Euroopan parlamentti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Euroopan parlamentti
Logo
Logo
Puhemies Martin Schulz
Edustajia 751
European Parliament 2014.svg
Puolueet
  •      EPP (220)
  •      S&D (191)
  •      ECR (71)
  •      ALDE (67)
  •      GUE-NGL (52)
  •      Greens-EFA (50)
  •      EFDD (48)
  •      Sitoutumattomat (52)
Kotisivut
Euroopan unioni
Flag of Europe.svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Euroopan unionin politiikka


Perussopimukset
Rooma · Maastricht
Amsterdam · Nizza · Lissabon
Toimielimet
Euroopan parlamentti

Puhemies Martin Schulz
Jäsenet (2014–2019)


Eurooppa-neuvosto

Puheenjohtaja: Herman Van Rompuy


Neuvosto

Puheenjohtajuus: Italia (loppuvuosi 2014)


Euroopan komissio

Puheenjohtaja Jean-Claude Juncker
Nykyinen komissio (2014–2019)


Euroopan unionin tuomioistuin

Puheenjohtaja · Ensimmäisen asteen tuomioistuin
Virkamiestuomioistuin


Euroopan keskuspankki

Pääjohtaja: Mario Draghi


Euroopan tilintarkastustuomioistuin
Vaalit
Vaalit 2009 · Vaalit 2014 · Vaalipiirit
Puolueet · Parlamenttiryhmät · Kansanäänestykset Euroopan unionista
Liittyvät aiheet
Jäsenvaltiot · Laajentuminen · Ulkomaan suhteet
Laki · EMU · Muut instituutiot · Erillisvirastot
 n  k  m 

Euroopan parlamentti (EP[1], epävirallisesti myös europarlamentti) on Euroopan unionin kansanedustuslaitos, jonka jäsenet eli mepit (MEP) valitaan suorilla vaaleilla joka viides vuosi. Vuoden 2014 europarlamenttivaalien jälkeen parlamenttiin kuuluu 751 jäsentä.[2]

Parlamentti on Euroopan komission ja Euroopan unionin neuvoston eli ministerineuvoston ohella EU:n lainsäädäntöön osallistuva toimielin. Parlamentti toimii kolmessa eri paikassa ja maassa: Brysselissä (Belgia), Strasbourgissa (Ranska) ja Luxemburgissa (Luxemburg).

Europarlamenttivaalit järjestetään viiden vuoden välein ja nykyisin eri jäsenmaissa lähestulkoon samanaikaisesti, mutta vaalijärjestelmä vaihtelee hieman jäsenmaan mukaan. Jokaisesta jäsenmaasta valitaan väkilukuun suhteutettu lukumäärä edustajia, lisäksi jokaisella maalla on pari pohjapaikkaa pienten jäsenvaltioiden edustuksen turvaamiseksi. Edustajat ovat ryhmittyneet europuolueiden mukaisiin europarlamenttiryhmiin, eivät siis jäsenmaittain.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan parlamentin edeltäjiä olivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleinen edustajakokous, joka muodostui jäsenvaltioiden parlamenttien edustajista, sekä samalla periaatteella koottu Euroopan yhteisöjen yhteinen Euroopan parlamentaarinen edustajakokous. Nykyisen kaltaisen Euroopan parlamentin jäsenet eli epävirallisesti europarlamentaarikot tai tuttavallisemmin ”mepit” (MEP, Member of the European Parliament) on vuodesta 1979 valittu suorilla vaaleilla.

Aluksi parlamentti oli lähinnä kokeneiden poliitikkojen keskustelukerho. Lähinnä 2000-luvulla elimen valta kuitenkin kasvoi kansallisten parlamenttien työtä ohjaavaksi ”Euroopan eduskunnaksi”.

Valtaoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan parlamentin asema ja toimivalta ovat vahvistuneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Sen asema EU:n toimielimenä ei kuitenkaan ole samanlainen kuin jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien kunkin maan lainsäädännössä. Euroopan parlamentin toimivalta voidaan ryhmittää viiteen kokonaisuuteen:

  1. Parlamentti nimittää Euroopan komission puheenjohtajan ja hyväksyy jäsenvaltioiden esityksen pohjalta komission jäsenet. Parlamentilla on mahdollisuus epäluottamuslauseen antamiseen koko komissiolle; yksittäisiä komissaareja se ei voi erottaa.
  2. Parlamentti osallistuu EU:n lainsäädäntöprosessiin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen[3] (entinen yhteispäätösmenettely) mukaan, sekä antamalla mietintöjä tai lausuntoja. Parlamentilla on mahdollisuus pyytää komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksia, mutta varsinaista aloiteoikeutta parlamentilla ei ole.
  3. Parlamentti osallistuu EU:n talousarvion käsittelyyn
  4. Parlamentti osallistuu EU:n uusien jäsenvaltioiden hyväksymiseen
  5. Parlamentti valvoo komission ja neuvoston toimintaa erilaisten raportointien kautta. Lisäksi yksittäisillä parlamentin jäsenillä on oikeus suullisten ja kirjallisten kysymysten esittämiseen neuvostolle ja komissiolle. Parlamentti myös nimittää Euroopan oikeusasiamiehen.

Parlamentin toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajakokouksessa Euroopan parlamentin puhemies tapaa poliittisten ryhmien puheenjohtajat. He päättävät parlamentin töiden järjestämisestä kuten täysistuntojen aikataulun ja esityslistan, sekä valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpanon.

Parlamentin puhemiehistö muodostuu Euroopan parlamentin puhemiehestä, 14 varapuhemiehestä ja tarkkailijoina toimivista kuudesta kvestorista. Kuuden kvestorin tehtäviin kuuluvat jäseniä välittömästi koskevat hallinnolliset ja taloudelliset kysymykset puhemiehistön antamien ohjeiden mukaisesti. Kvestorit valitsee edustajakokous kahden ja puolen vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia.

Euroopan parlamentin valtuuskunnat ylläpitävät suhteita maihin, jotka eivät ole Euroopan unionin jäseniä.

Oikeisto ja sosialistit ovat europarlamentin suurimmat ryhmät ja jakavat sen tärkeimmät johtopaikat. Johtopaikoille valitaan kokeneita suurten maiden parlamentaarikkoja tai sellaisia pienten maiden edustajia, jotka onnistuvat hankkimaan tukea suurista maista.[4]

Valiokunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan parlamentin täysistuntojen valmistelua varten jäsenet jakautuvat 20 pysyvään valiokuntaan, jotka erikoistuvat eri aloihin. Tarvittaessa voidaan lisäksi perustaa alivaliokuntia, tutkintavaliokuntia ja väliaikaisia valiokuntia.[5] Kunkin valiokunnan kokoonpano vastaa voimasuhteiltaan täysistuntoa. Valiokunnat kokoontuvat pääsääntöisesti Brysselissä ja niiden istunnot ovat yleisölle avoimia.

Valiokunnissa europarlamentaarinen kokemus on merkittävää. Suurten uudistusten käsittely saattaa kestää useita parlamenttikausia, jolloin auttaa, että valiokunnan jäsen tuntee hankkeen historian.[4]

Sijaintipaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parlamentin istuntosali (Strasbourg)
Parlamentin istuntosali (Bryssel)

Euroopan parlamentin virallinen päätoimipaikka on Strasbourg, minkä lisäksi sillä on toimipaikka Brysselissä. Parlamentin sihteeristö puolestaan sijaitsee Luxemburgissa. Käytännössä parlamentti kokoontuu Strasbourgissa vain neljän päivän ajan kuukaudessa suorittamaan äänestyksiä täysistunnoissa. Muut täysistunnot, valiokuntatyöskentely ja erilaiset kuulemistilaisuudet tapahtuvat Brysselissä, missä parlamentilla on käytössään eniten tiloja.

Toimipaikat on vahvistettu viimeksi Amsterdamin sopimuksessa, eikä parlamentilla ole itsellään mahdollisuutta niitä muuttaa. Monet europarlamentaarikot haluaisivat vahvistaa Brysselin parlamentin ainoaksi sijaintipaikaksi, sillä kaksi sijaintipaikkaa hankaloittavat parlamentin toimintaa ja aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia, jotka on arvioitu 200 miljoonaksi euroksi vuosittain. Loppuvuonna 2013 pyysi 12 suomalaista EU-parlamentin jäsentä Suomen hallitusta ja eduskuntaa avuksi hankkeeseen, jonka tarkoituksena on lopettaa Euroopan parlamentin istuntoviikot Ranskan Strasbourgissa. Lähes samaan aikaan Euroopan parlamentti päätti ehdottaa perussopimuksen muuttamista niin, että se voisi itse päättää toimipaikkansa sijainnista. Ehdotuksessa todetaan, että parlamentin kuukausittain toistuva muuttaminen on useimpien EU-kansalaisen silmissä "symbolisesti kielteinen asia".[6]

Euroopan parlamentin vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2004 vaalit järjestettiin ensimmäistä kertaa samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Samanaikaisuudella tarkoitetaan eri maiden vaalien päättyvän muutaman päivän sisällä. EU suositteli vaalituloksien julkaisemista vasta kun viimeisetkin äänet on annettu. Tästä lipsuttiin hiukan, sillä esimerkiksi Alankomaat julkisti vaaliensa tuloksen heti torstaina, kolme päivää etuajassa.

Poliittiset ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2004 vuoden 2006 loppuun europarlamentaarikkojen määrä oli 732, mutta Romanian ja Bulgarian liittyessä EU:n jäsenmaiksi 1. tammikuuta 2007 määrä nousi 785:een. Vuoden 2009 vaalien jälkeen jäsenten määrä laski 736:een. Europarlamentaarikot eivät järjestäydy maittain, vaan kymmenen europuolueen ja seitsemän maanosanlaajuisen poliittisen ryhmän tunnusten alle. Ryhmät ovat ajan myötä vaihdelleet.[7] Vuoden 2014 vaalien jälkeen Euroopan parlamentin poliittiset ryhmät suuruusjärjestyksessä ovat:[8]

Maiden paikkamäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU-mailla on paikkoja Euroopan parlamentissa seuraavasti vaalikaudella 2014–2019.[9] Paikkajako ei vastaa suoraan väkilukua, vaan pienillä mailla on suhteessa enemmän paikkoja kuin suurilla.

Suomalaiset edustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhemiehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virkakausi [10] Puheenjohtaja [10] Puolue Ryhmä [10] Valtio [10]
Yleiskokouksen presidentit, 1952–1958
1952–1954 Paul-Henri Spaak sosialisti Euroopan sosialidemokraattinen puolue Belgian lippu Belgia
1954[11] Alcide De Gasperi
kristillisdemokraatti Euroopan kansanpuolue Italia
1954–1956 Giuseppe Pella kristillisdemokraatti Euroopan kansanpuolue Italia
1956–1958 (1 kerta) Hans Furler kristillisdemokraatti Euroopan kansanpuolue Saksan liittotasavallan lippu Saksan liittotasavalta
Parlamentin yleiskokouksen presidentit 1958–1962
1958–1960 Robert Schuman kristillisdemokraatti Euroopan kansanpuolue Ranskan lippu Ranska
1960–1962 (2 kerta) Hans Furler kristillisdemokraatti Euroopan kansanpuolue Saksan liittotasavallan lippu Saksan liittotasavalta
Parlamentin presidentit (nimitetyt) 1962–1979
1962–1964 Gaetano Martino liberaalidemokraatti Euroopan liberaalidemokraattinen puolue Italia
1964–1965 Jean Duvieusart kristillisdemokraatti Euroopan kansanpuolue Belgian lippu Belgia
1965–1966 Victor Leemans CVP Euroopan kansanpuolue Belgian lippu Belgia
1966–1969 Alain Poher kristillisdemokraatti Euroopan kansanpuolue Ranskan lippu Ranska
1969–1971 Mario Scelba liberaali Euroopan kansanpuolue Italia
1971–1973 Walter Behrendt sosialisti Euroopan sosialidemokraattinen puolue Saksan liittotasavallan lippu Saksan liittotasavalta
1973–1975 Cornelis Berkhouwer liberaalidemokraatti Euroopan liberaalidemokraattinen puolue Alankomaiden lippu Alankomaat
1975–1977 Georges Spénale sosialisti Euroopan sosialidemokraattinen puolue Ranskan lippu Ranska
1977–1979 Emilio Colombo liberaali Euroopan kansanpuolue Italia
Parlamentin presidentit (valitut) vuodesta 1979
Heinäkuu 1979 – tammikuu 1982 Simone Veil keskustalainen Euroopan liberaalidemokraattinen puolue Ranskan lippu Ranska
Tammikuu 1982 – heinäkuu 1984 Piet Dankert sosialisti Euroopan sosialidemokraattinen puolue Alankomaiden lippu Alankomaat
Heinäkuu 1984 – tammikuu 1987 Pierre Pflimlin keskustalainen/tasavaltalainen Euroopan kansanpuolue Ranskan lippu Ranska
Tammikuu 1987 – heinäkuu 1989 Henry Plumb Konservatiivipuolue Euroopan demokraatit Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Heinäkuu 1989 – tammikuu 1992 Enrique Barón Crespo sosialisti Euroopan sosialidemokraattinen puolue Espanjan lippu Espanja
Tammikuu 1992 – heinäkuu 1994 Egon Klepsch kristillisdemokraatti Euroopan kansanpuolue Saksan lippu Saksa
Heinäkuu 1994 – tammikuu 1997 Klaus Hänsch sosialisti Euroopan sosialidemokraattinen puolue Saksan lippu Saksa
Tammikuu 1997 – heinäkuu 1999 José María Gil-Robles kristillisdemokraatti Euroopan kansanpuolue Espanjan lippu Espanja
Heinäkuu 1999 – tammikuu 2002 Nicole Fontaine gaullisti Euroopan kansanpuolueEuroopan demokraatit Ranskan lippu Ranska
Tammikuu 2002 – heinäkuu 2004 Pat Cox sitoutumaton Euroopan liberaalidemokraattinen puolue Irlanti
Heinäkuu 2004 – tammikuu 2007 Josep Borrell sosialisti Euroopan sosialidemokraattinen puolue Espanjan lippu Espanja
Tammikuu 2007 – heinäkuu 2009 Hans-Gert Pöttering kristillisdemokraatti Euroopan kansanpuolueEuroopan demokraatit Saksan lippu Saksa
Heinäkuu 2009 – tammikuu 2012 Jerzy Buzek kristillisdemokraatti Euroopan kansanpuolue Puolan lippu Puola
Tammikuu 2012–
Martin Schulz sosialisti Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä Saksan lippu Saksa

