Costa Rica

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Costa Rican tasavalta
República de Costa Rica
Costa Rican lippu Costa Rican vaakuna
lippu vaakuna

Costa Rican sijainti väliamerikassa

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Laura Chinchilla

Pääkaupunki San José (328 195 as.)
9°56′N, 84°5′W

Muita kaupunkeja Alajuela (44 990 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 51 100[1] km² (sijalla 129)
– josta sisävesiä 0,7 %

Väkiluku (2010) 4 516 220[1] (sijalla 122)
– väestötiheys 75 / km²
– väestönkasvu 1,347[1] % (2010)

Viralliset kielet espanja

Valuutta colón (CRC)

BKT (2009) sijalla 90
– yhteensä 48,83 miljardia USD (PPP)[1]
– per asukas 11 000 USD

HDI (2012) 0.773[2] (sijalla 62)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 8,5 %
– teollisuus 29,7 %
– palvelut 61,8 %

Aikavyöhyke -6
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Espanjasta
Keski-Amerikan yhdysv.

15. syyskuuta 1821
1839

Lyhenne CR

– ajoneuvot: CR
– lentokoneet: TI

Kansainvälinen
suuntanumero
+506

Motto ¡Vivan siempre el trabajo y la paz!, Eläköön työ ja rauha

Kansallislaulu Noble patria, tu hermosa bandera
Tiedosto:Collage Costa Rica.jpg
Kuvia Costa Rica, kuvakkeet tunnetuimpia kansallisia arvoja

Costa Rican tasavalta eli Costa Rica (Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?) on 4,5 miljoonan asukkaan valtio Keski-Amerikassa. Sen rajanaapuri pohjoisessa on Nicaragua ja etelässä Panama. Idässä maa rajoittuu Karibianmereen ja lännessä Tyyneen valtamereen.

Costa Rica luopui armeijasta vuonna 1949, ja se on alueensa vanhin demokratia. Sen viidakoissa elää harvinaisia kissaeläimiä ja apinoita, ja se on suojellut suuremman osan pinta-alastaan kuin mikään muu valtio.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suitsukepoltin siirtomaakautta edeltäneeltä ajalta.

Ensimmäiset merkit ihmisasutuksesta Costa Rican alueella ovat kymmenentuhannen vuoden takaa. Länsirannikolta on löydetty graniittisia palloja, joista pienimmät ovat pesäpallon, suurimmat pakettiauton kokoisia. San Josen läheltä on löydetty suuri rauniokaupunki, jossa oli akvedukteja. Keskiylängön arkeologiset löydöt kertovat yhteyksistä Meksikon olmeekkeihin ja nahuatlia puhuviin kansoihin.[3]

Vuonna 1502 Kolumbus laski maihin nykyisen Costa Rican alueelle neljännellä ja viimeisellä matkallaan Amerikkaan. Ensimmäiset asutukset perustettiin 1522. Juan de Cavallon johti 1561 ensimmäiset varsinaiset kolonistit maahan ja espanjalaiset valloittivat Costa Rican alueella asuneilta guaymi-intiaaneilta 1500-luvulla ja maasta tuli Uuden-Espanjan siirtomaan osa Guatemalan kapteeni-kenraalin alaisuudessa. Espanjalaiset nimesivät maan rikkaaksi rannikoksi ("Costa Rica"), mutta kun rikkauksia ei löytynyt pääelinkeinoksi tuli maatalous.[4]

Costa Rica oli kaukana Meksikon ja Andien hallintokeskuksista ja väestön etninen ja kielellinen homogeenisuus johti melko vapaaseen ja rauhalliseen kehitykseen aina 1800-luvulle asti, jolloin luokkaerot alkoivat syntyä rikkauksien kasaantuessa kahvin ja banaanien ulkomaankaupan myötä. Kahvinviljely tuotiin maahan vuonna 1808 Kuubasta.[5]

Costa Rica kuului aluksi Meksikon keisarikuntaan ja liittyi Keski-Amerikan Yhdysvaltoihin El Salvadorin, Guatemalan, Hondurasin ja Nicaraguan kanssa 1824. Osavaltojen välillä syntyi rajariitoja ja Nicaragua valtasi Costa Rican pohjoisen Guanacasten maakunnan. Costa Rica julistautui itsenäiseksi 1838, kauan sen jälkeen kun liittovaltio oli tosiasiassa lakannut olemasta.[4]

