Tonga

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuningaskuntaa. Sanan muita merkityksia on erillisellä täsmennyssivulla.
Tongan kuningaskunta
Puleʻanga Fakatuʻi ʻo Tonga
Kingdom of Tonga
Tongan lippu Tongan vaakuna
lippu vaakuna

Tongan sijainti

Valtiomuoto monarkia

Kuningas
Pääministeri
Tupou VI
Lord Tu‘ivakano

Pääkaupunki Nukuʻalofa

Pinta-ala
– yhteensä 747[1] km² (sijalla 171)
– josta sisävesiä 4 %

Väkiluku (2011) 105 916[1] (sijalla 178)
– väestötiheys 153 / km²
– väestönkasvu 0,243[1] % (2011)

Viralliset kielet tongan kieli, englannin kieli

Valuutta paʻanga (TOP)

BKT (2010) sijalla 207
– yhteensä 751 miljoonaa USD[1]
– per asukas 6 100 USD

HDI (2012) 0.710[2] (sijalla 95)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 20,4[1] %
– teollisuus 17,9[1] %
– palvelut 61,7[1] %

Aikavyöhyke +13
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – Britannian protektoraatista

4. kesäkuuta 1970

Lyhenne TO

Kansainvälinen
suuntanumero
+676

Motto Ko e ʻOtua mo Tonga ko hoku tofiʻa (Jumala ja Tonga ovat perintöni)

Kansallislaulu Ko e fasi 'oe tu'i 'o e 'Otu Tonga

Tongan kuningaskunta (tongaksi Puleʻanga Fakatuʻi ʻo Tonga, engl. Kingdom of Tonga) eli Tonga on saaristovaltio eteläisellä Tyynellä valtamerellä. Se sijaitsee Samoan eteläpuolella ja Fidžin itäpuolella. Valtioon kuuluu 169 saarta, joista 36 on pysyvästi asutettuja.[1] Valtiolla on maapinta-alaa yhteensä 748 km², rantaviivaa 419 kilometriä ja asukkaita 120 898 (heinäkuu 2009 arvio). Tonga on Tyynen valtameren ainoa monarkia ja maailmanlaajuisesti poikkeava nykymonarkia, sillä kuninkaallisilla on konkreettista päätäntävaltaa. Kuningas George Tupou V ilmoitti vuonna 2008 siirtävänsä kuninkaan valtaoikeuksia pääministerille.[3] Tonga on myös ainoa Tyynen valtameren valtio, joka on onnistunut välttämään muodollisen kolonisaation, sillä se ei missään vaiheessa menettänyt alkuperäistä hallintoaan.[4][1] Inhimillisen kehityksen indeksissä (HDI) Tonga sijoittuu keskitasolle.

Etnisesti Tonga on hyvin homogeeninen eli koko väestö on käytännössä tongalaisia. Vain alle kaksi prosenttia väestöstä on eurooppalaisia, kiinalaisia tai muita Tyynen valtameren alueen etnisiä ryhmiä.[5]

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonga tarkoittaa tongan kielellä etelää tai eteläistä, mikä kuvastaa saarien sijaintia suhteessa Samoaan. Tongasta on käytetty myös nimeä Ystävyydensaaret (engl. Friendly Islands, tongaksi ʻOtu Felenite).[6] Nimi on peräisin löytöretkeilijä James Cookilta, joka kolmannella retkellään vuonna 1777 vietti huhti-heinäkuun Tongassa ja ystävystyi Haʻapain päällikkö Finaun kanssa. Cookiin vetosi myös saarelaisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus, minkä vuoksi hän halusi ystävyyden näkyvän saaren nimessäkin.[7] Oikeammin Cook tarkoitti termillä lähinnä Tongaan kuuluvan Ha’apain saariryhmän Lifuka-saarta.[8] Vaikka saarelaiset hankkivatkin Cookin ja miehistön tarvitsemia tarvikkeita, ystävällisyys ei ole koko totuus, sillä heimopäälliköt olivat suunnitelleet Cookin ja hänen miehistönsä surmaamista. Cook ennätti kuitenkin lähteä ennen suunnitelman täytäntöönpanoa.[7]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tongan kartta
Pääartikkeli: Tongan maantiede

