Saksa

Saksa (saks. Deutschland) eli Saksan liittotasavalta (saks. Bundesrepublik Deutschland) on noin 82 miljoonalla asukkaallaan Länsi-Euroopan suurin valtio ja yksi maailman johtavista teollisuusmaista. Saksalla on yhdeksän naapurimaata: Tanska, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta, Tšekki ja Puola. Saksa on yksi Euroopan unionin perustajavaltioita ja sijaitsee lähes sen keskellä.

Sisällysluettelo

1 Nimi
2 Historia
- 2.1 Saksan historia -artikkelit
3 Politiikka
- 3.1 Ulkopolitiikka
- 3.2 Asevoimat
4 Osavaltiot
5 Maantiede ja ilmasto
6 Talous
7 Väestö
- 7.1 Väestöjakauma
- 7.2 Suurimpia kaupunkeja
8 Kulttuuri
9 Lähteet
10 Aiheesta muualla
11 Kirjallisuus

[muokkaa] Nimi

Suomen sana Saksa on peräisin Pohjois-Saksan alueella asuneesta saksien heimosta. Saksien heimonimi puolestaan tulee mahdollisesti väkipuukkoa tarkoittavasta germaanisten kielten sanasta (esim. muinaisalasaksan sahs, muinaisnorjan sax, muinaisenglannin seax). Suomalaiset kutsuivat saksalaisia aluksi saksoiksi.

Saksan omakielinen nimi Deutschland palautuu muinaisyläsaksalaiseen kansankieltä (latinan sijaan) puhuviin viittaavaan sanaan diutisc^[1]. Saksan latinalainen nimi Germania (johon muun muassa englannin Germany pohjautuu) palautuu antiikin germaaneihin. Vastaavasti ranskassa ja espanjassa käytetyt nimet (Allemagne, Alemania) perustuvat alemanneihin.

Venäjän kielessä saksalaiset ja heidän kielensä ovat erityistapaus. Venäläiset kutsuvat saksalaisia sanalla, joka tarkoittaa venäjäksi mykkää. Samoin saksalaisten kieli on venäjäksi mykän kieltä. Nimitys juontuu ajalta, jolloin kaikkia ulkomaalaisia kutsuttiin venäjäksi tällä tavoin.^lähde?

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Saksan historia

Saksa lähti kehittymään Kaarle Suuren valtakunnan jaosta vuonna 843, jolloin tämän pojanpojat Lothar I ja Ludvig Saksalainen saivat Verdunin sopimuksella hallintaansa suuren, nykyisestä Pohjois-Saksasta Keski-Italiaan ulottuvan alueen. Tästä kehittyi Pyhä roomalainen keisarikunta, jota 1500-luvulla alettiin nimittää Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi. Keisarikunnan yhtenäisyys oli kuitenkin rajallista; se koostui lukuisista pienistä hyvin pitkälle itsenäisistä ruhtinaskunnista ja kaupungeista. Saksalaisten vaikutus ulottui jo sydänkeskiajalta alkaen ns. pohjoisten ristiretkien, kaupankäynnin ja hansaliiton mukanaan tuoman muuttoliikkeen myötä koko Itämeren alueelle.

Ensimmäinen valtakunta kukistui Napoleonin edessä 1806. Vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen perustettiin Saksan liitto, johon kuului joukko ruhtinaskuntia Itävallan ja Preussin johtamina. Preussin ja Itävallan välisen sodan 1866 jälkeen perustettiin Preussin johdolla Pohjois-Saksan liitto (saks. Norddeutscher Bund), jonka kasleriksi 1867 nimitettiin Otto von Bismack. Saksan ydistyminen alkoi.

18. tammikuuta 1871 Preussin kuningas Vilhelm I kruunattiin keisariksi Versailles'ssa Ranskan tappion jälkeen ja perustettiin toinen Saksan keisarikunta. Keväällä 1871 nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi Otto von Bismarck. Keisarikunta kesti ensimmäisen maailmansodan loppuun 9. marraskuuta 1918 asti, jolloin Vilhelm II luopui kruunusta ja Saksa julistettiin tasavallaksi (Weimarin tasavalta).

Weimarin tasavallan aika oli lopussa, kun vuonna 1932 Adolf Hitlerin NSDAP-puolue sai vaalivoiton ja anasti vuonna 1933 vallan kieltäen muut puolueet. Saksasta tuli kansallissosialistinen. Vuonna 1939 Saksa hyökkäsi ilman sodanjulistusta Puolaan ja aloitti siten toisen maailmansodan. Sotaa kesti Euroopassa toukokuuhun 1945, jolloin Saksa antautui ehdoitta.

