Brasilia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee liittotasavaltaa. Valtion pääkaupunki on nimeltään Brasília.
Brasilian liittotasavalta
República Federativa do Brasil
Brasilian lippu Brasilian vaakuna
lippu vaakuna

BRA orthographic.svg

Valtiomuoto liittotasavalta

Presidentti Dilma Rousseff

Pääkaupunki Brasília (2 094 100 as.)
15°46′S, 47°55′W

Muita kaupunkeja São Paulo (10 700 000 as.), Rio de Janeiro (6 150 000 as.), Salvador (2 540 000 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 8 514 877[1] km² (sijalla 5)
– josta sisävesiä 0,65 %

Väkiluku (2010) 201 103 330[1] (sijalla 5)
– väestötiheys 22,2 / km²
– väestönkasvu 1,166[1] % (2010)

Viralliset kielet portugali

Valuutta Real (BRL)

BKT (2010) sijalla 8
– yhteensä 2194 miljardia USD[1]
– per asukas 10 900 USD

HDI (2012) 0.730[2] (sijalla 85)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 20 %
– teollisuus 14 %
– palvelut 66 %

Aikavyöhyke -2 / UTC-4
– kesäaika -UTC-2 / UTC-4

Itsenäisyys
Julistautui Portugalista
Tunnustettiin

7. syyskuuta 1822
29. elokuuta 1825

Lyhenne BR

– ajoneuvot: BR
– lentokoneet: PP / PT

Kansainvälinen
suuntanumero
+55

Motto Ordem e Progresso (Järjestys ja edistys)

Kansallislaulu Hino Nacional Brasileiro

Brasilian liittotasavalta eli Brasilia on Etelä-Amerikan suurin valtio sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan, ja se on myös maailman viidenneksi suurin valtio sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan. Brasilian rajanaapurit ovat Uruguay, Argentiina, Paraguay, Bolivia, Peru, Kolumbia, Venezuela, Guyana, Suriname ja Ranskan Guayana. Etelä-Amerikan valtioista ainoastaan Chilellä ja Ecuadorilla ei ole yhteistä rajaa Brasilian kanssa. Maassa on sekä laajoja viljelysalueita että sademetsiä. Sen kerrotaan saaneen nimensä brasilianpuun mukaan.[3]

Brasilian suurimmat kaupungit ovat São Paulo ja Rio de Janeiro.

Argentiinasta, Brasiliasta ja Chilestä on toisinaan käytetty yhteisnimitystä ABC-valtiot.[4]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Brasilian maantiede
Brasilia satelliittikuvassa lokakuussa

Brasilian alue kattaa melkein puolet Etelä-Amerikan pinta-alasta.[5] Maa rajoittuu koillisessa ja kaakossa Atlanttiin, jonka rannikon pituus on 7400 km, lännessä maalla on yhteistä rajaa jokaisen Etelä-Amerikan valtion kanssa lukuun ottamatta Chileä ja Ecuadoria.

Kallioperä ja vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilia jakautuu pinnanmuotojen perusteella kolmeen alueeseen: Amazonasin alankoon, maan osuuteen Guayanan ylängöstä ja etelän ylänköön.[6] Amazonasin alanko on 3500 kilometriä pitkä alanko Andien ja Atlantin välissä. Se on leveimmillään pohjois-eteläsuunnassa 2000 kilometriä leveä. Alue peittää Etelä-Amerikasta viidenneksen eli 3 600 000 neliökilometriä, josta 2 300 000 neliökilometriä kuuluu Brasilialle. Amazonasin alangon osuus Brasilian valtion pinta-alasta on 27 %.[6]

Kolmesta Brasilian päävyöhykkeestä pienin on Guayanan ylänkö, jonka Brasilian osuudella on pinta-alaa noin 400 000 neliökilometriä eli vain 5 % maan kokonaispinta-alasta. Guayanan ylängön, joka on hyvin vanha massiivi, peruskallio muodostuu gneissistä, kiilleliuskeesta, graniitista ja kvartsiitista. Alueella on myös nuorempia, vulkaanisia kivilajeja, jotka ovat kerrostuneet vanhojen kivilajien päälle.[6] Ylängön massiivin ja Amazonasin rajalla on paljon koskia ja putouksia, koska alueella on jyrkkä murros. Kosket vaikeuttavat pääsyä sisämaahan niin paljon, että alueella elää vain karaib-intiaaneja.[6] Alueen länsiosassa on maan korkein huippu Pico da Neblina (2994 m).[6][7]

