Costa Rica

Costa Rican tasavalta eli Costa Rica kuuntele ääntämys^? on valtio Keski-Amerikassa. Sen rajanaapuri pohjoisessa on Nicaragua ja etelässä Panama. Idässä maa rajoittuu Karibianmereen ja lännessä Tyyneen valtamereen.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Maantiede
4 Hallinnollinen jako
5 Talous
6 Väestö
7 Merkittävimmät luonnonvarat
8 Merkittävimmät vientituotteet
9 Lähteet

[muokkaa] Historia

Vuonna 1502 Kolumbus laski maihin nykyisen Costa Rican alueelle neljännellä ja viimeisellä matkallaan Amerikkaan. Ensimmäiset asutukset perustettiin 1522. Juan de Cavallon johti 1561 ensimmäiset varsinaiset kolonistit maahan ja espanjalaiset valloittivat Costa Rican alueella asuneilta guaymi-intiaaneilta 1500-luvulla ja maasta tuli Uuden-Espanjan siirtomaan osa Guatemalan kapteeni-kenraalin alaisuudessa. Espanjalaiset nimesivät maan rikkaaksi rannikoksi (Costa Rica), mutta kun rikkauksia ei löytynyt pääelinkeinoksi tuli maatalous.

Costa Rica oli kaukana Meksikon ja Andien hallintokeskuksista ja väestön etninen ja kielellinen homogeenisuus johti melko vapaaseen ja rauhalliseen kehitykseen aina 1800-luvulle asti, jolloin luokkaerot alkoivat syntyä rikkauksien kasaantuessa kahvin ja banaanien ulkomaankaupan myötä. Kahvinviljely tuotiin maahan vuonna 1808 Kuubasta.

Costa Rica kuului aluksi Meksikon keisarikuntaan ja liittyi Keski-Amerikan yhdysvaltoihin El Salvadorin, Guatemalan, Hondurasin ja Nicaraguan kanssa 1824. Osavaltojen välillä syntyi rajariitoja ja Nicaragua valtasi Costa Rican pohjoisen Guanacasten maakunnan. Costa Rica julistautui itsenäiseksi 1838, kauan sen jälkeen kun liittovaltio oli tosiasiassa lakannut olemasta.

Maan kehitys on ollut verrattain rauhallista ja demokraattista. Aluksi se oli gaudillojen hallitsema. Juan Rafael Moran johdolla costaricalaiset taistelivat Nicaraguassa vallan ottanutta pohjoisamerikkalaista seikkailijaa William Walkeria vastaan. Tomás Guargia hallitsi 1870–1882. Hän kannusti etenkin ulkomaisia investointeja rautatien rakentamiseen. Vuonna 1874 yhdysvaltalainen liikemies Minor Cooper Keith ryhtyi viljelemään banaaneja ja perusti United Fruit Companyn.

Vuoden 1899 vaaleja pidetään ensimmäisinä todellisesti vapaina ja rehellisinä. Demokratia jatkui kahta poikkeusta lukuun ottamatta: vuosina 1917–1919 Federico Tinoco hallitsi diktaattorina syrjäytettyään presidentti Alfredo González Floresin tämän liian radikaalin uudistuspolitiikan vuoksi. Maan liberaalien keskuudessa Tinocon kaappaus nautti laajaa suosiota^[1]. Vuosina 1940–1948 presidenttinä oli kristillissosiaalisen puolueen (PUSC) Rafael Calderón, joka pyrki hillitsemään levottomuuksia vähimmäispalkalla ja työehtosäädännöllä. Vuonna 1948 José Figueres Ferrer nousi joukkoineen aseelliseen kapinaan kiistellyn presidentinvaalin tuloksen jälkeen. 44-päiväinen sisällissota johti 2000 kuolonuhriin, jonka jälkeen voittanut puoli väliaikaisen presidentti Figueresin johdolla laati vapaat vaalit ja myös mustille ja naisille äänioikeuden takaavan perustuslain ja lakkautti armeijan. Tämän sen jälkeen valtiolla on ollut turvanaan yksinomaan poliisivoimat ja kansalliskaarti. Figueres perusti kansallisen liberaalipuolueen (PLN), kansallisti pankit ja aloitti sosiaaliturvan rakentamisen. Hän luovutti paikkansa 1948 valitulle Otilio Ulatelle, mutta hänestä tuli kansallissankari ja hän voitti myös ensimmäiset uuden perustuslain mukaiset vaalit 1953.

Figueresin jälkeen hallitsivat lähinnä konservatiivit seuraavat kuusitoista vuotta ja kumosivat joitain PLN:n uudistuksia. Irazun tulivuoden purkaus 1963–1964 aiheutti maassa vakavaa tuhoa ja Arenalin 1968.

Vuonna 1974 liberaalien Daniel Oduber Quirós nousi valtaan vasemmistolaisella ohjelmalla ja laajensi hyvinvointivaltiota ja solmi suhteet myös sosialistisiin maihin ja salli vasemmistopuolueet. Konservatiivien presidentti Rodrigo Carazon kautta leimasi talousromahdus ja syytteet hänen hämäristä asekaupoistaan Kuuban ja El Salvadorin välillä. Ammattiyhdistyspoliitikko ja yksi PLN:n perustajista, Luis Alberto Monge Alvarez valittiin presidentiksi 1982. Hän otti käyttöön sadan päivän pikakuurin talouden parantamiseksi. Monge joutui Yhdysvaltain painostamaksi, jotta maa hylkäisi puolueettomuutensa, perustaisi armeijan ja tuomitsisi Nicaraguan sandinistihallituksen. Monge vastusti Yhdysvaltoja, mutta suhteet Nicaraguan kanssa heikkenivät sandinistien ja Costa Rican kansalliskaartin ottaessa yhteen maiden rajalla. Monge suostui 1985 Yhdysvaltain kouluttaman sissien vastaisen yksikön luomiseen, mitä pidettiin maan puolueettomuuden loukkauksena.

Vuonna 1986 puolueettomuutta korostava Óscar Arias nousi presidentiksi voittaessaan yhdysvaltalaismielisen konservatiivin Rafael Angel Calderónin. Arias työskenteli palauttaakseen rauhan alueelle ja sai ponnistuksistaan Nobelin rauhanpalkinnon 1987. Calderón voitti vaalit 1990.

Vuonna 1994 presidentiksi valittiin PLN:n José María Figueres, José Figueresin poika. Hän lupasi elvyttää sosiaaliturvajärjestelmän ja lopettaa edeltäjänsä yksityistämisohjelman.

Konservatiivinen taloustieteilijä Miguel Angel Rodríguez Echeverría (Partido de Unidad Socialcristiana; PUSC) valittiin presidentiksi helmikuussa 1998. Rodríguez ratkaisi 2000 kiistan Nicaraguan kanssa maiden rajalla olevan San Juanjoen purjehdusoikeuksista. Helmikuun 2002 vaaleissa PUSC:in hallinto jatkui Abel Pacheco de la Espriella voittaessa presidentinvaalit ja puolueen saadessa 30 % äänistä parlamenttivaaleissa. Pachecon yksityistämisohjelmaa ja opettajien maksamattomia palkkoja vastaan protestoitiin. Vuonna 2004 kolme entistä presidenttiä, Figueres, Rodríguez ja Calderón joutuivat tutkintaan korruptiosyytteiden vuoksi.

Sosiaalidemokraattista PLC:tä edustava Nobel-voittaja ja entinen presidentti Óscar Arias valittiin niukasti uudelleen presidentiksi 2006 Ottón Solísia vastaan. Kesällä 2007 Costa Rica katkaisi diplomaattiset suhteet Kiinan tasavaltaan ja solmi ne Kiinan kansantasavallan kanssa^[2]. Keväällä 2009 maa solmi myös uudelleen suhteet Kuubaan, joista oli joutunut luopumaan 1961.^[3]

[muokkaa] Politiikka

Costa Rican presidentti valitaan vuoden 1949 perustuslain mukaan nelivuotiskaudelle yleisellä äänioikeudella. Hänellä on kaksi varapresidenttiä. Huhtikuussa 2003 korkein oikeus kumosi vuoden 1969 lisäyksen, joka rajoitti presidentin kaudet yhteen. Vuoden 1949 perustuslain mukaan presidentti voi pyrkiä uudelle kaudelle oltuaan sivussa kahdeksan vuotta.

Parlamentti on yksikamarinen ja 57-jäseninen. Edustajat valitaan vaalilistoilta suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskausiksi. Puolueiden on ylitettävä 4 % äänikynnys valtakunnallisesti tai ainakin yhdessä maakunnassa saadakseen paikkoja. Edustajia ei voi valita peräkkäisille kausille, vaan heidän on pidettävä neljän vuoden väli ennen asettumista uudelleen ehdolle. Äänestäminen on pakollista.

Parlamenttipaikat 1. toukokuuta 2006 – 30. huhtikuuta 2010 helmikuun 5. 2006 vaalien jälkeen:

nimi	paikkoja^[4]	ääniä^[5]	perustaja	aate/suuntaus
Partido Liberación Nacional	25	36,54 %	José Figueres Ferrer	sosiaalidemokratia/vasemmisto
Partido Acción Ciudadana	17	25,34 %	Ottón Solís Fallas	keskustalainen
Partido Movimiento Libertario	6	9,17 %	Otto Guevara Guth	oikeisto
Partido Unidad Social Cristiana	5	7,82 %	Rafael Ángel Calderón Guardia	kristillissosiaalinen/oikeisto
Partido Unión Nacional	1	2,50 %	Otilio Ulate Blanco	keskusta
Partido Restauración Nacional	1	2,04 %		evankelinen/keskusta
Accesibilidad sin Exclusión	1	1,59 %		vammaisten oikeudet/keskusta
Frente Amplio	1	1,10 %		vasemmisto

[muokkaa] Maantiede

Costa Rica sijaitsee Keski-Amerikan kannaksella. Keskiosassa maata jylhä vuoristo, jossa nousee 3 810 metriin kohoava Cerro Chirripo. Vuoristo jakaa Costa Rican läntiseen ja itäiseen rannikkotasankoon. Maan tärkein joki on Rio Grande^lähde?

Costa Rican kartta

Costa Rica satelliittikuvassa maaliskuussa

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Costa Ricassa on seitsemän provinssia joita voi luonnehtia lyhyesti näin:

Alajuela – pohjoiseen San Josesta, maataloutta ja teollisuutta
Cartago – siirtomaa-aikojen pääkaupunkiseutu
Guanacaste – luoteisosa, turismi ja maanviljely
Heredia – pääkaupungista pohjoiseen, teollinen ja IT-keskittymä
Limón – Karibianmeren rannikolla, maatalous ja ekoturismi
Puntarenas – Tyynen valtameren rannikolla
San José – pääkaupunkiseutu, poliittinen ja taloudellinen keskus

[muokkaa] Talous

Costa Rican talous perustuu turismiin, maatalouteen ja elektronisten laitteiden vientiin. Maan talous on ollut selvässä nousussa vuoden 1997 taantuman jälkeen. Yksi syy kehitykseen on ollut hallituksen aloittama seitsemän vuoden suunnitelma korkean teknologian yritysten ekspansiolle.

[muokkaa] Väestö

Costa Rican väestönkasvu

Costa Rican alkuperäinen intiaaniväestö muodostaa nykyään vain 1 % asukkaista. Pääosa asukkaista (94 %) on etnisesti espanjalaisperäisiä. Jamaikalta 1800-luvulla muuttaneet mustat siirtotyöläiset muodostavat englanninkielisen vähemmistön (3 %). Maassa asuu myös pieni kiinalaisperäinen vähemmistö (1 %).

Uskonnollisesti 85 % asukkaista on katolisia ja 14 % evankelisia protestantteja.

Espanjaksi costaricalaiset on tunnettu nimellä "tico" heidän sanoissa paljon käyttämän liittopäätteen "-tico" ansiosta. Kun espanjassa muuten sanottaisiin chiquitito (pieni) käyttävät ticot usein muotoa chiquitico.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

vesivoima

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Costa Rica.

[muokkaa] Lähteet

Timeline: Costa Rica (BBC)
Background Note: Costa Rica (US Deparment of State)
Costa Rica (Tiscali)
Costa Rica {en}
Costa Rica Paradise En

↑ kts. Pakkasvirta, Jussi: NATIONALISMI JA KONTINENTALISMI: LATINALAISAMERIKKALAISET INTELLEKTUELLIT JA KUVITELLUN POLIITTISEN YHTEISÖN ONGELMA (1919–1930), (lisensiaatintyö) s. 54
↑ China, Costa Rica establish diplomatic ties at ambassadorial level People's Daily. Viitattu 12.06.2007.
↑ Costa Rica restablece relaciones diplomáticas con Cuba TeleSur. Viitattu 20.3.2009.
↑ DIPUTADOS 2006-2010 Costa Rica. Ministerio de Planificación Nacional y Política Económica. Centro de Documentación. Viitattu 13.01.2007.
↑ ELECCIONES 5 DE FEBRERO 2006 ESCRUTINIO DEFINITIVO PARA LA ELECCION DE DIPUTADOS Tribunal Supremo de Elecciones. Viitattu 13.01.2007.