Schengenin sopimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Schengenin sopimus
  Schengenin sopimuksessa olevat EU-jäsenvaltiot
  Schengenin sopimuksessa olevat muut kuin EU-jäsenvaltiot
  Tulevat jäsenet
  Yhteistyövaltiot

Schengenin sopimus säätelee ihmisten liikkuvuutta rajojen yli sopijamaiden välillä. Sopimukseen kuuluu 29 eurooppalaista maata: Norja, Islanti, Sveitsi ja kaikki Euroopan unionin maat Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Romaniaa, Bulgariaa ja Irlantia lukuun ottamatta. Sopimusta soveltavat valtiot muodostavat niin sanotun Schengen-alueen, jolla on yhteinen rajavalvonta ja jonka sisällä ihmisten liikkuminen tapahtuu ilman järjestelmällisiä tarkastuksia. Näiden valtioiden myöntämät viisumit ovat voimassa koko Schengen-alueella. Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjan myötä Schengenin sopimuksesta on tullut osa Euroopan unionin sopimuskokonaisuutta.

Matkustaminen Schengenin alueella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka matkustusasiakirjoja ei tarkistetakaan rajoilla, Schengen-alueella matkustavien on pidettävä mukanaan ne matkustusasiakirjat, joita kukin Schengen-maa vaatii, ja tarvittaessa matkustajan on kyettävä todistamaan henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa viranomaisille. Lisäksi esimerkiksi lentoliikenteen turvallisuusmääräykset edellyttävät, että lentoyhtiöiden tulee tarkastaa matkustajien henkilöllisyys.

Valtiot voivat palauttaa rajatarkastukset tilapäisesti, jos yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus sitä edellyttävät. Näin teki esimerkiksi Suomi kesällä 2005 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen aikana.

SIS eli Schengen Information System[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajamuodollisuuksien sijaan viranomaisvalvonnan tukena on tietojärjestelmä (SIS), johon tallennetaan tietoja varastetuista tavaroista, etsintäkuulutetuista henkilöistä ja kadonneista henkilötodistuksista. Tietojärjestelmää käyttävät sopijamaiden poliisit, rajavartijat, pakolaisviranomaiset ja tulliviranomaiset. Lisäksi Irlannilla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on pääsy järjestelmään.

Tietojen laajamittaisesta vaihdosta sovittiin 27. toukokuuta 2005 aluksi seitsemän maan kesken.[1] Sopimusneuvottelut alkoivat Madridin pommi-iskujen (2004) jälkeen. Kesäkuussa 2007 asiaa koskevasta ns. Prümin sopimuksesta tuli EU-säännös Schengenin jäsenmaissa.

Sopijamaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksen allekirjoittaneet maat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksen allekirjoitti viisi Euroopan valtiota, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Saksa, 14. kesäkuuta, 1985 Luxemburgissa Schengenin pikkukaupungissa, Ranskan ja Saksan rajojen tuntumassa. Tarkemmin sopimuksen soveltamisen yksityiskohdista ja takeista sovittiin 19. kesäkuuta 1990 ja sopimusta alettiin soveltaa vasta 1995.

Allekirjoittaneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Vuosi
Alankomaiden lippu Alankomaat
Belgian lippu Belgia
Luxemburg
Ranskan lippu Ranska
Saksan lippu Saksa
1985
Italia 1990
Espanjan lippu Espanja
Portugalin lippu Portugali
Kreikka
1992
Itävalta 1995
Islannin lippu Islanti
Norjan lippu Norja
Ruotsin lippu Ruotsi
Tanskan lippu Tanska
Suomen lippu Suomi
1996
Latvia
Liettua
Maltan lippu. Malta
Puolan lippu Puola
Slovakian lippu Slovakia
Slovenian lippu Slovenia
Tšekin lippu Tšekki
Unkarin lippu Unkari
Viron lippu Viro
2004
Bulgarian lippu Bulgaria
Romanian lippu Romania (ei sovelleta vielä)
2007
Flag of Switzerland.svg Sveitsi[2]
Liechtenstein (ei sovelleta)
2008

Lisäksi Monaco, San Marino ja Vatikaani ovat Schengenin alueen sisällä eivätkä ylläpidä rajamuodollisuuksia, vaikka eivät olekaan allekirjoittaneet sopimusta. Näillä mailla on kahdenkeskiset sopimukset rajanaapuriensa kanssa, jotka ovat Schengenin sopimusmaita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ministeri Rajamäki 8.5.2006
  2. Sisäasiainministeriö - Sveitsi liittyy Schengen-alueeseen

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]