Saaristo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tongaan kuuluu 169 saarta, joista 36 on asutettuja. Rantaviivaa on Tongalla on 419 km ja maapinta-alaa vajaa 750 neliökilometriä (merialueineen pinta-ala on 360 000 km²). Tongan saaret voi jakaa kahteen pohjois-eteläsuuntaiseen ketjuun, joista läntiset ovat alkuperältään vulkaanisia ja itäiset korallisaaria. Suurin saari Tongatapu (260 km²) on muodostunut korallista.[9] Tonga sijaitsee Indo-Australian ja Tyynenmeren mannerlaatan reunakohdassa. Indo-Australian laatta työntyy Tyynenmeren laatan alle, minkä vuoksi alue on maanjäristysherkkää aluetta ja vulkaaninen aktiivisuus on korkea. Mittausten perusteella laattojen konvergenssi on vuoden aikana 24 senttimetriä. Laattojen rajalla sijaitsee 10 882 metriä syvä, 1 375 km pitkä ja 80 km leveä Tongan hauta.

Maantieteellisesti Tonga on jaettu viiteen alueeseen, jotka ovat etelästä pohjoiseen lueteltuna ʻEua, Tongatapu, Haʻapai, Vavaʻu ja Niua. Lähteissä saatetaan käyttää erilaista jaotusta, sillä Niuan saaria ei välttämättä tulkita saariryhmäksi ja ʻEua jätetään myös mainitsematta. Niua sijaitsee muista saariryhmistä erillään, ja siihen kuuluva Niuafoʻou on sijainniltaan Tongan syrjäisin saari. Niua sijaitsee itse asiassa lähempänä Samoaa kuin Tongan pääsaarta Tongatapua. Tongan eteläisin alue on Teleki Tonga (ennen Minervan koralliriutta). Pääkaupungin jälkeen Tongan suurin kaupunki on Vavaʻusaarten pääkaupunki Neiafu.[10][11][12]

Tongan korkein kohta sijaitsee 1 033 metrin korkeudessa Kaosaarella. Kyseiselle paikalle ei ole virallista nimeä,[1] mutta siihen saatetaan viitata Kaovuorena.[9]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonga tunnetaan hyvin saarilla elävistä lepakoista, kuten Pteropus tonganus -lentäväkoirasta. Saarella elää myös vihreä fidžinleguaani -laji. Värikkäiden papukaijojen, kuten samoanlurikki, lisäksi Tongassa elää tonganviheltäjä, niuafounisojalka ja turkoosikalastaja. Uhanalaisen niuafounisojalan populaatiokoko on onnistuttu kaksinkertaistamaan onnistuneen suojelun ansiosta. Tongan vesissä elää noin 150 trooppisia kalalajia. Ryhävalaat saapuvat Tongan aluevesille kesä-marraskuun väliselle ajalle lisääntymään.[13][11]

Tongan kansalliskukka on punainen Garcinia pseudoguttifera. Tongalla kasvaa kolmea eri kookospalmupuulajia ja paperimulperipuuta. Koskematonta metsää on vielä Vavaʻu- ja Haʻapaisaarilla.

