Moldova

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Moldovan tasavaltaa. Moldovan historiallisesta alueesta on erillinen artikkeli.
Republica Moldova
Moldovan tasavalta
Moldovan lippu   Moldovan vaakuna
lippu vaakuna
Moldovan sijainti
Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri
Marian Lupu
Vlad Filat
Pääkaupunki Chișinău (664 325 as.)
Muita kaupunkeja Tiraspol (183 678 as.),
Bălți (143 630 as.)
Pinta-ala
 – josta sisävesiä
33 851[1] km² (sijalla 136)
472 km²
Väkiluku (2011)
 – väestötiheys
 – väestönkasvu
4 314 377 (arvio)[1] (sijalla 120)
122 / km²
-0.072[1] % (2011)
Viralliset kielet romania (nimellä moldova), (venäjä, ukraina ja gagauzi tietyillä alueilla)
Valuutta Moldovan leu (MDL)
BKT (2010)
 – yhteensä
 – per asukas
sijalla 129
10,99 mrd USD (ostovoimakorjattu)[1]
2500
HDI (2010) 0,623[2] (sijalla 99)
Elinkeinorakenne maatalous 16,3[1] %,
palvelut 63,8[1] %,
teollisuus 20[1] % BKT:sta
Aikavyöhyke
 – kesäaika
UTC+2
UTC+3
Itsenäisyys
Neuvostoliitosta
 
27. elokuuta 1991
Lyhenne
Maatunnus
 
MD
ajoneuvot: MD
lentokoneet: ER
Kansainvälinen
suuntanumero
+373
Motto -
Kansallislaulu Limba noastră

Moldovan tasavalta (mold. Republica Moldova) eli Moldova (mold. Moldova) on sisämaavaltio Itä-Euroopassa. Se sijaitsee Romanian ja Ukrainan välissä. Moldova kuuluu Itsenäisten valtioiden yhteisöön. Se on yksi Euroopan köyhimmistä maista.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Varhaiset vaiheet

Moldovan kulttuuriperintö alkaa ajoilta jolloin Rooman valtakunta valloitti Daakian, ja valloittajien vaikutteet sekoittuivat paikallisiin perinteisiin. Roomalaisten jälkeen alueen yli pyyhkäisi monia usein väkivaltiasia kansoja: hunnit, itägootit, bulgaarit, madjaarit ja mongolit. 1200-luvulla Unkari linnoitti aluetta Siretul-joelle asti, ja hallitsi sitä kunnes 1349 ruhtinas Bogdan perusti Moldovan ruhtinaskunnan.[3]

[muokkaa] Ruhtinaskunnasta vieraan vallan alle

Moldovan ruhtinaskunta joutui vuonna 1512 ottomaanien imperiumin vasallivaltioksi. Vuonna 1775 itävaltalaiset valtasivat Pohjois-Moldavian ja liittivät sen valtakuntaansa Bukovinan nimellä. Venäjä puolestaan liitti vuonna 1812 Moldaviasta itseensä Prutjoen itäpuoliset osat. Tämä Venäjän valtakunnassa Bessarabiana tunnettu alue vastasi suurimmalta osin nykyistä Moldovan tasavaltaa. Moldovan itsenäisenä säilynyt länsiosa yhdistyi Valakian ruhtinaskunnan kanssa 1861 muodostaen uuden Romanian valtion.[3]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1918 Bessarabia liittyi yhdessä Bukovinan ja Transilvanian kanssa Romaniaan.[4]

[muokkaa] Neuvostoaika

Toisen maailmansodan yhteydessä Neuvostoliitto liitti Bessarabian itseensä. Pohjois-Bukovina ja kaistale Mustanmeren rannikkoa liitettiin suoraan Ukrainan neuvostotasavaltaan. Valtaosa Bessarabiasta yhdistettiin kuitenkin Dnestrjoen itäpuolisen, Ukrainan SNT:n alaisen Moldovan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan kanssa Moldovan sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Mustanmeren rannikko liitettiin Ukrainan neuvostotasavaltaan, jolloin Moldaviasta tuli sisämaavaltio.[4]

