Saksan lippu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
3:5 Saksan lippu 23. toukokuuta 1949
Saksan valtiolippu 1950–
3:5 Saksan liittotasavallan lippu 23. toukokuuta 1949
Saksan demokraattisen tasavallan lippu 7. lokakuuta 19491. lokakuuta 1959
Miehitetyn Saksan merilippu 1946–1949 (Signaalilippu C Charlie)
Natsi-Saksan lippu 1935–1945
Pohjois-Saksan liiton lippu 1867–1871, keisarillisen Saksan lippu 1871–1918 ja natsi-Saksan lippu 1933–1935
Weimarin tasavallan lippu 1919–1933

Saksan lippu on nykymuodossaan toiminut Saksan liittotasavallan tunnuksena vuodesta 1949. Lipussa on musta, punainen ja kullanvärinen raita.[1] Valtiolipussa on lisäksi Saksan vaakuna keskellä.

Liputuspäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

22. maaliskuuta 2005 liittotasavallan hallituksen tekemän päätöksen mukaan Saksassa on kymmenen virallista liputuspäivää:

(* ei kaikissa osavaltioissa)

Lisäksi on joukko osavaltiokohtaisia liputuspäiviä. Myös liputus esimerkiksi liittopresidentin vaalipäivänä tai suruliputus merkittävän saksalaisen tai ulkomaalaisen poliitikon poismenon yhteydessä on yleistä.

Lipun historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisenkaltainen trikolori on ollut Saksan tunnuksena ensi kerran vuonna 1848. Keisariaikana raitojen värit olivat musta, valkoinen ja punainen. Weimarin tasavallan aikana 1919–1933 lippu oli nykyisenkaltainen mittasuhteita lukuun ottamatta.[1] 1933–1935 natsi-Saksan lippuna oli aluksi keisariajan lippu, ja vuonna 1935 virallistetussa kansallissosialistien puoluelipussa oli punaisella pohjalla valkoisessa ympyrässä kansallissosialistien tunnus, musta, kärjellään seisova hakaristi. Toisen maailmansodan jälkeen Saksan liittotasavallassa on käytetty nykyistä lippua. Saksan demokraattisessa tasavallassa oli sama trikolori, mutta vuodesta 1959 alkaen keskellä harppi ja vasara. Saksojen yhdistyttyä liittotasavallan lippu jäi käyttöön.

Osavaltioiden liput[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dorling Kinderley Limited, London: Suuri lippukirja, s. 118. Suom. Niina Mäki-Kihniä. The Bonnier Group, 2010. ISBN 978-952-220-281-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suuri lippukirja, s.118