiskansat sanit (bushmannit) 3 % ja khoit 0,1 %.

Valkoisista noin 60 % on afrikaansinkielisiä, 30 % saksankielisiä ja 10 % englanninkielisiä.

Uskonnollisesti 80–90 % väestöstä on kristittyjä, loput perinteisten afrikkalaisten uskontojen seuraajia. Kristityistä ryhmistä suurin ovat luterilaiset, joita on noin puolet väestöstä. Muita kristillisiä ryhmiä ovat muun muassa katoliset, anglikaanit ja metodistit.

[muokkaa] Matkailu

Matkailu on yksi Namibian merkittävimmistä elinkeinoista. Se houkuttelee vuosittain liki miljoona matkailijaa. Ulkomaalaisista noin kolmannes saapuu Etelä-Afrikasta. Myös saksalaisia vierailee maassa runsaasti. Isosta-Britanniasta, Italiasta ja Ranskasta tehdään myös turistimatkoja Namibiaan. Luontomatkailu on Namibiassa erittäin suosittua maan värikkään luonnon ja eläimistön ansiosta.

Namibiassa on lukuisia luonnonpuistoja, joista suosituimpia matkakohteita ovat:

• Etosha, jota hallitsee valtava kuiva suolajärvi. Etosha oli aikanaan kooltaan noin 100 000 km², mutta on kutistunut noin neljännekseen alkuperäisestä koostaan. Täyttyessään vedellä luonnonpuiston suolakuoppa houkuttelee paikalle paljon lintuja sekä mm. uhanalaisia mustia sarvikuonoja.
• Namib-Naukluft, joka sijaitsee Namib-aavikolla. Namibin uskotaan olevan maailman vanhin aavikko. Namib-Naukluft on Afrikan suurin villieläinpuisto,
• Waterberg Historiallisen merkittävyytensä lisäksi Waterbergistä on tullut myös merkittävä eläinten suojelun alue. Koska alue on erittäin vaikeapääsyinen, Waterbergiin on sijoitettu harvinaisia eläimiä jotta niiden kuoleminen sukupuuttoon estyisi. Alueella elää jopa 200 lintulajia. Waterberg sijaitsee Keski-Namibiassa Waterbergin tasangolla.
• Fish River Canyon on maailman isoimpia kanjoneita. Kanjonissa on valtava 160 kilometriä pitkä rotko, joka on 27 kilometriä leveä ja paikoin jopa 550 metriä syvä.

[muokkaa] Kehityksen haasteet

Namibian talous on kehittynyt vauhdilla ja köyhyys on vähentynyt huomattavasti. Tästä huolimatta tuloerot ovat valtavia. 80 prosenttia tuloista menee rikkaimmalle viidennekselle. Köyhimmälle viidennekselle jää vain 1,4 prosenttia tuloista. Suurin osa köyhistä asuu maaseudulla, jossa 42 prosenttia väestöstä on köyhiä. Kaupungeissa köyhien osuus on seitsemän prosenttia.

Silti moni namibialainen on päässyt ulos köyhyysloukusta. Vuosina 1993–1994 köyhyydessä eli noin 38 prosenttia namibialaisista. Kymmenessä vuodessa, vuosina 2003–2004 köyhien osuus oli enää 28 prosenttia.

Vuosituhattavoitteista parhaiten lienevät edenneet perusopetus, sukupuolten välinen tasa-arvo, puhtaan veden saatavuus ja terveydenhuolto. Erityisesti tyttöjen koulutuksessa on saavutettu paljon edistystä.

Vaikka köyhyys on saatu vähenemään, lapsikuolleisuus sekä HIV:n ja AIDSin leviäminen pysyvät korkeina. Jopa 20 prosenttia aikuisväestöstä on HIV-positiivisia. Liki 100 000 lasta on menettänyt vanhempansa AIDSin takia. HIV:n leviämisen seurauksena keskimääräinen elinikä on laskenut 61 vuodesta 49 vuoteen vuosien 1991–2004 välillä.

Matkailun odotetaan kasvattavan merkitystään sitä mukaa kun turistit löytävät Namibian. Matkailu ja ympäristöasiat kuuluvat Namibiassa samalle ministeriölle. Ministeriön tehtäviin kuuluu korostaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja ympäristönhoitoa kun matkailuelinkeino kehittyy.

[muokkaa] Media

Namibialaisia sanomalehtiä ovat The Namibian, New Era, Republiken, Allgemeine Zeitung, Windhoek Observer, The Growth sekä The Strifes

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Ulkoministeriön kehityspoliittinen viestintä [1]