Theodore Roosevelt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Theodore Roosevelt Nobelin rauhanpalkinto
Theodore Roosevelt
Yhdysvaltain 26. presidentti
14. syyskuuta 19014. maaliskuuta 1909
Varapresidentti ei kukaan (1901-1905)
Charles W. Fairbanks (1905-1909)
Edeltäjä William McKinley
Seuraaja William Howard Taft
Yhdysvaltain 25. varapresidentti
4. maaliskuuta 190114. syyskuuta 1901
Presidentti William McKinley
Edeltäjä Garret A. Hobart
Seuraaja Charles W. Fairbanks
New Yorkin 33. kuvernööri
1. tammikuuta 189931. joulukuuta 1900
Varakuvernööri Timothy Woodruff
Edeltäjä Franck Black
Seuraaja Benjamin Odell
Tiedot
Syntynyt 27. lokakuuta 1858
New York City,
New York
Kuollut 6. tammikuuta 1919 (60 vuotta)
New York
Puolue Republikaanit
Puoliso (1) Alice Hathaway
Lee Roosevelt
,
(2) Edith Carow
Roosevelt
Ammatti kirjailija, historioitsija, virkamies
Uskonto protestantti
Allekirjoitus Theodore Roosevelt Signature-2.svg

Theodore Roosevelt (27. lokakuuta 18586. tammikuuta 1919) oli Yhdysvaltain 26. presidentti vuosina 1901–1909. Hänet tunnetaan myös nimellä T.R. ja Teddy. Roosevelt toimi presidentti William McKinleyn varapresidenttinä kunnes tämä murhattiin, ja 42-vuotiaana hänestä tuli Yhdysvaltain nuorin presidentti.[1]

Roosevelt oli republikaanipuolueen uudistaja, joka muutti puolueensa konservatiivisia ajatuksia 1900-luvun mukaisiksi. Roosevelt oli ensimmäinen yhdysvaltalainen Nobel-palkinnon vastaanottaja, hän sai rauhanpalkinnon vuonna 1906 Venäjän–Japanin sodan menestyksellisestä rauhanneuvottelutyöstä.[2]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roosevelt syntyi varakkaaseen perheeseen New Yorkissa vuonna 1858. Hän opiskeli Harvardin yliopistossa ja sen jälkeen lyhyesti lakia Columbian yliopistossa ennen kuin lähti toimittajan ja poliitikon uralle.[3] Rooseveltin ensimmäinen vaimo Alice Lee Roosevelt kuoli kaksi päivää ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ja hänen äitinsä samana päivänä vuonna 1884. Roosevelt vietti seuraavat kaksi vuotta maatilallaan Etelä-Dakotan osavaltion Badlandsissa ja avioitui Edith Carowin kanssa joulukuussa 1886 Lontoossa.[1]

”Cowboy”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eversti Roosevelt Rough riderin univormussa 1898.

Roosevelt eli joitakin vuosia lännessä. Hän osti itselleen muutamia karjatiloja Dakotasta ja vietti aikaansa merkitsemällä karjaansa, metsästämällä ja tutkimalla luonnon elämää. Roosevelt oli ylpeä siitä, että ”oikeat” cowboyt hyväksyivät hänet; hän ratsasti ja ampui yhtä hyvin kuin he. Hän kirjoitti neliosaisen teoksen The Winning of the West (suom. ”lännen valloitus”) rajaseutujen historiasta.

Roosevelt palasi vuonna 1888 julkisuuteen kampanjoimaan Benjamin Harrisonin puolesta presidentinvaaleissa. Harrison nimitti Rooseveltin henkilöstökomissioon (United States Civil Service Commission), jossa hän työskenteli vuoteen 1895 asti, jolloin hänestä tuli New Yorkin poliisikomission johtaja.[4]

Presidentti William McKinley nimitti Rooseveltin laivaston varaministeriksi 1897. Ministeri John D. Longin huonon terveyden vuoksi Roosevelt oli pääasiassa ministeriön johdossa. Hän valmisti laivastoa väistämättömältä näyttänyttä Espanjan vastaista selkkausta varten. Kun sota Espanjaa vastaan alkoi vuonna 1898, hän erosi laivastoministeriöstä ja järjesti eversti Leonard Woodin kanssa ensimmäisen vapaaehtoisen ratsuväkirykmentin, jolle lehdistö antoi nimen ”Rough riders”.[3] Hänet ylennettiin everstiksi ja hän sai rykmentin komentoonsa Kuubassa Yhdysvaltojen valloittaessa saaren Espanjalta.