Suurimpia ympäristöongelmia ovat eroosio, koralliriuttojen tuhoutuminen ja maan, ilman ja vesien saastuminen toimivan jätteidenkäsittelyjärjestelmän puutteen vuoksi. Metsien kaskeaminen maatalouden käyttöön on kasvattanut selvästi eroosiota. Paikalliset ovat aiemmin tottuneet polttamaan syntyneen jätteen, mutta länsimaisten tarvikkeiden ja kulutuskulttuurin myötä roskaamisesta ja saasteista on tullut merkittävä ongelma.[14]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tongassa vallitsee subtrooppinen ilmasto, lämmin kausi kestää joulukuusta toukokuuhun, jolloin on myös syklonikausi. Voimakkaita sykloneja syntyy muutaman vuoden välein ja ne voivat aiheuttaa mittavia tuhoja. Eri saarten ilmasto poikkeaa toisistaan hyvinkin paljon. Esimerkiksi ʻEuan saarilla lämpötila on muuhun Tongaan verrattuna selvästi alhaisempi ja Haʻapaisaariin kuuluvassa Niuafoʻoussa sataa vuoden aikana keskimäärin noin metrin verran enemmän vettä. Ilmankosteus on noin 77 prosenttia (vuoden keskiarvo), mutta etelämmäs mentäessä kosteus pienenee.[15]

Tongan (Nukualofa) kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C) 28 29 28 27 26 25 25 24 25 25 27 27 ka. 26,3
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C) 22 22 22 21 20 18 17 18 17 19 20 20 ka. 19,7
Vuorokauden keskilämpötila (°C) 25 25 25 24 23 21 21 21 21 22 23 23 ka. 22,8
Sadanta (mm) 130 190 210 120 130 100 100 130 110 90 100 120 Σ 1 530
Sadepäivät (d) 11 13 14 12 12 10 10 12 10 10 10 10 Σ 134
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
28
22
29
22
28
22
27
21
26
20
25
18
25
17
24
18
25
17
25
19
27
20
27
20
S
a
d
a
n
t
a
130
190
210
120
130
100
100
130
110
90
100
120


Lähde: Nukualofa, Tonga Weatherbase. Viitattu 4.4.2009. (englanniksi)

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tongan historia

Ennen eurooppalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tongaan kuuluville saarille asettui pysyvää asutusta noin 1000-luvulla eaa.[15] Ensimmäiset asuttajat olivat Kaakkois-Aasiasta liikkeelle lähtenyt Lapita-kulttuurina tunnettu kansa. Tonga on vanhin polynesialainen lapita-keramiikan löytöalue. Vanhimmat löydöt ovat 2750—2800 vuoden ikäisiä (800–750 eaa.). Lapita-kulttuuri asutti Tongan lisäksi Fidžin ja Samoan yli 1000 vuotta ennen kuin jatkoi itään löytäen Marquesas-saaret, Tahitin ja sittemmin muut polynesialaiset saaret. Tongasta tuli kuningaskunta viimeistään 900-luvulla. Perinteen mukaan ensimmäinen kuningas eli tuʻi tonga oli ʻAhoʻeitu, joka oli auringonjumala Tangaloa ʻEitumātupuʻan ja ʻIlaheva Vaʻepopua -nimisen kauniin kuolevaisen naisen lapsi.[16] Tongaan muodostui maaorjuuteen perustuva yhteiskunta. Kuningas ja päälliköt käyttivät maallista ja uskonnollista valtaa. Päällikköjen ja vapaan väestön välistä suhdetta kuvastaa moimoi-niminen rituaali, jossa vapaat uhrasivat kummastakin kädestä (tai vain toisesta) sormen, jos päällikkö sattui sairastumaan.[17] Vapaata väestöä ala-arvoisempina olivat vielä orjat, popula, jotka olivat useimmiten sotavankeja. Kuninkuus perityi isältä vanhimmalle pojalle tai poikkeustapauksissa veljeltä veljelle.

Tonga oli voimakas sotilasmahti Tyynen valtameren alueella, ja laajimmillaan sen vaikutusalue ulottui Fidžiin, Samoaan, Tokelauhun ja Niueen.[16] Tongan yhdennentoista kuninkaan Tuʻitatuin rakennuttama 12 tonnia painava kolmikivinen Haʻamonga ʻa Maui -kivitemppeli on muistona muinaisen Tongan kuningaskunnan laajenemisen huippukaudesta. Se kuuluu nykyään Unescon maailmanperintöluetteloon muinaisen Tongan kuningaskunnan pääkaupunkien osana.[18] Sitä on usein verrattu Stonehengeen, vaikka ne ovat ulkonäöllisesti ja käyttötarkoitukseltaankin erilaisia.

