John F. Kennedy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Fitzgerald Kennedy
John Fitzgerald Kennedy
Yhdysvaltain 35. presidentti
20. tammikuuta 196122. marraskuuta 1963
Varapresidentti Lyndon B. Johnson
Edeltäjä Dwight D. Eisenhower
Seuraaja Lyndon B. Johnson
Massachusettsin senaattori
3. tammikuuta 195322. joulukuuta 1960
Edeltäjä Henry Cabot Lodge, Jr.
Seuraaja Benjamin A. Smith
Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Massachusettsin 11. vaalipiiristä
3. tammikuuta 19473. tammikuuta 1953
Edeltäjä James Michael Curley
Seuraaja Thomas P. O’Neill, Jr.
Tiedot
Syntynyt 29. toukokuuta 1917
Yhdysvaltain lippu Brookline, Massachusetts, Yhdysvallat
Kuollut 22. marraskuuta 1963 (46 vuotta)
Yhdysvaltain lippu Dallas, Texas, Yhdysvallat (salamurha)
Puolue Demokraatit
Puoliso Jacqueline Lee Bouvier Kennedy Onassis
Lapset Caroline Kennedy , John F. Kennedy, Jr. , Patrick Kennedy
Ammatti poliitikko
kirjoittaja
Uskonto roomalaiskatolisuus
(toistaiseksi ainoana Yhdysvaltain presidenttinä)
Allekirjoitus John F. Kennedy signature.png

John Fitzgerald Kennedy (tunnettiin myös lyhenteellä JFK ja lempinimellä Jack, 29. toukokuuta 1917 Brookline, Massachusetts, Yhdysvallat22. marraskuuta 1963 Dallas, Texas, Yhdysvallat) oli Yhdysvaltain 35. presidentti (1961–1963). Kennedy oli historian nuorin Yhdysvaltain presidentiksi valittu sekä ensimmäinen katolinen. Hänen presidenttikautensa suuria tapahtumia olivat Sikojenlahden maihinnousu, Kuuban ohjuskriisi, Vietnamin sodan laajeneminen sekä Neuvostoliiton kanssa solmittu osittainen ydinkoekielto. Kennedy salamurhattiin Dallasissa Texasissa 22. marraskuuta 1963.

Kennedyä on usein arvosteltu monista toimistaan, mutta hän oli sekä virkakaudellaan että vielä nykyisinkin Yhdysvaltain suosituin sodanjälkeinen presidentti, ja häntä on arvostettu erityisesti nuorekkaana ja innostavana, edistysuskoisena kansanjohtajana.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Fitzgerald Kennedy syntyi 29. toukokuuta 1917 Brooklinessa Massachusettsissa varakkaaseen irlantilaissukuiseen roomalaiskatoliseen perheeseen. Hänen isänsä Joseph P. Kennedy oli hankkinut miljoonaomaisuuden muun muassa pankkialalla ja osakemarkkinoilla, ja hänen äitinsä Rose Kennedy oli Bostonin entisen pormestarin tytär.[1] Johnilla oli kahdeksan sisarusta.[2]

Nuori John Kennedy toimi vuonna 1938 isänsä sihteerinä tämän ollessa Yhdysvaltain Yhdistyneen kuningaskunnan -suurlähettiläs.[1] Kennedy valmistui Harvardin yliopistosta 1940 ja palveli toisessa maailmansodassa Tyynenmeren laivastossa 1941–1945. Hänen isoveljensä Joe kaatui sodassa. Sen seurauksena John nousi perheen poliittiseksi lupaukseksi, vaikka hän oli itse suunnitellutkin ryhtyvänsä akateemiselle uralle tai lehtimieheksi.[1] John oli itsekin vähällä kaatua sodassa: Salomonsaarilla Kennedyn komennossa ollut partiotorpedovene joutui japanilaisen hävittäjän upottamaksi. Kennedy pelasti miehistönsä, ja sodan jälkeen hänet palkittiin laivaston ja merijalkaväen urheusmitalilla.[1]

Poliittisen uran alku ja senaattorikaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen vuonna 1946 Kennedy valittiin 29-vuotiaana demokraattina Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneeseen Massachusettsista, ja hän oli sen jäsen 1947–1953. Liberaali Kennedy ajoi edustajankaudellaan parempia työoloja, julkisen asunnontuotannon lisäämistä, korkeampia palkkoja, matalampia hintoja ja vuokria sekä korkeampaa vanhusten sosiaaliturvaa. Tämän jälkeen hän pääsi kongressin ylähuoneeseen eli senaattiin, jossa hän palveli 1953–1960. Senaatissa Kennedy ajoi etenkin kansalaisoikeuksia, työuudistuksia ja ulkomaanapua Afrikkaan ja Aasiaan. Vuoden 1958 vaaleissa Kennedy valittiin uudelleen senaattiin ääntenenemmistöllä, joka oli Massachusettsin historian suurin ja koko maan suurin sinä vuonna.[1]

