Kansainvälinen atomienergiajärjestö

Kansainvälinen atomienergiajärjestö
Perustettu	1957
Tyyppi	YK:n erityisjärjestö
Päämaja	Wien, Itävalta
Jäsenet	152 jäsenmaata
Pääsihteeri	Yukiya Amano ( Japani)
Kattojärjestö	Yhdistyneet kansakunnat
Sivusto	www.iaea.org

IAEA:n edustajiston kokous Wienissä.

Asetarkastaja Irakissa 2002. IAEA:n työ aseistariisunnan puolesta ansaitsi järjestölle Nobel-palkinnon.

Kansainvälinen atomienergiajärjestö (engl. International Atomic Energy Agency, IAEA) on Yhdistyneiden kansakuntien alainen järjestö, joka pyrkii edistämään rauhanomaista ydinenergian käyttöä. IAEA myös edistää säteilyturvallisuutta, ydinturvallisuutta ja ydinaseriisuntaa.

IAEA:n perustamista ehdotti Yhdysvaltojen presidentti Dwight Eisenhower historiallisessa Atomit rauhan puolesta -puheessaan YK:n yleiskokoukselle vuonna 1953. Muutaman vuoden kuluttua järjestö perustettiin 29. heinäkuuta 1957 Eisenhowerin ehdotuksen mukaisesti. Kansainvälisen atomienergiajärjestön päämaja sijaitsee Wienissä Itävallassa.

IAEA:n päämaja Wienissä, Itävallassa

Pääsihteerit

IAEA:n pääsihteerinä toimii tällä hetkellä japanilainen Yukiya Amano.

Nimi	Maa	Vuosina
W. Sterling Cole	Yhdysvallat	1957–1961
Sigvard Eklund	Ruotsi	1961–1981
Hans Blix	Ruotsi	1981–1997
Mohamed ElBaradei	Egypti	1997– 2009
Yukiya Amano	Japani	2009–

IAEA:n johto

Pääsihteerin lisäksi järjestöllä on kuusi apulaispääjohtajaa:

• Werner Burkart, Ydinfysiikan ja sen sovellusten osaston johtaja.
• Ana Maria Cetto, Teknisen yhteistön osaston johtaja.
• Olli Heinonen, Ydinainevalvonnan osaston johtaja.
• Juri Sokolov, Ydinenergiaosaston johtaja.
• Tomihiro Taniguchi, Ydinturvallisuusosaston johtaja.
• David Waller, Hallintojohtaja.

Viimeaikaisia tapahtumia

Viime aikoina IAEA on saanut mainetta aseistariisuntatehtäviensä ansiosta. IAEA:n tehtäviin kuuluu YK:n ydinsulkusopimuksen valvominen ja ydinaseriisunnan edistäminen. Erityisesti huomiota saivat IAEA:n tarkastustoimet Irakissa. YK:n turvallisuusneuvosto antoi tehtäväksi selvittää tarkastuksin löytyykö Irakista joukkotuhoaseita. Yhdysvallat oli uhannut hyökätä Irakiin jos Irak ei noudata käskyä luopua joukkotuhoaseista. IAEA:n tarkastajat eivät löytäneet merkkejä joukkotuhoaseista, mutta joutuivat poistumaan maasta kun Yhdysvallat ilmoitti hyökkäävänsä maahan joka tapauksessa. IAEA:n asetarkastajien johtaja, ruotsalainen Hans Blix on sanonut, että asetarkastuksin olisi pystytty hyvin nopeasti varmentamaan Irakin joukkotuhoaseettomuus.

IAEA:n työ ydinaseriisunnan ja ydinvoiman rauhanomaisen käytön edistämiseksi palkittiin vuonna 2005 Nobelin rauhanpalkinnolla, joka jaettiin järjestön ja sen silloisen pääsihteerin Mohamed El Baradein kesken. Perusteeksi Nobel-komitea mainitsi palkittujen "ponnistelut ydintekniikan sotilaallisen käytön ehkäisemiseksi sekä ydinvoiman rauhanomaisen käytön parhaan mahdollisen turvallisuuden varmistamiseksi". Lisäksi Nobel-komitea korosti "menneinä vuosikymmeninä keskittäneensä tarmonsa vähentääkseen ydinaseiden merkitystä kansainvälisessä politiikassa, tähdäten niiden kieltämiseen. Se, ettei maailma ole tässä suhteessa kokenut juurikaan edistystä viime aikoina, tekee ydinaseiden vastustamisen entistäkin tärkeämmäksi."

Aiheesta muualla

• Kansainvälisen atomienergiajärjestön kotisivut
• Nobel-komitean tiedote ja perustelut vuoden 2005 Nobel-palkinnolle

Viitteet

Nobelin rauhanpalkinto, palkinnonsaajat

1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Institut de Droit International 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, d'Estournelles de Constant 1910: Bureau International Permanent de la Paix 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes 1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Office international Nansen pour les réfugiés 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr 1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: YK:n pakolaisapujärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Le 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov 1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim 2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson-Sirleaf, Karman