Kahden kuninkaan salamurhat sävyttivät sisällissodan kanssa Tongan 1400-lukua. Kauʻulufonua I aloitti veljensä kanssa uuden dynastian, jonka hallintopaikka sijaitsi aluksi Samoalla. Sisällissotaa käytiin 1600-luvullakin, jolloin Tongan kuningas (arvonimi tuʻi tonga) jakoi valtansa tuʻi Haʻatakalauan ja tuʻi Kanokupolun kanssa, mitä on verrattu myös eurooppalaiseen vallanjakoon. Kauʻulufonua III oli ensimmäinen hallitsija, joka tapasi eurooppalaisia alueillaan.

Eurooppalaisvaikutuksen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisinä eurooppalaisista Tongan edustalla kävivät hollantilaiset Willem Schouten ja Jacob le Maire vuonna 1616. Eurooppalaiset lähteet kertovat heidän löytäneen Niuatoputapun saaren, jonne britti Samuel Wallis ankkuroitui vuonna 1767. Seuraava eurooppalainen purjehti Tongalle vuonna 1643. Hän oli hollantilainen Abel Tasman, joka löysi nykyisen Tongan pääsaaren Tongatapun. Toisena brittinä Tongalla kävi James Cook ensin vuonna 1773 ja toistamiseen vuonna 1777. Cook ystävystyi saarella eläviin ja teki vaihtokauppaa paikallisten kanssa. Mainetta saanut Bountyn kapina sattui Haʻapain saarten edustalla vuonna 1789. Ranskalaiset ja espanjalaisetkin kävivät Tongalla, mutta heidän vaikutuksensa jäi mitättömiksi. Espanjalainen Don Francisco Antonio Mourelle väitti Vavaʻun saariryhmän kuuluvan Espanjalle ja Alessandro Malaspina lähetettiin tutkimaan espanjalaisten mahdollisuutta perustaa Tyynelle valtamarelle siirtomaita, mutta epäonnistui. Näin Tongasta tuli ainoa eteläisen Tyynen valtameren valtio, joka piti alkuperäisen hallintorakenteen, eikä joutunut siirtomaaksi. Ensimmäiset Tongaan pysyvästi muuttaneet eurooppalaiset olivat kuusi vuonna 1796 Otter-laivasta karannutta sotilaskarkuria. Tongan historia kirjoitettiin ylös vasta eurooppalaisten saavuttua 1800-luvulla. Sitä ennen historia oli siirtynyt sukupolvelta toiselle suullisesti.

Ensimmäiset lähetyssaarnaajat (London Missionary Society) saapuivat vuonna 1797, mutta heistä kolme tuli pian tapetuksi ja kuusi saarnaajaa eli kolme vuotta piilossa, kunnes heidät pelastettiin Australiaan. 10-henkisestä ryhmästä ainoastaan George Vason jäi Tongaan ja omaksui kulttuurin perinteitä.

Englantilaisten ja tongalaisten yhteydenpito kävi yhä vaarallisemmaksi, kun saapuneiden eurooppalaisten laivoja alettiin tuhota ja miehistöä surmata. Näin kävi kun Port-au-Princen miehistö nousi maihin Lifukassa 29. marraskuuta 1806. Miehistöstä säästettiin vain hyttipoika William Mariner, joka pääsi päällikkö Finaun hoteisiin ja kirjoitti kokemuksistaan paljon luetun An Account of the Natives of the Tonga Islands.