Sodan jälkeen voittajavaltiot ja Ranska jakoivat Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Neuvostoliiton vyöhykkeestä muodostui Saksan demokraattinen tasavalta (DDR, puhekielessä Suomessa usein Itä-Saksa) ja Yhdysvaltain, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan vyöhykkeestä Saksan liittotasavalta (BRD, puhekielessä Suomessa usein Länsi-Saksa).

Saksa yhdistyi jälleen vuonna 1990 Saksan demokraattisen tasavallan lakatessa olemasta ja siitä muodostettujen uusien osavaltioiden liittyessä Saksan liittotasavaltaan ja samalla Euroopan yhteisöön.

[muokkaa] Saksan historia -artikkelit

Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (843–1806)
Saksan liitto (1815–1866)
Saksan keisarikunta (1871–1918)
Weimarin tasavalta (1919–1933)
Kansallissosialistinen Saksa (1933–1945)
Saksan liittotasavalta (1949–1990)
Saksan demokraattinen tasavalta (1949–1990)
Saksojen yhdistyminen (1990)

[muokkaa] Politiikka

Liittokanslerin virasto Berliinissä.

Saksa on liittovaltio. Se koostuu kuudestatoista laajaa itsenäistä päätösvaltaa käyttävästä osavaltiosta.

Muodollinen valtionpäämies on liittopresidentti. Liittopresidentin valitsee liittokokous, johon kuuluvat kaikki liittopäivien edustajat ja sama määrä osavaltioiden edustajia. Liittokokouksella ei ole muuta tehtävää kuin valita liittopresidentti viiden vuoden välein.

Saksan parlamentti eli liittopäivät (Bundestag) on kokoontunut vuodesta 1999 alkaen valtiopäivätalossa Berliinissä. Sitä ennen parlamentti sijaitsi viiden vuosikymmenen ajan Bonnissa. Edustajat valitaan neljän vuoden välein. Puolet edustajista valitaan tietyistä vaalipiireistä, ja puolet puolueiden listoilta. Tämän lisäksi puolueiden on ylitettävä 5% äänikynnys, tai saatava vähintään kolme suoraan valittua edustajaa. Vuoden 2005 vaaleissa valittiin 614 edustajaa. Edustajien kokonaismäärä vaihtelee.

Liittopäivät valitsee liittopresidentin ehdotuksesta liittokanslerin. Liittokansleri nimittää ministerit, joiden määrä vaihtelee hallituksesta toiseen. Päinvastoin kun useimmissa parlamentaarisissa järjestelmissä, liittokokous ei voi suoraan erottaa kansleria valitsematta hänen seuraajaansa (ns. konstruktiivinen epäluottamuslause).

Saksassa on myös liittoneuvosto (Bundesrat), joka on osavaltioiden edustajien kokous. Liittoneuvosto ei ole varsinaisesti parlamentin ylähuone, vaan oma erillinen instituutionsa. Liittoneuvostossa on 69 paikkaa, jotka on jaettu osavaltioiden asukasluvuilla painotettuina. Puheenjohtajuus on kiertävä, ja liittoneuvoston puheenjohtaja on liittopresidentin varamies. Osavaltioiden edustajilla on velvollisuus äänestää hallituksensa tahdon mukaan, eikä ryhmien ääniä voi jakaa. Edustajien puoluekantojen suhteet vaihtelevat osavaltioiden vaalien mukaan, joita on yleensä 3–4 vuodessa.

Puoluejärjestelmältään Saksa on monipuoluejärjestelmä, joka kuitenkin on toistaiseksi ollut selkeän kaksinapainen kahden suurpuolueen – sosiaalidemokraattien (SPD) ja kristillisdemokraattien (CDU ja CSU) – hallitessa joko yhdessä (Suuri koalitio) tai keskisuuria puolueita apuna käyttäen. Keskisuuria puolueita ovat liberaalit (FDP), vihreät (Grüne) ja Vasemmistopuolue (Die Linke).

Liittokanslerina toimi vuodesta 1998 Gerhard Schröder (SPD), jonka hallitus sai 1. heinäkuuta 2005 liittopäivien äänestyksessä epäluottamuslauseen. Ennenaikaiset vaalit järjestettiin 18. syyskuuta. CDU ja CSU saivat liittopäivien vaaleissa 226 paikkaa, SPD 222, FDP 61, Vasemmistopuolue 54 ja vihreät 51. Tuloksen perusteella kristillisdemokraattien Angela Merkelistä tuli liittokansleri ja hallituskumppaniksi suostuneet sosiaalidemokraatit saivat vastaavasti monia tärkeitä ministerinpaikkoja Merkelin hallituksessa.