Vuonna 1956 Kennedy sai valmiiksi kirjansa Profiles in Courage, jossa hän kirjoittaa kahdeksan arvostamansa senaattorin poliittisesta rohkeudesta.[3] Kirjalle myönnettiin Pulitzer-palkinto elämäkertateoksesta seuraavana vuonna.[4]

Presidenttiehdokkuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kennedy pyrki demokraattien varapresidenttiehdokkaaksi jo vuoden 1956 vaaleissa siinä onnistumatta. Vaalikampanjansa myötä hänestä tuli kuitenkin kansallisesti tunnettu, ja hän asetti tavoitteekseen seuraavat presidentinvaalit.[1]

Kennedy ilmoitti virallisesti tammikuussa 1960 asettuvansa presidenttiehdokkaaksi. Hänen tärkeimmät vastaehdokkaansa demokraattien esivaaleissa olivat Lyndon B. Johnson ja Hubert Humphrey. Kennedy voitti ehdokkuuden ja piti nimitystilaisuudessa kuuluisan ”New Frontier” -puheensa. Hän valitsi varapresidenttiehdokkaakseen esivaalien kovimman haastajansa Lyndon B. Johnsonin huolimatta heidän linjaeroistaan.[1]

Kennedy sai 1960 presidentinvaaleissa vastaansa republikaanien ehdokkaan, varapresidentti Richard Nixonin. Kennedyn vaalislogan oli ”Laitetaan tämä maa taas liikkeelle”, ja hän puhui vaalikampanjassaan etenkin työttömyydestä, taloudesta, Neuvostoliiton ohjusylivoimasta ja Kuuban kommunistihallinnosta.[1] Vaalikampanjan neljä televisioväittelyä muistetaan siitä, kuinka Kennedy jätti Nixonin varjoonsa paremmalla esiintymistaidollaan.[1]

Kennedy voitti Nixonin 303 valitsijamiehellä 219:ää vastaan. Kaikista äänistä Kennedy sai 49,72 %, ja hän voitti Nixonin vain alle 113 000 äänellä 70 miljoonasta.[5] Kennedy oli nuorin virkaan vaaleilla valittu presidentti sekä ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa katolinen presidentti.[1]

Kuuluisan virkaanastujaispuheensa lopussa Kennedy lausui:

»Hyvät amerikkalaiset: älkää kysykö mitä maanne voi tehdä teidän hyväksenne – kysykää, mitä te voitte tehdä maanne hyväksi. Hyvät maailmankansalaiset: älkää kysykö, mitä Amerikka aikoo teidän eteenne tehdä, vaan mitä me yhdessä voimme tehdä ihmisten vapauden eteen.»
([1][6])

Presidenttikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kennedy tapaamassa Neuvostoliiton johtajaa Nikita Hruštšovia Wienissä vuonna 1961. Hruštšov pyrki hyödyntämään Kennedyn kokemattomuutta tämän virkakauden alussa aktiivisella Saksan- ja Kuuban-politiikallaan, mutta Kennedyn vastatoimet olivat määrätietoisia.[1]

Kennedyn presidenttikausi alkoi takaiskulla, kun hänen hyväksymänsä Sikojenlahden maihinnousu Kuubassa Castron hallinnon kaatamiseksi epäonnistui.[1]

Vuoden 1962 lokakuussa Neuvostoliitto toi Kuubaan ydinaseita, mistä seurasi 13 päivää kestänyt Kuuban ohjuskriisi. Kennedyn vaatimuksesta Neuvostoliitto veti aseet takaisin ja ydinsodan uhka väistyi.[1] Vuoden 1963 elokuussa Kennedy allekirjoitti Neuvostoliiton ja Ison-Britannian kanssa sopimuksen ydinaseiden muualla kuin maan alla tapahtuvan testauksen lopettamiseksi.[1][7]

Kennedyn puhe Berliinin muurilla 26. kesäkuuta 1963

Kennedy pyrki myös hidastamaan kommunismin leviämistä maailmalla. Hän kasvatti Yhdysvaltain osallisuutta Vietnamin sodassa lähettämällä sinne aiempien varusteiden ja rahallisen avun tueksi 15 000 sotilaallista neuvonantajaa.[1] Vieraillessaan Länsi-Berliinissä 1963 Kennedy piti Schönebergin raatihuoneella kuuluisan puheensa, jossa hän arvosteli kommunismia ja toivoi Saksan yhdistymistä. Puheesta muistetaan varsinkin Kennedyn lausumat saksankieliset sanat ”Ich bin ein Berliner” (”Olen berliiniläinen”).[8]

Kennedy yritti myös alentaa tuloveroa ja parantaa kansalaisoikeuksia, mutta nämä pyrkimykset menivät läpi vasta hänen kuoltuaan.[1] Kennedy otti vuonna 1961 Yhdysvaltain tavoitteeksi käydä Kuussa vuosikymmenen loppuun mennessä, mikä myös lopulta toteutui.[1]

Kennedyllä oli teini-iässä todettu kivulias selkävika, joka ei koskaan parantunut useista leikkauksista huolimatta. Hänellä oli myös Addisonin tauti, jonka hän salasi suurelta yleisöltä.[1] Viimeisinä vuosinaan Kennedy oli vahvan lääkityksen alainen vaivojensa takia.[9]

Kennedyn hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virka Nimi[10] Kausi
Varapresidentti Lyndon B. Johnson 1961–1963
Ulkoministeri Dean Rusk 1961–1963
Valtiovarainministeri C. Douglas Dillon 1961–1963
Puolustusministeri Robert McNamara 1961–1963
Oikeusministeri Robert F. Kennedy 1961–1963
Postiministeri J. Edward Day
John A. Gronouski
1961–1963
1963
Sisäministeri Stewart Udall 1961–1963
Maatalousministeri Orville Freeman 1961–1963
Kauppaministeri Luther H. Hodges 1961–1963
Työministeri Arthur Goldberg
W. Willard Wirtz
1961–1962
1962–1963
Terveys-, opetus- ja sosiaaliministeri Abraham A. Ribicoff
Anthony J. Celebrezze
1961–1962
1962–1963

Salamurha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John F. Kennedy salamurhattiin 22. marraskuuta 1963. Kennedy oli lähtenyt vaimonsa ja varapresidentti Lyndon B. Johnsonin kanssa Texasiin vierailulle marraskuussa 1963. Presidentin saattue ajoi keskipäivän jälkeen avoautolla Dallasin keskustassa, jolloin presidentti Kennedyä kohti ammuttiin kiväärinlaukauksia. Kennedy ja hänen mukanaan autossa ollut kuvernööri John Connally vietiin sairaalaan, jossa presidentti Kennedy todettiin kuolleeksi. Virallisen selvityksen mukaan kuolettavat kiväärinlaukaukset ampui Lee Harvey Oswald työpaikaltaan Texasin koulukirjavarastosta. Paikallinen yökerhonomistaja Jack Ruby ampui kuitenkin Oswaldin ennen oikeudenkäyntiä.[11][12] Virallisen selvityksen todenmukaisuus on kuitenkin myöhemmin kyseenalaistettu, ja murha on innoittanut lukuisia salaliittoteorioita.[13]

Kennedy haudattiin Arlingtonin sotilashautausmaalle. Hän on William Howard Taftin lisäksi ainoa sinne haudattu presidentti. Kennedyn haudalla palaa ikuinen tuli. Myös hänen veljensä, senaattorit Robert F. Kennedy ja Edward M. Kennedy on haudattu Arlingtoniin.[14] Kennedyn viereen on haudattu hänen kaksi vauvana kuollutta lastaan.[15]

Arvostus ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kennedyä on sekä kiitelty että arvosteltu presidenttinä. Kennedyä on kehuttu siitä, että hän oli karismaattinen johtaja ja suuri innostaja kansalaisilleen. Hänen neuvokkaan diplomatiansa Kuuban ohjuskriisin aikana on arvioitu pelastaneen maailman ydinsodalta, sillä Kennedyn itsensä mukaan maan sotilasjohtajat olisivat halunneet aloittaa hyökkäyksen. Kriisin jälkeen Kennedy aloitti liennytyksen, jonka seurauksena syntyi ilmakehän ydinkoekielto. Vaikka Kennedy laajensikin Yhdysvaltain osallistumista Vietnamin sotaan, hän lähetti sinne kuitenkin vain sotilaallisia neuvonantajia.[16][17][18]

Kennedyä on arvosteltu siitä, että hänen presidenttikautensa tulokset jäivät laihoiksi. Hän ei saanut kansalaisoikeusuudistuksia läpi elinaikanaan, minkä esimerkiksi Martin Luther King arveli johtuneen intohimon puutteesta mustien tasa-arvoa kohtaan. Kennedyä on arvosteltu myös surkeasti epäonnistuneesta Castron syrjäyttämisyrityksestä sekä Vietnamin sodan laajentamisesta. Hänen uskotaan myös olleen uskoton vaimolleen ja fyysisesti liian sairas presidentin virkaan, minkä hän salasi suurelta yleisöltä. [16][18]

Vuoden 2013 lopulla julkaistussa yhdysvaltalaisessa gallup-tutkimuksessa Kennedy oli selvästi suosituin maan sodanjälkeisistä 11 presidentistä. Kolme neljäsosaa vastaajista piti häntä keskimääräistä parempana tai loistavana presidenttinä ja vain kolme prosenttia keskimääräistä huonompana presidenttinä. Kennedyn arvostus oli korkein nuorten yhdysvaltalaisten keskuudessa. Kennedyn suosio virkakautensa aikana oli myös korkeampi kuin muiden yhdentoista sodanjälkeisen presidentin, vaikka se laskikin ensimmäisen vuoden 80 prosentista viimeisen mittauksen 58 prosenttiin.[19]

Perhe ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kennedyn perhe vuonna 1962

John Kennedy meni vuonna 1953 naimisiin Jacqueline Lee Bouvierin kanssa. He saivat neljä lasta, kohtukuolleena syntyneen esikoistyttärensä Arabellan (1956), Carolinen (1957–), John nuoremman (1960–1999) sekä keskosena syntyneen Patrickin (1963), joka kuoli kaksi päivää syntymänsä jälkeen.[20]

Kennedyt toivat Valkoiseen taloon nuorekkaan ilmapiirin ja pyrkivät juhlistamaan siellä Yhdysvaltain historiaa, kulttuuria ja saavutuksia. Jacqueline Kennedy kutsuikin päivällisille ja tilaisuuksiin poliitikkojen, diplomaattien ja valtiomiesten seuraksi taiteilijoita, kirjailijoita, tutkijoita, runoilijoita ja muusikkoja. Hienostunut Jacqueline oli myös aikansa muoti-ikoni.[21]

Kennedyn kuoleman jälkeen on esitetty väitteitä Kennedyn avioliiton aikaisista useista naissuhteista, joista tunnetuin on väitetty suhde Marilyn Monroen kanssa.[1]

Myös Johnin veljet Robert F. Kennedy ja Edward M. Kennedy olivat tunnettuja poliitikkoja.[1]

Katso myös: Kennedy (suku)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u William Manchester: John F. Kennedy Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 18.3.2014.
  2. Growing Up in the Kennedy Family John F. Kennedy Presidential Library and Museum. Viitattu 25.3.2014.
  3. About the Book John F. Kennedy Presidential Library and Museum. Viitattu 18.3.2014.
  4. 1957 Winners Pulitzer.org. Viitattu 22.3.2014.
  5. United States Presidential Election Results Viitattu 18.3.2014.
  6. Montefiore, Simon Sebag: ”John F. Kennedy”, Suuret puheet, s. 217–222. Ajatus Kirjat, 2008.
  7. Treaty Banning Nuclear Weapon Tests in the Atmosphere, in Outer Space and Under Water U.S. State Department. Viitattu 23.3.2014.
  8. Remarks at the Rudolph Wilde Platz, Berlin John F. Kennedy Presidential Library and Museum. Viitattu 18.3.2014.
  9. Pres. Kennedy's health secrets 18.9.2002. Viitattu 16.7.2010.
  10. The Kennedy Cabinet United States History. Viitattu 22.3.2014.
  11. November 22, 1963: Death of the President John F. Kennedy Presidential Library and Museum. Viitattu 20.3.2014.
  12. November 22, 1963: Death of the President John F. Kennedy Presidential Library and Museum. Viitattu 20.3.2014.
  13. JFK:n murha ja neljä salaliittoteoriaa: Mafia, CIA, varapresidentti ja Kuuba 20.11.2013. Yle.fi. Viitattu 20.3.2014.
  14. Arlington National Cemetery Fast Facts 21.10.2013. CNN.com. Viitattu 18.3.2014.
  15. John F. Kennedy Fast Facts: Grave in Arlington National Cemetery John F. Kennedy Presidential Library and Museum. Viitattu 18.3.2014.
  16. a b Robert Dallek: Kennedy's Legacy of Inspiration (1/2) 21.11.2013. International New York Times. Viitattu 19.3.2014.
  17. Robert Dallek: Kennedy's Legacy of Inspiration (2/2) 21.11.2013. International New York Times. Viitattu 19.3.2014.
  18. a b John Kennedy and the Cuban missile crisis The National Archives. Viitattu 19.3.2014.
  19. Andrew Dugan ja Frank Newport: Americans Rate JFK as Top Modern President 15.11.2013. Gallup. Viitattu 19.3.2014.
  20. John F. Kennedy Genealogy Archives.com. Viitattu 18.3.2014.
  21. Life of Jacqueline B. Kennedy: Promoting the Arts John F. Kennedy Presidential Library and Museum. Viitattu 18.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma John F. Kennedy -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John F. Kennedy.