Maan kehitys on ollut verrattain rauhallista ja demokraattista. Aluksi se oli Caudillojen hallitsema. Juan Rafael Moran johdolla costaricalaiset taistelivat Nicaraguassa vallan ottanutta pohjoisamerikkalaista seikkailijaa William Walkeria vastaan. Tomás Guargia hallitsi 1870–1882. Hän kannusti etenkin ulkomaisia investointeja rautatien rakentamiseen. Vuonna 1874 yhdysvaltalainen liikemies Minor Cooper Keith ryhtyi viljelemään banaaneja ja perusti United Fruit Companyn.[5]

Vuoden 1899 vaaleja pidetään ensimmäisinä todellisesti vapaina ja rehellisinä. Demokratia jatkui kahta poikkeusta lukuun ottamatta: vuosina 1917–1919 Federico Tinoco hallitsi diktaattorina syrjäytettyään presidentti Alfredo González Floresin tämän liian radikaalin uudistuspolitiikan vuoksi. Maan liberaalien keskuudessa Tinocon kaappaus nautti laajaa suosiota[6]. Vuosina 1940–1948 presidenttinä oli kristillissosiaalisen puolueen (PUSC) Rafael Calderón, joka pyrki hillitsemään levottomuuksia vähimmäispalkalla ja työehtosäädännöllä. Vuonna 1948 José Figueres Ferrer nousi joukkoineen aseelliseen kapinaan kiistellyn presidentinvaalin tuloksen jälkeen. 44-päiväinen sisällissota johti 2000 kuolonuhriin, jonka jälkeen voittanut puoli väliaikaisen presidentti Figueresin johdolla laati vapaat vaalit ja myös mustille ja naisille äänioikeuden takaavan perustuslain ja lakkautti armeijan.[4] Tämän sen jälkeen valtiolla on ollut turvanaan yksinomaan poliisivoimat ja kansalliskaarti. Figueres perusti kansallisen liberaalipuolueen (PLN), kansallisti pankit ja aloitti sosiaaliturvan rakentamisen. Hän luovutti paikkansa 1948 valitulle Otilio Ulatelle, mutta hänestä tuli kansallissankari ja hän voitti myös ensimmäiset uuden perustuslain mukaiset vaalit 1953. Figueresin jälkeen hallitsivat lähinnä konservatiivit seuraavat kuusitoista vuotta ja kumosivat joitain PLN:n uudistuksia. Irazun tulivuoden purkaus 1963–1964 aiheutti maassa vakavaa tuhoa, samoin kuin Arenalin purkaus vuonna 1968.[5]

Vuonna 1974 liberaalien Daniel Oduber Quirós nousi valtaan vasemmistolaisella ohjelmalla ja laajensi hyvinvointivaltiota ja solmi suhteet myös sosialistisiin maihin ja salli vasemmistopuolueet. Konservatiivien presidentti Rodrigo Carazon kautta leimasi talousromahdus ja syytteet hänen hämäristä asekaupoistaan Kuuban ja El Salvadorin välillä. Ammattiyhdistyspoliitikko ja yksi PLN:n perustajista, Luis Alberto Monge Alvarez valittiin presidentiksi 1982. Hän otti käyttöön sadan päivän pikakuurin talouden parantamiseksi. Monge joutui Yhdysvaltain painostamaksi, jotta maa hylkäisi puolueettomuutensa, perustaisi armeijan ja tuomitsisi Nicaraguan sandinistihallituksen. Monge vastusti Yhdysvaltoja, mutta suhteet Nicaraguan kanssa heikkenivät sandinistien ja Costa Rican kansalliskaartin ottaessa yhteen maiden rajalla. Monge suostui 1985 Yhdysvaltain kouluttaman sissien vastaisen yksikön luomiseen, mitä pidettiin maan puolueettomuuden loukkauksena. Vuonna 1986 puolueettomuutta korostava Óscar Arias nousi presidentiksi voittaessaan yhdysvaltalaismielisen konservatiivin Rafael Angel Calderónin. Arias työskenteli palauttaakseen rauhan alueelle ja sai ponnistuksistaan Nobelin rauhanpalkinnon 1987. Calderón voitti vaalit 1990. Vuonna 1994 presidentiksi valittiin PLN:n José María Figueres, José Figueresin poika. Hän lupasi elvyttää sosiaaliturvajärjestelmän ja lopettaa edeltäjänsä yksityistämisohjelman.

