Portugalin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Portugalin kieli
Oma nimi língua portuguesa
Muu nimi portugali (portuguesa)
Tiedot
Alue Afrikka, Etelä-Amerikka, Oseania, Eurooppa, Aasia
Virallinen kieli [1] Portugalin lippu Portugali
Brasilian lippu Brasilia
Angolan lippu Angola
Mosambikin lippu Mosambik
Guinea-Bissau
Itä-Timor
Kap Verde
São Tomé ja Príncipen lippu São Tomé ja Príncipe
Päiväntasaajan Guinean lippu Päiväntasaajan Guinea
Macaon lippu. Macao
Puhujia noin 218–230 miljoonaa
Sija 5-7
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Instituto Internacional de Língua Portuguesa (CPLP)
Brasilian kirjallisuuden akatemia
Academia das Ciências de Lisboa (Portugali)
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä itaaliset kielet
romaaniset kielet
iberoromaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 pt
ISO 639-2 por
ISO 639-3 por

Portugalin kieli (língua portuguesa) on romaaninen kieli, joka syntyi Portugalissa ja Galiciassa ja on nykyään pääkielenä myös muun muassa Angolassa, Brasiliassa, Mosambikissa, Kap Verdellä sekä useissa muissa Afrikan ja Aasian valtioissa. Portugalia käytetään myös toisena kielenä useissa muissa maissa.

Portugali on puhujamääränsä perusteella maailman kuudenneksi suurin kieli. Sillä on yli 200 miljoonaa puhujaa, joista suurin osa asuu Portugalissa ja Brasiliassa. Portugali on äidinkielenä puhutuin kieli Etelä-Amerikassa (monissa espanjankielisissä maissa kuten Perussa, Paraguayssa ja Boliviassa on yhä merkittäviä alkuperäiskieliä puhuvia vähemmistöjä). Portugalin kieli levisi maailmalle siirtomaa-ajalla. Siirtomaa-ajalla portugalin kielestä kehittyi useita kreoleja erityisesti Karibialla, Afrikassa ja Aasiassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugali kehittyi Iberian niemimaalla latinan kielestä, jonka roomalaiset toivat sinne ennen ajanlaskun alkua. Roomalaisia edeltävistä kielistä on portugalissa säilynyt jonkin verran sanastoa, esimerkiksi "esquerdo" (vasen) ja "sapo" (sammakko).

700-luvulla maurit valloittivat suurimman osan Iberian niemimaata, ja alueen kieliin jäi arabialaisperäisiä sanoja kun maurit karkotettiin 1200-luvulla. Portugalissa arvioidaan olevan noin 1000 arabialaisperäistä sanaa, esimerkiksi azeite (oliiviöljy) ja oxalá (kunpa). Kaikki al- ja onde-alkuiset sanat ovat peräisin arabiasta, erityisesti paikannimissä, esim. Algarve ja Albufeira.[2]

Vanhimmat säilyneet todisteet muinaisesta galego-portugalin kielestä ovat löytyneet 800-luvulta peräisin olevista dokumenteista. Verbimorfologia sisälsi jo noihin aikoihin muun muassa persoonallisen infinitiivin, joka on yksi portugalia (ja galegoa) sen sisarkielistä erottava tekijä. 1300-luvulla galego ja portugali alkoivat erottautua toisistaan ja nykyportugalin muotoutuminen käynnistyi. Löytöretkien myötä portugalin kieli levisi ympäri maailmaa, merkittävimpänä Brasiliaan.

Vanhan portugalin kielen aikakauden katsotaan loppuneen noin 1500-luvulla, jolloin nykyportugali kehittyi. Renessanssin aikakaudella latinalais- ja kreikkalaisperäisten lainasanojen käyttö yleistyi. 1500-luvulla portugalista oli tullut lingua franca useissa Aasian ja Afrikan maissa.

Vuonna 1603 kirjoitettiin Nippo Jisho -niminen japani-portugali-sanakirja. Se sisältää 32 293 hakusanaa.

Vuonna 1996 perustettiin Portugalinkielisten maiden yhteisö (Comunidade dos Países de Língua Portuguesa, CPLP), johon kuuluu kahdeksan valtiota.