Metodistisaarnaajat aloittivat Tongan käännyttämisen vuonna 1826.[8]Papit vastustivat kristinuskoa, mutta päälliköt sen sijaan kiinnostuivat uudesta uskonnosta. Vaikutusvaltaisimpiin päälliköihin kuului Taufa’ahau, josta oli tuleva uuden Tupou-dynastian ensimmäinen hallitsija. Hänet kastettiin vuonna 1831 kuningas Yrjö IV:n mukaisesti Siaosiksi eli englantilaisittain Georgeksi. Kääntymisen myötä muutkin päälliköt ja heidän hallitsemansa alueet kääntyivät kristinuskoon, joko suoraan tai lailla pakotettuina, ja Georgen sedän kuoltua hän yhdisti Tongan ja teki itsestään valtion kuninkaan.[19] Tongan lakien laatimisessa hän haki apua Australiasta ja uudet lait tuli säädetyksi vuonna 1862. Taustalla hääräsivät myös lähetyssaarnaajat, joista vaikutusvaltaisin lienee ollut kuninkaan avustaja metodistisaarnaaja Shirley Baker. Baker vaikutti Tongan maalakeihin, jotka mahdollistivat ulkomaalaisten maanhankinnan edullisin ehdoin, ja yhdessä kuninkaan kanssa he suunnittelivat maan symbolit (lippu, vaakuna, kansallislaulu) ja perustuslain, joka hyväksyttiin 4. marraskuuta 1875. Bakeristä tuli maan pääministeri vuonna 1880.

Tupou I:n kuoleman jälkeen vuonna 1893 kuninkaaksi nousi tämän lapsenlapsen lapsi, joka otti hallitsijanimekseen George Tupou II. Hän oli edeltäjäänsä verrattuna heikko hallitsija ja 18. toukokuuta 1900 hän allekirjoitti Britannian kanssa ystävyyssopimuksen, jonka perusteella Tongasta tuli Britannian protektoraatti ja näin Britannia vastasi Tongan suhteista ulkomaailmaan. Tupou II:ta seurasi vuonna 1918 hänen oppinut tyttärensä kuningatar Salote Tupou III, josta tuli ulkomailla pidetty hallitsija. Tonga irtautui Britanniasta kokonaisuudessaan vuonna 1970, mikä useissa tapauksissa nähdään Tonga uudelleen itsenäistymisenä. Britanniaan se piti yhteyden kuitenkin liittymällä Kansainyhteisöön pian irtautumisensa jälkeen. YK:hon Tonga liittyi vuonna 1999.

Tongassa on vaikuttanut näkyvästi demokratiaa ajava liike aina 1970-luvulta saakka. Liikkeen voidaan sanoa onnistuneen tavoitteessaan, sillä vuonna 2008 Tonga kuningas ilmoitti siirtävänsä valtaansa pääministerille. Takana on myös valtion huono talous, josta esimerkkinä Jesse Bogdonoffiin liittyvä skandaali 2000-vuosikymmenen alussa.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tongan politiikka
Kuninkaan palatsi Nukuʻalofassa.

Tonga on ollut jo vuosisatoja monarkia, eikä sen valtiomuoto ole vaihtunut monarkiasta muuksi. Tonga on Tyynenmeren ainoa monarkia, ja toisin kuin useimmissa nykyisissä monarkioissa, kuninkaalla on Tongalla todellista valtaa.

