Kuuban vallankumous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuuban vallankumous
Granma-route-mine-20.png
Päivämäärä:

26. heinäkuuta 19531. tammikuuta 1959

Paikka:

Kuuba

Lopputulos:

26. heinäkuuta -liikkeen voitto

Vaikutukset:
  • Fulgencio Batistan hallinnon kaatuminen
  • Fidel Castron valtaannousu
Osapuolet

Kuuban lippu Fulgencio Batistan hallinto

M-26-7.svg 26. heinäkuuta -liike

Komentajat

Kuuban lippu Fulgencio Batista

M-26-7.svg Fidel Castro
M-26-7.svg Juan Almeida Bosque
M-26-7.svg Camilo Cienfuegos
M-26-7.svg Frank País
M-26-7.svg Raúl Castro
M-26-7.svg Che Guevara

Kuuban vallankumous vuonna 1959 syöksi presidentti Fulgencio Batistan vallasta ja aloitti Fidel Castron hallinnon. Castro toimi aluksi vähälukuisen, lähinnä liberaaleista koostuvan sissijoukon johtajana, mutta kansansuosion lisääntyessä ja muiden kapinallisten elementtien, muun muassa kommunistien, liittyessä Castron joukkoihin vallankumousliike kasvoi ja saavutti sotilaallisia voittoja. Batista pakeni vallankumouksellisten joukkojen edeltä Yhdysvaltoihin. Kuuban vallankumoukseen Castron läheisimpänä asetoverina osallistui myös myöhemmin opiskelijoiden ja kapinallisten ikoniksi noussut Che Guevara.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain–Espanjan sodan jälkeen 1898 Yhdysvallat oli valloittanut Kuuban ja antanut sille rajoitetun itsenäisyyden vuonna 1902. Fulgencio Batista, armeijan kersantti kaappasi vallan 1933. Hänestä tuli pian kulissien takainen diktaattori, kunnes hänet valittiin presidentiksi 1940 vaalilla, jota pidettiin järjestettynä. Hänen hallintoaan leimasi korruptio ja väkivalta. Batista äänestettiin ulos 1944. Häntä seurasi tohtori Ramón Grau San Martín, populisti, joka oli pitänyt presidentin paikkaa hetken vuoden 1933 kumouksessa. Grau sääti monia työläisiä suosivia lakeja, ja sääti vuoden 1940 perustuslain, jota pidetään ihmisoikeuksien kannalta yhtenä edistyksellisimmistä. Grauta seurasi Carlos Prío Socarrás, joka valittiin demokraattisesti, mutta jonka hallitus päätyi yhä syvempään korruptioon ja väkivaltaan vastustajiaan vastaan. Ortodoxo-puolueen Eduardo Chibás, josta odotettiin vuoden 1952 vaalien voittajaa päätyi itsemurhaan, ja oppositio jäi ilman johtajaa. Batista otti tästä hyödyn ja kaappasi vallan verettömästi kolme kuukautta ennen vaaleja. Presidentti Prío ei tehnyt mitään estääkseen kaappauksen ja hänet karkotettiin. Batista peruutti vaalit.

Che Guevaran muistomerkki Santa Clarassa, Kuubassa

Batistan hallitus oli äärimmäisen korruptoitunut sortohallitus, joka hylkäsi perustuslain. Se oli hyvissä väleissä Yhdysvaltain hallituksen ja myös mafian kanssa. Yhdysvaltalaiset yritykset menestyivät hyvin Kuubassa ja maasta tuli suosittu turistikohde. 1950-luvun suuret lamat lisäsivät kuubalaisten tyytymättömyyttä, koska he kokivat itsensä omassa maassa marginalisoiduiksi Yhdysvaltain taloudellisen vallan ja turistien takia.

Yksi Batistan vastustajista oli Fidel Castro. Hän oli yrittänyt haastaa 1952 sotilasvallankaappausta oikeuden kautta, mutta hänen haasteensa oli hylätty. Castro oli vangittu, kun hän oli johtanut hampaattoman ja ihmishengissä kalliin iskun armeijan Moncadan parakeille 26. heinäkuuta 1953. Castro vapautettiin yleisen armahduksen kautta toukokuussa 1955 ja hän siirtyi maanpakoon Meksikoon ja Yhdysvaltoihin.

Castron paluuta Kuubaan 26. heinäkuuta -liikkeen johdossa leimasi uusi katastrofaalinen taistelu. Castro, Guevara ja 80 muuta vallankumouksellista lähtivät matkaan Tuxpánista, Meksikosta Granma-nimisellä jahdilla marraskuussa 1956. Vallankumoukselliset nousivat maihin soisella alueella lähellä Niqueroa, Kaakkois-Kuubassa. He piiloutuivat Sierra Maestran vuoristoon, mutta vain kolmen päivän päästä hallituksen joukot löysivät heidät. Vain 12 heistä selvisi hengissä. Selviytyneet joukot pakenivat vuorille ja aloittivat sieltä sissisodan hallitusta vastaan.

Vuoden 1958 toukokuussa Batista käynnisti massiivisen hyökkäyksen Castroa vastaan. Huolimatta alivoimastaan, Castron joukot saavuttivat sarjan voittoja. Tässä heitä avitti suuri karkuruuden määrä Batistan taistelutahdoltaan alhaisessa armeijassa. 1. tammikuuta 1959 Batista pakeni Kuubasta Dominikaaniseen tasavaltaan yleislakon ja kansannousun tukemana ja Castron joukot valtasivat Santiagon ja viikkoa myöhemmin Havannan. Batista siirtyi lopulliseen maanpakoon Portugaliin ja Espanjaan, kuollen Guadalminassa, Espanjassa vuonna 1973.

Hilton-hotelli Habana Libre toimi vallankumoushallituksen kokoontumispaikkana

Vallankumouksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi presidentti, pääministeri ja moni muu keskeinen vallanpitäjä olivat liberaalidemokraatteja kuten Castron alkuperäisen sissiliikkeen useimmat jäsenetkin, mutta Castro saavutti vallan savustamalla liberaalit ja muut riippumattomat vallasta, karkottamalla ja eliminoimalla muut vastarintaryhmät ja vangitsemalla vastustajansa.lähde? Vallankumouksen radikalisoituessa satoja tuhansia kuubalaisia pakeni saarelta. Castron hallinto kansallisti valtaannousunsa jälkeen 6. elokuuta 1960 kaiken ulkomaisen pääoman, jonka seurauksena Yhdysvallat asetti maan kauppasaartoon. Talousvaikeuksien seurauksena Castro tukeutui vahvemmin kommunisteihin ja aloitti yhteistyön itäblokin kanssa.

Yhdysvaltain ilmavoimat pommitti Kuuban lentokenttiä 15. huhtikuuta 1961, ja seuraavana päivänä Castro julisti maan sosialistiseksi. CIA:n kouluttama ja aseistama 1 500 maanpakolaisen joukko yritti maihinnousua 17. huhtikuuta Sikojenlahdella, mutta se ei saanut kaipaamaansa kansan tukea ja murskattiin nopeasti. Heinäkuussa 1961 Castron 26. heinäkuuta -liike yhdistyi sosialistiseen puolueeseen ja vuonna 1965 puolueesta tuli kommunistinen Castron johtamana. Maihinnousun uskotaan itse asiassa lisänneen Castron tukea.

Nyttemmin Kuuba on läntisen pallonpuoliskon sosialistisin maa. Castron Kuubassa vallankumous-termiä käytetään myös edelleen jatkuvasta sosialistisesta prosessista.

Oswaldo Payá Sardiñasin johtaman Varela-liike sai kerättyä 10 000 nimen adressin Kuuban lain mukaan kansanäänestyksestä sananvapauden, yhdistymisvapauden, vapaiden vaalien, uskonnonvapauden, elinkeinovapauden ja poliittisten vankien vapauttamisen puolesta 11. toukokuuta 2002, mutta Castro on kieltäytyi järjestämästä kansanäänestystä ja 75 poliittista toisinajattelijaa vangittiin. Ihmisoikeusjärjestöt ovat vedonneet heidän puolestaan. Tuomiot olivat nimikkeillä ”epäkunnioitus auktoriteetteja kohtaan”, ”väärien tietojen levittäminen maailmanrauhaa vastaan” tai ”rikosta edeltävä vaarallisuus”.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuuban vallankumous.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]