Franklin D. Roosevelt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Franklin Delano Roosevelt
Franklin D. Roosevelt
Yhdysvaltojen 32. presidentti
4. maaliskuuta 193312. huhtikuuta 1945
Varapresidentti John Nance Garner (1933-1941)
Henry A. Wallace (1941-1945)
Harry S. Truman (1945)
Edeltäjä Herbert Hoover
Seuraaja Harry S. Truman
New Yorkin 44. kuvernööri
1. tammikuuta 192931. joulukuuta 1932
Varakuvernööri Herbert H. Lehman
Edeltäjä Alfred E. Smith
Seuraaja Herbert H. Lehman
Tiedot
Syntynyt 30. tammikuuta 1882
Yhdysvaltain lippu Hyde Park, New York, Yhdysvallat
Kuollut 12. huhtikuuta 1945 (63 vuotta)
Yhdysvaltain lippu Warm Springs, Georgia, Yhdysvallat
Puolue Demokraatit
Puoliso Eleanor Roosevelt
Ammatti asianajaja
Uskonto episkopaali
Allekirjoitus Franklin Roosevelt Signature.svg

Franklin Delano Roosevelt, tunnettiin lyhenteellä FDR, (30. tammikuuta 188212. huhtikuuta 1945) oli Yhdysvaltojen 32. presidentti (1933–1945).[1] Hän kuului Yhdysvaltain demokraattiseen puolueeseen. Hän on Yhdysvaltojen historian ainoa presidentti, joka on valittu virkaansa useammaksi kuin kahdeksi kaudeksi, mikä ei perustuslakiin myöhemmin tehdyn lisäyksen mukaan olisi nykyään enää mahdollistakaan.

Roosevelt valmistui Harvardin yliopistosta 1904. Vuonna 1905 hän meni naimisiin kaukaisen serkkunsa, Anna Eleanor Rooseveltin kanssa, joka oli Theodore Rooseveltin suosikkiveljentytär. Rooseveltin optimismi ja aktiivisuus osaltaan edisti kansallista henkeä[2].

Aika presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kausi ja New Deal[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roosevelt nousi presidentiksi, kun suurta lamaa oli kestänyt yli kolme vuotta. Hän toteutti merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, joita kutsuttiin nimellä New Deal. Roosevelt ajatteli laman johtuvan siitä, että ihmiset ja yritykset olivat tulleet pelokkaiksi eivätkä uskaltaneet kuluttaa.[3]

Virkaanastujaispuheessaan hän lausui kuuluisiksi tulleet sanansa, että ”ainoa asia, jota meidän on syytä pelätä, on pelko itse”.[4] Kautensa alussa hän hyväksytti kongressilla lakeja, joiden oli tarkoitus palauttaa kansalaisten luottamus pankkitoimintaan. Rooseveltin aikana kumottiin myös kieltolaki. Hänen kaudellaan käynnistettiin useita voimakkaita julkisen rakentamisen ohjelmia.[3]

National Industrial Recovery Act takasi vähimmäispalkan, sääteli liikeyrityksiä tiukasti ja perusti National Recovery Administrationin, joka toimi vuodesta 1933 vuoteen 1935, jolloin korkein oikeus lopetti sen perustuslain vastaisena, koska se käytti osavaltioille kuulunutta valtaa. Vuonna 1935 hyväksyttiin National Labor Relations Act, joka sisälsi osittain samaa kuin edellä mainittu laki ja takasi työntekijöille oikeuden järjestäytyä ja käyttää joukkovoimaa ja lakkoja etujensa puolustamiseen ilman pelkoa työpaikan menettämisestä ja pakotti työnantajat neuvottelemaan ammattiliiton kanssa ja noudattamaan kollektiivisen sopimuksen työehtoja.[3] Vuonna 1935 perustettiin myös liittovaltion Social Security Administration, joka oli alun perin vanhuuseläkelaitos, mutta jota myöhemmin on laajennettu muuhunkin sosiaaliturvaan. Social Security Administration rahoitetaan regressiivisellä palkkaverolla, ja se on edelleen olemassa ja nauttii laajaa suosiota.

Historioitsijat ja taloustieteilijät kiistelevät yhä ohjelman vaikutuksista. Vapaata taloutta puolustavien mielestä Rooseveltin toimet itse asiassa pahensivat lamaa.[5]

Toinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1936 Roosevelt valittiin toiselle kaudelle ylivoimaisella äänten enemmistöllä.[1] Toisella kaudella Roosevelt oli toteuttamassa vähimmäispalkan maksamista työntekijöille vuonna 1938. Roosevelt antoi tukensa ammattiliitoille AFL ja CIO. Roosevelt sai rahaa 3,3 miljoonaa dollaria kongressilta yleisiin töihin vuonna 1938. Demokraattien häviö marraskuun 1938 vaaleissa vähensi Rooseveltin mahdollisuutta vaikuttaa lainsäädäntöön. Japanin hyökättyä Kiinaan ja natsi-Saksan voimistuessa vuonna 1938, Roosevelt antoi täyden tukensa Kiinalle ja Britannialle vaikkakin pysyi virallisesti puolueettomana. Hänen tavoitteena oli tehdä Yhdysvalloista "Demokratian arsenaali", joka voisi tukea liittoutuneita sodan aikana.

Kolmas ja neljäs kausi sekä toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1940 Roosevelt käynnisti materiaalisen tuen Yhdistyneelle kuningaskunnalle toisessa maailmansodassa.[1] Saman vuoden lopulla hänet valittiin kolmannen kerran presidentiksi vastoin vanhaa kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan samaa henkilöä ei voitu valita presidentiksi useammaksi kuin kahdeksi kaudeksi. Vuonna 1951 vahvistettu perustuslain XII lisäys rajoitti presidentin kaudet kahteen – tai yhteensä kymmeneen vuoteen, mikäli hän päätyi varapresidenttinä presidentiksi.

Vuonna 1941 Roosevelt antoi yhdessä Winston Churchillin kanssa Atlantin julistuksen, joka vaikutti osaltaan Yhdistyneiden kansakuntien perustamiseen.[6] [7]

Rooseveltin kolmannen presidenttikauden aikana Japani hyökkäsi Pearl Harboriin 7. joulukuuta 1941. Tämän jälkeen Yhdysvallat julisti sodan Japanille, ja vähän myöhemmin myös Saksa julisti sodan Yhdysvalloille, joka näin tuli mukaan toiseen maailmansotaan.

Koska Roosevelt katsoi Neuvostoliitolla olevan tärkeä osuus Saksan ja Japanin voittamisessa, hän teki muun muassa Jaltan konferenssissa Josif Stalinille huomattavia myönnytyksiä, jotka osaltaan vaikuttivat Neuvostoliiton vaikutusvallan laajenemiseen Euroopassa sodan jälkeen[8]. Toisaalta Roosevelt vaikutti huomattavasti myös Yhdysvaltain sotilaallisen mahdin voimistumiseen.

Vuonna 1944 Roosevelt valittiin vielä neljännen kerran Yhdysvaltain presidentiksi. Hänen terveytensä alkoi kuitenkin heiketä, ja hän kuoli kesken presidenttikauden. Uudeksi presidentiksi tuli siihenastinen varapresidentti Harry S. Truman.[9]

Roosevelt oli polion invalidisoima ja joutui siksi liikkumaan pyörätuolilla.[10] Hän pyrki peittelemään vammansa vakavuutta julkisuudelta, ja onnistuikin, sillä hänen aikanaan televisio ei vielä hallinnut tiedonlevitystä.[11]

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roosevelt sai puolisonsa Eleanor Rooseveltin kanssa kuusi lasta:[12]

  1. Anna Eleanor Roosevelt, 19061975[13]
  2. James Roosevelt, 1907 - 1991[13]
  3. Franklin Delano Roosevelt Jr., 1909[13]
  4. Elliott Roosevelt, 1910 - 1990[13]
  5. Franklin Delano Roosevelt Jr. 1914-1988[13]
  6. John Aspinwall Roosevelt, 1916 - 1981[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c 32. Franklin D. Roosevelt White House. Viitattu 13.10.2012. (englanniksi)
  2. Siracusa, Joseph M&Coleman, David G. (2002) "Depression to Cold War: a history of American history from Herbert Hoover to Ronald Reagan s.22. ISB 978-0-275-97555-5
  3. a b c The New Deal History Learning Site. Viitattu 13.10.2012.
  4. The 1930's history.com. A&E Television Networks, LLC.. Viitattu 13.10.2012.
  5. Robert Higgs: How FDR Made the Depression Worse The Free Market. 1995. Mises Institute. Viitattu 13.10.2012.
  6. 1941: Secret meetings seal US-Britain alliance On This Day. BBC. Viitattu 13.10.2012.
  7. The Atlantic Charter: Revitalizing the Spirit of the Founding of the United Nations Over Seventy Years Past UN Chronicle. Viitattu 13.10.2012.
  8. Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra-Su), art. Roosevelt, Franklin, ISBN 951-1-01236-3
  9. FDR nominated for unprecedented third term On This Day In History (Jul 18, 1940). history.com / A&E Television Networks, LLC.. Viitattu 13.10.2012.
  10. FDR and Polio: Public Life, Private Pain Howard Hughes Medical Institute. Viitattu 13.10.2012.
  11. Historia-lehti 10/2012, sivu 21
  12. Anna Eleanor Roosevelt The Eleanor Roosevelt Papers. George Washington University. Viitattu 13.10.2012.
  13. a b c d e f Eleanor Roosevelt Facts American Presidents History. Viitattu 13.10.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Franklin D. Roosevelt -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Franklin Delano Roosevelt.