Brasilian ylänkö eli Planalto on pinta-alaltaan noin 6 miljoonaa neliökilometriä. Se sijaitsee Etelä-Amerikan keskiosan itäpuolella, rajoittuen idässä jyrkästi laskien Atlantin valtamereen ja lännessä Pampan ja Gran Chacon alankoihin. Ylängön korkeus on sen keskivaiheilla 500–1000 metriä, etelässä ja idässä se nousee 2000–3000 metrin korkeuteen. Alueen korkein huippu ja koko Brasilian kolmanneksi korkein vuori on Pico da Bandeira (2890 m).[8]

Amazonjoen ja sen sivujokien lisäksi Brasiliassa on muitakin pitkiä jokia. Maan koillisosassa sijaitsevan São Francisco -joen pituus on 3160 kilometriä, Tocantins-joen pituus on noin 2400 kilometriä, Parnaíba-joen pituus on noin 1700 kilometriä, Paraná-joen pituus on noin 2570 kilometriä ja Paraguay-joen pituus on 2549 kilometriä.[9]

Brasiliaan kuuluvat myös Atlantin saaret:

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmastokaavioita Brasilian eri osista
Sade sinisellä, keskimääräinen ylin lämpötila punaisella.
Manaus Amazonas, 92 m
São Paulo 760 m
Cuiaba, Mato Grosso 165 m
Porto Alegre etelässä, 10 m

Keskimääräinen ylin lämpötila on Manauksessa koko vuoden +31..+33 astetta,[10] Porto Alegressa heinäkuussa +19 astetta ja helmikuussa +31 astetta.[11]

Amazonin altaassa sataa tyypillisesti 1500–2000 mm vuodessa, sateita saadaan ympäri vuoden. Brasilian ylängöllä on selvä sadekausi lokakuusta huhtikuuhun, jolloin sadetta saadaan 1250–1500 mm.[12]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki Amazonin sademetsässä, joka on maailman suurin yhtenäinen metsäalue.
Brasilian kasvillisuusvyöhykkeet (kartta vuodelta 1977):
1. (vihreä) sademetsä
2. (sinivihreä) cerradon ja rannikkosademetsän vaihettumisvyöhyke
3. (vihreä) Paranán havumetsä
4. (vaaleanvihreä) palmumetsä
5. (ruskea) caatinga
6. (beessi) cerrado
7. (keltainen) campo
8. (vaaleansininen) mangove
9. (vaakaviivoitettu alue) osan vuodesta veden alla

Sademetsät Amazonin altaalla muodostavat maailman suurimman yhtenäisen metsäalueen, joka työntyy Amazonjoen suistoalueelta Andien rinteille saakka ja myös Brasilian ylängölle. Amazonasin alangolla on erittäin rehevä kasvillisuus kuuman ja kostean ilmaston takia, vaikka maaperä on pääosin vähäravinteista ja hapanta. Koko maailman trooppisista metsistä 34 % sijaitsee Brasiliassa. Metsää kuitenkin katoaa plantaasiviljelyyn, erityisesti itäisten rannikkovuorten alueella. Maassa Amazonian sademetsän lisäksi myös rannikkosademetsä, joka ulottuu kapeana rannikon suuntaisena vyöhykkeenä Koillis-Brasiliasta etelään saakka. Rannikkosademetsä sijaitsee Brasilian tiheimmin asutulla alueella, jonka vuoksi suuri osa siitä on tuhoutunut. Amazonian sademetsistä on hävinnyt 15 % ja rannikkosademetsästä yli 90 %.[13][14][15] Alun perin rannikkosademetsää oli 1,3 miljoonaa neliökilometriä, nykyään jäljellä on enää 92 000 neliökilometriä.[16] Amazonin sademetsää raivataan vuosittain noin 10 000 – 25 000 neliökilometriä laidunmaaksi tai soijapelloksi, mutta metsän hävitys on hieman vähentynyt viime vuosina.[17] Metsä hylätään muutaman vuoden päästä raivauksen jälkeen, koska sen tuotantokyky on laskenut. Alueen trooppiset sateet kuluttavat pintamaan, joka valuu pois liettämään jokia. Pintamaan alla oleva latosoli kuivuu kovaksi lateriitiksi.[18]

Brasilian pinta-alasta on alle 50 % sademetsää, muita luontotyyppejä ovat cerrado, caatinga, restinga, campos ja pantanal.[13]

Brasiliassa tavattavien kasvilajien määrää on vaikea arvioida, mutta tiede tuntee niitä tällä hetkellä yli 60 000. Pelkästään rannikkosademetsäalueella kasvaa noin parikymmentätuhatta lajia, joista puolet on kotoperäisiä: rannikkosademetsien suojelu onkin tärkeää eläimien lisäksi myös kasvien takia.[19] Amazonian sademetsässä voi olla yhden hehtaarin alueella 300 puuvartista kasvia.[20]