[muokkaa] Itsenäisyys

Moldovan sosialistinen neuvostotasavalta julistautui itsenäiseksi vuonna 1991 nimellä Moldovan tasavalta.[5] Nuoren valtion ensimmäinen presidentti Mircea Snegur käytti ilmaisuja kuten "romanialaiset Prutjoen molemmilla puolilla" ja "Neuvostoliiton miehittämät Romanian maat", mutta hän vastusti silti välitöntä yhdistymistä Romaniaan. Moldovan kansanrintama hajosi kysymyksen vuoksi, ja Snegur lähti itsenäisenä ehdokkaana lokakuun 1991 vaaleihin voittaen ne. Liittymisinnostus katosi nopeasti – joidenkin kyselyjen mukaan 70 % vastusti yhdistymistä 1992 – ja Moldova alkoi etääntyä Romaniasta.

Transnistrian alueen separatistit julistautuivat erilliseksi valtioksi 1990, ja venäläisjoukot tukivat alueen itsenäisyyttä. Vuonna 1992 solmittiin aselepo. Myös kristityt turkinsukuiset gagauzit ovat hakeneet itsenäisyyttä, ja heidän alueilleen on myönnetty autonomia.[5]

Vuonna 1994 hyväksytyssä uudessa perustuslaissa maan viralliseksi kieleksi määriteltiin romanian sijaan moldova. Maa otti myös käyttöön oman kansallislaulun; aiemmin oli käytetty Romanian hymniä.

Presidentti Snegur pyrki uudelle kaudelle 1996 ja saikin vaalien ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä, mutta hävisi toisella kierroksella Petru Lucinschille. Lucinschi oli presidenttinä vuoteen 2001, jolloin hän määräsi ennenaikaiset parlamenttivaalit. Tyytymättömyys maan tilaan johti kommunistipuolueen murskaavaan vaalivoittoon, jonka ansiosta kommunistit saivat 71 edustajanpaikkaa 101:stä. Vuonna 2000 presidentin valinta oli siirretty perustuslain muutoksella parlamentin tehtäväksi, ja parlamentti valitsi 4. huhtikuuta 2001 uudeksi presidentiksi kommunisti Vladimir Voroninin.[6] Voronin lisäsi varoja sosiaaliturvaan ja jatkoi Lucinschin yksityistämisohjelmaa. Voroninin kaudella välit Romaniaan huononivat edelleen. Vuonna 2003 maa vetäytyi Venäjän neuvottelemasta liittovaltiosopimuksesta Transnistrian kanssa, jonka johtoa Voronin nimitti "rikollisjoukoksi". Maaliskuun 2005 vaaleissa kommunistit saivat 56 parlamenttipaikkaa, mikä ei yksinään riittänyt Voroninin jatkokauteen. Istuva presidentti sai kuitenkin taakseen kristillisdemokraattien, demokraattien ja liberaalien tuen lupaamalla jatkaa euroatlanttista integraatiota ja tuli näin valituksi uudelleen.

Vuonna 2006 Venäjä korotti kaasun hinnan kaksinkertaiseksi. Moldova kieltäytyi maksamasta, ja Venäjä katkaisi kaasun tulon. Hinnasta saatiin tilapäinen kompromissi, toimitukset ja neuvottelut jatkuvat.[6]

[muokkaa] Vuoden 2009 vaalien jälkeen

Huhtikuun 2009 vaaleissa hallitseva kommunistipuolue sai 49,48 % äänistä ja parlamenttiin enemmistön 60 paikalla jääden ainoastaan yhden paikan päähän mahdollisuudesta valita suoraan tuleva presidentti. Presidentin valitsemiseksi tarvitaan 3/5-enemmistö tai 61 paikkaa parlamentissa. Liberaalit ja liberaalidemokraatit saivat 15 ja Meidän Moldova -allianssi 11 paikkaa parlamenttiin.