Johdetut kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1500-luvulla portugalista kehittyi useita pidgineitä. Monista niistä tuli tulevien sukupolvien edustajien äidinkieliä. Nykyään portugaliin pohjautuvia kreoleja puhuu äidinkielenään maailmanlaajuisesti yli kolme miljoonaa ihmistä.

Portugalista on myös lainattu sanoja useisiin kieliin, kuten japaniin, indonesiaan, malaijiin, tetumiin ja swahiliin.

Luokitus ja sukulaiskielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugali kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan romaaniseen kieliryhmään. Portugalin läheisimpiä sukulaiskieliä ovat galego sekä ladino (juutalaisespanja) ja espanja. Portugalin etäisimpänä sukulaiskielenä romaanisen kieliryhmän jäsenistä pidetään romanian kieltä.

Portugalin, galegon, ladinon ja espanjan puhujat voivat yleensä ymmärtää toisiaan jonkin verran.

Maantieteellinen sijoittuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalinkielinen maailma.
*Tummanvihreä: Äidinkieli
*Vihreä: Hallinnon kieli
*Vaaleanvihreä: Toinen kieli / ei-virallinen
*Vihreä neliö: Portugalinkielisiä vähemmistöjä
*Vaaleansininen: Portugaliperäinen kreolikieli
*Vaaleansininen neliö: Kreolinkielisiä vähemmistöjä

Pääosa portugalin puhujista asuu Portugalissa ja Brasiliassa. Portugalia käytetään ensisijaisena kielenä Portugalissa, Brasiliassa, Angolassa, Mosambikissa ja São Tomé ja Príncipessä. Portugali on myös yksi virallisista kielistä Itä-Timorissa, Macaossa ja Päiväntasaajan Guineassa. Portugalia puhutaan laajalti myös Andorrassa, Luxemburgissa, Namibiassa ja Paraguayssa, joissa sillä ei kuitenkaan ole virallista asemaa. Portugaliin pohjautuvia kreoleja puhutaan ensisijaisina kielinä Kap Verdellä ja osassa Guinea-Bissauta.

Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalin päämurteina pidetään euroopanportugalia ja brasilianportugalia. Lisäksi Afrikassa ja Aasiassa on käytössä useita pienempiä murteita, muun muassa angolan portugali. Myös euroopanportugali ja brasilianportugali jakautuvat pienempiin murteisiin. Afrikassa käytettävät murteet ovat lähempänä euroopan- kuin brasilianportugalia. Euroopan- ja brasilianportugalilla on eroja ääntämisessä, sanojen oikeinkirjoituksessa ja kieliopissa.

Oikeinkirjoitusuudistukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alkuun asti portugalin oikeinkirjoitus noudatti pääasiassa sanojen oletettua kreikan- ja latinakielistä etymologiaa. (Käytetään vähättelevää termiä pseudo-etimológica).

Vuoden 1911 Portugalin vallankumouksen jälkeen tehtiin laajamittainen oikeinkirjoitusuudistus, joka toi kirjoitettua kieltä lähemmäs puhekieltä. Kaikki kreikkalaisperäiset diftongit poistettiin, kaksoiskonsonantteja karsittiin ja y korvattiin i:llä kaikissa sanoissa. Esim. phosphoro → fósforo, estylo → estilo, prompto → pronto, psalmo → salmo.

Uudistus tehtiin kuitenkin neuvottelematta Brasilian kanssa, jossa vanha oikeinkirjoitus jäi käyttöön. Ajan myötä Lissabonin ja Brasilian akatemiat saivat neuvoteltua yhteisen oikeinkirjoituksen molemmissa maissa. Ensimmäinen tällainen sopimus tehtiin 1931, jota vuoden 1945 sopimus täydensi. Vuosina 1971 Brasiliassa ja 1973 Portugalissa tehdyt tarkkeita koskevat uudistukset poistivat noin 70 % oikeinkirjoituksen eroavaisuuksista.

Vuoden 1990 Acordo Ortográfico muutti oikeinkirjoitusta 1,6 %:ssä Euroopan portugalin sanoissa (Academia das Ciências de Lisboan 110 000 sanan sanakirjasta) ja 0,5 % Brasilian portugalin sanoista.