Brasilialle tyypillisiä kasveja ovat bromeliat, jotka kasvavat päällyskasveina puiden rungoilla ja oksilla. Nämä kasvit luovat sademetsille niille tyypillisen rehevän ilmeen, eniten näitä kasveja kasvaakin erilaisissa metsissä.[19]

Brasiliassa tavataan 56 000 kukkakasvi- ja saniaislajia, joista monet ovat hyötykasveja, kuten kumipuu, kaakao, ananas ja guaraná. Maailman 20 000 orkidealajista 2500 lajia tavataan Brasiliassa.[21]

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman monimuotoisin luonto löytyy Brasiliasta: nisäkäslajeja on 524, lintulajeja 1800, matelijalajeja 500 ja sammakkoeläinlajeja 500. Kaikkien ryhmien, kuten hyönteisten, lajimäärää ei tunneta. Uhanalaisia lajeja on 202, joista 171:n asuinalue sijaitsee rannikkosademetsässä.[13][16]

Brasiliassa elää noin 1800 lintulajia, eli noin 18 % koko maailman lajeista ja yli 1100 niistä Amazonin sademetsissä. Lajeista 250 on sellaisia, ettei niitä esiinny missään muualla. Maassa tavataan 80 kolibrilajia, 70 papukaijalajia ja 21 tukaanilajia.[14][19][22]

Käärmeitä löytyy noin 250 eri lajia, 70 niistä myrkyllisiä. Maassa tavataan miljoonia hyönteislajeja ja siellä on myös eniten sammakkoeläinlajeja maailmassa.[23]

Sademetsissä eläviä nisäkkäitä ovat esimerkiksi jaguaari, joka on Etelä-Amerikan suurin kissaeläin, kapybarat ja tapiirit.[24] Muita sademetsän eläimiä ovat jättiläiskäärmeet, vampyyrilepakot, jättilierot ja lehdenleikkaajamuurahaiset.[25] Mangrovemetsissä eläviä eläimiä ovat esimerkiksi hyppyravut ja mangroveravut.[26]

Brasilian savannin eli cerradon asukkeja ovat esimerkiksi seebut, harjasudet, isomuurahaiskarhut ja nandut. Seebut ja muut nautaeläimet ovat ihmisen mukanaan tuomia, sillä alun perin cerradoilta puuttuivat suuret nauta-, antilooppi- ja kengurulaumat ja niiden vastineet.[27]

Pääosin Brasiliassa sijaitseva Pantanal on maailman suurin tulvatasanko, jonka eläimistö on erittäin runsas: alueella elää 30 miljoonaa alligaattoria, paljon lintuja, kuten haikaroja ja satoja kalalajeja. Pantanal on myös maailman suurimman haikaralajin jabirun esiintymisalue.[13]

Kansallispuistot ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasiliassa on 16 Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta, joista seitsemän on luontokohteita: Brasilian Atlantin saaret: Fernando de Noronhan ja Rocasin atollin suojelualueet, Cerradon suojelualueet: Chapada dos Veadeirosin ja Emasin kansallispuisto, Iguaçun kansallispuisto, Jaún kansallispuisto (osana Keski-Amazonin suojelualuetta), Mata Atlântican suojelualueet (erikseen Bahian ja Espírito Santon sekä etelämpänä Paranán São Paulon osavaltioissa) sekä Pantanalin suojelualue.[28]

Kaikkiaan Brasiliassa on 57 kansallispuistoa, joiden ensisijainen tarkoitus on suojella uhanalaisia elinympäristöjä. Puistosta vain puolet on avattu yleisölle ja monet niistä ovat puitteiltaan vaatimattomia matkailutulojen pienuudesta johtuen.[29]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Brasilian historia

Esihistoria ja siirtomaavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jean Baptiste Debret: Orjakauppias n. 1820 – 1830

Ennen eurooppalaisten tuloa Brasilian alueella on ollut asutusta jopa 30 000 vuoden ajan. Asukkaat muodostivat kymmeniä tai jopa satoja heimoja, jotka puhuivat eri kieliryhmiin kuuluvia kieliä.[30]