Konservatiivinen taloustieteilijä Miguel Angel Rodríguez Echeverría (Partido de Unidad Socialcristiana; PUSC) valittiin presidentiksi helmikuussa 1998. Rodríguez ratkaisi 2000 kiistan Nicaraguan kanssa maiden rajalla olevan San Juanjoen purjehdusoikeuksista. Helmikuun 2002 vaaleissa PUSC:in hallinto jatkui Abel Pacheco de la Espriella voittaessa presidentinvaalit ja puolueen saadessa 30 % äänistä parlamenttivaaleissa. Pachecon yksityistämisohjelmaa ja opettajien maksamattomia palkkoja vastaan protestoitiin. Vuonna 2004 kolme entistä presidenttiä, Figueres, Rodríguez ja Calderón joutuivat tutkintaan korruptiosyytteiden vuoksi.[5]

Sosiaalidemokraattista PLC:tä edustava Nobel-voittaja ja entinen presidentti Óscar Arias valittiin niukasti uudelleen presidentiksi 2006 Ottón Solísia vastaan. Kesällä 2007 Costa Rica katkaisi diplomaattiset suhteet Kiinan tasavaltaan ja solmi ne Kiinan kansantasavallan kanssa[7]. Keväällä 2009 maa solmi myös uudelleen suhteet Kuubaan, joista oli joutunut luopumaan 1961.[8]

Marraskuussa 2010 Nicaraguan ja Costa Rican välille puhkesi kiistoja, kun Nicaragua miehitti maiden rajalla San Juan -joessa sijaitsevan Calero-saaren, jota se pitää itselleen kuuluvana.[9] Joukkojen komentaja perusteli miehitystä Google Mapsin kartassa näkyvällä rajaviivalla.[10] Google myönsi myöhemmin kartan virheelliseksi.[11]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Costa Rican presidentti valitaan vuoden 1949 perustuslain mukaan nelivuotiskaudelle yleisellä äänioikeudella. Hänellä on kaksi varapresidenttiä. Huhtikuussa 2003 korkein oikeus kumosi vuoden 1969 lisäyksen, joka rajoitti presidentin kaudet yhteen. Vuoden 1949 perustuslain mukaan presidentti voi pyrkiä uudelle kaudelle oltuaan sivussa kahdeksan vuotta.[4] Presidentinvaalit järjestettiin 7. helmikuuta 2010 ja Oscar Ariasin varapresidentti Laura Chinchilla voitti vaalit suoraan ensimmäisellä kierroksella.[12]

Parlamentti on yksikamarinen ja 57-jäseninen. Edustajat valitaan vaalilistoilta suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskausiksi. Puolueiden on ylitettävä 4 % äänikynnys valtakunnallisesti tai ainakin yhdessä maakunnassa saadakseen paikkoja. Edustajia ei voi valita peräkkäisille kausille, vaan heidän on pidettävä neljän vuoden väli ennen asettumista uudelleen ehdolle. Äänestäminen on pakollista.[1]

Parlamenttipaikat 17. helmikuuta 2010 vaalien jälkeen (parlamentti jatkaa 2014 asti):

nimi paikkoja[1] perustaja aate/suuntaus
Partido Liberación Nacional PLN 23 José Figueres Ferrer sosiaalidemokratia/vasemmisto
Partido Acción Ciudadana PAC 10 Ottón Solís Fallas keskustalainen
Partido Movimiento Libertario PML 9 Otto Guevara Guth oikeisto
Partido Unidad Social Cristiana PUSC 6 Rafael Ángel Calderón Guardia kristillissosiaalinen/oikeisto
Accesibilidad sin Exclusión PASE 4 vammaisten oikeudet/keskusta
muut 6

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Costa Rican kartta

Costa Rica sijaitsee Keski-Amerikan kannaksella. Keskiosassa maata on jylhä vuoristo, jossa nousee 3 810 metriin kohoava Cerro Chirripo. Vuoristo jakaa Costa Rican läntiseen ja itäiseen rannikkotasankoon.

