Hävittäjä (laiva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
USS Winston S. Churchill Persianlahdella. Arleigh Burke -luokan ohjushävittäjät ovat lukumäärältään suurin Yhdysvaltain käytössä oleva hävittäjäluokka.

Hävittäjä on nopea sota-alus, jonka päätehtävänä on suojella suurempia laivoja saattueissa.

Sisällysluettelo

Historia[muokkaa]

Ensimmäiset hävittäjät[muokkaa]

Nimitys hävittäjä on alkujaan lyhennys sanoista torpedoveneen hävittäjä. Ensimmäiset hävittäjät nimittäin suunniteltiin torjumaan 1800-luvun lopulla pienten ja nopeiden torpedoveneiden hyökkäykset suurempia sotalaivoja vastaan. Myöhemmin hävittäjien tehtäviin lisättiin sukellusveneiden ja lentokoneiden torjunta.

Kultakausi[muokkaa]

HMS Cavalier, brittiläinen toisen maailmansodan aikainen C-luokan hävittäjä museolaivana.

Toisessa maailmansodassa hävittäjien aseistuksena oli tyypillisesti 4−5 kappaletta 105−133-millistä tykkiä, 4−12 torpedoputkea, syvyyspomminheittimiä sekä kevyempiä tykkejä ja konekiväärejä lähi-ilmatorjuntaan ja niiden uppouma oli noin 2 000 tonnia.

Uusia tehtäviä ja suurempia aluksia[muokkaa]

HMS Daring on nykyaikainen brittiläinen ilmatorjuntaan erikoistunut ohjushävittäjä (palveluskäyttöön 2009)

Jotkut hävittäjätyypit, ilmatorjuntaan erikoistunut japanilainen Terutsuki-luokka ja saksalainen saattuetaisteluun suunniteltu Narvik-luokka olivat kookkaampia eli 2 600−2 800 tonnin aluksia; niiden aseistus oli myös keskimääräistä raskaampi, esimerkiksi Narvikeissa oli viisi 150 mm tykkiä.

Nykyaika[muokkaa]

Toisen maailmansodan jälkeen hävittäjistä on tullut suurempia ja itsenäisempiä ja ero hävittäjien ja risteilijöiden välillä on käynyt olemattomaksi, eikä monilla mailla ole ollenkaan hävittäjiä suurempia pinnalla kulkevia sota-aluksia. Esimerkiksi osa yhdysvaltain AEGIS-järjestelmää kantavista aluksista on virallisesti luokiteltu risteilijöiksi, osa hävittäjiksi, vaikka kyseessä on samankokoiset alukset samanlaisella aseistuksella, elektroniikkavarustuksella ja suorituskyvyllä.

Aiheesta muualla[muokkaa]