[muokkaa] Ulkopolitiikka

Vuonna 1994 Saksan perustuslaillinen oikeus päätti, että maan asevoimat voivat ottaa osaa operaatioihin myös maan rajojen ulkopuolella. Viisi vuotta tämän jälkeen saksalaiset osallistuivat NATO:n joukoissa Kosovon sotaan ja ovat sittemmin toimineet rauhanturvatehtävissä muun muassa Afganistanissa, Balkanilla ja Kongossa.

[muokkaa] Asevoimat

Saksan asevoimat eli Bundeswehr ovat noin 250 000 miehen vahvuiset. Näistä 55 000 on yhdeksän kuukauden mittaista palvelusta suorittavia varusmiehiä.^[2]. Saksan erikoisjoukkoihin kuuluu mm. KSK (Kommando SpezialKräfte).

[muokkaa] Osavaltiot

Pääartikkeli: Saksan osavaltiot

Saksan osavaltiot

Saksan 16 osavaltiota ovat:

Baden-Württemberg
Baijeri (Bayern)
Berliini (Berlin)
Brandenburg
Bremen
Hampuri (Hamburg)
Hessen
Mecklenburg-Etu-Pommeri (Mecklenburg-Vorpommern)
Ala-Saksi (Niedersachsen)
Nordrhein-Westfalen
Rheinland-Pfalz
Saarland
Saksi (Sachsen)
Saksi-Anhalt (Sachsen-Anhalt)
Schleswig-Holstein
Thüringen

Osavaltiot on edelleen jaettu osavaltiosta riippuen joko hallintopiireihin tai suoraan piirikuntiin (Landkreise) ja piirittömiin kaupunkeihin (kreisfreie Städte). Piirikuntia Saksassa on 438. Historiallisia osavaltioita ovat Baden, Württemberg-Baden ja Württemberg-Hohenzollern, jotka vuonna 1952 yhdistettiin nykyiseksi Baden-Württembergin osavaltioksi.

[muokkaa] Maantiede ja ilmasto

Topografinen kartta Saksan valtiosta. Paikannimet ovat saksaksi.

Saksa ulottuu Itä- ja Pohjanmereltä aina Alpeille asti käsittäen maastotyyppejä alavista tasangoista vuoristoihin. Pohjois-Saksan viljavat alangot vaihtuvat Keski-Saksassa metsien ja peltojen täplittämäksi kumpuilevaksi ylängöksi. Maan eteläisimmät alueet ovat vuoristoa, lounaassa on Schwarzwaldin matalahko, asutettu vuoristo ja etelässä Alpit (korkein huippu Zugspitze 2962 m).

Saksaa halkovat Euroopan suurimmat joet: Rein, Tonava ja Elbe. Saksassa on myös järviä, suurimpana niistä Reinin suvanto Bodenjärvi sekä järvialueita, joista laajimmat, jääkauden muovaamat Mecklenburgin ja Pommerin järvialueet sijaitsevat maan koillisosassa.

Saksan merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, kupari, ligniitti, maakaasu, nikkeli, potaska, puu, rautamalmi, suola ja uraani.

Ilmasto on leuto ja merellinen. Talvet ovat lyhyitä ja leutoja, kesät lämpimiä ja kosteita. Koko maan vuotuinen keskilämpötila on n. 9 °C (Suomessa n. 2 °C). Kylmän kauden lämpötiloille on tyypillistä voimakas vaihtelu; Föhn-tuulet Alpeilta voivat nostaa lämpötilaa jopa 30 °C muutamassa tunnissa.

Saksan metsät painottuvat harvoille luonnonsuojelualueille. Suurin osa metsistä on hakattu pois ja otettu maatalouden käyttöön. Saksan metsät ovat jalopuuvaltaisia lehtimetsiä. Tyypillisiä puulajeja ovat tammet, koivut, lepät, pähkinäpensaat, jalavat, pyökit, valkopyökit, vaahterat, lehmukset ja saarnet. Merellistä ilmastoa arvostava pyökki kasvaa metsinä alavilla kalkkipitoisilla mailla valtalajina. Tammi ja koivu ovat kuivempien hietikoiden ja savimaiden valtalajeja, Vaahtera ja tuomi märkien savikoiden ja puronvarsien valtalajeja. Jokien tulvarannoilla kasvaa tervaleppiä ja saarnia yhdessä kynäjalavien ja pajujen kanssa. Monissa metsätyypeissä pähkinäpensas dominoi pensaskerrosta tuomen kanssa. Saksassa kasvaa myös pihlajaa, haapaa ja harmaaleppää, kuten Suomessakin. Kuusi puuttuu alavilta seuduilta, mutta lähempänä Alppeja se taas yleistyy. Alpeilla kasvaa myös euroopanlehtikuusia, mäntyä ja sembramäntyä.