Nykyinen monarkia perustettiin kuningas George Tupou I:n vuonna 1875 laatiman perustuslain myötä. Maata johtaa ja ylintä valtaa käyttää kuningas pääministerin avustamana. Pääministerin virka on elinikäinen. Oikeuslaitokseen liittyvässä päätöksenteossa kuninkaalla on yksinvalta, eikä hänen tarvitse kuulla pääministeriä. Kuningas esimerkiksi nimittää tuomarit ja lieventää rikosrangaistuksia tai vapauttaa rikollisiksi tuomitut. Kuninkaan velvollisuuksiin kuuluu myös Valtakunnanneuvoston nimittäminen, mihin kuuluu kuninkaan itsensä lisäksi 12-henkinen hallitus ministereineen ja Haʿapain ja Vavaʿun kuvernöörit. Lainsäädäntövaltaa Tongalla pitää yksikamarinen Fale Alea, johon kuuluu puheenjohtaja, hallituksen jäsenet, yhdeksän maan 33 aatelisen joukosta valitua aatelista ja yhdeksän kansanäänestyksellä (yli 21-vuotiaat) valittua jäsentä kolmen vuoden kaudelle. Nykyinen kuningas on Tupou VI ja pääministeri on Siale’ataongo Tu’ivakanō.[15]

Voimakkaan demokratialiikkeen ansiosta Tonga on luopumassa kuninkuudesta ja siirtymässä parlamentarismiin.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tongan talous

Tongan talous perustuu paljolti maatalouteen ja kalastukseen, jotka työllistävät 70 prosenttia koko valtion työvoimasta. Vientituotteita ovat kurpitsa, kookospähkinä, banaani ja vaniljapapu. Kurpitsavienti Japaniin on kansantaloudellisesti tärkeää, sillä sen osuus koko viennistä on kolmanneksesta vajaaseen puoleen. Tonga on kuitenkin riippuvainen ulkomailta tuodusta ruoasta, pääasiassa Uuden-Seelannin tuonnista.[20] Tärkeimmät tuojamaat ovat Uusi-Seelanti ja Fidži, jotka yhdessä muodostavat yli puolet tuonnista. Viennissä tärkeimmät kohteet ovat Japani, Kiina ja Yhdysvallat. Valtion velka oli 63,4 miljoonaa dollaria vuonna 2001. Vuoden 1996 tilastojen mukaan Tongassa on 33 910 henkeä työvoimaa ja työttömyysprosentti on 11,3 prosenttia.

Toiseksi suurin tulolähde on turismi. Maa on edelleen riippuvainen ulkomaisesta avusta ja ulkomaille muuttaneiden tongalaisten lähettämistä avustuksista. Maailmanpankin mukaan (2002) Tongan bruttokansantuotteesta noin 42,7 % tulee siirtolaisten rahalähetyksistä. Tongan BKT oli vuonna 2005 244 miljoonaa dollaria ja kansalaista kohti 2 300 dollaria.[20] Tonga liittyi WTO:hon vuonna 2007 ja toivoo jäsenyyden parantavan kauppasuhteita muihin maihin.

Toiseksi suurin työllistäjä on maan teollisuus, joka tuottaa vaatteita, sementtiä, metallitarvikkeita, kaivinkoneita ja huonekaluja. Puutarvike tuodaan yleensä ulkomailta, vaikka saarella on omia metsiä 5,5 prosenttia koko maapinta-alasta. Suurimmat metsät ovat ʻEuassa, jossa ne ovat suurilta osin luonnonvaraisessa tilassa. Tongan talouden kehittämissuunnitelman päämääränä on ollut vuodesta 1966 lähtien lisätä teollisuuden investointeja maahan. Teollisuuden kannalta suurin haittatekijä on rajoitettu maa-ala. Vuoden 2001 lopulla riehuneen Waka-syklonin ansiosta Tongalle on kehittynyt pientä rakennusteollisuutta. Bruttokansantuotteesta teollisuuden osuus on vain 13 prosenttia.[20]

Päällystettyä tietä on Tongatapun saarella ja Neiafun kaupungissa, muualla tiet ovat lähinnä tallattua korallia ja maata, mikä tekee niistä vaikeakulkuisia sateisina aikoina. Valtioiden välinen liikenne on pääasiassa lentoliikennettä, jota hoiti valtio-omisteinen Royal Tongan Airlines vuoteen 2004 saakka. Päälentokenttä sijaitsee Fua’amotussa. Tongassa fossiilisten polttoaineiden poltolla tuotettu sähköenergia on käytetyin energiamuoto. Sähköntuotantokapasiteetti oli vuonna 2002 kahdeksan megawattia, jolla tuotettiin 34 gigawattituntia sähköenergiaa, kun energiantarve oli 32 gigawattituntia. Raakaöljyä samana vuonna kului päivässä 780 tynnyriä.[21]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tongan väestö

