Schengenin sopimus
Sivulta puuttuu 
Schengenin sopimus säätelee ihmisten liikkuvuutta rajojen yli sopijamaiden välillä. Sopimukseen kuuluu 26 eurooppalaista maata: Norja, Islanti, Sveitsi ja kaikki Euroopan unionin maat Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia lukuun ottamatta. Sopimusta soveltavat valtiot muodostavat niin sanotun Schengen-alueen, jolla on yhteinen rajavalvonta ja jonka sisällä ihmisten liikkuminen tapahtuu ilman järjestelmällisiä tarkastuksia. Näiden valtioiden myöntämät viisumit ovat voimassa koko Schengen-alueella. Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjan myötä Schengenin sopimuksesta on tullut osa Euroopan unionin sopimuskokonaisuutta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Matkustaminen Schengenin alueella
Vaikka matkustusasiakirjoja ei tarkistetakaan rajoilla, Schengen-alueella matkustavien on pidettävä mukanaan ne matkustusasiakirjat, joita kukin Schengen-maa vaatii, ja tarvittaessa matkustajan on kyettävä todistamaan henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa viranomaisille. Lisäksi esimerkiksi lentoliikenteen turvallisuusmääräykset edellyttävät, että lentoyhtiöiden tulee tarkastaa matkustajien henkilöllisyys.
Valtiot voivat palauttaa rajatarkastukset tilapäisesti, jos yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus sitä edellyttävät. Näin teki esimerkiksi Suomi kesällä 2005 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen aikana.
[muokkaa] SIS eli Schengen Information System
Rajamuodollisuuksien sijaan viranomaisvalvonnan tukena on tietojärjestelmä (SIS), johon tallennetaan tietoja varastetuista tavaroista, etsintäkuulutetuista henkilöistä ja kadonneista henkilötodistuksista. Tietojärjestelmää käyttävät sopijamaiden poliisit, rajavartijat, pakolaisviranomaiset ja tulliviranomaiset. Lisäksi Irlannilla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on pääsy järjestelmään.
Tietojen laajamittaisesta vaihdosta sovittiin 27. toukokuuta 2005 aluksi seitsemän maan kesken.[1] Sopimusneuvottelut alkoivat Madridin pommi-iskujen (2004) jälkeen. Kesäkuussa 2007 asiaa koskevasta ns. Prümin sopimuksesta tuli EU-säännös Schengenin jäsenmaissa.
[muokkaa] Sopijamaat
[muokkaa] Sopimuksen allekirjoittaneet maat
Sopimuksen allekirjoitti viisi Euroopan valtiota, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Saksa, 14. kesäkuuta, 1985 Luxemburgissa Schengenin pikkukaupungissa, Ranskan ja Saksan rajojen tuntumassa. Tarkemmin sopimuksen soveltamisen yksityiskohdista ja takeista sovittiin 19. kesäkuuta 1990 ja sopimusta alettiin soveltaa vasta 1995.
[muokkaa] Allekirjoittaneet
| Valtio | Vuosi |
|---|---|
 Italia |
1990 |
 Espanja  Portugali  Kreikka |
1992 |
 Itävalta |
1995 |
 Islanti  Norja  Ruotsi  Tanska  Suomi |
1996 |
 Latvia  Liettua  Malta  Puola  Slovakia  Slovenia  Tšekki  Unkari  Viro |
2004 |
 Bulgaria  Romania (ei sovelleta vielä) |
2007 |
 Sveitsi[2]  Liechtenstein (ei sovelleta) |
2008 |
Lisäksi Monaco, San Marino ja Vatikaani ovat Schengenin alueen sisällä eivätkä ylläpidä rajamuodollisuuksia, vaikka eivät olekaan allekirjoittaneet sopimusta. Näillä mailla on kahdenkeskiset sopimukset rajanaapuriensa kanssa, jotka ovat Schengenin sopimusmaita.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