Portugalilaiset saapuivat Brasiliaan 1500-luvun alussa. Pedro Álvares Cabral valtasi maan Portugalin kuninkaan nimissä vuonna 1500. Ensimmäinen siirtokunta perustettiin kuitenkin vasta vuonna 1532.[31] Vuonna 1549 siitä tuli kenraalikuvernöörikunta, jolloin maahan tuli jesuiittalähetyssaarnaajia. Intiaanien orjuus kiellettiin vuonna 1758, mutta heidän sijaansa käytettiin mustia orjia, joita oli vuonna 1818 puolet asukasluvusta. Kolmen vuosisadan aikana eurooppalaiset hakivat maasta brasilianpuuta. Maassa viljeltiin myös runsaasti sokeriruokoa.[32]

Itsenäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Ranska valloitti Portugalin vuonna 1807, pakeni sen kuningas Juhana VI Brasiliaan, joka korotettiin Portugalin kanssa personaaliunionissa olevaksi kuningaskunnaksi. Hänen poikansa Pedro I, jolle kuningas oli uskonut hallituksen pois lähtiessään, julisti yleisen mielipiteen pakottamana Brasilian itsenäiseksi ja hänet tunnustettiin perustuslailliseksi keisariksi. Pedro I:tä (1822–1831) seurasi hänen poikansa Pedro II (1831–1889), jonka aikana maakunnat saivat omat lakiasäätävät kokoukset ja laajennetun itsehallinnon. Orjuuden poistaminen aiheutti 1889 vallankumouksen, jolloin Brasilia julistettiin tasavallaksi. Brasilia julisti sodan Saksalle 1917 takavarikoiden satamissaan olevia saksalaisia laivoja, sillä saksalaiset sukellusveneet olivat tuhonneet Brasilian kauppalaivastoa.[33]

Toisessa maailmansodassa Brasilia oli aluksi sitoutumaton, mutta liittyi liittoutuneiden puolelle vuonna 1943.[34]

Brasiliaan muutti yli kaksi miljoonaa siirtolaista Euroopasta ja Aasiasta 1800-luvun lopulla sekä 1900-luvun alussa.[35] Tällöin maa alkoi teollistua, ja asutus laajeni maan sisäosiin. Demokratia vaihtui diktatuuriin kolme kertaa; maa oli 1930–1934 ja 1937–1945 Getulio Vargasin alla sekä 1964–1985 asevoimien nimittämien kenraalien hallitsemana.[36]

Intiaanien oikeudet ovat olleet varsin heikot pitkälle 1990-luvulle saakka. Vielä 1950-luvulla intiaaneilla ei ollut juuri mitään oikeuksia edes maihinsa, missä he asuivat. Vuoden 1988 perustuslaki tunnusti intiaanien oikeuden perinteisiin maihinsa, mutta määrätty viiden vuoden siirtymisaika venyi monin paikoin kohtuuttomasti.[37] Vasta 2000-luvulla intiaanien elinoloja on alettu parantaa. Silti muun muassa padonrakennus- ja kaivostyöhankkeet ovat turmelleet useita jokia, joista ei voida enää harjoittaa kalataloutta, joten useiden heimojen on ollut pakko muuttaa muualle.[38]

Brasilian pääkaupunkina oli alun perin Rio de Janeiro. Vuonna 1956 päätettiin sisä­maahan perustaa uusi pää­kaupunki, Brasília, jonne maan hallitus siirtyi vuonna 1960.[34]

Brasilian ja sen joidenkin naapurimaiden hallitusten poliittisen suuntautumisen aikajana
Valtio 1950-luku 1960-luku 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-luku
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8
Brasilia
Argentiinan lippu Argentiina
Bolivian lippu Bolivia
Paraguayn lippu Paraguay
Uruguayn lippu Uruguay
Chilen lippu Chile

██ keskusta/vasemmisto ██ riippumaton/liberaali/keskustalainen ██ keskusta/oikeisto ██ (sotilas-)diktatuuri

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lula da Silva ja Rousseff 2007

Vuonna 2002 Luiz Inacio Lula da Silva valittiin maan ensimmäiseksi vasemmistolaiseksi presidentiksi yli 40 vuoteen. Vuonna 2006 hänet valittiin toiselle kaudelle. Vuonna 2010 saman puolueen Dilma Rousseffista tuli maan ensimmäinen naispresidentti.[34]

Vuonna 2007 hallitus myönsi ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuneen vuosien 1964-1985 aikana. Vuonna 2009 asetettiin komissio tutkimaan niitä.[34]

Vuonna 2009 Rio de Janeiro ja Sao Paulo kärsivät sähkökatkoista suuren vesivoimalan ongelmien takia. Vuonna 2010 Brasilia ilmoitti rakentavansa lisää vesivoimaa Amazonin sademetsäalueelle vastustuksesta huolimatta.[34]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilian kansallinen kongressi.
Pääartikkeli: Brasilian politiikka

Vuoden 1988 perustuslain mukaan presidentillä on laajat valtaoikeudet, ja muutenkin valta on keskittynyt liittovaltion hallinnolle.