Uudistus siirsi kieltä enemmän foneettiseen suuntaan, kun useista sanoista pudotettiin ääntymättömiä konsonantteja. (esim. direcção → direção, "suunta", óptimo → ótimo, "erinomainen") Samassa yhteydessä kieleen otettiin virallisesti käyttöön kirjaimet k, w ja y.[3]

Uudistus on moitittu joistain epäloogisuuksista. Esim. maan nimi Egito (Egypti) kirjoitetaan ilman p:tä (aiemmin Egipto), mutta adjektiivi egípcio p:llä.

Uusi oikeinkirjoitus otettiin käyttöön Brasiliassa 1.1.2009. Portugalissa siitä säädettiin laki 21.7.2008 kuuden vuoden siirtymäajalla.

Äännejärjestelmä ja ääntämys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä kuvaillaan Portugalissa puhutun portugalin lausumista, Brasiliassa ja muualla ääntämys poikkeaa jonkin verran tässä esitetystä.

Portugalin kielessä on 36 foneemia, joista 14 on vokaaleja (5 nasaaleja), 2 puolivokaaleja ja 20 konsonantteja. Portugalin kieli muistuttaa espanjaa varsinkin kirjoitusasultaan, mutta lausumisessa on suurempia eroja.

Vokaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taulukko vokaaleista


Taulukko portugalin vokaaleista. Oheisesta taulukosta ilmenevät foneemien suhteelliset arvot.

Vokaalit voivat ääntyä monilla eri tavoin, mutta oheiset säännöt ovat yleisiä nyrkkisääntöjä. Sirkumfleksi merkitsee suljettua äännettä.

A ääntyy painollisessa tavussa kuten suomen a, painottomassa kuin suomen ä
E ääntyy painollisessa tavussa kuin suomen e, painottomassa kuin suomen ö. Brasiliassa sananloppuinen e ääntyy usein kuin suomen i.
I ääntyy kuin suomen i. Tavun alussa vokaalin edessä i on puolivokaalinen kuten suomen j.
O ääntyy painollisessa tavussa kuin suomen o, painottomassa kuin suomen u
U ääntyy kuin suomen u

Tilde (til) vokaalin päällä merkitsee vokaalin nasalisoitumista. Vokaali nasalisoituu myös sananloppuisen m:n edellä.

Konsonantit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsonantit ja puolivokaalit. Oheisesta taulukosta ilmenevät konsonantti- ja puolivokaalifoneemien suhteelliset arvot.
bilabiaalit labiodentaalit dentaalit / alveolaarit postalveolaarit palataalit velaarit uvulaarit
soinnittomat klusiilit p t k
soinnilliset klusiilit b d g
soinnittomat frikatiivit f s š
soinnilliset frikatiivit v z ž
nasaalit m n ɲ
lateraalit l / ɫ (vel.) ʎ
tremulantit r ʀ
puolivokaalit w j


B ääntyy aina kuin suomen b
C ääntyy

  • takavokaalien ja konsonanttien edellä kuin suomen k
  • etuvokaalien edellä kuin s

CH ääntyy kuin š
Ç ääntyy aina kuin suomen s
D ääntyy muutoin kuin suomen D, paitsi etuvokaalin edellä Portugalissa kuin englannin sanassa this, Brasiliassa dž, varsinkin i:n edellä
F ääntyy aina kuin suomen f
G ääntyy

  • takavokaalin sekä konsonanttien edellä kuin suomen g
  • e:n ja i:n edellä soinnillisena ž-äänteenä (vrt. ranskan j)
  • yhdistelimissä gue ja gui [ge] ja [gi].

H ei äänny. Se kuitenkin muuttaa sitä edeltävän C:n sibilantiksi š ja liudentaa sitä edeltävät m:n ja n:n
J ääntyy aina soinnillisena ž-äänteenä (vrt. ranskan j)
K esiintyy vain lainasanoissa, ja ääntyy aina k
L ääntyy kuin suomen l, usein kuitenkin velarisoituneena (kurkun takaa). Sananloppuisessa tavussa :L ääntyy varsinkin Brasiliassa lähes kuin u.
LH ääntyy kuin suomen lj
M ääntyy kuin suomen m
N ääntyy kuin suomen n
NH ääntyy kuin suomen nj
P ääntyy kuin suomen p
Q ääntyy

  • yhdistelmissä qua ja quo [kwa] ja [kwo]
  • yhdistelmissä que ja qui [ke] ja [ki]. Sananloppuinen "-que" ääntyy Portugalissa "-kö", Brasiliassa "-ki".

R ääntyy terävänä täry-r:nä, paitsi sananalkuisena Lissabonissa ja Brasiliassa lähes h:na
RR ääntyy aspiroituna h-äänteenä
S ääntyy

  • sanan alussa s:nä
  • soinnittoman klusiilin (c/k/q, p, t) edellä tai sanan lopussa š:nä, myös sanojen välillä
  • soinnillisen klusiilin (g, b, d), m:n, n:n tai r:n edellä ž:nä, myös sanojen välillä
  • vokaalien välissä soinnillisena z:nä, myös sanojen välillä.

SS ääntyy vokaalien välissä lyhyenä s:n
T ääntyy kuin suomen t, Painottomassa tavussa t ääntyy Brasiliassa e:n ja i:n edellä usein tši
V ääntyy sanan alussa b:nä, sanan sisällä v:nä
W esiintyy vain lainasanoissa ja ääntyy v:nä
X ääntyy yleensä š, joskus myös ks, s tai z
z ääntyy soinnillisena s-äänteenä (vrt. englannin z), sanan lopussa varsinkin Brasiliassa ž

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalin kielioppi on melko samanlainen kuin muiden romaanisten kielten. Sanajärjestys on yleensä subjekti-predikaatti-objekti.

Adjektiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalin adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa. Adjektiivin paikka on tavallisesti pääsanansa jäljessä.

Substantiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalin substantiiveilla on kaksi sukua, maskuliini ja feminiini. Näitä vastaavat artikkelit um ja uma epämääräisessä ja o ja a määräisessä muodossa. Määräiset artikkelit monikossa ovat os ja as. Kuten muissakin romaanisissa kielissä, myös portugalissa käytetään maskuliinin monikkomuotoa ryhmästä, jossa on sekä maskuliini- että feminiinisukuisia.

Verbit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalin kieliopin vaikein osuus on verbioppi. Verbit taipuvat indikatiivissa kahdeksassa aikamuodossa, jotka ovat:

  1. futuuri (futuro)
  2. yhdistetty futuuri (futuro composto)
  3. preesens (presente)
  4. imperfekti (pretérito imperfeito)
  5. yksinkertainen perfekti (tai preteriti) (pretérito perfeito simples)
  6. yhdistetty perfekti (pretérito perfeito composto)
  7. pluskvamperfekti (pretérito mais-que-perfeito), jonka tavallinen muoto on ter-apuverbin avulla muodostettu yhdistetty pluskvamperfekti (pretérito mais-que-perfeito composto), mutta kirjakielessä käytetään myös ilman apuverbiä toimivaa yksinkertaista pluskvamperfektiä (pretérito mais-que-perfeito simples).

Tapaluokkia ovat lisäksi konditionaali (condicional), jonka aikamuodot tosin usein luetaan indikatiiviin kuuluviksi, konjunktiivi (conjuntivo) ja imperatiivi (imperativo), tosin vain myönteisenä toiselle persoonalle, muulloin imperatiivina käytetään konjunktiivia. Konjunktiivilla on erillinen taivutus kolmessa aikamuodossa (tämän lisäksi ovat yhdistetyt aikamuodot):

  1. preesensissä (presente do conjuntivo)
  2. imperfektissä (pretérito imperfeito do conjuntivo)
  3. futuurissa (futuro do conjuntivo).

Lisäksi käytössä ovat gerundi, partisiippi sekä persoonallinen infinitiivi (infinitivo pessoal), jollaista ei ole monessakaan muussa kielessä. Persoonallinen infinitiivi ilmaisee tekijän, mikä mahdollistaa infinitiivin käytön monissa tapauksissa, joissa useimmissa romaanisissa kielissä voitaisiin käyttää ainoastaan sivulausetta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Country Profile: Equadorial Guinea United States Department of State. Viitattu 18.12.2011.
  2. Ervi, Heli & Ervi, Heikki: Portugali: Löytöretkeilijäin maa, s. 19. Helsinki: Tammi, 2001.
  3. http://www.telegraph.co.uk/expat/expatnews/7344925/Spelling-reform-causes-Portuguese-headaches.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Portugalinkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja