Falklandinsaaret

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Falklandinsaaret
Falklandinsaarten lippu Falklandinsaarten vaakuna
lippu vaakuna

Falklandinsaarten sijainti

Valtiomuoto Brittiläinen merentakainen alue

Kuvernööri Nigel Haywood

Pääministeri Keith Padgett

Pääkaupunki Port Stanley
51°42′S, 57°51′W

Pinta-ala
– yhteensä 12 173[1] km² (sijalla –)
– josta sisävesiä 0

Väkiluku (2009) 3 140 (sijalla 226)
– väestötiheys 0,26 / km²

Viralliset kielet englannin kieli

Valuutta Falklandin punta¹ (FKP)

BKT () sijalla –
– yhteensä 75 miljoonaa USD
– per asukas 25 000 USD

HDI () – (sijalla –)

Aikavyöhyke UTC-3
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
– Julistettu
– Tunnustettu


Lyhenne

Kansainvälinen
suuntanumero
+500

Motto Desire the right (suom. Halua sitä mikä on oikein)

¹Sidottu punnan arvoon

Falklandinsaaret (engl. Falkland Islands, esp. Las Islas Malvinas) on Yhdistyneelle kuningaskunnalle kuuluva saaristo Etelä-Amerikassa. Myös Argentiina vaatii saaria itselleen ja niistä käytiin vuonna 1982 kaksi kuukautta kestänyt sota ilman sodanjulistusta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkeologisten löytöjen perusteella jotkin Etelä-Amerikan intiaanit ovat muinaisuudessa vierailleet Falklandinsaarilla, mutta varsinaisesta intiaaniasutuksesta saarilla ei ole todisteita.

Eräät 1500-luvun eurooppalaiset löytöretkeilijät näkivät Falklandinsaaret ja lisäsivät ne maailmankartalle. Englantilainen John Davis vuodelta 1592 mainitaan ensimmäisenä noilla autioilla saarilla maihin nousseena eurooppalaisena. Vuonna 1690 saarten välistä kulkeva salmi nimettiin Falklandinsalmeksi Englannin amiraliteetissa vaikuttaneen varakreivi Falklandin mukaan. Saarten nimi juontui tästä.

Falklandinsaaret saivat strategista merkitystä Etelä-Atlantin merenkulun tukialueena.

1760-luvulla Englanti, Ranska ja Espanja vaativat saaria itselleen perustaen sinne siirtokuntansa. Ranska vetäytyi pelistä, mutta Espanja ja Englanti joutuivat vuosina 1770–1771 miltei sotaan saarten omistuksesta.

Lopulta kumpikin luopui tukikohdistaan saarella, Englanti vuonna 1774 ja Espanja vuonna 1811, mutta aluevaatimukset jäivät voimaan. Saarista tuli brittiläisten ja yhdysvaltalaisten valaan- ja hylkeenpyytäjien tukialuetta. Vaatimus saarten hallinnasta periytyi Espanjalta itsenäiselle Argentiinalle, joka 1820-luvulla perusti saarille taas pienen siirtokunnan. Vuonna 1833 britit kuitenkin kaappasivat vallan saarilla argentiinalaisen siirtokunnan ollessa sekasorrossa. Seuraavina vuosikymmeninä brittiläiset kolonialistit asuttivat saaret. Falklandinsaarten elinkeinoja olivat kalastus, lampaankasvatus ja hylkeenpyynti; myöhemmin saarille syntyi jonkin verran teollisuuttakin.

Argentiinan ja Britannian kiista saarten hallinnasta alkoi kärjistyä uudelleen 1960-luvulla, jolloin dekolonisaatio kannusti argentiinalaisten nationalistien toiveita brittiläisen "siirtomaavallan" väistymisestä. Falklandinsaarelaisten enemmistö kuitenkin halusi jäädä Britannian alaisuuteen. Vuonna 1971 solmittu sopimus vahvisti ja virallisti Argentiinan ja Falklandinsaarten siteitä, mutta argentiinalaisten pettymykseksi Britannia piti kiinni valta-asemastaan saarilla. Koska Falklandinsaaret olivat Britannian alusmaa, ei saarten asukkailla kuitenkaan ollut täysiä Britannian kansalaisoikeuksia, kuten vapaata muutto-oikeutta Ison-Britannian saarelle.

Maaliskuussa 1982 Argentiinan sotilasjuntta miehitti saaret toivoen saavansa kansallishengestä tukea talousvaikeuksien horjuttamalle valta-asemalleen. Diplomaattisen sovittelun epäonnistuttua Britannian pääministeri Margaret Thatcher lähetti armeijansa vastaiskuun. Lyhyen mutta kiivaan meri-, ilma- ja maasodan jälkeen saaret palautuivat brittien hallintaan. Saarten maastossa on yhä suuri määrä raivaamattomia jalkaväkimiinoja.[2]

Argentiina vaatii saaria yhä itselleen ja on toistuvasti ottanut asian esille sekä diplomaattisissa keskusteluissa Britannian kanssa että YK:ssa, mutta mitään neuvotteluja saarten kohtalosta ei ole käyty. Argentiina on luvannut, ettei yritä enää ratkaista aluekiistaa sotilaallisin keinoin.

Sodan jälkeen Britannia on vahvistanut Falklandinsaarten puolustusta ja toteuttanut infrastruktuurihankkeita. Turismi on saanut merkitystä elinkeinona. Vuodesta 1983 falklandinsaarelaisilla on ollut täydet Britannian kansalaisoikeudet. Saarten voimassa oleva perustuslaki on vuodelta 1985.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatila Falklandinsaarilla

Toimeenpanovallan taustalla on kuningatar, jonka edustajana toimii kuvernööri. Vuonna 1985 säädettiin saarille perustuslaki. Sen mukaan joka neljäs vuosi valitaan kahdeksan lakiasäätävää edustajaa. Nämä valitsevat keskuudestaan kolme toimeenpanevaan neuvostoon. Toimeenpanevan neuvoston tehtävänä on kuvernöörin neuvominen. Toimeenpanevassa neuvostossa on edellä mainittujen lisäksi viisi jäsentä ja taloussihteeri.

Lakiasäätävässä neuvostossa on kymmenen jäsentä, taloussihteeri ja kahdeksan lakiasäätävää edustajaa. Sen puhemiehenä toimii kuvernööri.

Saarten puolustuksesta vastaa Yhdistynyt kuningaskunta. Saarten asukkaat ovat lähes kaikki brittejä. He saivat kansalaisuuden 1. tammikuuta 1983 kansalaisuuslain myötä.

Saarten kautta hallinnoidaan myös Britannialle kuuluvia Etelä-Georgiaa ja Eteläisiä Sandwichsaaria. Nämä saaret, joilla ei ole varsinaista pysyvää asutusta, kuuluivat ennen vuotta 1985 suoraan osaksi Falklandinsaarten territoriota. Ne sijaitsevat lähellä Eteläistä jäämerta yli tuhannen kilometrin päässä Falkdlandinsaarista.

Vuonna 2001 Britannian pääministeri Tony Blair vieraili saarilla ensimmäisenä pääministerinä sitten vuoden 1982 sodan. Argentiinan presidentti Néstor Kirchner ilmoitti puheessaan Falklandin sodan 22. vuosipäivänä saarien olevan vielä kerran osa Argentiinaa. Venezuelan presidentti Hugo Chávez kehotti 10. helmikuuta 2006 Britanniaa luovuttamaan saaret takaisin Argentiinalle.

3. tammikuuta 2007 Argentiinan ulkoministeriö vaati Britanniaa neuvotteluun Falklandin saarten saamisesta Argentiinan hallintaan. Ministeriö piti käsittämättömänä, ettei Britannia suostu edes keskustelemaan aiheesta. YK ja Amerikan valtioiden järjestö OAS ovat kehottaneet maita käynnistämään kahdenväliset neuvottelut saarten asemasta.

Falklandinsaaret järjesti kansanäänestyksen kuulumisestaan Britanniaan maaliskuussa vuonna 2013. Äänestysprosentti oli 92, ja lähes 99 prosenttia äänestäneistä tahtoi Falklandinsaarten kuuluvan jatkossakin Britanniaan. Argentiina ei tunnustanut äänestyksen tulosta. Äänestyksen toivottiin lopettavan kiistan Argentiinan ja Britannian välillä.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaret sijaitsevat 483 kilometriä Etelä-Amerikan mantereesta. Saaristo koostuu kahdesta pääsaaresta, Itä- ja Länsi-Falklandista sekä 200 pienestä saaresta.[1] Itä- ja Länsi-Falklandin jälkeen saarista kolmanneksi suurin on Weddellinsaari. Pinnanmuodoltaan saaret ovat mäkisiä.[1]

Tammikuun keskilämpötila Port Stanleyssä on +9 °C ja heinäkuun keskilämpötila +2 °C.[3] Saaret sijaitsevat kylmällä vyöhykkeellä.

Falklandinsaaret satelliittikuvassa marraskuussa 1999

Kartta saarista

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat elinkeinot ovat kalastus ja maatalous.


Christchurchin katedraali, Stanley

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 445. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
  2. Falklands mine removal 'possible' BBC. Viitattu 29.01.2008.
  3. http://www.colonialvoyage.com
Falklandinsaaret järjestää kansanäänestyksen asemastaan - HS.fi
Äänet on laskettu - Falklandinsaaret jäävät Britannialle - MTV3.fi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Falklandinsaaret.