Parlamentti eli kansalliskongressi (Congresso Nacional) on kaksikamarinen: ylähuoneessa eli senaatissa (Senado Federal) on 81 paikkaa, eli kolme edustajaa kustakin 26 osavaltiosta ja liittovaltiopiiristä kahdeksan vuoden toimikaudelle kerrallaan. Senaatin paikoista 2/3 ja 1/3 vaihtuu neljän vuoden välein.

Alahuoneeseen eli edustajien kamariin (Câmara dos Deputados) valitaan 513 jäsentä suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskaudeksi.[1] Äänioikeuden ikäraja on 16 vuotta. Äänestäminen on pakollista kaikille lukutaitoisille 18-69-vuotiaille ja vapaaehtoista 16-18- ja yli 70-vuotiaille sekä lukutaidottomille brasilialaisille.[39]

Viimeksi vaalit olivat lokakuussa 2010, tuolloin valittiin presidentti, alahuone sekä senaatin jäseniä erovuoroisten tilalle.[1] Vuoden 2006 vaalien jälkeen kaudella 2007–2010 viidellätoista puolueella on edustajia.

Brasilian puolustusvoimat on Latinalaisen Amerikan suurimmat.[40] Vuonna 2009 maa käytti puolustusvoimien rahoitukseen 1,7 % BKT:sta.[1]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brazil State Map.svg

Brasilian kartta

Brasilia koostuu 26 osavaltiosta (estado) ja osavaltioiden ulkopuolella olevasta liittopiiristä (distrito federal):

Osavaltiot on jaettu suuralueisiin (mesorregião), jotka on jaettu edelleen ala-alueisiin (microrregião). Suuralueilla ei ole hallinnollista merkitystä vaan ne on muodostettu väestönlaskua ja tilastointia varten. Ala-alueita pienempi paikallishallinnon yksikkö on kunta (município). Eräät suurimmat kunnat on myös jaettu piireihin (districto).

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Brasilian talous
Moottoritiet yhdistävät Brasiliaa

Brasilian bruttokansantuote on Etelä-Amerikan suurin. Maatalous, kaivostoiminta, teollisuus ja palvelusektori ovat hyvin kehittyneet. Tulo- ja varallisuuserot ovat suuria.[3] Maan valuutta real oli sidoksissa Yhdysvaltain dollariin vuoteen 1999 asti.[41]

Maataloustuotteet vastaavat noin 36 % Brasilian viennistä. Brasilia on maailman suurin sokeriruo'on, kahvin, trooppisten hedelmien ja pakastetiivistetyn appelsiinimehun tuottaja. Sillä on maailman suurin myyntiin kasvatettu nautakarja, ja se on maailman toiseksi suurin soijapapujen tuottaja. Myös maissin, puuvillan, kaakaon, tupakan ja metsätuotteiden tuotanto on merkittävää.[42]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat rautamalmi, kulta, bauksiitti, mangaani, uraani, öljy, tina, nikkeli, vesivoima ja puutavara.[1] Merkittävimmät vientituotteet ovat kahvi (noin neljännes koko maailman tuotannosta), rauta, kulkuneuvot, soijapavut ja jalkineet.[1]

Talouden painopistesektoreita ovat mm.:

Maan sähköenergiasta 84 % tuotetaan vesivoimalla.[44] Brasilia on maailman ensimmäisiä johtavia biopolttoaineiden tuottajia, mutta kilpailu on noussut uhkaamaan sen asemaa 2000-luvulla.[45]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chapecón lentokenttä.
Pääartikkeli: Brasilian liikenne

Brasiliassa on yli neljätuhatta lentokenttää.[1] Useimmat kansainväliset lennot lähtevät Rio de Janeirosta tai São Paulosta.[46]

Kaikki Brasilian suuret asutuskeskukset on liitetty toisiinsa päällystettyjen teiden avulla, mutta pienemmät tiet ovat usein päällystämättömiä. Rautateitä on lähinnä São Paulossa ja Rio de Janeirossa, muualla ne ovat lähinnä malmeja kuljettavia tavaraliikennerautateitä. Monille pohjoisille alueille pääseekin vain lentäen tai vesitse.[46]

Konttisatamia ovat Santos ja Itanai, muita rahtisatamia Ilha Grande (Gebig), Paranagua, Rio Grande, Santos, Sao Sebastiao ja Tubarao.[1]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Brasilian väestö
Väestötiedot
vuonna 2005
Ikärakenne 0–14-vuotiaita 26,1 %
15–64-vuotiaita 67,9 %
yli 64-vuotiaita 6 %
Mediaani-ikä 27,81 vuotta
Väestönkasvu 1,06 %
Syntyvyys 16,83 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 6,15 / 1 000 henkilöä
Lapsikuolleisuus 29,61 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto -0,03 / 1 000 henkilöä
Eliniänodote keskiarvo: 71,69 vuotta
miehet: 67,74 vuotta
naiset: 75,85 vuotta
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä
0,7 %
Lukutaitoisia 86,4 % väestöstä

Brasilian väestössä näkyvät laajan siirtolaisuuden ja sulautumisen seuraukset. Hieman yli puolet väestöstä on eurooppalaisten jälkeläisiä, lisäksi on etnisesti sekoittuneita eurooppalaisia, afrikkalaisia ja intiaaneja.[1]

Vuoden 2011 väestönlaskennassa 50 % asukkaista ilmoitti olevansa roomalaiskatolisia, 43 % protestantteja.[1]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,6 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 730 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 230 000 henkeä, ja sitä sai noin 80 % heistä, noin 181 000 henkeä.[47]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Capoeiraa kadulla.

Brasilian kulttuuri on hyvin monimuotoista johtuen kirjavataustaisesta väestöstä. Maa jakaantuu karkeasti vauraaseen etelään ja köyhään pohjoiseen. Etelässä asuu eurooppalais- ja japanilaistaustaista väestöä. Afrikkalaisperäisistä asukkaista suuri osa elää maan koillisosassa, kun taas intiaanit asuvat suurelta osin maan pohjois- keski- ja länsiosissa. Portugalin kieli yhdistää koko väestöä, ja 1900-luvun puoliväliin asti lähes kaikki kuuluivat ainakin nimellisesti katoliseen kirkkoon.[3] Samba ja capoeira ovat maailmalle levinneitä brasilialaisia lajeja. Rock in Rio -festivaalit ovat kotoisin Brasiliasta. Rio de Janeiron karnevaalit tunnetaan koko maailmassa.[48][49]

Brasiliassa on 16 Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta, joista kulttuurikohteita ovat Bom Jesus do Congonhasin pyhäkkö, Brasilian kaupunki, Diamantinan historiallinen keskusta, Goiásin historiallinen keskusta, Olindan historiallinen keskusta, Ouro Preton historiallinen kaupunki, Salvadorin historiallinen keskusta, São Luísin historiallinen keskusta ja Serra de Capivaran kansallispuisto.[28]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Machado de Assis oli merkittävä brasilialainen kirjailija.

Brasilialaisen kirjallisuuden juuret ulottuvat 1500-luvulle, jolloin ensimmäiset portugalilaiset tutkimusmatkailijat, kuten Pêro Vaz de Caminha, kirjoittivat kuvauksia Brasilian eläimistä, kasvillisuudesta ja alkuperäisasukkaista, jotka ihmetyttivät Brasiliaan saapuneita eurooppalaisia. Brasilia tuotti merkittäviä romantiikan ajan teoksia. Esimerkiksi kirjailijat Joaquim Manuel de Macedo ja José de Alencar kirjoittivat romaaneja rakkaudesta ja tuskasta. Alencar myös kohteli alkuperäiskansoja sankareina romaaneissaan O Guarany, Iracema, Ubirajara.[50] Jorge Amado on nykykirjallisuuden suuri nimi, jonka teoksia on käännetty viidellekymmenelle kielelle.[3]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilialainen musiikki käsittää useita alueellisia tyylejä sisältäen afrikkalaisia, eurooppalaisia ja amerintialaisia muotoja. Siitä on kehittynyt muun muassa samba, Música Popular Brasileira (MPB), choro, sertanejo, brega, forró, frevo, maracatu, bossa nova, brasilialainen rock ja axé. Brasilian kuuluisin klassisen musiikin säveltäjä on Heitor Villa-Lobos.[3] Kevyen musiikin puolelta tunnettuja brasilialaisia ovat muun muassa Elis Regina ja Antonio Carlos Jobim, jota pidetään yhtenä tärkeimmistä bossa novan kehittäjistä.[51]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilialainen keittiö vaihtelee suuresti alueittain heijastellen maan monimuotoista ja monitaustaista väestöä. Sen myötä kansallista ruokakulttuuria määrittelee alueellisten erojen säilyttäminen. Riisi, pavut ja maniokki ovat kuitenkin kaikille yhteisiä perusruoka-aineita. Muutamia esimerkkejä ruokalajeista ovat mustista pavuista ja erilaisista lihanpalasista hitaasti kypsytetty pataruoka Feijoada, jota pidetään maan kansallisruokana, ja alueelliset ruokalajit kuten vatapá, kookos-äyriäispata moqueca, polenta ja friteerattu katkarapusämpylä acarajé.[3][52]

Brasilialla on oma valikoimansa erilaisia makeisia kuten brigadeiroja ja beijinhoja. Kansallisjuoma on kahvi. Cachaça on brasilialainen tislattu alkoholijuoma, jota tehdään sokeriruo'osta ja käytetään trooppisiin drinkkeihin kuten caipirinhaan.[3]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rubens Barrichello 2006 Brasilian GP:ssä

Urheilussa Brasilia on tunnettu etenkin jalkapallosta. Sen jalkapallomaajoukkue on voittanut maailmanmestaruuden viisi kertaa vuosina 1958, 1962, 1970, 1994 ja 2002. Brasilia on kerran isännöinyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailua vuonna 1950. Tuolloin isäntäkaupunkina toimi São Paulo. Mestaruuden voitti Uruguay, Brasilian jäätyä hopealle.[53]

Merkittävimpiä brasilialaispelaajia ovat olleet muun muassa Arthur Friedenreich, Pelé, Carlos Alberto, Leonardo, Garrincha, Vavá, Zico, Romário, Rivaldo, Ronaldo, Ronaldinho, Neymar, Kaká ja Marta.

Toinen merkittävä laji Brasiliassa on lentopallo. 2000-luvulla Brasilian maajoukkue on hallinnut miesten puolella kenttiä suvereenisti. Joukkue on voittanut peräti viisi kertaa 2000-luvulla lentopallon maailmanliigan, maailmanmestaruuden kaksi kertaa (2002, 2006) ja vielä olympiakultaa Ateenassa 2004. Merkittävimpiä brasilialaislentopalloilijoita ovat olleet muun muassa Giba, Ricardo Garcia, Sérgio, Gustavo Endres, Murilo, Nalbert, André Nascimento.[54]

Brasilialla on myös monia menestyneitä formula 1 -kuljettajia, kuten Felipe Massa, Nelson Piquet, Emerson Fittipaldi, Ayrton Senna ja Rubens Barrichello. Maassa ajetaan myös vuosittain F1-osakilpailu São Paulossa Interlagosin radalla.[55]

Brasiliassa on kehitetty oma jujutsusuuntauksensa, Brasilialainen jujutsu.[56]

Capoeira on Brasilian kansallislaji.[57]

Brasiliassa järjestetään vuoden 2014 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut ja Rio de Janeirossa vuoden 2016 kesäolympialaiset.[58][59]

Brasilia on menestynyt myös hyvin judossa. Saavuttaen siinä maailmanmestaruuksia ja useita olympiamitaleita. Tunnettuja judokoita ovat: Leandro Guilheiro, Tiago Camilo ja Flavio Canto.

Juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pvm Suomenkielinen nimi
1. tammikuuta Uusi vuosi
helmikuussa tai maaliskuun alussa Karnevaalit
Pitkäperjantai
Pääsiäinen
21. huhtikuuta Tiradenteksen päivä (Brasilian itsenäisyyssankari)
1. toukokuuta Vappu
Helatorstai
7. syyskuuta Itsenäisyyspäivä
12. lokakuuta Brasilian suojeluspyhimyksen päivä
1-2. marraskuuta Pyhäinpäivä
15. marraskuuta Tasavallan julistamispäivä
25. joulukuuta Joulupäivä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailma tänään: Etelä-Amerikka. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0798-6.
  • Maailman maat ja kansat : Brasiliasta etelämantereelle, s. 10. Valitut Palat, 1995. ISBN 951584052X.
  • Maailmantieto 2: Belize - Etelä-Afrikka. Kirjayhtymä, 1980. ISBN 951-26-1905-9.
  • Ranta, Pertti; Mäkinen, Seppo; Cavalheiro-Liesimaa, Timo: Brasilia - Käytännön tietoa matkailijalle. Suomi-Brasilia Seura, 2003. ISBN 951-96977-4-8.
  • Maailma jossa elämme 1. Gummerus, 1988. ISBN 951-20-3092-6.
  • Ervasti, Veikko; Paananen, Juhani: Globus: Riskien maailma. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-30532-4.
  • Niiranen, Seppo; Sarkola, Reijo; Honkala, Juha; Leppäneva, Hannele: Matkakohteena Brasilia. Suomi-Brasilia Seura, 2008. ISBN 978-951-96977-5-8.
  • Maapallo. Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-040-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m The World Factbook: Brazil CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. a b c d e f g margolis, Bezerra & Fox: Brazil Countries and their Cultures. Viitattu 19.2.2011. (englanniksi)
  4. Pieni Tietosanakirja Otava 1926
  5. Maailman maat ja kansat : Brasiliasta etelämantereelle, s. 10. Valitut Palat, 1995. ISBN 951584052X.
  6. a b c d e Maailmantieto 2, s. 46
  7. Conheca as novas altitudes dos pontos culminantes brasileiros 2004. IBGE. Viitattu 4. maaliskuuta 2009. (portugaliksi)
  8. IBGE: Conheca as novas altitudes dos pontos culminantes brasileiros 2004. Viitattu 4.3.2009.
  9. Brazilian Hydrography 1992. Viitattu 27.3.2009. (englanniksi)
  10. Average Conditions Manaus BBC Weather
  11. Average Conditions. Porto Alegre BBC Weather
  12. Country guide: Brazil BBC Weather
  13. a b c d Brasilia – käytännön tietoa matkailijalle, s. 32
  14. a b Maailma jossa elämme 1, s. 88
  15. Maailmantieto 2, s.49
  16. a b Matkakohteena Brasilia, s. 34
  17. Matkakohteena Brasilia, s. 36
  18. Globus – riskien maailma (2007), s. 85
  19. a b c Matkakohteena Brasilia, s. 32
  20. Maapallo, s. 311
  21. Brasilia – käytännön tietoa matkailijalle, s. 41
  22. Brasilia – käytännön tietoa matkailijalle s. 34–35
  23. Brasilia – käytännön tietoa matkailijalle, s. 40
  24. Brasilia – käytännön tietoa matkailijalle, s. 37–39
  25. Maailmantieto 2, s. 53
  26. Maailmantieto 2, s. 55
  27. Maailmantieto 2, s. 54
  28. a b Properties inscribed on the World Heritage List Unesco
  29. Matkakohteena Brasilia, s. 49
  30. The Indigenous Population Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997.
  31. Maailma tänään, s. 23
  32. The Colonial Era, 1500-1815 Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997.
  33. The Old or First Republic, 1889-1930 Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997.
  34. a b c d e Timeline: Brazil BBC news
  35. Migration and Urbanization Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997.
  36. The Military Republic, 1964-85 Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997.
  37. Indigenous Rights in Brazil: Stagnation to Political Impasse SAIIC (englanniksi)
  38. Brazil to build controversial Belo Monte hydroelectric dam in Amazon rainforest Guardian 2.2.2010 (englanniksi)
  39. Pakollinen äänestäminen MTV3 2010
  40. Brazil's Armed Forces (Forças Armadas) Global Security (englanniksi)
  41. Dollar versus Real - 1994 to 1999 Brazil Travel
  42. Background Note: Brazil US Department of State (englanniksi)
  43. Embraer shows Brazil's aviation flair BBC news
  44. Country analysis briefs EIA
  45. The rise, fall and rise of Brazil's biofuel BBC News 2006
  46. a b Maailma tänään: Etelä-Amerikka, s. 25
  47. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Brazil 2008 WHO. Viitattu 18.2.2011. (englanniksi)
  48. Rio de Janeiro Iltalehti Matkailu. Viitattu 19.2.2011
  49. Rio carnival Program Viitattu 19.2.2011 (englanniksi)
  50. "Brazilian Literature: An Introduction". Embassy of Brasil - Ottawa.
  51. Elis & Tom CD Universe. Viitattu 19.2.2011 (englanniksi)
  52. Maatiedosto Brasilia Suomen suurlähetystö Brasilia. Viitattu 3.6.2012.
  53. 1950: Shock Uruguay Win Silences Maracana Football fanhouse
  54. Volleyball in Brazil Travel Brazil
  55. GP Brasilian F1 ALK GP Brazil (englanniksi) (espanjaksi)
  56. Brasilialainen jujutsu Suomen Brasilialaisen jujutsun Liitto. Viitattu 19.2.2011
  57. The Hidden History of Capoeira University of Texas
  58. FIFA WOrldcup 2014 Brazil FIFA. Viitattu 19.2.2011 (englanniksi)
  59. Rio 2016 Viitattu 19.2.2011 (englanniksi) (espanjaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brasilia.
  • Wikivoyage-Logo-v3-icon.svg Matkaopas aiheesta Brazil Wikivoyagessa (englanniksi)