Etyjin vaalitarkkailijoiden mukaan vaalissa ei havaittu vakavia rikkomuksia.[7] Hävinneet puolueet ryhtyivät mielenosoitukseen, joka kääntyi väkivaltaiseksi mellakaksi ja presidentinkanslian ja parlamentin ryöstelyksi. Voronin syytti mellakoiden lietsomisesta Romanian hallitusta.[8][9][10] Osa mielenosoittajista oli vaatinut Moldovan liittämistä Romaniaan.[11]

Vaalien jälkeen oppositio kieltäytyi osallistumasta äänestyksiin parlamentissa, joten maahan ei ole saatu valittua uutta hallitusta eikä presidenttiä ja istuva presidentti määräsi uudet parlamenttivaalit toimitettavaksi 29. heinäkuuta 2009. Pian uusien vaalien määräämisen jälkeen presidentti Voronin sai Venäjän pääministeri Putinilta 22. kesäkuuta lupauksen 500 miljoonan dollarin lainasta Moldovalle. Myös Kiina lupasi elokuussa miljardin lainan kansainvälisen talouskriisin kouriin jääneelle maalle (koko Moldovan budjetti oli 1,85 miljardia USD vuonna 2008).[12] Oppositio arveli tämän suosivan vallassa olevaa kommunistipuoluetta, erityisesti koska kansainvälinen valuuttarahasto jäädytti oman avustuspakettinsa julkistamisen uusien vaalien jälkeiseen aikaan.

Uusissa heinäkuun 29. päivän vaaleissa yksin valtaa pitänyt kommunistipuolue menetti enemmistön ja sai 48 paikkaa parlamenttiin. Suurimpana oppositiopuolueena säilyi lähinnä vasemmistolaiseksi luonnehdittava liberaalidemokraattinen puolue lisäten paikkalukunsa 18 paikkaan. Oikeistolainen Liberaalipuolue sai 15 paikkaa ja vaalien suurin voittaja oli ensikertalainen, sosiaalidemokraattiseksi itseään luonnehtiva, kommunistipuolueesta eronneen Marian Lupun perustama Demokraattinen puolue, joka sai 13 paikkaa. Kansallismielinen Meidän Moldova -allianssi menetti kannatustaan ja sai 7 paikkaa parlamenttiin.

Hallitusneuvotteluja varten oppositiopuolueet liittoutuivat Eurooppaan suuntautuvaksi Liittouma Eurooppaan integroitumisen puolesta (Alianța pentru Integrare Europeană) -koalitioksi ja vaikeiden hallitusneuvottelujen jälkeen pääministeriksi valittiin 25. syyskuuta 2009 liberaalidemokraattien Vlad Filat. Yhdysvallat onnitteli uutta hallitusta heti sen syntymisen jälkeen ja muutamaa päivää myöhemmin myös Venäjän pääministeri Vladimir Putin onnitteli sitä.

Sen sijaan suurta valtaa käyttävän presidentin valinta aseman 11. syyskuuta 2009 jättäneen Vladimir Voroninin seuraajaksi viivästyi, sillä siihen tarvitaan myös opposition tukea. Oppositioon jäänyt kommunistipuolue hylkäsi kahdesti Demokraattisen puolueen Marian Lupun valinnan presidentiksi, mikä jätti parlamentin puhemies Mihai Ghimpun täyttämään presidentinvirkaa. Huhtikuussa 2010 hallituskoalitio ehdotti perustuslainmuutosta, jolla presidentinvirasta tehtäisiin suoraan kansanäänestyksellä valittava. Kesäkuussa 2010 virkaa toimittava presidentti Ghimbu ilmoitti, että lokakuussa 2010 maassa järjestetään ennenaikaiset parlamenttivaalit ja sitä ennen syyskuussa 2010 kansanäänestys perustuslain muuttamisesta siten, että presidentti valittaisiin kansanäänestyksellä tai presidentin valitsemiseen riittäisi parlamentin enemmistön äänet nykyisin vaadittavan 3/5-enemmistön sijaan. [13] Perustuslain muuttaminen kansanäänestyksellä 5. syyskuuta 2010 kaatui liian pieneen äänestysprosenttiin (29 %). Kommunistinen puolue oli kehottanut boikotoimaan sitä ja pani toivonsa tuleviin parlamenttivaaleihin.[14]

[muokkaa] Politiikka

Moldovassa on yksikamarinen, 101-jäseninen parlamentti (Parlamentul), jonka jäsenet valitaan suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskaudeksi. Valtionpäämies on presidentti, jonka valitsee parlamentti. Presidentti nimittää parlamentin kanssa neuvoteltuaan pääministeriehdokkaan, jonka on saatava hallitukselleen parlamentin luottamus 15 päivän kuluessa.

Marraskuun 2010 vaalien tulos:

paikkoja puolue
42 Partidul Comuniștilor din Republica Moldova (PCRM)
15 Partidul Democrat din Moldova (PDM)
32 Partidul Liberal Democrat din Moldova (PLDM)
12 Partidul Liberal (PL)

Marraskuun 2010 vaaleissa kommunistit menettivät edelleen paikkoja, mutta eurooppamieliset puolueet eivät toisaalta saaneet tarvittavaa 61 edustajaa, jolla presidentin valitseminen omin äänin varmistuisi. Hallitusneuvotteluissa sovittiin edellisen hallituksen jatkavan tehtävissään pääosin samassa kokoonpanossa Vlad Filatin johdolla. Sen sijaan parlamentin puhemieheksi ja maan virkaa toimittavaksi presidentiksi nousi Marian Lupu.

Vaikka valtaosa Moldovan valtiosta on historiallisen Moldovan itäosassa, sen yhdistyminen historialliseen Moldovan länsiosaan, ja näin Romaniaan, ei ole ajankohtainen maiden huonojen välien vuoksi. Myös muun muassa Transnistrian tilanne ja vähemmistökysymykset vaikeuttavat yhdistymistä. Yhdistymisen kannattajia kutsutaan nimellä unioniști, kun taas itsenäisyyden kannattajat ovat moldoveniști. Syksyllä 2006 tuhannet moldovalaiset alkoivat anoa Euroopan unioniin liittymässä olleen Romanian passeja. Anomuksia tehtiin ainakin 530 000,[15] mikä on merkittävä osuus Moldovan väkiluvusta. Tämä on puolestaan saanut itsenäisyyden kannattajat tuntemaan maan tulevaisuuden uhatuksi ja huonontanut välejä Romaniaan.

Arviolta yli miljoona moldovalaista työskentelee ulkomailla. Maan köyhyys on johtanut myös ihmiskauppaan, jonka kitkemiseksi maa toivoo kansainvälistä yhteistyötä esimerkiksi Euroopan unionin kanssa, ja maa on allekirjoittanut ihmiskaupan kieltävän ja sen kitkemiseen pyrkivän Palermon sopimuksen. Ongelma on kuitenkin se, että Moldovan viranomaisten tosiasiallinen toimivalta ei ulotu yksipuolisella julistuksella maasta irtautuneen Transdnistrian alueelle, ja sitä kautta ihmiskauppa voi käytännössä onnistua.

[muokkaa] Alue- ja paikallishallinto

Moldovan kartta
  • 32 hallintopiiriä (raioane, yksikkö raion)
  • 3 itsehallinnollista kaupunkia (Chișinău, Bălți ja Tighina/Bender)
  • 1 autonominen alue (Gagauzia)
  • 1 erillisalue (separatistinen Transnistria, jonka asema on yhä epävarma)

Vuosina 1998–2003 voimassa ollut jako:

  • 9 aluetta (județe, yksikkö - județ)
  • 1 itsehallinnollinen kaupunki (Chișinău)
  • 1 autonominen alue (Gagauzia)
  • 1 alueellinen yksikkö (Moldovasta irtautuneeksi julistautunut Transnistria)

[muokkaa] Maantiede

Moldova satelliittikuvassa syyskuussa 2003

Moldova sijaitsee Dnestr- ja Prutjoen välissä lähellä Mustanmeren luoteiskulmaa. Maalla ei kuitenkaan ole omaa merenrantaa, mutta yhteys Mustallemerelle on maan eteläosista Tonavan rannalta Giurgiulestin vapaasataman kautta.

Maasto on kumpuilevaa, syvien jokien ja laaksojen rikkomaa tasankoa. Ilmasto on leudon mantereinen, kesät ovat pitkiä ja lämpimiä, keskilämpötila noin 20°C ja talvi lyhyt Mustanmeren läheisyyden ansiosta. Tammikuun keskilämpötila on noin -4°C. Vuoden keskimääräinen sademäärä on etelässä 400 mm, pohjoisessa 600 mm.[16]

Moldovan korkein kohta kohoaa vain noin 400 metriin merenpinnasta.

[muokkaa] Talous

Bruttokansantuotteella (BKT) mitaten Moldova on Euroopan köyhin valtio. Sen väestöstä 20,8 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella eli alle kahdella dollarilla päivässä. Maa on kuitenkin maatalousvaltainen ja maaseudulla ihmiset elävät liki omavaraistaloudessa ja siksi BKT antaa osin virheellisen kuvan maan vauraudesta, koska maataloutta kotitarpeisiin ei lasketa mukaan bruttokansantuloon, kuten ei muutakaan kotityötä. Moldovassa jää siis laskematta huomattava osa reaalista vaurautta. Maaperä on ilmeisesti Euroopan hedelmällisintä mustaamultaa, mutta maanviljely on nykyään tehotonta, sillä maanviljelyskoneet ja -laitteet ovat verrattain vanhoja. Lannoitteista ja muista maataloudessa käytettävistä kemikaaleista on puutetta, ja monin paikoin viljely täyttää luomun määritelmän. Maanviljely kärsii lisäksi työvoimapulasta maaseutuväestön hakeuduttua laajoin joukoin töihin pääkaupunkiin ja ulkomaille.

Maalle tärkeä viininviljely ja tuotanto kärsi pahoin Venäjän huhtikuussa 2006 asettamista moldovalaisten ja georgialaisten alkoholituotteiden tuontikielloista. Tuontikieltoja perusteltiin terveydellisillä syillä, mutta länsieurooppalaisen lehdistön mukaan syyt olivat poliittiset, sillä vastaavia moldovalaisia tuotteita vietiin ongelmitta Euroopan unioniin ja Yhdysvaltoihin. Tuontikielto purettiin muodollisesti jo joulukuussa 2006, mutta vasta vuonna 2008 moldovalaiset viinit alkoivat palata venäläisiin kauppoihin. Tuontikiellon jälkeen Venäjälle vientiluvan saaneista viiniyrityksistä pääosa on maassa asuvan venäläisvähemmistön tai heidän lähipiirinsä omistuksessalähde?.

Maa kuuluu Itsenäisten valtioiden yhteisöön (IVY), ja se liittyi 26. heinäkuuta 2001 Maailman kauppajärjestön (WTO) jäseneksi. Monen muun entisen neuvostotasavallan tavoin maan taloutta yksityistettiin aluksi valikoiden, ja siten maahan muodostui hyvin rikkaiden henkilöiden oligarkia.

Maahan yritetään houkutella ulkomaisia yrityksiä ja sijoituksia alhaisella yritysverotuksella (voittovero 15 %). Arvonlisäverotus on yleisesti 20 %, mutta se on poistettu kokonaan monilta maan infrastruktuurille tärkeiltä tuotteilta, samoin kuin elintarvikkeilta. Yritystoimintaa suosisi varmasti myös maan erittäin alhainen palkkataso (teollisuustyöntekijän nettopalkka on n. 175 euroa kuukaudessa), jolla se kilpailee jopa Kiinan kanssa. Ilmeisesti maan poliittiseen vakauteen ei kuitenkaan yritysmaailmassa vielä luoteta tarpeeksi, sillä ulkomaiset investoinnit ovat toistaiseksi olleet vähäisiä. Toisaalta investointien vähyyteen on vaikuttanut myös maan tuntemattomuus, johon yhtenä syynä on se, että valtiolla ei yksinkertaisesti ole varaa markkinoida itseään.

Rajanaapuri Romanian EU-jäsenyys sai aikaan kuitenkin Moldovan mittakaavassa investointivyöryn, sillä monet Romaniassa aikaisemmin toimineet yhtiöt ovat laajentaneet tai siirtäneet tuotantoaan Moldovaan sikäläisen vielä Romaniaakin alhaisemman palkkatason vuoksi. Ammattitaitoisen työvoiman hinnan ja työelämän sääntelemättömyyden lisäksi Moldova kiinnostaa muutamia yrityksiä siksi, että sen ajatellaan olevan askelma kohti Venäjän ja erityisesti Venäjän eteläisen osan markkinoita.

Syksyllä 2007 avattiin Moldovan eteläosaan, Tonavan laaksoon hollantilaisyhtiöiden ja Euroopan investointipankin rahoittama Giurgiulestin öljyterminaali, josta on Mustanmeren kautta yhteys Kaukasian ja Kaspianmeren öljykentille. Terminaali ja vapaasatama palvelee ensi kädessä Moldovan omaa energiahuoltoa, mutta alueelle rakennettava rautatie mahdollistaa tulevaisuudessa toimitukset myös muualle Eurooppaan. Moldovalla on maan eteläosassa Cahulin alueella on myös pienet, arviolta 2–3 miljoonan tonnin hyödyntämättömät öljyvarat sekä jonkin verran maakaasua. Niiden hyödyntämistä varten on lokakuussa 2007 perustettu irlantilais-moldovalainen yhteisyritys. Taloudellisesti merkittävämpiä ovat kuitenkin moldovalaisen Valiexhimp s.r.l:n osuudet öljylähteissä Tatarstanissa ja muualla entisen Neuvostoliiton alueella.

Syksyllä 2007 EU ja Moldova solmivat ATP (Autonomous Trade Preferences to Moldova) -sopimuksen, joka muutamin maataloustuotteita koskevin poikkeuksin vapauttaa moldovalaisten ja Moldovassa valmistettujen tuotteiden viennin EU-alueelle tulleista ja määrällisistä rajoituksista. Sopimus on merkittävä helpotus maan viennille ja ulkomaalaisten yritysten investointihalukkuudelle, sillä maa on tämän jälkeen tavaroiden ja maataloustuotteiden viennin suhteen liki samassa asemassa EU- ja ETA-maiden kanssa. Ennestään maalla on läheiset suhteet useimpiin IVY-maihin, joten kauppatiet ovat nyt periaatteessa auki sekä itään että länteen ja tämän toivotaan osaltaan houkuttelevan uusia investointeja maahan.

Moldovalaisia seteleitä.

Tärkeimmät luonnonvarat ovat ruskohiili, fosforiitti, kalkkikivi ja viljelysmaa.[1]

[muokkaa] Talouden avaintiedot

Moldovan valuutta on leu (MDL), joka jakaantuu sataan baniin. Helmikuussa 2009 valuuttakurssi oli 1 EUR = 13,5 MDL. Valtion bruttokansantuote on 4,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2007). Bruttokansantuotetta asukasta kohden kertyi 1 055 dollaria (2007) ja ostovoimakorjattuna 2 901 dollaria. Maan keskimääräinen nettopalkka on 2 494 leuta kuukaudessa (noin 175 euroa kuukaudessa vuoden 2008 lokakuussa).

Inflaatio: 12,5 % (keskimääräinen kuluttajahintojen muutos vuonna 2006)

Verot: Yritysten voittovero 15 %, arvonlisävero 20 % (8 % kotimaiselle viljalle, leipomotuotteille, maidolle ja meijerituotteille, 0 % sähkölle sekä bioteknologia- yms. tuontituotteille, joilla voidaan edistää maataloustuotannon kasvua). Henkilökohtaisessa tuloverotuksessa verokannat 7 %, 10 % ja 20 % (vuoden 2007 alusta alkaen).

Tärkeimmät teollisuustuotteet: Elintarvikkeet, maatalouskoneet, jääkaapit, pakastimet, pesukoneet, kengät, tekstiilit

Tärkeimmät vientituotteet: Viini, elintarvikkeet, tekstiilit, koneet ja laitteet

Tärkeimmät tuontituotteet: Öljy ja kaasu, koneet ja laitteet, kemianteollisuuden tuotteet, tekstiilit, metallit ja metallituotteet

Tärkeimmät kauppakumppanit: Venäjä, Ukraina, Romania, Saksa ja Italia[17]

[muokkaa] Väestö

Vuonna 2011 väkiluvuksi arvioitiin noin 4,3 miljoonaa. Vuoden 2004 väestönlaskennassa etnisiä moldovalasia ja romanialaisia oli 78.2%, ukrainalaisia 8.4%, venäläisiä 5.8%, gagauzeja 4.4%, bulgarialaisia 1.9%, ja muita 1.3% väestöstä.[1]

Virallinen kieli on romaniaa lähellä oleva moldovan kieli, jota puhuu 72 % väestöstä.

Uskontoryhmistä suurimman muodostavat ortodoksit 98,5 % ja juutalaiset 1,5 %. baptisteja ja muita on yhteensä 0,5 prosenttia.[1]

Vuonna 2011 arvioitu vastasyntyneiden eliniänodote on miehille 67,68 vuotta, naisille 75,28 vuotta.[1]

Muut suuret kaupungit: Tiraspol (Transnistrian alueen pääkaupunki), Bălți, Tighina/Bender

[muokkaa] Kulttuuri

Moldovan alue on kuulunut alueen suurempien kulttuurien valtapiireihin vuorotellen, ja sen oma kulttuuri on saanut vaikutteita niin idästä, lännestä kuin etelästäkin.

Tapani IV Suuri rakennutti monia hienoja luostareita ympäri Moldovaa 1400-luvulla. Grigore Ureche kirjoitti maansa historian 1600-luvlla, ja häntä pidetään moldovan kirjakielen isänä. Mihai Eminescua ja Ion Creangăa pidetään kansalliskirjailijoina niin Moldovassa kuin Romaniassakin.

O-Zone on kolmen moldovalaismiehen muodostama eurodance-yhtye, joka nousi suosioon ympäri Eurooppaa vuosina 2003-2005. Vuonna 2010 se kutsuttiin Moldovan Euroviisukarsintoihin.[18]

[muokkaa] Urheilu

Moldovan jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt MM- eikä EM-turnauksiin. Marraskuussa 2011 se oli FIFAN rankingissa sijalla 135.[19]

Olympialaisiin maa on osallistunut vuodesta 1994 alkaen. Sillä on kuusi olympiamitalistia: nyrkkeilijät Vaeceslav Gojan ja Vitalie Gruşac ampuja Oleg Moldovan, painija Sergei Mureico ja melojat Nicolae Juravschi ja Victor Reneischi[20]

[muokkaa] Lähteet

  1. a b c d e f g h i j k The World Factbook: Moldova CIA. (englanniksi)
  2. Human Development Report 2010 (englanniksi)
  3. a b Early History Moldova: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  4. a b Beginning of the Soviet Period Moldova: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  5. a b Background Note: Moldova US Department of State
  6. a b Moldova Timeline BBC News
  7. Suomalaistarkkailija: Moldovan vaaleissa ei vakavia rikkomuksia Helsingin Sanomat 7.4.2009
  8. Moldovan mellakat masinoitiin internetissä Helsingin Sanomat 8.4.2009
  9. Moldovan presidentti syyttää Romaniaa osallisuudesta mellakoihin Helsingin Sanomat 8.4.2009
  10. EU kehotti Moldovaa normalisoimaan suhteet Romaniaan Helsingin Sanomat 9.4.2009
  11. Protesters vandalise Moldova's state symbols in Chisinau Moldpres. Viitattu 19.4.2009.
  12. $1 Bln Moldova Loan Could Signal China Diversification Radio Free Europe
  13. Moldovan Leaders Agree On Single Change To Constitution Radio Free Europe
  14. Moldovan länsimielisille tappio kansanäänestyksessä 6.9.2010. YLE Uutiset. Viitattu 6.9.2010.
  15. Moldova acceptă deschiderea consulatelor la Bălți și Cahul BBC. Viitattu 13.05.2007.
  16. Climate Moldova: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  17. Moldova: Maaprofiili Finpro
  18. O-Zone to be invited for Moldovan selection Eurovision Square
  19. Moldiva FIFA
  20. Moldova Sport reference

[muokkaa] Kirjallisuutta

Moldovan historiasta ja nykyisyydestä on julkaistu matka- ja tietokirja, Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen: Moldova, Savukeidas 2010, ISBN 978-952-5500-76-9.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Moldova.

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä