Kuuba
| República de Cuba Kuuban tasavalta |
|||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
|||||||
| Valtiomuoto | Tasavalta | ||||||
| Presidentti | Raúl Castro | ||||||
| Pääkaupunki | Havanna |
||||||
| Muita kaupunkeja | Santiago de Cuba Camagüey San Luis |
||||||
| Pinta-ala – josta sisävesiä |
110 860[1] km² (sijalla 105) 1 040 km2 |
||||||
| Väkiluku (2009) – väestötiheys – väestönkasvu |
11 450 000[1] (sijalla 73) 103,2 [1] / km² 0,233 [1] % (2009) |
||||||
| Viralliset kielet | espanja | ||||||
| Valuutta | Kuuban peso (CUP) Kuuban vaihdettava peso (CUC) |
||||||
| BKT (2008) – yhteensä – per asukas |
sijalla 55,18 miljardia USD[1] 9 500 USD[1] |
||||||
| HDI (2010) | –[2] (sijalla ) | ||||||
| Elinkeinorakenne | maatalous 4,4[1] %, palvelut 72,8[1] %, teollisuus 22,8[1] % BKT:sta |
||||||
| Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC-5 -4 |
||||||
| Itsenäisyys – Julistettu – Tunnustettu |
10. lokakuuta 1868 20. toukokuuta 1902 |
||||||
| Lyhenne Maatunnus |
CU ajoneuvot: CU lentokoneet: CU |
||||||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+53 | ||||||
| Motto | Patria o muerte (Isänmaa tai kuolema) | ||||||
| Kansallislaulu | La Bayamesa | ||||||
Kuuban tasavalta (esp. República de Cuba) eli Kuuba on Karibianmerellä sijaitseva saarivaltio, joka koostuu Kuuban pääsaaresta, Isla de la Juventudista, ja useista muista pienemmistä saarista. Kuuba sijaitsee Pohjois-Karibialla Meksikonlahden ja Atlantin valtameren yhtymäkohdassa. Kuuban lähinaapurit ovat pohjoisessa Yhdysvallat ja Bahama, idässä Turks- ja Caicossaaret ja Haiti, lännessä Meksiko ja etelässä Cayman-saaret ja Jamaika.
Kuuban suurin kaupunki ja samalla pääkaupunki on maan luoteisosassa sijaitseva Havanna. Kuubassa on noin 11 450 000 asukasta, joista 65% on valkoisia, 10% mustia ja loput mestitsejä.[1]
”Cuba” nimitys on peräisin tainointiaanien kielen sanasta ”cubao”, joka tarkoittaa ”hedelmällistä ja yltäkylläistä maata”.[3]
Lähes 400 vuoden espanjalais- ja yhdysvaltalaisvallan jälkeen maa itsenäistyi vuonna 1902. Vuonna 1933 vallan otti kersantti Fulgencio Batista. Vuonna 1959 Fidel Castron johtama vasemmistolainen sissiliike kaappasi vallan. Castro pysyi vallassa vuoteen 2008, jonka jälkeen valta siirtyi hänen veljelleen Raúlille.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Maantiede
Kuuban tasavalta sijaitsee samannimisellä saarella keskellä Karibianmerta. Kuuba on Karibian suurin saari. Se on 1 200 km pitkä ja 32–145 km leveä ja kuuluu Isojen Antillien saariryhmään. Sen pinta-ala on 104 945 km2. Toiseksi suurin saari Isla de la Juventud on pinta-alaltaan 2 200;km2, pikkusaaret 3 715 km2 ja koko valtio yhteensä 110 860 km2.[4] Kuuba rajoittuu lännessä Meksikonlahteen ja Jukataninsalmeen, pohjoisessa Floridansalmeen ja Bahamasaariin, idässä Windwardin väylään ja etelässä Karibianmereen. Lähimmät naapurit ovat lännessä Jukatanin niemimaa (Meksiko), pohjoisessa Florida (Yhdysvallat) ja Bahamasaaret, idässä Haiti sekä etelässä Jamaika ja Caymansaaret (Yhdistynyt kuningaskunta).
Pääosa eli noin kolme neljäsosaa Kuubasta on loivasti kumpuilevaa tasankomaata. Maassa on myös vuoristoja, joista suurin on Orienten maakunnassa sijaitseva Sierra Maestra, jonka korkein huippu on Pico Real del Turquino (2 005 m). Saaren itäosissa sijaitsevat pienemmät Nipen ja Cristalin vuoristot.[5] Kuuban keskiosassa sijaitseva Las Villas on keskimäärin 1 100 m korkea. Maan länsipäässä, Pinar del Ríon maakunnassa sijaitsevat Sierra de los Órganosin ja Sierra del Rosarion kumpuilevat alueet.[6]
Maan suurin kaupunki on pääkaupunki Havanna. Vuonna 2010 muita yli 200 000 asukkaan kaupunkeja olivat Santiago de Cuba, Camagüey, Holguín, Guantánamo ja Santa Clara.[7]
Ilmasto on trooppinen, mutta sitä viilentävät pasaatituulet. Sadekausi kestää toukokuusta lokakuuhun. Itärannikolle iskee hurrikaaneja elokuun ja marraskuun välisenä aikana suunnilleen joka toinen vuosi.[1]
Kuuban luonto on säilynyt paremmin kuin muualla Karibialla. Kestämättömät metsänhakkuut ja kosteikkojen raivaus sokeripelloiksi ovat tosin tehneet tuhojaan myös Kuuballa, mutta maassa on edelleen myös koskematonta sademetsää ja kosteikkoja sekä koralliriuttoja. Talouskasvun pelätään kuitenkin jatkossa lisäävän luonnon kulumista.[8]
Noin viidesosa saaresta, 200 metrin yläpuolella, on ollut alkujaan kosteiden metsätyyppien: sademetsän, vuoristometsän ja pilvimetsien peitossa. Niistä on löydetty noin 30 kotoperäistä lajia. Vuonna 1995 arvioitiin, että 75% metsätyypistä on tuhottu kahvin ja kaakaon viljelyn takia, mutta jäjellä on edelleen yksi luonnontilainen yli 500 neliökilometrin laikku.[9] Yli puolet maan pinta-alasta on ollut kuivaa metsää, mutta 4/5 siitä on raivattu viljelyksiksi, laitumeksi ja savanniksi.[10] Vuoristoissa on kasvanut havumetsää, josta on jäljellä kolme yli 250 neliökilometrin laikkua. Metsän päälajina on Pinus caribaea-mänty, jonka suojissa elää monia kotoperäisiä lintu- ja kasvilajeja.[11]
Maailman pienin lintu kimalaiskolibri elää Kuubassa, samoin kuin kuubansmaragdikolibri, endeeminen kuubantodi ja kuubanamatsoni. Kansallislintu on kuubantrogoni. Capromys pilorides -hutialajia tavataan Kuuban lisäksi joillakin lähisaarilla. Kuubankrokotiili on kadonnut muualta kuin Kuubasta.[12]
[muokkaa] Historia
-
Pääartikkeli: Kuuban historia
[muokkaa] Varhaiset vaiheet ja siirtomaakausi
Arkeologiset löydöt vahvistavat, että Kuuba on ollut asuttuna yli 4 000 vuoden ajan. Viñalesin luolissa, Pinar del Ríon maakunnassa eli kivikauden metsästäjä-keräilijäkansa. Heidät syrjäyttivät vähitellen ciboneyt, jotka harjoittivat kalastusta ja pienimuotoista maanviljelyä. Kolmannessa muuttoaallossa saapuivat tainot vuoden 1100 jälkeen useissa erissä. Tainot ovat sukua arawakeille, ja he toivat saarelle suuren osan siellä nykyisinkin viljeltävistä hyötykasveista. He osasivat myös jalostaa tupakasta poltettavaa nautintoainetta.[13]
Kristoffer Kolumbus saapui Kuuban saarelle ensimmäisenä eurooppalaisena 1492.[14] Espanjalaiset alkoivat kuitenkin asettua saarelle vasta 20 vuotta myöhemmin Diego Velázquezin johdolla. Espanjalaiset alistivat tainot encomienda-järjestelmään. Tainot nääntyivät pakkotyöhön viljelmillä ja kaivoksissa, ja eurooppalaisten tuomat taudit jylläsivät. Vuonna 1550 tainoja oli alle viisituhatta. Espanjalaiset toivat saarelle afrikkalaisia orjia vuodesta 1526 alkaen.[13]
1500-luvun puolivälistä 1700-luvun puoliväliin Kuubassa oli jatkuvia yhteenottoja varakkaiden espanjalaisten kauppiaiden ja merirosvojen välillä. Espanjalaiset yrittivät turhaan suojata omaisuuttaan rakentamalla linnoituksia saaren satamien ympäristöön. Vuonna 1762 Espanja liittyi seitsenvuotiseen sotaan Ranskan puolelle Britanniaa vastaan. Britit näkivät mahdollisuuden vallata Espanjan tuottoisat omistukset Karibialla ja valtasivat Havannan. Brittien valtakaudella sokerinviljely kukoisti, varsinkin kun vuonna 1790 saarelle pakeni ranskalaisia plantaasinomistajia Haitin orjakapinan tieltä. Vuoteen 1820 mennessä Kuubasta kehittyi maailman johtava sokerintuottaja, ja vastamuodostunut Yhdysvallat oli sen suurin asiakas.[13]
Kuuba pysyi pitkään Espanjalle uskollisena, ja siirtokunnassa ei syntynytkään itsenäisyysaatetta 1800-luvun alussa, kun muut Espanjan siirtomaat pyrkivät itsenäisyyteen.[15] Orjuutta kannattanut kreolieliitti alkoi kuitenkin pitää itseään syrjittyinä, ja vuosisadan puoliväliin mennessä Kuubassakin alkoi viritä toiveet itsenäisyydestä. Rinnalla heräsi myös ajatus liittymisestä Yhdysvaltoihin, jonka etelävaltioissa orjuus oli sallittua. Ensimmäinen laajamittainen yritys itsenäistymiseen alkoi lokakuussa 1868, kun Carlos Manuel de Céspedesin plantaasilla käynnistyi kymmenvuotinen sota.[16] Espanjalaiset solmivat rauhan keskenään riitautuneiden kapinallisten kanssa 1878.[17]
Itsenäisyystaistelun marttyyriksi nousi José Martí, joka perusti 1892 New Yorkissa itsenäisyysjuntan. Itsenäisyysota käynnistyi helmikuussa 1894, ja Martí kuoli jo sen ensimmäisissä taisteluissa. Sota levisi pian maan itäosista muualle maahan. Yhdysvallat ei halunnut puuttua maan tilanteeseen, mutta se julisi sodan Espanjalle, kun Havannan satamassa vierailulla ollut USS Maine (ACR-1) räjähti helmikuussa 1898 ja vei mukanaan 266 yhdysvaltalaista. Molemmat maat syyttivät räjähdyksestä toisiaan.[18] Espanjan ja Yhdysvaltain sota kesti huhtikuusta ja elokuulle, ja sen seurauksena Espanja joutui vetäytymään Kuubasta ja luovuttamaan Puerto Ricon ja Filippiinit Yhdysvalloille, joka ei kuitenkaan antanut itsenäisyyttä Kuuballe vaan asetti johtoon oman sotilashallintonsa.[19] Vaikka miehityshallinto onnistui kehittämään yhteiskuntaa, enemmistö kuubalaisista ei hyväksynyt maan siirtymistä uudelle isännälle.[20]
[muokkaa] Itsenäisyys
Kuuba itsenäistyi vuonna 1902. Yleislakko vuonna 1933 syöksi presidentti Gerardo Machadon vallasta ja nosti armeijan kersantti Fulgencio Batistan maan johtoon.[14]
Vuonna 1959 Fidel Castro syrjäytti Batistan epäsuositun ja korruptoituneen hallinnon vallankumouksessa. Castron johtama 26. heinäkuuta -sissiliike koostui liberaaleista ja maltillisista vasemmistolaisista, mutta myöhemmin Castro julisti vallankumouksen olleen luonteeltaan sosialistisen, keskitti vallan käsiinsä, perui vapaat vaalit ja unohti lupauksensa vanhan 1940 perustuslain kunnioittamisesta.[21][22]
Ulkomaisten teollisuusyritysten ja öljy-yhtiöiden kansallistaminen vuonna 1960 katkaisi välit Yhdysvaltoihin. Kylmän sodan kiristyessä Kuubasta tuli suurvaltojen välisten kiistojen välikappale. Yhdysvaltalaiset organisoivat kuubalaisten pakolaisten huhtikuussa 1961 tekemän epäonnistuneen Sikojenlahden maihinnousun tavoitteenaan syrjäyttää vallankumoushallinto. 1960-luvulla Kuuba oli maailmanpolitiikan näyttämönä Kuuban ohjuskriisissä.[14]
1970- ja 1980-luvuilla kuubalaisia sotilaita oli tukemassa useita eri vasemmistohallituksia Afrikassa (muun muassa Angolassa) ja Etelä-Amerikassa.
[muokkaa] Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen
1990-luvun alussa Neuvostoliiton taloudellisen tuen loputtua Kuubassa koettiin suuria taloudellisia ongelmia.[23]
Yhdysvaltojen ja Kuuban suhteet ovat jatkuvasti pysyneet kireinä. John Bolton on lukenut Kuuban ”pahan akseliin” kuuluvaksi. Vuonna 2002 Yhdysvallat lennätti Guantanamo Bayssa sijaitsevaan laivastotukikohtaansa Afganistanissa ottamiaan vankeja.[14]
Kuuban johtajana toimi 1959–2008 Fidel Castro. Hän luovutti vuodesta 1976 hallussaan olleet presidentin tehtävät väliaikaisesti veljelleen Raúl Castrolle kesällä 2006 jouduttuaan sairaalahoitoon. Talvella 2008 Fidel Castro luopui julkisista viroistaan, ja seuraajaksi presidenttinä valittiin veli Raúl.[24] Fidel Castron luovuttua vallasta helmikuussa 2008 Kuuban kansantaloutta on hieman avattu. Kuubalaisilla on oikeus hankkia aiemmin säädeltyä viihde-elektroniikkaa ja tietokoneita, ja matkustusrajoituksia on höllennetty.[14]
[muokkaa] Hallinto ja politiikka
[muokkaa] Poliittinen järjestelmä
Kuubassa on sosialistinen hallintojärjestelmä. Maassa on käytössä Kuuban kommunistinen puolueen (Partido Comunista de Cuba) hallitsema yksipuoluejärjestelmä. Kuuban kommunistinen puolue on yhteiskunnan johtava ideologinen voima, joka ei kuitenkaan osallistu vaaleihin. Valtioelimet valitaan vaaleilla, joissa ehdokkaat asetetaan kansalaisten avoimissa kokouksissa asuinalueilla.[25]
Valtioneuvoston puheenjohtajana toimii presidentti, joka johtaa myös ministerineuvostoa eli hallitusta.[26] Presidentillä on toimeenpanovalta ja kansalliskokouksella lainsäädäntövalta. Kansalliskokous myös valitsee korkeimman oikeuden jäsenet.[1]
Presidentti, varapresidentti ja kansalliskokous (Asemblea Nacional del Poder Popular) valitaan vaaleilla viiden vuoden jaksoiksi. Kansalliskokous koostuu 614 paikasta. Vaaleissa kunkin ehdokkaan on saatava vähintään 50 prosentin kannatus tullakseen valituksi. Presidentti tekee suosituksen ministereistä kansalliskokoukselle, joka nimittää ministerit. Kansalliskokous nimittää itselleen myös 31-jäsenisen valtioneuvoston, joka toimii sen sijaisena istuntokausien ulkopuolella.[1] Koska kansalliskokous on koolla vain lyhyen kauden kaksi kertaa vuodessa, valtioneuvostolla on paljon valtaa.[26]
[muokkaa] Ulkopolitiikka
Yhdysvalloilla on Kuubassa vuonna 1898 perustettu Guantanamo Bayn laivastotukikohta, jota Kuuba vaatii itselleen. Tukikohta vuokrattiin Yhdysvalloille Kuuban itsenäistyessä 1903. Vallankumouksen jälkeen Fidel ja Raúl Castro eivät ole hyväksyneet vuokranmaksua, koska katsovat, että vuokrasopimus on tehty pakon alaisena.[27]
Kuubassa oli myös Neuvostoliiton Lourdesin kuunteluasema 1964–2001. Kiina solmi vuonna 2000 sopimuksen Kuuban kanssa Kuuban satelliittitiedusteluaseman vuokraamisesta.[28]
Kuuballa on läheiset suhteet Kiinaan ja Venezuelaan. Kiina on toimittanut maahan nikkeliä, Venezuela edullista öljyä. Vuonna 2009 Venäjä alkoi lämmitellä yhteyksiä neuvostoaikojen liittolaiseen, ja teki sopimuksen merenalaisten öljyvarojen kartoittamisesta.[27]
[muokkaa] Yhteiskunnalliset ongelmat
YK, Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat arvostelleet Kuuban ihmisoikeustilannetta.[27] Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan monia mielipidevankeja on vapautettu, mutta ilmaisunvapautta, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta rajoitetaan, ja yksipuoluehallituksen linjan arvostelijoita vainotaan. Toisinajattelijoita pidätetään mielivaltaisesti, millä estetään osallistuminen kokouksiin ja mielenosoituksiin.[29]
Kuuban media on tiukan valtion kontrollin alaisena, ja toimittajat voivat joutua kolmeksi vuodeksi vankilaan viranomaisten arvostelusta tai hallituksen vastaisen propagandan levittämisestä. Perustuslaki kieltää yksityiset radio- ja televisioasemat, ja ulkomaisten uutispalveluiden on palkattava paikallista henkilökuntaa valtion välitystoimiston kautta. Alle kaksi prosenttia väestöstä käyttää internetiä. Yhdysvallat levittää omia näkymyksiään maailman asioista suuntaamalla voimakkaita radiolähettimiä Floridasta Kuubaan.[27]
Monet kuubalaiset ovat vuosien varrella lähteneet siirtolaisiksi. Vuonna 2008 Kuuba oli maailman viidenneksi eniten siirtolaisia lähettänyt maa Meksikon, Kiinan, Intian ja Filippiinien jälkeen. Tuona vuonna 49 500 kuubalaista muutti laillisesti ulkomaille.[30] Monet laittomat pakolaiset livahtavat pikaveneillä Yhdysvaltoihin, jolla on erityisohjelma, jonka turvin myös laittomasti saapuneet kuubalaiset voivat hakea heti työlupaa.[31][32]
[muokkaa] Aluejako
-
Pääartikkeli: Kuuban provinssit
Kuuba on jaettu 15 provinssiin, jotka on vielä jaettu 169 kuntaan ja yhteen erityiskuntaan (Isla de la Juventud).
|
|
[muokkaa] Talous
CIA:n The World Factbookin mukaan Kuuban bruttokansantuote henkeä kohti vuonna 2010 oli 9 900 Yhdysvaltojen dollaria, samaa suuruusluokkaa muiden Karibian ja Keski-Amerikan maiden kanssa.[33] Yhdysvaltojen ulkoministeriön muistiossa kuitenkin huomautetaan, että Kuuballa on oma sosialistinen tapansa laskea bruttokansantuote, jota ei voi verrata muihin maihin.[26]
Merkittävimmät luonnonvarat ovat koboltti, nikkeli, rautamalmi, kupari, mangaani ja puu. Merkittävimmät vientituotteet ovat nikkeli, sokeri, tupakka ja bioteknologian tuotteet. Tärkeimmät vientimaat ovat Venezuela, Kiina ja Kanada.[26]
Kuuballa on kaksi valuuttaa, kotimainen peso (CUP) ja vaihdettava peso (CUC). Niiden vaihtosuhde on yrityksille 1:1, yksityisille epäedullisempi: Yhdysvaltojen dollarin vaihtoa CUCiin verotetaan 10 %. Vuodesta 2011 CUC on sidottu dollariin. Kahta valuuttaa käytetään eri kaupoissa, mikä on johtanut laajaan mustan pörssin kauppaan.[26]
Kuuban talousmalli on sosialistinen, 83 % työvoimasta on valtion palveluksessa. Vuodesta 2008 Raúl Castron hallinto on tehnyt muutoksia markkinataloutta kohti, ja vuoden 2011 puoluekokous hyväksyi joukon uudistuksia, kuten yksityisen maanomistuksen ja luotonannon.[26]
Kuuban talous on ollut varsin riippuvainen sokeriruo'on viennistä, mutta koska sokerin maailmanmarkkinahinta on nykyään alhainen sokeriteollisuutta on viime vuosina ajettu alas. Vuonna 2009 sitä tuotettiin miljoona tonnia eli kahdeksasosa vuoden 1989 tuotannosta. Nikkeli on ottanut paikan merkittävimpänä vientituotteena, mutta senkin maailmanmarkkinahinta heilahtelee.[26]
Järjestelmällisesti kehitetystä terveydenhuollosta ja bioteknologiasta on kasvanut merkittävä vientitulojen lähde. Kuubalaista syöpätutkimusta on kaupallistettu yhteisyrityksissä sekä Kiinassa että Saksassa. Venezuelan kanssa on sopimus lääkäripalveluiden vaihdosta edulliseen öljyyn.[34]
Viime aikoina matkailusta on tullut yhä merkittävämpi elinkeino. Vuodesta 2004 alkaen maassa on käynyt 2–2,5 miljoonaa turistia vuodessa. Osa latinalaisen Amerikan matkailijoista tulee Kuubaan käyttääkseen maan sairaalapalveluita.[26] Suosituimpia perinteisiä lomakohteita ovat Varadero ja Guardalavaca.[35] Maassa käy paljon kanadalaisia, brittejä, espanjalaisia, italialaisia ja meksikolaisia.[36]
Yhdysvallat julisti vuonna 1962 Kuuban kauppasaartoon, joka jatkuu yhä. Keskeinen ehto saarron helpottamiselle on ollut toisinajattelijoiden vapauttaminen[37]. Kauppasaarto ei rajoita vain yhdysvaltalaisten yritysten käymää kauppaa Kuubaan, vaan se koskee myös ulkomaisia yrityksiä jotka käyvät kauppaa sekä Yhdysvalloissa että Kuubassa. YK:n yleiskokous on jo 19 vuoden ajan vuosittain hyväksynyt kauppasaarron purkamista vaativan päätöslauselman, mutta Yhdysvallat on jättänyt YK:n vaatimukset huomiotta.[38]
[muokkaa] Väestö
Kuuban noin 11 miljoonasta asukkaasta on valkoisia 65,1 %, mulatteja ja mestitsejä 24,8 %, ja mustia 10,1 %.[1] Virallinen kieli on espanja. Ennen Castron valtaannousua 85 % oli ainakin nimellisesti katolisia.[1]
[muokkaa] Terveydenhoito
Vuonna 2008 Kuubassa oli yli 33 000 perhelääkäriä. Jokaista 20–40 perhelääkäriä kohti on paikallinen klinikka. 2000-luvulla niihin on siirretty yhä enemmän erikoissairaanhoidon palveluita, jotka olivat aiemmin saatavana vain sairaaloissa.[39]
Maailman terveysjärjestön tilastojen mukaan Kuuballa on ollut lääkäri 170 asukasta kohti,[34] kun esimerkiksi Suomessa on lääkäri noin 300 asukasta kohti.[40] Kun terveydenhuollosta on tullut kannattava vientituote, kotimaan palveluihin on jäänyt vähemmän työntekijöitä ja potilaat ovat joutuneet jonottamaan hoitoa.[34]
UNAIDSin vuoden 2010 raportin mukaan verrattuna muihin Karibian alueen maihin Kuubassa on erittäin alhainen HIV-kantajien osuus. Vuonna 2009 heitä oli alle 0,1 % aikuisväestöstä, yhteensä noin 7 100 henkeä. Antiretroviraalihoitoa sai lähes neljätuhatta henkeä, eli 80 % tarvitsevista.[41]
YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa Kuuba on edistynyt erittäin hyvin.[42] Tavoitteista kuutta pidetään vuoden 2010 arvion mukaan todennäköisenä ja kahta mahdollisena tavoittaa. Todennäköisiä ovat tavoitteet vähentää köyhyyttä, lapsikuolleisuutta ja tarttuvia tauteja, ulottaa peruskoulutus kaikille, edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa ja parantaa odottavien äitien terveyttä. Mahdollisia ovat myös ympäristöön ja kansainvälistymiseen liittyvät tavoitteet. Itse asiassa koulutuksessa ja tasa-arvossa tavoitetaso on jo saavutettu, mutta haasteena on sen ylläpitäminen taloudellisista pakotteista huolimatta.[43]
[muokkaa] Koulutus
Kuuba panostaa koulutukseen selvästi enemmän kuin muut alueen valtiot. 98 % lapsista käy alakoulun loppuun, ja 83 % ikäluokasta käy yläkoulua. Myös korkea-asteen opiskelijoiden määrä on selvästi suurempi kuin muissa alueen maissa. Nuorista 100 % ja kaikista aikuisista 99,8 % on lukutaitoisia, kun alueen keskiarvot ovat 97 % ja 91 %.[44]
[muokkaa] Naisten asema
Sukupuolten tasa-arvo on saavutettu koulutuksessa ja työelämässä periaatteessa hyvin. Kuitenkin, vaikka samasta työstä maksetaan samaa palkkaa, miehet savat usein parempipalkkaiset työt, ja kulttuuriperinteet ohjaavat naiset hoitamaan kotityöt ja lasten ja vanhusten huollon.[45] Kansalliskokouksen edustajista 43,6 prosenttia on naisia. Työelämässä miehet dominoivat perinteisiä ”kovia aloja” kuten tekniikkaa ja luonnnontieteitä. Lääketieteessä, koulutuksessa ja lakialalla naiset ovat enemmistönä.[46]
[muokkaa] Kulttuuri
Kuubalainen perinteinen ruokavalio on yksinkertainen: pavut ja riisi muodostavat perustan, ja niiden kanssa syödään keittobanaania, juureksia ja vihanneksia. Aiemmin kaikki söivät naudanlihaa, mutta sika ja kana ovat kasvattaneet suosiotaan edullisempina vaihtoehtoina. Makeat herkut ovat suosittuja, varsinkin jäätelö. Kakut on varattu syntymäpäiviin.[47]
Runoilija José Martí on kansallissankari. Havannassa järjestetään vuosittain kansainväliset elokuvajuhlat. Kansallisbaletti ja sen perustaja Alicia Alonso tunnetaan myös Kuuban ulkopuolella.[47]
[muokkaa] Musiikki
Kuubalaisen musiikin juuret ovat Espanjassa ja Länsi-Afrikassa, mutta vaikutteita on tullut lukuisista muistakin kulttuureista. Kuubalaisia musiikkityylejä ovat son, bolero, cha-cha, rumba, mambo, conga ja timba.[48] Vastaavasti kuubalainen musiikki on vaikuttanut 1800- ja 1900-luvuilla muun muassa jazziin, salsaan, argentiinalaiseen tangoon ja espanjalaiseen uuteen flamencoon (”nuevo flamenco”).[49]
Viime aikoina kuubalainen musiikki on saavuttanut kansainvälistä suosiota amerikkalaisen Ry Cooderin vuonna 1997 tuottaman Buena Vista Social Club -levyn myötä. Buena Vista Social Clubista tehtiin myös laajalevikkinen dokumenttielokuva.[50] Yhtyeen jäsenet saivat myös henkilökohtaista julkisuutta ja esimerkiksi Ibrahim Ferrer saavutti suosiota myös Suomessa sekä esiintyi Pori Jazz -tapahtumassa kesällä 2003.[51] Muita kuubalaisia tunnettuja muusikkoja ovat esimerkiksi thrash metal -yhtye Slayerin rumpali Dave Lombardo[52] ja laulaja Pitbull.[53]
[muokkaa] Urheilu
Kuuba on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1900 alkaen kaikkiaan 19 kertaa. Vuosisadan alussa miekkailija Ramón Fonst toi runsaasti mitaleita. Vuodesta 1976 alkaen Kuuban joukkueessa on ollut yli 150 urheilijaa.[54]
Jalkapallomaajoukkue oli lokakuussa 2011 FIFA:n rankingissa sijalla 100. Rekisteröityjä pelaajia Kuubassa on 46 425 sekä 353 jalkapalloseuraa. Kuuba eteni vuoden 1938 MM-kilpailujen lopputurnaukseen. Gold Copin lopputurnauksessa Kuuba on pelannut viidesti.[55]
Jalkapallo, lentopallo, nyrkkeily ja baseball ovat Kuuban suosituimmat urheilulajit.[56][57][58] Kuubalainen huippu-urheilu on kärsinyt menestyvien urheilijoiden loikkauksista, esimerkiksi useita huippunyrkkeilijöitä on loikannut Saksaan.[59][60]
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Valtonen, Pekka: Latinalaisen Amerikan historia. Helsinki: Gaudeamus Kirja, 2001. ISBN 951-662-843-5.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o The World Factbook: Cuba CIA. (englanniksi)
- ↑ Human Development Report 2010 (englanniksi)
- ↑ The Dictionare of The Taino Language 2003. Alfred Carrara. Viitattu 31.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Country profile Cuba US Library of Songress 2006
- ↑ Geography 2 Hi Cuba. 2003–2005. Servicios Global S. A.. Viitattu 31.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Geography 1 Hi Cuba. 2003–2005. Servicios Global S. A.. Viitattu 31.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Cuba: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer. Viitattu 31.10.2011.
- ↑ The Nature of Cuba Smithsonian 2003
- ↑ Cuban moist forests (NT0120) World Wildlife
- ↑ Cuban dry forests (NT0213) World Wildlife
- ↑ Cuban pine forests (NT0304) World Wildlife
- ↑ Wildlife Guide Cuba 2011. PBS Thirteen Educational Broadcasting Corporation. (englanniksi)
- ↑ a b c History Lonely Planet
- ↑ a b c d e Timeline Cuba BBC news
- ↑ Valtonen, s. 443.
- ↑ Valtonen, s. 444.
- ↑ Valtonen, s. 445.
- ↑ Valtonen, s. 446.
- ↑ Valtonen, s. 447.
- ↑ Valtonen, s. 448.
- ↑ Philip W. Bonsal: Cuba, Castro, and the United States, s. 57–58. University of Pittsburgh Pre, 1971. ISBN 9780822984337.
- ↑ Cuban Memories: the Cuban Constitution of 1940, then and today University of Miami Library. 2010.
- ↑ Louis A. Perez: Cuba: Between Reform & Revolution. Oxford University Press, USA. ISBN 9780195094824. ote verkkosivulla.
- ↑ Fidel Castro announces retirement 19.2.2008. BBC News. Viitattu 19.2.2008. (englanniksi)
- ↑ Cuba: The Making of the Cuban Elections (Part II) Envio Cuba
- ↑ a b c d e f g h Background note: Cuba US Department of State
- ↑ a b c d Cuba country profile BBC News
- ↑ Lourdes Signals Intelligence (SIGINT) facility Globalsecurity. Viitattu 3.1.2007.
- ↑ Annual report 2011: Cuba 2011. Amnesty International. Viitattu 29.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Cuban Migration to the United States: Policy and Trends 2009. Congressial Research Service.
- ↑ Life for Cuba 'people smuggler' BBC 1999
- ↑ US and Cuba hold migration talks BBC 2009
- ↑ Country Comparison: GDP - per capita (PPP) CIA Factbook
- ↑ a b c Medical know-how boosts Cuba's wealth BBC News 2006
- ↑ Cuba Real Holiday Guides
- ↑ The state of Cuban tourism with statistics Havana Journal
- ↑ ”Kuubalaista liennytystä”, Helsingin Sanomat 11.7.2010, s. A16, HS:n ulkomaantoimittaja Antti Ämmälä
- ↑ U.N. votes against U.S. embargo on Cuba for 19th year Reuters 2010
- ↑ Cuba’s primary health care revolution: 30 years on Bulletin of the World Health Organization. 2008. WHO.
- ↑ Historia Lääkäriliitto 2005
- ↑ UNAIDS report on global AIDS epidemic 2010 (s.43) 2010. UNAIDS. Viitattu 29.10.2011.
- ↑ Cuba Shows Good Results in the Achievement of Millennium Goals Radio Cadena Agramonte 2011
- ↑ Cuba: Fulfillment of Millenium Goals Third report 2010 ODM Ingles copia (englanniksi)
- ↑ Education (all levels) profile - Cuba 2009. Unesco Institute of Statistics.
- ↑ What Schools Can and Cannot Do for Equality IPS News 2009
- ↑ Gender Equality and the Role of Women in Cuban Society 2010. American Association of University Women.
- ↑ a b Cuban Culture Countries and their cultures
- ↑ [http://www.mamborama.com/cuba_music.html Cuba Music8 Mamborama
- ↑ The beats and tunes of Cuban Music Habana Holiday
- ↑ Buena Vista Social Club Tu Vez
- ↑ Buena Vista-tähti Ibrahim Ferrer Pori Jazziin (5.3.2003) History of Pori Jazz
- ↑ Dave Lombardo - A Slayer From Cuba eZine
- ↑ Pitbull Speaks Out on Anti-Castro Anthem Rolling Stone 2006
- ↑ Cuba Sport reference
- ↑ Cuba FIFA
- ↑ Cuban Baseball- The Most Popular Sport in Cuba Cuban Travel Company
- ↑ Cuba Most Popular Sports
- ↑ Cuba Sport Havana Guide
- ↑ The International Trade in Cuban Boxers Spiegel Online
- ↑ Cuba's Olympic boxing team weakened by defections Guardian 2008
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Raento, Pauliina: Kuuba: Maa, kansa, yhteiskunta. Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN Helsinki.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Matkaopas aiheesta Cuba Wikitravelissa (englanniksi)
- Kuuba.org. Suomi-Kuuba-seuran verkkojulkaisu.
- Suomen ulkoministeriön Kuuba-perustietopaketti.
- Suomen ulkoministeriön Kuuba-artikkeli.
- Infoportal Cuba.
- Kuuba – sosialismin sokerisaari (video, 1966). Ylen Elävä arkisto.
- Tietoa Kuubaan matkaaville.
Anguilla | Antigua ja Barbuda | Aruba | Bahama | Barbados | Brittiläiset Neitsytsaaret | Curaçao | Caymansaaret | Dominica | Dominikaaninen tasavalta | Grenada | Guadeloupe | Haiti | Jamaika | Kuuba | Martinique | Montserrat | Puerto Rico | Saint Kitts ja Nevis | Saint Lucia | Saint Vincent ja Grenadiinit | Sint Maarten | Trinidad ja Tobago | Turks- ja Caicossaaret | Yhdysvaltain Neitsytsaaret
Antigua ja Barbuda |
Bahama |
Barbados |
Belize |
Costa Rica |
Dominica |
Dominikaaninen tasavalta |
El Salvador |
Grenada |
Guatemala |
Haiti |
Honduras |
Jamaika |
Kuuba |
Nicaragua |
Panama |
Saint Kitts ja Nevis |
Saint Lucia |
Saint Vincent ja Grenadiinit |
Trinidad ja Tobago
Epäitsenäiset alueet:
Anguilla |
Aruba |
Brittiläiset Neitsytsaaret |
Caymansaaret |
Curaçao | Guadeloupe |
Martinique |
Montserrat |
Navassa |
Puerto Rico |
Sint Maarten |
Turks- ja Caicossaaret |
Yhdysvaltain Neitsytsaaret
Amerikka | Etelä-Amerikka | Pohjois-Amerikka | Latinalainen Amerikka
Sivulta puuttuu 