Tongan väestö on lähes täysin alkuperäisiä tongalaisia, vain kaksi prosenttia väestöstä on muualta tulleita. Alkuperäiset tongalaiset muistuttavat ulkonäöllisesti ja kultttuurillisesti läheisesti samoalaisia ja muita polynesialaisia, melanesialaisia piirteitä on tullut vain vähän Fidžiin pidetyn yhteyden vuoksi.[15]

Väestö on ollut tasaisessa kasvussa vuodesta 1891 lähtien ja nykyisellään väestön kasvunopeus on vajaa 1,5 prosenttia vuodessa. 1950- ja 1960-luvuilla kasvu oli selvästi nopeampaa, mutta seuraavien vuosikymmenien muuttoliike Yhdysvaltoihin, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan hiljensi kasvunopeutta. Eliniänodote on koko väestöllä keskimäärin vajaa 71 vuotta, naisilla muutaman vuoden suurempi ja miehillä vastaavasti pienempi kuin keskiarvo. Tonga on urbanisoitumassa kun väestö on alkanut maan sisällä muuttaa etelämmäksi pääsaarelle Tongatapuun, jossa nykyään elää noin kaksi kolmasosaa väestöstä. Yli kolmannes valtion asukkaista elää nykyään pääkaupungissa Nukuʻalofassa. Lukutaitoisia (tongaa tai englantia) on 98,9 %. Kouluissa opetetaan ensisijaisesti tongaa ja toisena kielenä englantia.[15][1]

Merkittävin uskonto on kristinusko, jota tunnustaa noin 98 prosenttia. Kristityistä noin 41 prosenttia on metodisteja (Free Wesleyan Church of Tonga), 16 prosenttia katolilaisia, 14 prosenttia kuuluu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon, 12 prosenttia Tongan vapaakirkkoon ja muut ovat adventisteja, helluntailaisia, Tokaikolo-metodisteja ja anglikaaneja. Suurimmat kristinuskon ulkopuoliset uskonnot ovat Bahá’í, islam ja hindulaisuus. Tongassa on laissa säädetty uskonnonvapaus. Vaikka Tongassa ei ole valtionuskontoa, hallitus ja media ovat hyvin kristinuskomyönteisiä. Esimerkiksi Tongan yleisradio on kieltänyt lähettämästä sellaista materiaalia, joka on ristiriidassa kristinuskon opinkappaleiden kanssa.[5] Sunnuntai on myös virallinen sapattipäivä, jolloin suuri osa liiketoiminnasta ei ole toiminnassa.

Yli 30-vuotiaista tongalaisista noin 92 % on ylipainoisia tai liikalihavia, minkä vuoksi lähes 20 prosenttia väestöstä sairastaa diabetesta.[22] Syynä on liian rasvaisen ruoan liikasyönti. Ongelma on huomioitu ja kansalaisia yritetään innostaa liikkumaan entistä enemmän. Kuningasperhe on toiminut esimerkkinä syömällä terveellisesti ja liikkumalla. Kuningas Tupou V laihdutti lähes 80 kilogrammaa vuosina 1976–1997.[22]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tongan kulttuuri

Tongalaisen kulttuurin pääpiirteet ovat säilyneet eurooppalaisten läsnäolosta huolimatta. Miehet veistelevät puusta koriste- ja muita esineitä, kun naiset tekevät kasvilehdistä koreja, mattoja ja vaatteita. Käsityöt ovat menettäneet osan niiden alkuperäisestä merkityksestä ja nykyään niitä myydään paljon turistituotteina. Tongassa on lähivaltioiden tapaan säilynyt kava-kasvista valmistetun juoman juomakulttuuri. Juomalla on mieto narkoottinen vaikutus.[15]

Tongalla suosittuja tansseja ovat meʻetuʻupaki, kailao, lakalaka ja maʻuluʻulu. Kylissä pidetään yllä suullista perinnettä vanhojen kertomusten, eläinsatujen, runouden ja uskonnollisten tarinoiden muodossa.[15]

Tongan yleisradio ja viikoittain ilmestyvä sanomalehti ovat molemmat valtion omistamia ja luonteeltaan konservatiivisia. Yksityisomisteisista lehdistä tärkein on joka toinen viikko ilmestyvä, Kalafi Moalan omaistama Taimi ’o Tonga, joka kritisoi voimakkaasti valtionjohtoa. Pesi Fonua, Matangi Tonga -sanomalehden omistaja, sai vuonna 2005 Pacific Island News Associationilta Media Freedom Award -palkinnon sananvapauden ylläpitämisestä Tongalla. Kalafi Moala on ollut myös ehdokkaana palkinnonsaajaksi. Tongan hallinto on suhtautunut yksityisomisteiseen mediaan hyvin kielteisesti. Se yritti muun muassa ajaa lakia, joka olisi mahdollistanut tiettyjen medioiden kieltämisen. Ehdotus ei kuitenkaan mennyt läpi korkeimmassa oikeudessa.

Juhlapäivät
Pvm Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuoden päivä    
maalis-huhtikuu Pitkäperjantai    
maalis-huhtikuu Pääsiäismaanantai    
25. huhtikuuta ANZAC-päivä   Australian ja Uuden-Seelannin sotaan osallistuneiden joukkojen muistopäivä
4. toukokuuta Kruununprinssin syntymäpäivä    
4. kesäkuuta Vapautumisen päivä   Aseman Britannian protektoraattina päättyminen
4. heinäkuuta Kuninkaan syntymäpäivä    
4. marraskuuta Perustuslain päivä   Perustuslaki säädettiin 4. marraskuuta 1875, uudistettiin 1. tammikuuta 1967
4. joulukuuta Kuningas Tupou I:n päivä    
25. joulukuuta Joulupäivä    

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Timothy L. Gall & Jeneen M. Hobby (toim.): Worldmark Encyclopedia of the Nations, Volume 4 (12. painos). Thomson Gale, 2007. ISBN 1-4144-1093-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Tonga CIA – The World Factbook 2008. Viitattu 3.4.2009. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Tonga's king to cede key powers BBC. Viitattu 3.4.2009. (englanniksi)
  4. Claire Morgan: Educated Exports: Tongan Migration in a Transnational Human Capital Framework Stanfordin yliopisto. Viitattu 3.4.2009. (englanniksi)
  5. a b Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 840
  6. Yrjö Karilas: Pikku jättiläinen, s. 177. WSOY, 1938.
  7. a b Tonga, s. 156
  8. a b Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 841
  9. a b Tonga MSN Encarta. Viitattu 10.4.2009. (englanniksi)
  10. http://www.janeresture.com/tonga_vavau/index.htm
  11. a b Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 839
  12. Tonga, s.169
  13. Tonga, s. 171
  14. Tonga, s. 172
  15. a b c d e f g Sophie Foster: Tonga Britannica Encyclopedia. Viitattu 4.4.2009. (englanniksi)
  16. a b Tonga - Culture & History The Sydney Morning Herald. Viitattu 4.4.2009. (englanniksi)
  17. Tonga, s. 155
  18. The Ancient Capitals of the Kingdom of Tonga UNESCO World Heritage. Viitattu 4.4.2009. (englanniksi)
  19. Tonga, s. 157
  20. a b c Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 843
  21. Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 844
  22. a b Stefan Gates: Trouble in paradise The Guardian. Viitattu 9.4.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 21°8′S, 175°12′W