Parlamentarium[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parlamentarium on Euroopan parlamentin vierailukeskus, joka sijaitsee osoitteessa Rue Wiertz 60 / Wiertzstraat 60, 1047 Bryssel. Rakennus, jossa Parlamentarium sijaitsee on nimeltään Willy Brandt. Parlamentarium esittelee Euroopana parlamentin toimintaa ja se on auki viikon jokaisena päivänä. [12]. Rakennukseen voi tutustua 23:lla eri kielellä multimediaoppaan avulla. Näyttelytilaa on 3000 neliömetriä. [13]

Saharov-palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Saharov-palkinto

Euroopan parlamentti perusti vuonna 1988 Andrei Saharovin nimeä kantavan mielipiteenvapauspalkinnon. Se myönnetään vuosittain yhdelle tai useammalle ihmisoikeuksien puolustamisessa ansioituneelle ihmiselle tai ryhmälle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo, Kotus
  2. Parlamentin jäsenet Euroopan parlamentti. Viitattu 6.7.2014.
  3. http://www.europarl.europa.eu/aboutparliament/fi/0081f4b3c7/Law-making-procedures-in-detail.html
  4. a b Hämäläinen, Unto: EU vie, Suomi vikisee.... Helsingin Sanomien Kuukausiliite, 2009, nro Toukokuu, s. 27.
  5. Euroopan parlamentin valiokunnat Euroopan parlamentti. Viitattu 18.8.2014.
  6. Juha-Pekka Raeste: Suomalaismepit haluavat lopettaa Strasbourg-istunnot 4.12.2013. hs.fi. Viitattu 6.12.2013.
  7. http://www.kas.de/wf/de/71.4504/
  8. Vuoden 2014 eurovaalien tulokset Euroopan parlamentti. Viitattu 6.7.2014.
  9. Euroopan parlamentti Vaalit.fi. Viitattu 1.6.2014.
  10. a b c d Presidents of the European Parliament Le Gouvernment Du Grand-Duché de Luxembourg. Ministére de l'Enseignement supériur et de la Rechersce. Viitattu 27.10.2014.
  11. died 19 August 1954
  12. Europarl Visiting: Virailukeskus Parlamentarium Viitattu 14.9.2013.
  13. Parlamentarium-esite Viitattu 14.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]