Saksan korkein kohta on Alpeilla sijaitseva Zugspitzen vuori, joka on 2964 metriä korkea. Se rinteellä sijaitsee Garmisch-Partenkirchenin kaupunki, joka on yksi Saksan merkittävimmistä talviurheilukeskuksista. Zugspitzen huipulla on aina lunta.

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Saksan talous

Frankfurt am Main, Saksan talouskeskus

Saksan talous on maailman neljänneksi suurin Yhdysvaltain, Kiinan ja Japanin jälkeen. Saksa on Euroopan suurin talousvaltio ja sitä pidetään usein EU:n talousveturina. Korkea työttömyys ja niiden tuomat kohonneet sosiaalimenot ovat kuitenkin olleet ongelma jo vuosia, erityisesti itäisissä osavaltioissa. Saksan yhdistyminen on maksanut joidenkin arvioiden mukaan jo 1250 miljardia euroa, eikä talous ole tietyissä suhteissa kehittynyt idässä toivotulla tavalla noin 50 miljardin euron (4% läntisten osavaltioiden BKT:sta) vuosittaisista tulonsiirroista huolimatta. Hallitus onkin suunnitellut lisärahoitusta vuoteen 2019 asti idän talouskasvua nopeuttamaan.

Viennin kokonaisarvo on maailman suurin, ja se tuottaakin kolmanneksen kansantulosta. Merkittävimmät vientituotteet ovat ajoneuvot, koneet, kemikaalit, lääkkeet, elektroniikka ja telekommunikaatioteknologia. Tunnettuja pörssiyhtiöitä ovat muun muassa Adidas, BASF, BMW, Daimler, Deutsche Bank, E.ON, MAN, ThyssenKrupp, Siemens ja Volkswagen.

[muokkaa] Väestö

[muokkaa] Väestöjakauma

Saksan noin 82 miljoonasta asukkaasta suurin etninen ryhmä ovat saksalaiset noin 67 miljoonan asukkaan osuudella. Siirtolaistaustan omaavia Saksan kansalaisia on noin 8,1 miljoonaa asukasta, ja vastaavasti muiden valtioiden kansalaisia noin 6,7 miljoonaa asukasta.

Saksassa on 50 000 hengen tanskalainen vähemmistö Schleswigissa lähellä Tanskan rajaa, ja pieni sorbin kieltä puhuva vähemmistö, 40 000 Saksissa ja 20 000 Brandenburgissa. Friisin kieltä puhuu 12 000. Alasaksa on myös käytössä Pohjois-Saksan maaseudulla. Vähemmistökielet ovat Euroopan neuvoston suojelemia.

Maahanmuuttajista merkittävimpiä ryhmiä ovat turkkilaiset, italialaiset, puolalaiset ja kreikkalaiset. Huomattava ryhmä ovat myös osittain saksalaiset sukujuuret, mutta entisen kotimaan identiteetin omaavat paluumuuttajat erityisesti entisen Neuvostoliiton alueelta. Paluumuuttajat saavat automaattisesti Saksan kansalaisuuden, eivätkä siten näy kansalaisuuteen perustuvissa tilastoissa. ^[3]

Protestantteja ja katolisia on kumpiakin 34 prosenttia väestöstä, muslimeja 3,7 prosenttia.^[4] Maahanmuutosta johtuen Saksan juutalaisväestö on nykyisin maailman nopeimmin kasvava.^[5]

[muokkaa] Suurimpia kaupunkeja

Pääartikkeli: Luettelo Saksan kaupungeista

Berliini (3 405 400)
Hampuri (1 750 194)
München (1 331 445)
Köln (1 024 346)
Frankfurt am Main (661 877)
Stuttgart (593 639)
Dortmund (585 045)
Essen (582 016)
Düsseldorf (581 858)
Bremen (547 162)
Hannover (548 617)
Leipzig (506 372)
Duisburg (502 522)
Nürnberg (500 132)
Dresden (500 068)

[muokkaa] Kulttuuri

Ludwig van Beethoven

Saksan kieli oli ennen lingua franca Keski-, Itä- ja Pohjois-Euroopassa ja on edelleen Euroopassa opetelluin vieras kieli englannin jälkeen. Monet historialliset henkilöt, jotka eivät varsinaisesti olleet saksalaisia, elivät saksalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja jättivät siihen jälkensä. Saksankielinen kirjallisuus on merkittävää myös kansainvälisesti.