Pääkaupunki San Jose sijaitsee maan keskiosassa tierra templadalla. Siellä yöt ovat paljon viileämpiä ja päivät vähemmän kuumia ja kosteita kuin merenpinnan tasalla. Karibianmeren puoleisella rannikolla sataa enemmän kuin Tyynennmeren rannikolla.[13]

Costa Rican pinta-alasta on suojeltuna suurempi osuus kuin minkään muun valtion alueesta. Maassa on 186 suojelualuetta, joiden joukossa on 32 kansallispuistoa. Tunnetuimmat ovat Manuel Antonion kansallispuisto kauniine rantoineen, Braulio Carrillon kansallispuisto jossa sademetsä ulottuu valtatien varteen, Tortugueron kansallispuisto vesieläimineen, Irazún kansallispuisto josta näkee kirkkaalla säällä molemmat rannikot ja Poásin kansallispuisto jossa on vulkaanista toimintaa.[14] Area de Conservación Guanacaste on Unescon maailmanperintöluettelossa, samoin kuin Kookossaari ja osittain Panaman puolelle ulottuva La Amistadin suojelualue.[15]

Costa Ricassa elää 200 nisäkäslajia, joista noin puolet on lepakoita. Lajeja oli aiemmin enemmän, mutta ihminen on metsästänyt ne sukupuuttoon. Nykyisinkin suuret nisäkkäät ovat uhanalaisia, mutta suojeluohjelmien ja -alueiden ansiosta kannat ovat alkaneet elpyä.[16]

Costa Ricassa elää kuusi uhanalaista kissaeläintä: jaguarundi, puuma, pitkähäntäkissa, tiikerikissa, oselotti ja jaguaari. Apinoihin kuuluvat uhanalainen panamansaimiri sekä kapusiiniapinat ja mölyapinat. Lepakkolajeista erikoisin on kaloja pyydystävä kalastajalepakko. Maassa elää kolme muurahaiskarhulajia: tamandua, isomuurahaiskarhu ja pikkumuurahaiskarhu. Rannikolla tavataan manaatteja.[16]

Costa Rica satelliittikuvassa maaliskuussa


Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Costa Rica provinces named.png

Costa Ricassa on seitsemän maakuntaa joita voi luonnehtia lyhyesti näin:

  1. Alajuela – pohjoiseen San Josesta, maataloutta ja teollisuutta
  2. Cartago – siirtomaa-aikojen pääkaupunkiseutu
  3. Guanacaste – luoteisosa, turismi ja maanviljely
  4. Heredia – pääkaupungista pohjoiseen, teollinen ja IT-keskittymä
  5. Limón – Karibianmeren rannikolla, maatalous ja ekoturismi
  6. Puntarenas – Tyynen valtameren rannikolla
  7. San José – pääkaupunkiseutu, poliittinen ja taloudellinen keskus


Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Costa Ricassa on alueen korkein elintaso, BKT henkeä kohti yli 10 000 yhdysvaltojen dollaria ja työttömyys 6,7 %. Sen talouden vahvuuksia ovat hedelmällinen maaperä ja runsaat sateet, sekä sijainti Keski-Amerikan kannaksella, josta on hyvät yhteydet niin valtamerille kuin Etelä-Amerikan markkinoillekin. Banaanit ja kahvi ovat olleet aiemmin merkittävimmät vientituotteet, mutta ananas on ohittanut kahvin kakkospaikalla.[4]

Costa Rica tuottaa valtaosan energiastaan puhtaista lähteistä, ja se pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2021 mennessä. Runsaat sateet ja korkeuserot takaavat energiaa kahteentoista vesivoimalaan. Maan edustalta merestä on löydetty öljyä, mutta ympäristösyistä se on päätetty jättää hyödyntämättä. Energiankulutus on pientä, sillä suuri osa väestöstä asuu ylängöllä missä ei tarvita lämmitystä eikä koneellista jäähdytystä.[4]

Costa Rican talous perustuu turismiin, maatalouteen ja elektronisten laitteiden vientiin. Ulkomaisia investoijia houkuttelee maan poliittinen vakaus sekä suhtellisen korkea koulutustaso.[1]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Costa Rican väestönkasvu

Costa Rican alkuperäinen intiaaniväestö muodostaa nykyään vain 1 % asukkaista. Pääosa asukkaista (94 %) on etnisesti valkoisia, ja ryhmään lasketaan myös mestitsit. Jamaikalta 1800-luvulla muuttaneet mustat siirtotyöläiset muodostavat englanninkielisen vähemmistön (3 %). Maassa asuu myös pieni kiinalaisperäinen vähemmistö (1 %).[1]

Uskonnoltaan 76,3 % asukkaista on roomalaiskatolisia, 13,7 % evankelisia ja 0,7 % muita protestantteja, 1,3 % jehovan todistajia. Muita uskontoja tunnustaa 4,8 % ja uskonnottomia on 3,2 %.[1]

Väestönkasvu hidastui 1960-luvulta 2000-luvulle, koska naisten lukutaito ja ehkäisymenetelmien käyttö lisääntyivät katolisen kirkon vastustuksesta huolimatta.[17]

Vuoden 2000 väestönlaskennassa lähes 95 % aikuisista oli lukutaitoisia, naisten osuus oli hiukan suurempi kuin miesten.[1] Koulunkäynti on periaatteessa pakollista yhdeksän vuoden ajan, ja 99 % ikäluokasta käy kuusivuotisen alakoulun, 72 % jatkaa kolmevuotiseen yläkouluun.[4]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjaksi costaricalaiset on tunnettu nimellä "tico" heidän sanoissa paljon käyttämän liittopäätteen "-tico" ansiosta. Kun espanjassa muuten sanottaisiin chiquitito (pieni) käyttävät ticot usein muotoa chiquitico.[17]

Costaricalaisten kansallistunteeseen kuuluu erottautuminen alueen muista valtioista, jotka ovat köyhempiä, huonommin koulutettuja ja poliittisesti epävakaita.[17]

Costaricalaista perusruokaa ovat maissijauhoista leivotut tortillat, joita syödään kolmekin kertaa päivässä riisin ja papujen sekä munien, juuston, kanan tai lihan kanssa. Juhlatilaisuuksiin voidaan valmistaa kokonaisena paistettu porsas.[17]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Costa Rica on osallistunut olympialaisiin vuonna 1936 ja sitten säännöllisemmin vuodesta 1964 alkaen. Sillä on toisinaan ollut yksittäisiä edustajia myös talviolympialaisissa. Maan menestynein urheilija on uimari Claudia Poll, joka on saanut kolme mitalia.[18]

Costa Rican jalkapallomaajoukkue on pelannut MM-kisojen lopputurnauksessa neljästi 1990, 2002, 2006 ja 2014. FIFAn rankingissa vuonna 2014 se on sijalla 28.[19]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Costa Rica.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j The World Factbook: Costa Rica CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Costa Rica - History and Culture 1998-2006 interKnowledge Corp. Viitattu 31.12.2010 (englanniksi)
  4. a b c d e f g Background Note: Costa Rica US Department of State. Viitattu 30.12.2010 (englanniksi)
  5. a b c d Costa Rica Timeline BBC News. Viitattu 30.12.2010 (englanniksi)
  6. kts. Pakkasvirta, Jussi: NATIONALISMI JA KONTINENTALISMI: LATINALAISAMERIKKALAISET INTELLEKTUELLIT JA KUVITELLUN POLIITTISEN YHTEISÖN ONGELMA (1919–1930), (lisensiaatintyö) s. 54
  7. China, Costa Rica establish diplomatic ties at ambassadorial level People's Daily. Viitattu 12.06.2007.
  8. Costa Rica restablece relaciones diplomáticas con Cuba TeleSur. Viitattu 20.3.2009.
  9. Costa Rica files case against Nicaragua in international court CNN.
  10. Google maps error sparks invasion of Costa Rica by Nicaragua Telegraph.co.uk. 8.11.2010. Viitattu 6.12.2012. (englanniksi)
  11. Charlie Hale: Regarding the boundary between Costa Rica and Nicaragua 5.11.2010, päivitetty 8.11.2010. Viitattu 6.12.2012. (englanniksi)
  12. Laura Chinchillasta Costa Rican ensimmäinen naispresidentti HS 8.2.2010
  13. Country Guide: Costa Rica BBC Weather
  14. Costa Rica National Parks Central America
  15. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 30.12.2010 (englanniksi)
  16. a b Christopher P. Baker: Mammals Moon Handbooks Costa Rica, 5th edition.. Central America.com. Viitattu 31.12.2010. (englanniksi)
  17. a b c d Costa Rica Countries and Their Cultures. Viitattu 30.12.2010 (englanniksi)
  18. Costa Rica in Olympics Sport reference. Viitattu 30.12.2010 (englanniksi)
  19. FIFA/Coca-Cola World Ranking - Ranking Table Viitattu 20.06.2014