Schengenin sopimus
Wikipedia
Schengenin sopimus säätelee ihmisten liikkuvuutta rajojen yli sopijamaiden välillä. Sopimukseen kuuluu 26 eurooppalaista maata: Norja, Islanti, Sveitsi ja kaikki Euroopan unionin maat, paitsi Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti. Sopimusta soveltavat valtiot muodostavat ns. Schengen-alueen, jolla on yhteinen rajavalvonta ja jonka sisällä ihmisten liikkuminen tapahtuu ilman järjestelmällisiä tarkastuksia. Näiden valtioiden myöntämät viisumit ovat voimassa koko Schengen-alueella. Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjan myötä Schengenin sopimuksesta on tullut osa Euroopan unionin sopimuskokonaisuutta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Matkustaminen Schengenin alueella
Vaikka rajoilla ei matkustusasiakirjoja tarkistetakaan, Schengen-alueella matkustavien on pidettävä mukanaan ne matkustusasiakirjat, joita kukin Schengen-maa vaatii, ja tarvittaessa matkustajan on kyettävä todistamaan henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa viranomaisille. Lisäksi esimerkiksi lentoliikenteen turvallisuusmääräykset edellyttävät, että lentoyhtiöiden tulee tarkastaa matkustajien henkilöllisyys.
Valtiot voivat palauttaa rajatarkastukset tilapäisesti, jos yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus sitä edellyttävät. Näin teki esimerkiksi Suomi kesällä 2005 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen aikana.
[muokkaa] SIS eli Schengen Information System
Rajamuodollisuuksien sijaan viranomaisvalvonnan tukena on tietojärjestelmä (SIS), johon tallennetaan tietoja varastetuista tavaroista, etsintäkuulutetuista henkilöistä ja kadonneista henkilötodistuksista. Tietojärjestelmää käyttävät sopijamaiden poliisit, rajavartijat, pakolaisviranomaiset ja tulliviranomaiset. Lisäksi Irlannilla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on pääsy järjestelmään.
Tietojen laajamittaisesta vaihdosta sovittiin 27. toukokuuta 2005 aluksi seitsemän maan kesken.[1] Sopimusneuvottelut alkoivat Madridin pommi-iskujen (2004) jälkeen. Kesäkuussa 2007 asiaa koskevasta ns. Prümin sopimuksesta tuli EU-säännös Schengenin jäsenmaissa.
[muokkaa] Sopijamaat
[muokkaa] Sopimuksen allekirjoittaneet maat
Sopimuksen allekirjoitti viisi Euroopan valtiota, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Saksa, 14. kesäkuuta, 1985 Luxemburgissa Schengenin pikkukaupungissa, Ranskan ja Saksan rajojen tuntumassa. Tarkemmin sopimuksen soveltamisen yksityiskohdista ja takeista sovittiin 19. kesäkuuta 1990 ja sopimusta alettiin soveltaa vasta 1995.
Sittemmin sopimukseen on liittynyt mukaan muita maita seuraavasti:
27. marraskuuta 1990 - Italia
25. kesäkuuta 1992 - Espanja ja Portugali
6. marraskuuta 1992 - Kreikka
28. huhtikuuta 1995 - Itävalta
19. joulukuuta 1996 - Islanti, Norja, Ruotsi, Tanska ja Suomi
1. toukokuuta 2004 - Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro.
1. tammikuuta 2007 Bulgaria ja Romania (sopimusta ei vielä sovelleta)
Liechtenstein Sveitsi 12. joulukuuta 2008
[muokkaa] Sopimusta soveltavat maat
Sopimusta sovelletaan tällä hetkellä 24 maassa seuraavista ajankohdista lukien:
26. maaliskuuta 1995 - Alankomaat, Belgia, Espanja, Luxemburg, Portugali, Ranska ja Saksa- 1997 - Italia 26. lokakuuta, Itävalta 1. joulukuuta. Kreikka teoriassa 8. joulukuuta, mutta käytännössä rajatarkistuksia jatkettiin vuoteen 2000 saakka.
- 26. maaliskuuta 2000 - Kreikka
- 25. maaliskuuta 2001 - Islanti, Norja, Ruotsi, Tanska ja Suomi
- 21. joulukuuta 2007 - Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tšekki, Slovakia, Unkari, Slovenia ja Malta (lentokentillä 29. maaliskuuta 2008 alkaen) [2]
- 12. joulukuuta 2008 - Sveitsi (lentokentillä maaliskuun lopusta 2009 alkaen) [3]
Lisäksi Monaco, San Marino ja Vatikaani ovat Schengenin alueen sisällä eivätkä ylläpidä rajamuodollisuuksia, vaikka eivät olekaan allekirjoittaneet sopimusta. Näillä mailla on kahdenkeskiset sopimukset rajanaapuriensa kanssa, jotka ovat Schengenin sopimusmaita.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Ministeri Rajamäki 8.5.2006
- ↑ Yle.fi - Schengen-alue laajeni yhdeksällä maalla 21.12.2007
- ↑ Sisäasiainministeriö - Sveitsi liittyy Schengen-alueeseen