Kuubasta palannut Roosevelt valittiin New Yorkin kuvernööriksi vuosiksi 1899–1901.[1] McKinley ja Roosevelt voittivat presidentinvaaleissa 1900 demokraattien William Jennings Bryanin voittoisan sodan ja talouden elpymisen ansiosta. Yhdysvaltalainen anarkisti Leon Czolgosz ampui McKinleytä 6. syyskuuta 1901, ja tämä kuoli viikkoa myöhemmin. Roosevelt vannoi virkavalansa 14. syyskuuta.

Yhdysvaltain presidentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen teddykarhulelu sai inspiraation tästä Washington Postissa 16. syyskuuta 1902 julkaistusta pilakuvasta Rooseveltin kieltäydyttyä ampumasta puuhun ajettua mustakarhun pentua.

Roosevelt lupasi jatkaa McKinleyn ohjelmaa. Hänen sisäpolitiikastaan käytettiin termiä ”Square Deal”, joka viittasi oikeudenmukaiseen sopimukseen yritysten, kuluttajien ja työläisten välillä. Puheessaan kongressille joulukuussa 1901 hän lupasi leikata trustien valtaa riittävässä määrin. Suuryrityksiä vastaan nostettujen 44 oikeusjutun jälkeen häntä kutsuttiin ”trust-busteriksi”.[3][1]

Trustien vastainen laki oli säädetty jo vuonna 1890, mutta sitä ei ollut koskaan otettu käyttöön. John Pierpont Morganin The Northern Security Company -yhtiö sai syytteen Rooseveltin asettamalta valtionsyyttäjältä, ja Yhdysvaltain korkein oikeus antoi tuomion: The Northern Security oli laiton yritys ja se piti purkaa. Rooseveltin kansansuosio nousi. Roosevelt vastusti mielivallan harjoittamista liike-elämässä ja puolusti työläisten palkkojen korottamista ja hän korosti lakia sekä valtion auktoriteettia.

Hepburn Act määritteli 1906 suurimmat lippujen hinnat rautateillä. Pure Food and Drug Act ja Meat Inspection Act määräsivät elintarvikkeiden tarkastamisesta sekä tehtaiden hygieniasta.[3]

Roosevelt istuu höyrykaivuukoneessa Panaman kanavalla 1906.

Roosevelt ymmärsi ”valkoisen miehen taakan” kehittyneiden kansojen velvollisuutena auttaa sivistymättömiä. Armeija rakensi uusiin siirtomaihin Kuubaan, Filippiineille, Puerto Ricoon ja Panamaan rautateitä, lennättimiä ja puhelinlinjoja sekä taisteli keltakuumetta vastaan. Roosevelt sai myös Yhdysvallat ymmärtämään Panaman kanavan strategisen merkityksen. Kanavan rakennustyöt olivat käynnissä vuosina 1904–1914. Koska Panama tuolloin kuului Kolumbialle, Yhdysvallat auttoi sitä itsenäistymään – kolumbialaisille sotilaille muun muassa tarjottiin 50 dollaria taistelusta luopumisesta. Panaman perustuslaki kirjoitettiin Yhdysvaltain edut turvaten. Rooseveltin omasta mielestä kanavan rakentaminen oli hänen tärkein ja historiallisesti merkittävin kansainvälinen saavutuksensa.[3]

Roosevelt lisäsi merkittävästi laivaston kokoa. Kuudentoista taistelulaivan ”Great White Fleet” kiersi maailmaa 1907–1909 esittelykierroksella.[1] Roosevelt lisäsi Monroen oppiin ”Rooseveltin korollaarin”, jonka mukaan Yhdysvaltain piti avustaa Karibiaa, jos maiden hallitusten asioiden hoito tekisi asian välttämättömäksi.[3]

Roosevelt keräsi kansainvälistä tunnustusta neuvottelemalla Venäjän–Japanin sotaan rauhan, mistä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon. Myöhemmin hän selvitteli Ranskan ja Saksan välejä Marokon kriisin yhteydessä.[5]

Rooseveltin elinaikana toteutettiin Pohjois-Amerikan suurten petojen ja lintujen suojelu. Tuohon aikaan biisonit olivat kuolleet lähes sukupuuttoon ja niitä lienee ollut jäljellä Yhdysvalloissa alle tuhat yksilöä. Hänen aikanaan luonnonpuistoja perustettiin 194 miljoonaa eekkeriä, enemmän kuin hänen edeltäjiensä aikana yhteensä. Vuonna 1905 perustettu Forest Service alkoi hallita valtion maita.[3]

”Ted-setä” antoi suostumuksensa Eleanor Rooseveltin ja viidennen serkkunsa, Franklin D. Rooseveltin, avioliitolle New Yorkissa maaliskuussa 1905.

Presidenttiyden jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikan safari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roosevelt kaadetun norsun vieressä ase kädessä (n. 1909–1919).

Pian kautensa jälkeen Roosevelt matkusti yli vuodeksi safarille Afrikkaan metsästämään suurriistaa ja keräämään eläinnäytteitä uuteen luonnontieteelliseen museoon ja eläintarhaan. Matkan olivat rahoittaneet Smithsonian Institute ja National Geographic Society. Matka sai maailmanlaajuista huomiota, sillä sen aikana tapettiin tai vangittiin 23 151 eläintä.[6]

Progressiivipuolueen presidenttiehdokkaana vuonna 1912[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1912 presidentinvaaleissa Roosevelt sai 4,1 miljoonaa (27 prosenttia) ja Taft 3,5 miljoonaa ääntä. Presidentinvaalit voitti kuitenkin Wilson 6,3 miljoonalla äänellä. Jos republikaanien äänet eivät olisi jakaantuneet Taftin ja Rooseveltin kesken, Wilson olisi hävinnyt vaalit.[7]

Seuraavana vuonna Roosevelt teki tutkimusmatkan Etelä-Amerikkaan. Hän kuvaa matkaansa vuonna 1913 ilmestyneessä suositussa kirjassa Through the Brasilia Wilderness.

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roosevelt pettyi presidentti Woodrow Wilsonin ulkopolitiikkaan. Hän hyväksyi Ison-Britannian, Ranskan ja muiden ympärysvaltojen toiminnan taistelussa sivilisaation puolesta. Hän päätti koota sotaan oman vapaaehtoisdivisioonan, mutta silloinen presidentti Wilson hylkäsi hankkeen.[4] Rooseveltin terveys oli huonontunut trooppisten sairauksien vuoksi, ja hän kuoli 60-vuotiaana 6. tammikuuta 1919 Oyster Bayssa.[8][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Theodore Roosevelt White House. Viitattu 20.10.2014.
  2. The Nobel Peace Prize 1906 Nobelprize.org - The Official Website of the Nobel. Viitattu 16.7.2012. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h Theodore Roosevelt Encyclopedia Britannica. Viitattu 20.10.2014.
  4. a b Biography Nobelprize.com. Viitattu 20.10.2014.
  5. Theodore Roosevelt Foreign Affairs Miller Center. Viitattu 20.10.2014.
  6. Smithsonian-Roosevelt African Expedition Smithsonian. Viitattu 20.10.2014.
  7. Bruce J. Schulman: Student's Guide to Elections, s. 123. CQ Press, 2008. ISBN 9781452267401. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.10.2014).
  8. Theodore Roosevelt dies History Channel. Viitattu 20.10.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Theodore Roosevelt -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Theodore Roosevelt.
videotiedosto
Multimedia-icon.svg
Montaasi Theodore Rooseveltistä

(tiedoston kuvaus)

ohje