Maailman kauppajärjestö
Wikipedia
Maailman kauppajärjestö (engl. World Trade Organization, WTO) on kauppapoliittista yhteistyötä koskeva kansainvälinen järjestö. WTO:n tarkoituksena on vapauttaa maailmankauppa. WTO:ssa laaditaan tavara- ja palvelukauppaa sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia perussääntöjä, jotka sitovat kaikkia osanottajavaltioita. Sen päämaja sijaitsee Genevessä. Järjestön pääjohtaja on Pascal Lamy.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
Maailman kauppajärjestö aloitti toimintansa 1. tammikuuta 1995. Se korvasi vuodesta 1947 asti toimineen GATTin (General Agreement on Tariffs and Trade) ja on kaupankäynnin osalta tärkein kansainvälinen elin. GATT oli perustettu toisen maailmansodan jälkimainingeissa väliaikaiseksi 23 maan järjestelyksi, jossa oli mukana Yhdysvallat ja Länsi-Euroopan maita. Vuosina 1947–1994 järjestettiin yhteensä kahdeksan GATT-neuvottelukierrosta, joiden myötä järjestöön liittyi lisää valtioita.
Viimeinen kierros alkoi Uruguayn Punta del Estessa, ja sitä kutsutaan Uruguayn kierrokseksi. Se päättyi vuoden 1994 huhtikuussa kun ministerit useimmista GATTiin osallistuvista 125 maasta allekirjoittivat Marokon Marrakeshissa sopimuksen, jossa määrätään myös WTO:n perustamisesta.
WTO:ssa on nykyisin 151 jäsenvaltioita (heinäkuu 2007), kun Tonga liittyi järjestöön. Monet muut maat, mm. Venäjä, ovat hakeneet jäsenyyttä.
[muokkaa] Tavoitteet
WTO:n päätavoite on vapauttaa maailmankauppa. Sen perusperiaate on, että jos maa myöntää jollekin toiselle maalle tullietuuksia, sen on myönnettävä samat etuudet kaikille allekirjoittajamaille. Tätä kutsutaan suosituimmuustullikohteluksi.
Kauppaneuvottelujen perinteinen aihe on se, missä määrin osanottajamaiden olisi annettava kantaa tuontitulleja. GATTin aikana neuvottelut laajennettiin koskemaan tariffien lisäksi muitakin kauppaan liittyviä kysymyksiä, kuten tuontirajoituksia, vientitukia, syrjiviä käytäntöjä ja polkumyyntiä. Polkumyynnillä tarkoitetaan sitä, että joku yrittää myydä tavaroita tuotantokustannuksia alhaisemmilla hinnoilla saadakseen kilpailuetua. Tämä on WTO:n säännöissä yleensä kielletty. WTO käsittelee myös palveluja sekä teollis- ja tekijänoikeuksia (GATS- ja TRIPS-sopimukset).
WTO:n sopimukseen sisältyy 29 eri järjestelyä.
Lisätietoa WTO:n web-sivustoilta: http://www.wto.org
[muokkaa] Päätöksenteko
WTO:n päätöksenteko on pääasiassa konsensukseen perustuvaa, eli uudet sopimukset edellyttävät jäsenmaiden yksimielisyyttä. Käytännössä yksimielisyyden saavuttamista edeltää monivaiheinen ja hankala neuvotteluprosessi. Uusien jäsenmaiden hyväksymisestä voidaan WTO:ssa kuitenkin päättää 2/3 enemmistöllä (jokaisella maalla on yksi ääni).
[muokkaa] WTO ja Euroopan unioni
EU:n jäsenvaltiot harjoittavat yhteistä ulkomaan kauppapolitiikkaa. Sen vuoksi ne esiintyvät yhtenä ryhmänä WTO:ssa. Euroopan komissio edustaa Euroopan kauppaetuja WTO:n kokouksissa. Euroopan unioni on WTO:n itsenäinen jäsen, kuten sen 27 jäsenvaltiotakin.
[muokkaa] Kritiikki
WTO:n toimintaa kaupan vapauttamisessa on arvosteltu, koska sen on katsottu hyödyttävän ennen kaikkea kansainvälisiä suuryhtiöitä ja rikkaita kansantalouksia. Periaatteessa jokainen maa tietysti toimii vapaaehtoisesti WTO:ssa, mutta WTO-kriitikot usein väittävät, että poisjääminen aiheuttaisi vain "kauppasaarron" muiden maiden taholta. WTO:n päätöksenteossa on myös katsottu suurten ja rikkaiden talouksien (ennen kaikkea Yhdysvallat, EU, Japani) olevan käytännössä hallitsevia ja pystyvän sanelemaan säännöksiä ihmiskunnan enemmistöä edustaville köyhille maille.
WTO-sopimuksia on myös kritisoitu siitä, että huolimatta sopimusten laajoista vaikutuksista, niistä on käyty vain vähän demokraattista keskustelua jäsenmaissa ja tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat olleet olemattomat.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- George, Susan: Maailman kauppajärjestö kuriin. Tampere: Vastapaino 2003. ISBN 951-768-121-6
