Montenegro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Montenegro
Crna Gora
Flag of Montenegro.svg Coat of arms of Montenegro.svg
lippu vaakuna

Europe location MNE.png

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti
Pääministeri
Kruununprinssi
Filip Vujanović
Milo Đukanović
Nikola Petrović-Njegoš

Pääkaupunki Podgorica
42°26′21″N, 19°15′58″E

Muita kaupunkeja Nikšić (57 600), Pljevlja (18 800), Bijelo Polje (17 100)

Pinta-ala
– yhteensä 13 812[1] km² (sijalla 161)
– josta sisävesiä ei merkittävästi

Väkiluku (2011) 661 807[1] (sijalla 166)
– väestötiheys 44,6 / km²
– väestönkasvu -0.705[1] % (2011)

Viralliset kielet montenegro

Valuutta Euro1 (EUR)

BKT (2010) sijalla 153
– yhteensä 6,569 miljardia USD (ostovoimaan suhteutettu)[1]
– per asukas 9900 USD (ostovoimaan suhteutettu)

HDI (2012) 0.791[2] (sijalla 52)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2 %
– teollisuus 30 %
– palvelut 68 %

Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2

Itsenäisyys
Serbia-Montenegrosta

3. kesäkuuta 2006

Lyhenne ME

– ajoneuvot: MNE

Kansainvälinen
suuntanumero
+382

Motto ei virallista mottoa

Kansallislaulu Oj, svijetla majska zoro

1 ei kuulu varsinaisiin euromaihin

Montenegro[3] (montenegroksi Crna Gora, ”musta vuori”) on valtio Balkanilla, Etelä-Euroopassa. Sen naapureita ovat Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Kosovo ja Serbia. Maa rajoittuu osittain Adrianmereen. Maa julistautui itsenäiseksi 3. kesäkuuta 2006. Montenegro oli aiemmin itsenäinen ruhtinas- ja kuningaskunta vuodesta 1878 aina ensimmäisen maailmansodan loppuun.

Montenegron tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Podgorica (139 100 asukasta), Nikšić (57 600), Pljevlja (18 800) ja Bijelo Polje (17 100). Aikaisempi kuninkaallinen pääkaupunki oli Cetinje. Kotorin keskiaikainen vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Montenegron historia

Slaavit asuttivat nykyisen Montenegron alueen 600-luvulla ja 900-luvulla alueelle muodostui Zetan valtio Ceslav-nimisen päällikön (zupan) yhdistettyä alueen. Alue oli vuosisatoja nimellisesti Serbian maakunta, mutta osmanien kukistaessa Serbian vuonna 1389 alueesta tuli täysin itsenäinen. Aluksi maata hallitsi Balsan ruhtinassuku, jota seurasi vuonna 1421 Crnojevićin dynastia perustajanaan Stefan Crnojević. Hänen seuraajiensa aikana Montenegron hovi saavutti maan pienuuteen ja karuuteen nähden varsin korkean kulttuuritason, ja vuonna 1493 siellä painatettiin ensimmäiset kyrillisin kirjaimin kirjoitetut tekstit. Vuodesta 1516 Montenegroa hallitsi Cetinjen piispa (vladike) viimeisen Crnojević-sukuisen ruhtinaan Đurađ V Crnojevićin luovuttua vallasta ja lähdettyä Venetsiaan. Tämä hallintomuoto oli tehokas tapa pitää ortodoksiset montenegrolaisylimykset yhtenä miehenä islamilaisia turkkilaisia vastassa. Vuonna 1696 vladike Danilo I Petrović teki virasta perinnöllisen (tosin piispat eivät saaneet olla naimisissa, joten virka periytyi aina veljenpojan kautta). Montenegron viimeinen hallitsijapiispa oli Danilo II Petrović Njegoš, joka vuonna 1852 luopui pappisvirasta, meni naimisiin ja otti ruhtinaan tittelin. Turkkilaisten kärsittyä vuosien 1876-1878 sodassa tappion Montenegro saavutti 1. heinäkuuta 1878 itsenäisyyden, joka myöhemmin tunnustettiin Berliinin kongressissa. Montenegron hallitsija Nikola I Petrović Njegoš julistautui kuninkaaksi vuonna 1910 ja saavutti merkittävää menestystä Balkanin sodassa 1912–1913, mutta itävaltalaiset häätivät hänet maasta 1916 miehittäessään maan ensimmäisen maailmansodan yhteydessä.

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä maa liittyi Serbian myötä Jugoslavian kuningaskuntaan kansanäänestyksen tuloksena. Itsenäisyyden kannattajat aloittivat kuitenkin vuonna 1919 kapinan, joka jatkui aina vuoteen 1924.

Toisessa maailmansodassa montenegrolaiset taistelivat Titon partisaanien rinnalla. Tämän jälkeen Montenegro oli osa Jugoslavian sosialistista liittotasavaltaa (1943–1992).

Liitto Serbian kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jugoslavian hajottua 1990-luvun alussa jäljelle jääneessä sosialistisessa Jugoslaviassa vuonna 1992 järjestetyssä kansanäänestyksessä 95,96 prosenttia Montenegron asukkaista kannatti liittoa Serbian kanssa eli liittymistä uuteen Jugoslavian liittotasavaltaan ("Serbia ja Montenegro", "tynkä-Jugoslavia"). Muslimit, katolilaiset ja itsenäisyyttä kannattavat montenegrolaiset boikotoivat äänestystä. Itsenäisyyden kannattajat väittivät, etteivät vaalit olleet demokraattiset ja että valtio-omisteinen media oli lähettänyt federaatiota kannattavaa propagandaa.

Vuonna 1996 Montenegron Milo Đukanovićin hallitus katkaisi välit tuolloin Slobodan Miloševićin hallitsemaan Serbiaan, ryhtyi harjoittamaan omaa talouspolitiikkaansa ja otti valuutakseen käyttöön Saksan markan. Myöhemmin valuutta vaihtui euroon Saksan otettua sen valuutakseen. Hallitus kannatti itsenäisyysmielistä politiikkaa. Vuonna 2003 Jugoslavia muutettiin Serbia ja Montenegron valtioliitoksi ja perustuslaissa määrättiin, että osapuolet saisivat järjestää itsenäistymisestä kansanäänestyksen kolmen vuoden kuluttua.

Uuden itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

21. toukokuuta 2006 järjestetyssä kansanäänestyksessä 55,4 % (tarvittava määrä 55 %) kannatti Montenegron itsenäistymistä. Valtio julistautui itsenäiseksi 3. kesäkuuta 2006 ja erosi sen ja Serbian valtioliitosta. Montenegrosta tuli näin viides entisen Jugoslavian osa, joka irrottautui Belgradin alaisuudesta. Montenegro joutui liitosta eronneena osapuolena hakemaan itselleen kansainvälisen tunnustuksen sekä kansainvälisten järjestöjen jäsenyyttä. Euroopan unioni tunnusti Montenegron 12. kesäkuuta ja Serbia 15. kesäkuuta 2006. Maasta tuli Yhdistyneiden kansakuntien 192. jäsen 28. kesäkuuta 2006.[4]

Joulukuussa 2006 siitä tuli Naton rauhankumppani ja ehdokasjäsen. Se jätti EU:n jäsenhakemuksen 2008 ja Euroopan komissio suositteli sitä EU:n viralliseksi ehdokasjäseneksi marraskuussa 2010.[4]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montenegro

Osana länteen suuntautunutta turvallisuuspolitiikkaansa Montenegro ilmoitti 31.8.2006 luopuvansa yleisestä asevelvollisuudesta ja siirtyvänsä 2 500 miehen vahvuiseen ammattiarmeijaan.[5]

Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viideksi vuodeksi kerrallaan, korkeintaan kahdelle kaudelle. Yksikamarisessa eduskunnassa on 81 kansanedustajaa, jotka valitaan nelivuotiskaudelle. Äänioikeus on 18 vuotta täyttäneillä.[1]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montenegro on jaettu 21 kuntaan.[1] Vuoden 2003 väestönlaskennassa kuudessa kunnassa oli selvä montenegrolaisenemmistö ja lisäksi he olivat suurin väestöryhmä kolmessa muussa kunnassa. Serbienemmistöisiä kuntia oli viisi, suurin ryhmä serbit oli kolmessa muussa pohjois-Montenegron kunnassa. Bosniakkienemmistö oli kahdessa rajaseudun kunnassa ja albaanienemmistö yhdessä kunnassa maan kaakkoisosassa.

Luettelo Montenegron kunnista:

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Church Perast.JPG

Montenegro ulottuu Adrianmeren rannikolta Serbian ja Albanian rajoilla kohoaviin vuoristoihin. Dinaariset alpit kulkevat Serbian ja Montenegron välillä ja ulottuvat Lounais-Montenegroon, jossa kalkkikiviset huiput ovat paikoin paljaita.[6] Maan pohjoisosassa sijaitseva Durmitorin kansallispuisto on Unescon maailmanperintökohde, ja siellä oleva Tara-joen kanjoni on Euroopan suurin. Montenegron suurin järvi Skadar sijaitsee maan eteläosassa, Albanian rajalla.

Montenegron kallioperä on rikkonaista ja vuoristoista, ja soveltuu paremmin karjanhoitoon kuin peltoviljelyyn. Suuri osa maasta on metsän peitossa.[7]

Montenegron tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Podgorica (139 100 asukasta), Nikšić (57 600), Pljevlja (18 800) ja Bijelo Polje (17 100). Aikaisempi kuninkaallinen pääkaupunki oli Cetinje. Kotorin keskiaikainen vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montenegron merkittävimmät vientituotteet ovat metalliteollisuuden tuotteet, jotka käsittävät 62 % viennistä (2004). Kokonaisviennistä 41 % käsitti alumiini. Bauksiittikaivokset ja sulattamon omistaa venäläinen miljonääri Oleg Deripaska.[8] Seuraavilla sijoilla ovat juomat ja tupakka (18 %) ja puutavara (8 %).[9]

Maatalous painottuu lähinnä lampaiden ja vuohien laiduntamiseen.[6]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montenegron etniset ryhmät kuntakartalla: Violetilla merkityissä kunnissa on enemmistö etnisiä montenegrolaisia, keltaisella serbejä, vihreällä bosniakkeja, harmaalla albaaneita. Punaruskeissa kunnissa ei ole selkeää enemmistöä; pohjoisimmissa serbit ovat suurin ryhmä, eteläisimmissä montenegrolaiset

Vuoden 2003 väestöjakauma[10]:

Uskonnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Montenegron asukkaista on ortodokseja, mutta maassa on myös huomattava muslimivähemmistö. Oheiset luvut ovat vuodelta 2003.[1]

Kulttuuri ja urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montenegron kansalliskirjailija on 1800-luvulla elänyt ruhtinas Petar II Petrović-Njegoš.[11] Montenegro osallistui vuoden 2008 kesäolympialaisiin 19 urheilijan joukkueella ja vuoden 2012 kesäolympialaisiin 34 urheilijan joukkueella. Sillä oli yksi edustaja myös vuoden 2010 talviolympialaisissa.[12] Lontoossa 2012 naisten käsipallojoukkue saavutti olympiahopeaa.[13] Helmikuussa 2011 Montenegron jalkapallomaajoukkue oli FIFAn rankingissa sijalla 25.[14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 3 Mitä missä milloin 2007, Otava s. 107

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g The World Factbook: Montenegro CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Valtioiden nimien luettelo (luettu 12. heinäkuuta 2008)
  4. a b Timeline: Montenegro BBC News
  5. Yle Uutiset 31.8.2006
  6. a b Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 260. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  7. Serbia and Montenegr Countries and their cultures
  8. Europe's new golden coast 15.7. 2007. Guardian. Viitattu 4.5.2010. (englanniksi)
  9. www.exportmontenegro.com/docs/Montenegro-Export-Promotion-Strategy.pdf
  10. Statistical office of the Republic of Montenegro
  11. Petar II Petrovic Njegos History of Montenegro Online
  12. Montenegro Sport reference
  13. http://www.london2012.com/country/montenegro/medals/index.html
  14. Associations: Montenegro FIFA

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedotteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uutistoimisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Montenegro.