Polio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Polioviruksia
Polion vaurioittama lapsi
Polion aiheuttamassa hengityshalvauksessa käytetty rautakeuhko

Polio (vanh. lapsihalvaus) tai Heine-Medinin tauti[1] (poliomyelitis) on viruksen aiheuttama sairaus. Valtaosa tartunnoista on oireettomia ja useimmilla tartunnan saaneilla oireet ovat lieviä, kuten kuumetta, kurkkukipua ja huonovointisuutta. Vakavampia oireita kuten halvausta tai aivokalvontulehdusta esiintyy noin yhdellä prosentilla tartunnan saaneista. Halvaukseen sairastuneilla kuolleisuus on noin 5–10 %; puolet halvaukseen sairastuneista toipuu kokonaan ja lopuilla esiintyy pysyviä haittoja. Halvausoireita tartunnan saaneista arvioidaan esiintyvän yhdellä neljästäsadasta. Aikoinaan käytetty nimi "lapsihalvaus" tulee siitä, että tauti tarttuu noin 600 kertaa todennäköisemmin lapsiin kuin aikuisiin, joskin aikuisilla tauti on vakavampi.

Poliota nimitetty toisinaan Heine-Medinin taudiksi Jakob Heinen ja Oskar Medinin mukaan. Medin osoitti, että tauti on tarttuva ja esiintyy epidemioina.[1]

Poliovirus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairauden aiheuttaa kehoon ruoansulatusjärjestelmän kautta tunkeutunut poliovirus. Sairaus saattaa levitä verenkiertoon ja keskushermostoon aiheuttaen lihasheikkoutta ja vakavimmassa tapauksessa halvauksen. Poliovirus (PV) on pikornaviruksiin kuuluva hyvin pienikokoinen ja erittäin virulentti RNA-virus, joka on sukua hepatiitti A:lle. Viruksesta on olemassa 12 alatyyppiä, joista kolme aiheuttaa taudin. Immuniteetti yhdelle alatyypille ei suojaa muita alatyyppejä vastaan.

Polio leviää ulosteen ja ilmassa olevien hiukkasten avulla. Ensimmäisen tehokkaan rokotteen poliota vastaan kehitti Jonas Salk; rokote otettiin käyttöön vuonna 1954. Poliotartunnan saaneet pienet lapset selviävät sairaudesta todennäköisimmin lievin oirein ja saattavat saada immuniteetin sairautta vastaan. Polion itämisaika on 3–35 vuorokautta, ja tartunnan jälkeen virusta esiintyy potilaiden eritteissä. Poliovirus etsiytyy keskushermoston motorisiin hermoihin, jotka sijaitsevat selkäytimen ja ydinjatkoksen harmaassa aineessa (kreikan πολιοσ, harmaa).

Sairauden kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 90 % tartuntatapauksista poliovirus ei aiheuta minkäänlaisia oireita. Potilas ei edes tiedä saaneensa tartunnan, mutta hänen eritteissään kuitenkin on viruksia.

Noin 5 % tartuntatapauksista tauti aiheuttaa lievän flunssan kaltaisen tilan, johon sisältyy kuumeilua (38–39 °C), väsymystä, lihasheikkoutta ja yleisiä vilustumisen oireita. Tätä tilaa kutsutaan abortiiviseksi polioksi, ja ilman laboratoriokokeita sitä on lähes mahdotonta erottaa tavanomaisesta flunssasta.

4–5 % tartuntatapauksista kehittää ei-paralyyttisen polion. Heillä tauti muistuttaa vakavaa influenssaa, johon liittyy korkea kuume, oksentelua, ripulointia, väsymystä, lihasoireita ja vatsaoireita, ja tauti menee ohi noin 2–7 vuorokaudessa. Virus on aiheuttanut taudin, mutta elimistön immuunijärjestelmä on saanut siitä nopeasti yliotteen, ja tauti paranee ilman halvausoireita.

Joskus harvoin tauti kuitenkin pahenee. Noin 0,25 % (0,1 % lapsilla, 1,3 % aikuisilla) tartunnoista seurauksena on paralyyttinen (halvaannuttava) polio. Virus lisääntyy nopeammin kuin immuunijärjestelmä kykenee tuottamaan vasta-aineita, ja virus tuhoaa selkäytimen etusarven motorisia hermosoluja. Tautiin liittyy hyvin korkea, yli 40 °C kuume, joka voi kestää viisikin vuorokautta. Taudin akuutti vaihe voi kestää noin kolme viikkoa. Seurauksena on hermosoluston tuhoutuminen ja niihin liittyvien vartalon ja raajojen lihasten halvaantuminen. Halvaantuneet raajat jäävät veltoiksi, mutta niissä säilyy tunto. Noin 79 % halvaannuttavista poliotapauksista (noin 0,2 % kaikista) halvaukset rajoittuvat raajoihin, yleensä alaraajoihin. Mahdollista on myös vatsalihasten tai selkälihasten halvaantuminen. Noin 50 % paralyyttisistä poliotapauksista halvausoireet paranevat noin puolessa vuodessa terveinä säilyneiden hermosolujen kasvattaessa uusia aksoneja lihaksiin ja korvatessa tuhoutuneet hermosolut. Paraneminen voi jatkua aina kahteen vuoteen asti.

Mikäli potilaalla ei ole ollut minkäänlaista luontaista vastustuskykyä poliota vastaan, polio voi levitä selkäytimestä ydinjatkokseen ja aivoihin. Tällöin seurauksena on hengitystä, nielemistä ja kasvojen lihaksia käyttävien hermojen tuhoutuminen ja halvaantuminen. Nämä bulbaarioireet ovat erittäin vakavia, sillä hengityselimistön halvaantuminen johtaa kuolemaan. Bulbaarioireita esiintyy noin 19 % kaikista paralyyttisistä poliotapauksista, ja ennen ylipainehengityslaitteen käyttöönottoa 25–75 % heistä kuoli; ylipainehengityslaitteilla kuolleisuus saatiin laskemaan noin 15 % tienoille. Noin 2 % tapauksista halvausoireet rajoittuvat vain bulbaarioireisiin. Vaikka noin 20 % paralyyttisistä poliotapauksista pallea ja muut hengityslihakset halvaantuvat ja heidän hoidossaan joudutaan turvautumaan hengityslaitteeseen, vain noin joka tuhannennelle paralyyttiselle poliopotilaalle hengityshalvaus jää pysyväksi.

Ennuste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehillä kuolleisuus on suurempaa kuin naisilla, mutta henkiinjääneistä miehet paranevat useammin työkykyisiksi. Paralyyttisistä poliotapauksista kaikkiaan

  • noin 10 % kuolee taudin akuutissa vaiheessa
  • noin 50 % paranee täysin
  • noin 25 % paranee osittain
  • noin 15 % halvaus jää pysyväksi

Halvauspotilaan hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halvauspotilaan hoitoon voidaan ryhtyä välittömästi taudin akuutin vaiheen väistyttyä. Ensisijalla on fysioterapia. Mikäli kyseessä on hengityselimistön halvaus, hoitoon voidaan ryhtyä kun potilas kykenee itse hengittämään, yleensä noin 2–6 kuukauden jälkeen.

Australialainen sairaanhoitaja Elizabeth Kenny (1880–1952) hoiti poliota fysioterapian keinoin ennen rokotteen keksimistä. Häntä pidetään poliopotilaiden fysioterapian uranuurtajana. Terapian tarkoituksena on saada terveinä säilyneet hermot kasvattamaan uusia aksoneita ja saattamaan lihakset jälleen toimintakuntoon, ja toisaalta estää lihasten surkastuminen (lihasdystrofia). Ennuste on yleensä hyvä, ja useimmat potilaat paranevat noin puolessa vuodessa. Mikäli halvaus kestää yli vuoden, halvaus on todennäköisesti jäänyt pysyväksi.

Useimmat poliosta selvinneet kykenevät elämään täysin normaalia elämää ilman minkäänlaisia ongelmia. Mikäli halvausoireet jäävät pysyviksi, ne yleensä esiintyvät alaraajoissa (paraplegia) tai toisella puolella kehoa (hemiplegia). Neliraaja- tai hengityshalvaus esiintyy noin 0,1 prosentissa paralyyttisistä poliotapauksista. Vuonna 2006 Suomessa oli elossa 1950- ja 1960-lukujen polioepidemioista vielä neljä poliopotilasta, jotka joutuvat turvautumaan hengityslaitteeseen. Ensimmäinen käyttökelpoinen hengityslaite oli 1929 kehitetty alipaineresipiraattori, rautakeuhko, joka pysyi käytössä 1950-luvulle. Nykyisin yleisimmin käytetyssä ylipainehengityslaitteessa laite puhaltaa letkulla kurkkuavanteen kautta lämmitettyä ja kostutettua ilmaa keuhkoihin.

Eräissä tapauksissa polion sairastaneet voivat saada uudelleen oireita (yleensä lihasheikkoutta) vuosikymmeniä tartunnan jälkeen. Tätä kutsutaan polion myöhäisoireiksi. Niitä esiintyy noin puolella kaikista paralyyttisen ja 30 % kaikista ei-paralyyttisen polion sairastaneilla. Joissakin tapauksissa myös abortiivinen polio voi aiheuttaa myöhäisoireita. Myöhäisoireiden synty ei tällä hetkellä (2006) ole täysin selvillä, mutta syyksi oletetaan hermoston luontainen kuluminen ja "ylirasitettujen" hermojen väsyminen ja loppuun palaminen. Ainoa hoito on lepo ja lihaksiston ylirasittamisen välttäminen.

Polion torjunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska kyseessä on virustauti, taudin akuuttia vaihetta ei voida hoitaa. Samoin, koska hermosolut uusiutuvat hyvin hitaasti, tuhoutuneita hermosoluja ei voida korvata. Tulevaisuudessa halvausoireita ehkä voidaan hoitaa kantasoluhoidoilla, mutta painopiste on ennaltaehkäisyssä ja rokotuksissa.

Ensimmäisen toimivan poliorokotteen keksi Jonas Salk 1954. Muutaman vuoden päästä Albert Sabin laski markkinoille oman rokotteensa. Salkin rokote sisältää tapettuja viruksia, ja se annetaan pistoksella; Sabinin elävää mutta heikennettyä virusta sisältävä rokote voidaan ottaa suun kautta esimerkiksi sokeripalaan imeytettynä ("sokeripalarokote"). Salkin rokote on turvallinen, mutta antaa vain osittaisen suojan; Sabinin rokotteeseen liittyy tartuntariski (noin 0,00001 %) mutta sen avulla saadaan pysyvämpi immuniteetti kuin Salkin rokotteella. Rokotteilla polio saatiin hävitettyä teollisuusmaista 1950- ja 1960-luvuilla.

1970-luvulla polio iski takaisin kehitysmaissa. Elintason kohotessa ihmisten luontainen vastustuskyky oli heikentynyt, ja polioepidemiat iskivät nyt Intiassa, Aasiassa ja Afrikassa. Miljoonat ihmiset kuolivat tai halvaantuivat loppuiäkseen. Rotary International käynnisti kampanjan poliorokotusten organisoimiseksi ja polion torjuntaan. Rokotusten ansiosta poliotartunnat on saatu rajattua.

Viimeinen Suomessa tavattu polioepidemia oli vuosina 1984–1985, joilloin ryhdyttiin koko kansan kattaviin joukkorokotuksiin. Rokotuksissa käytettiin ns. "sokeripalarokotetta", kouluikäiset lapset kuitenkin rokotettiin pistoksella ennen sokeripalarokotuksia.

Vuonna 2004 Maailman terveysjärjestö julkisti kolmen miljardin dollarin kampanjan polion hävittämiseksi maapallolta vuoteen 2006 mennessä. Tällä hetkellä sairaudesta kärsitään lähinnä Intiassa ja Nigeriassa. Alkuvuonna 2006 poliota oli enää neljässä maassa.

Polion esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliota on suurimmassa osassa maailmaa pidetty jo hävitettynä tautina. Kuitenkin rokoteperäiseen polioon sairastuminen on Kansanterveyslaitoksen mukaan Suomessakin mahdollista kattavista rokotuksista huolimatta.[2]

Kolmannen maailman maista (Afrikka, Intia jne.) tulevien siirtolaisten vuoksi polion uhka Euroopassa on kasvussa. Tietyt uskonnolliset ryhmät Euroopassa ja muualla maailmassa (kuten Nigerian ja Pakistanin muslimit) välttelevät poliorokotusten ottamista. Osittain tästä syystä noin 12 miljoonaa eurooppalaista lasta on poliorokotusohjelmien ulkopuolella. [3] Lisäksi riskialueiden poliittisen epävakauden ansiosta taudinkantajat siirtyvät lähialueille. [4]

Suomalaisissa jätevesissä tavataan yhä poliota. [5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan Iso tietosanakirja osa 5 p. 1455
  2. Kansanterveyslehti 10/2007, http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2007/nro_10_2007/elavia_polioviruksia_sisaltavaa_rokotetta__opv__tarvitaan_polion_havittamiseen/
  3. Polio risk looms over Europe Viitattu 30.10.2013.
  4. Suspected outbreak of poliomyelitis in Syria: Risk of importation and spread of poliovirus in the EU. ECDC, 2013.
  5. Tampereen poliovirus on täysi mysteeri - leviää jätevesissä yhä eikä levittäjää ole löydetty Viitattu 2.11.2013. Fin

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]